sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Miltä näyttää kaapissa nyt - KonMari osa 16

Syksyn kiireissä "konmarinointini" on jäänyt vähemmälle, mutta päätin ottaa muutaman kuvan siitä, miten vaatekaappini ja laatikkoni ovat nyt järjestäytyneet, kun raivaamisesta on kulunut pari kuukautta. Yllättävän hyvin olen onnistunut ylläpitämään järjestyksen viikkaustapaa myöten, vaikka ne muuttuivat merkittävästi.
Vähän erilaista ennen ja jälkeen. Ennen-kuvaa on hiukan manipuloitu, jotta sain saman pätkän kaappia näkyville molemmista. Jälkeen-kuvassa alimmat hyllyt näyttävät melko tyhjiltä, sillä pyykkikaappi on täynnä.
Ostin Ikeasta paksusta pahvista tehtyjä laatikoita, joihin viikkailin leggingsejä ja jooga- ja juoksutrikoita, jotka eivät urheiluvaatelaatikkoon mahtuneet. Ne sopivat varsin hyvin hyllyjen perälle, sillä yletyn ottamaan, mitä haluan. Käytössä oleva yöpaita ja muuta viikattavaa puolipitoista säilytän kuvan alimmalla hyllyllä kotihousujen lisäksi.

Jostain sentään tingin: Marie Kondon mielestä kaikki neuleet pitää viikata, mutta oletan, että hänellä ei liene mitään silittämistä vastaan. Itse pyrin välttämään viimeiseen asti silityshommia, joten jotkut ohuet neuletakit on yksinkertaisesti ripustettava, jotta vältyn rypyiltä ja taitoksilta, joille pitäisi näyttää silitysrautaa. Suurin osa neuleistani on kuitenkin viikattu "jälkeen"-kuvan punaiseen ja valkoiseen laatikkoon.
Ripustinkaapissa kaikki hameet, paitikset, hupparit, rypistyviä neuleita, kankaiset puserot (ei trikoiset)
Ripustinkaapissa eroa entiseen ei varsinaisesti huomaa kuin minä, sillä kaappi on edelleen melko täynnä. Muutosta kuitenkin löytyy, sillä mieheni vaatteet mahtuvat nyt sinne paremmin (ripustinkaapin vasen puoli on hänen, pois rajattu kuvista). Omien vaatteideni osalta kaapissa roikkuu erilaisia vaatteita kuin aiemmin. Osa niistä on vaatehuoneesta siirtyneitä, osa hyllykaapista, ja kaikki trikoiset pitkähihaisest paidat ovat nyt avohyllyillä.

Katsokaapa, miten järjestys on säilynyt laatikoissa, joista aloitin koko touhun: alusvaate- ja sukkalaatikoissa!
Alusvaatelaatikko on hyvässä kunnossa parin kuukauden jälkeen, kuten sukkalaatikkokin. Se tosin on vajaa mustien sukkien kohdalta - ne ovat pyykkäämistä vailla.
Muutkin laatikot ovat priimakunnossa, vaikken niitä kuvannutkaan tähän. Vaatehuoneen mekot nykytilassaan vaativat vielä kuvaamisen, mutta edelleen harmittaa, että kuvat mekkojen karsimisesta katosivat, sillä niitä oli niin monta, että näky parisängyllä oli hyvin vaikuttava.

torstai 17. syyskuuta 2015

Jakut ja housut jakoon - KonMari osa 15

Projektini jatkui taannoin jakkujen ja bleiserien sorttaamisella. Suhteellisen helppo homma, sillä niitä löytyi vain yhdeksän kappaletta. Toisaalta muistoja niiden myötä tuli todella monen vuoden takaa, jopa suurin piirtein vuodelta 1999! Vaatehuoneessa olivat roikkuneet muutaman vuoden täysin käyttämättä osa, ja pari mustaa jakkua vaatekaapissa silloin tällöin käytössä. Jostain varaston perukoilta löytyi vielä joku liian pieni bleiseri.
Vasemmalla lilat hame & jakku sekä vanharoosa jakku. Keskellä liian pienet musta bleiseri ja hame. Oikealla silkkinen mittatilausbleiseri ja -hame.
Työssäni en ole vuosikausiin tarvinnut jakkupukutyyliä lainkaan, joten sen tyyppiset vaatteet ovat roikkuneet kaapissani odottamassa niitä harvoja tilaisuuksia, jolloin niitä on tarvis käyttää. Nyt kokeilin kaikki läpi ja totesin, että suurin osa ei mahtunut nätisti kiinni. Pari ajatonta kappaletta päätyi talteen (kuvassa musta, pitkä bleiseri ja siniharmaa), jos vaikka nappi mahtuisi jonakin vuonna kiinni, mutta lopputuloksena yhdeksästä jakusta ja bleiseristä jäi jäljelle vain KAKSI! Nekin molemmat uusia tämän kesän ostoksia. Ja vain toinen niistä siisti työkelpoinen versio. Huoh. Pitänee säästää, että pääsee jakkuostoksille, sillä nykytyössä on tullut vastaan tilanteita, joissa housupuku tms. olisi ollut varsin passeli asu. Onneksi meillä naisilla on kuitenkin valinnanvaraa ja esimerkiksi kotelomekkoja minulta vielä löytyy. :)

Kuvat muista poistetuista jakuista ja bleisereista lienevät samassa bittitaivaassa kuin mekkokuvatkin. Harmillista sähläämistä!

Suorat housut kävin kirpparille lähtemisen paineessa hurjan nopeasti läpi ja kuvia otin vain poistetuista.
Vasemmanpuoleiset eivät koskaan käytetty, kolmet muut housut todella tiiviissä käytössä olleet ehkä kymmenen vuotta sitten...
Oli siellä joitakin suoria housuja vielä, jotka jäivät kaappiin. Yhdet paksusta silkistä tehdyt siniharmaat sujautin saman asun bleiserin ja hameen kaveriksi liian pienten lempivaatteiden laatikkoon, sillä puku on mittatilauksena teetetty ja tyyliltään ajaton. Jää nähtäväksi, kärräänkö parin vuoden päästä nekin pois, vai voinko ottaa ne vielä joskus käyttöön. Ainakin karkinsyönnin kohtuullistaminen on onnistunut jo muutaman viikon, että hyvä alku siinäkin projektissa. ;)

Tässä vielä kuva satunnaisista poistetuista, joita löytyi jälkikäteen vielä jostain nurkista.
Sekalaisia poistettuja, mm. aikanaan lemppari, vaaleanpunainen hihaton neule, joka on edelleen ihana, mutta liian pieni.
Luulin joskus, että tyylini voisi olla romanttisen kerroksellinen Odd Mollyn ja Creamin tyyliin - ja ostin beigen nätin alusmekon, joka olisi voinut hiukan vilkkua päälle tulevan mekon alta. No, sitä päälle tulevaa mekkoa en koskaan löytänyt, ja alusmekko jäi käyttämättä, eikä se tyylikään ole ominta minua. Olen hiukan simppelimmän tyylin kannattajia. Siispä alusmekkokin sai lähteä, käyttämättömänä. Pois lähti myös ihan mukava pitkä hame ohutta mustan farkun näköistä materiaalia, ruskea liivi ja musta hellemekko.

Iso kasa kampetta lähti jo elokuussa itsepalvelukirppikselle kokonaispalveluun, koska oman hinnoittelun varaan jääminen olisi tarkoittanut, että vaatteet vieläkin pyörisivät nurkissa... Jotakin raportointia KonMari-vaateprojektistani vielä on tulossa. Toki projekti jatkuu jollain tahdilla myös muihinkin osa-alueisiin, kuten kenkiin ja isompiin laukkuihin, hajuvesiin jne.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Mites ne pitkähihaiset? - KonMari osa 14

KonMari-projekti jatkuu... Luulin pitkähihaisten karsimisen olevan se suurin homma, koska niitä on monta. Loppujen lopuksi jouduin tekemään jaottelun iloa tuottaviin ja pois vietäviin nopeaan tahtiin, sillä piti saada lasti itsepalvelukirppikselle vauhdilla. Siispä se hieno kasa kaikista pitkähihaisistani jäi kuvaamatta, kun keskityin Marie Kondon oppien vastaisesti niihin puseroihin, joista hankkiuduin eroon. Tehokasta toimintaa, tosin.

Monta hyvää ja ihanasta materiaalista, kuten silkki, tehtyä paitaa lähti pois, joku liian pienenä, joku täysin sopivana, mutta vääräntyylisenä tai -värisenä, yhteensä 18 kappaletta. Toisaalta, jäljelle jäi lähinnä niitä paitoja, jotka voin valita kaapista päälleni milloin vain. Ehkä sinne jäi vielä jokunen pusero, joka ei niinkään tuota iloa, mutten ole valmis vielä hankkiutumaan eroonkaan.

Yksi syy, miksi on hyvä, että paitoja, kuten alusvaatteita ja sukkiakin, jäi jäljelle enemmän kuin vähemmän, on se, että työssä käydessäni arki-iltaisin tulee pyykättyä harvemmin. Etenkin taas tänä syksynä, kun työni vie minua toiseen kaupunkiin, miehelläni on arki-illan ruoanlaiton ja lasten harrastuksiin kuljettamisten kanssa sen verran hommaa, ettei pyykkäys ole ensimmäisenä to do -listalla.

Olen ottanut kuvat jo aiemmin, mutta koulujen alun jälkeen projektini raportoiminen jäi odottelemaan aikaa parempaa. Kuvat "konmarinoinnin" jälkeen vielä puuttuvat, mutta laitan niistä erillisen jutun, kun ehdin paremmin kuvata.
Paikat, joissa pitkähihaisiani aiemmin säilytin.
Pitkähihaisiani oli sullottu vaatekaapin hyllylle lyhythihaisten ja leggingsien joukkoon, kuten myös henkareihin vaatekaappiin. Miehen vaatteet hädin tuskin mahtuivat henkareille. Nyt mahtuu! Vaatehuoneen ripustimiin jäi jokunen juhlapaita, mutta mekkojen karsimisen jälkeen sinne mahtuu myös Isosiskon ripustettavat vaatteet, mikä oli yksi perimmäisistä tämän veivauksen tarkoituksista.
Poistettuja pitkähihaisia 18 kpl.
Laskin, että jäljelle jäi vielä kahdeksan paitapuseroa, valkoisesta ja liituraitaisesta mustasta sekä punaisesta työkäyttöön sopivasta paidasta (jotka juuri nyt kinnaavat hiukan) rennompaan vapaa-ajan paitaan sekä juhlavista materiaaleista tehtyihin paitoihin. Trikoisia tai neulostakkeja jäi kolme, ja ovat aktiivisessa käytössä (tummanharmaa, musta, rusehtavanharmaa). Pitkähihaisia trikoopaitoja- tai neulospaitoja jäi 14 kappaletta, joista osa on vain kotikäyttöön, osa vapaa-ajalle, mutta on siellä työkelpoisiakin pari. Muita pitkähihaisia, kuten sifonkisia ja juhlavia sekä työkelpoisia paitoja jäi vielä seitsemän. Yhteensä näitä jäi vielä 32 kappaletta!

Tuli juuri mieleen paitoja katsellessani, että jos en pitäisi värikkäitä vaatteita koskaan, pääsisin paljon pienemmällä vaatevarastolla. Mielessäni aina pohdin, että olisipas hienoa, jos olisi vaatevarasto mustaa, harmaata, valkeaa, jotain ruskeaa, hillittyjä värejä, olisi niin paljon helpompaa yhdistellä vaatteita keskenään. Mutta sellainen vaatevalikoima näyttää tylsältä, enkä jaksaisi aina huidella värikkäiden huivien kanssa menemään, että olisi jotain väripilkkuja, vaikka olisikin "klassisen tyylikäs".

Tykkään väreistä ja siksi minulla onkin vaihteleva määrä hillitynväristen vaatteiden lisäksi turkooseja, punaisia, violetteja, vaaleanpunaisia ja korallinvärisiä vaatteita, jotka piristävät mieltäni!

Olisin raportoinut kuvien kanssa mielelläni myös mekkorumbastani, mutta ilmeisesti kamerasta eivät moninaiset mekkokuvani ole siirtyneet koneelle ja nyt ovat tyystin kadonneet. Ehkä otan vain kuvan vaatehuoneen tangosta, jossa jäljelle jääneet luomukset roikkuvat. ;)

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Mitä pikkulaukuilla oikeastaan tekee? - KonMari osa 13

Kesälomalla aloitin mittavan operaation vaatteideni raivauksen merkeissä. Aika pitkälle olen jo päässytkin, mutta vielä on tehtävää. Mukavaa puuhaa on ollut kuvata KonMari-projektini eri vaiheita, vaikka osasta säilytysratkaisuja en olekaan ehtinyt vielä kuvia ottaa. Matkan varrella näitä juttuja kirjaan ylös.

Koska pois laitettavia vaatteita lastenvaatteiden ja muun tavaran ohella alkoi olla jo rullakollisen verran, päätin, etten lähde itse mihinkään kirpputorihinnoittelurumbaan, vaan luovutin koko satsin itsepalvelukirppiksen kokonaispalveluun, joka hoitaa hinnoittelun, esillepanon, viikkailut, kaikki. Tuloksia odottelen edelleen, mutta sopimukseen ruksin kohdan, jossa ilmoitetaan, etten halua yhtään myymätöntä tavaraa takaisin. Kyllä keveni täällä kotona, vaikka vielä on paljon tehtävää.

Kun lähdin kamppeita viemään kirpputorille, tuli hiukan kiire käydä vaatteita tms. läpi. Pitkähihaisista en ole ehtinyt yhtään "after"-kuvaa ottaa, joten sitä postausta jään vielä kypsyttelemään. En ehtinyt myöskään etsiä kaikkia mahdollisia pikkulaukkujani esille, vaan kaivoin vaatehuoneesta yhden laatikon, jossa juhla- ja muita pikkulaukkuja pääasiassa olen säilyttänyt. Ne levitin sängylle ja yksitellen taas kävin läpi pohtien, tuottaako kukin laukku minulle iloa, ja toisaalta, että onko sille ylipäänsä käyttöä.
Pikkulaukkujen juhlaa...
Pikkulaukkuja vaatehuoneessa oli 12 kpl, joista yksi löytyi myöhemmin. Arvelen, että alakerran vaatehuoneessa niitä on vielä pari nahkaista tiiviimmässä käytössä olevaa. Ihania ja moninaisia juhlalaukkuja katsellessani tuli mieleen, että mitähän ihmettä niillä oikeastaan tekee, kun juhlia, joissa niitä käyttäisi, on todellakin vähän.

Kuvan laukuista osa on 15 vuotta vanhoja, osa aivan uusia ja siltä väliltä. Niistä paria en ole koskaan käyttänyt, viittä käyttänyt kerran tai kaksi ja ainoastaan neljä on ollut aktiivisemmassa käytössä, ainakin jossain elämänvaiheessa. Pinkki on aivan uusi, lahjaksi saatu, enkä ole ehtinyt sitä käyttää, valkoinen on nahkaa ja ehdoton lempparini kesän juhlissa. Nahkaista punaista käytin joskus vuosia sitten enemmän, mutta sillekään ei ole enää ollut juuri käyttöä, koska se on liian pieni normikäyttöön. Eikä minulla ole enää ihania, punaisia Red shoen pistokkaitakaan, joiden kanssa sitä käytin.

Karsimiskierroksen jälkeen varastosta lähtivät nämä laukut suoraan kirpparille:
Heivatut pikkulaukut ja yksi isompi
Näistäkin on jäänyt monenlaisia muistoja. Beige hassu laukku on ostettu 2004 Thaimaasta, kuukautta ennen tsunamia, ja muistan, miten kivaa sitä oli paikan päällä käyttää. Kotona se ei sitten enää oikein sopinutkaan minkään kanssa ja jäi käyttämättä. Hopeinen ja taustalla oleva violetti laukku on ostetu aikanaan Pariisista, josta kannoin monta suloista pikkulaukkua äidille, siskolle ja tädeille. Violetti kirjekuorilaukku oli kaunis tuliainen ihanalta siskoltani, mutta sillekään ei tullut käyttöä, ehkä samasta syystä kuin tuolle vanhemmalle violetillekaan - käytän väriä nykyään tuskin ollenkaan asusteissani. Tarkkasilmäiset huomaavat, että taustalla on isompi harmaa nahkalaukku, More&Morelta. Sitä käytin jonkun vuoden todella paljon, eikä mennyt miksikään. Kuitenkin tuntui, että käytin laukun "loppuun", eli kyllästyin siihen lopulta sen verran, ettei ole tullut käytettyä sitä enää yhtään. Heivausvalintani olivat mielestäni oikeat.

Statistiikka: 12 pikkulaukkua, joista puolet lähti pois. Säilytyslaatikossa on nyt reilusti tilaa!

Saa nähdä, onko seuraava juttu vihdoin niistä pitkähihaisista vaiko sekalaisista poistetuista...

torstai 20. elokuuta 2015

Neuleet "after" - KonMari 12

Loma on päättynyt, raivausoperaationi on ollut hetken telakalla ja kuopuskin on aloittanut koulun. Ihana syksy on alkanut. Vihdoin otin kuvia KonMari-projektiini neuleista raivauksen jälkeen. Voi olla, että säilytysratkaisuni neuleiden osalta tulee vielä muuttumaan, kuten myös laatikoiden sisältö jossain määrin. Tuntuu, etten löydä päivittäisiä vaatteita enää, kun eivät ole "näkyvissä" avohyllyillä. Mutta toistaiseksi kokeilen tätä järjestystä.

Lähdin siis tästä liikkeelle neuleiden kanssa:
Ja nyt neuleeni on järjestetty näin:
Valkoisessa laatikossa kahden kerroksen neuleita. Alakuvassa paksummat ja pidemmät neuleet sekä säärystimet.
Ikeasta ostin valkoisen ison kangaslaatikon kahvalla, ja saan neuleet helposti pois korkealta hyllyltä ja takaisin. Jouduin ikävä kyllä laittamaan neuleita kahteen kerrokseen, joista kerrosten järjestystä vaihdan sitten vuodenajan mukaan.
Punaisen laatikon neuleet ja säärystimet.
Punaiseen laatikkoon viikkailin pidempiä ja paksumpia neuleita sekä säärystimet ja vastaavat. Muutama ohuehko pitkä ja rypistyvä neule jäi henkarikaappiin.

Näillä mennään neuleiden kanssa! Seuraavaksi taklaan pitkähihaiset paitani.

maanantai 3. elokuuta 2015

Kuinka monta neuletta nainen tarvitsee - KonMari osa 11

Minä ilmeisesti olen tarvinnut 50 kappaletta neuleita. Tänään löysin kaksi viimeistä, Marimekon mustan, pitkän villatakin, joka ei ole oikeastaan koskaan tuottanut minulle iloa, vaikka onkin laadukas ja Samu-Jussi Kosken designia, ja InWearin viininpunaisen niukan villatakin, jonka väri ei ole enää "minua". Ne päätyivät pois myytävien/lahjoitettavien kasaan.

KonMari-projektini on edennyt helpoista karsittavista, kuten sukat ja alusvaatteet, koko ajan vaikeampaan suuntaan. Neuleet ovat minulle rakkaita ja jonkinlaisia turvavaatteita kesät talvet. Olen yrittänyt kerätä mahdollisimman paljon kasmirneuleita talvikaudelle, sillä kasmir on ainoa villamuoto, joka ei karvastele ihollani. Yhden mustan kasmirneuletakin käytin loppuun - kyynärpäiden kohdat "hiutuivat" ohuiksi ja näkyivät ihoa vasten selkeästi, joten sille neuletakille sanoin hellät hyvästit melko lailla samoin tein. Työni on näkyvää ihmisten edessä olemista, joten asun pitää olla huoliteltu, joskaan ei erityisen virallinen.
Neuleet laatikossa ja kerättynä yhteen kasaan.
Neuleita karsiessani huomasin muun muassa, että jossain vaiheessa olen ostanut erilaisia ketjuliikkeiden puuvillapooloja tai muita neuleita tyylistä, jota ehkä toivoisin noudattavani. Sittemmin neuleet olivat jääneet käyttämättä juuri samaisen niukan ja toisaalta kerrospukeutumisen tyylin sekä halvan materiaalin vuoksi. Ne neuleet eivät tuottaneet minulle iloa lainkaan, joten bye bye, baby; sinne menivät roskiin tai hyväntekeväisyyteen!

Surua tuotti laittaa poistettavien kasaan tummanharmaa pehmoinen neulemekko, jonka ostin joitakin vuosia sitten Pariisista. Se oli ihana ja näin sieluni silmillä itseni kyseinen mekko päällä, läpinäkymättömät mustat sukkahousut sekä mustat saappaat jalassa tyylikkäänä töissä, mutta todellisuudessa en sitten näyttänytkään ihan niin hyvältä mekko päällä. Toisin sanoen, käyttämätön neulemekko joutui lähtemään. Mahtui se päälle, muttei näyttänyt hyvältä, ei vaikka laihtuisin 10 kiloa, joten mitäs sitä sitten enää säilyttämään. Toinen surun aihe oli vaaleanpunainen, ison v-aukon omaava pitkä, kapealinjainen Oui-merkin neule. Tykkäsin siitä hurjan paljon, kun ostin, mutta todellisuudessa neule sopii kapealle uumalle paremmin kuin omenamallin keholle. Sniif, hyvästit sillekin vähän käytetylle kaverille.
Hylätyt neuleet: lempineuleita, ei-niin-hyviä ostoksia, jopa käyttämätön neuletakki (ei pukenut minua)...
Toki neuleita minulle jäikin. Lähtötilanteessa niitä oli siis 50 kpl, joista 20 kappaletta karsin. Jäljelle jää siis 30 neuletta eri tarkoituksiin. Kasmirneuleet ovat syksy- ja talvikauden vaatetta enimmäkseen. Ohuet puuvilla- tai silkkineuletakit eri väreissä ovat puolestaan hyviä kevät- ja kesäkaudella, sekä alkusyksystä, myös töissä. Pitää minulla olla pari pitempääkin neuletakkia ja toisaalta joku paksumpikin, jota keväällä ja kesällä voi pitää takin sijaan. Pidin aika monen sellaisen neuleen, joka mahtuu päälle ja näyttää ihan ookoolta. En voi olla liian nirso juuri tällä hetkellä. KonMari-kierros kakkosella on sitten helpompi karsia jo karsituista ne, joita en vahingossakaan valitse kaapista päälleni.
Mitä jäljelle jää... kasmiria, silkkiä, pitkiä neuletakkeja ulkokäyttöön.
Täytyy myöntää, että olin silti hiukan tyrmistynyt neuleiden määrästä. Jäljellä on vielä pitkähihaiset paidat, mekot, hameet, ulkovaatteet, talvivaatteet, kengät, laukut ynnä muut asusteet... En edes mainitse vielä kodin muita "konmarinoitavia" tavaroita. :)

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Letkeät leggingsit lakoon - KonMari osa 10

Hoh hoijaa, alkaakos jo hiukan kyllästyttää tämän projektin raportointi? Minua ei kyllästytä, koska tämän bloggaamisen ansiosta jaksan innostua kerta kerran jälkeen taas raivaamaan kaappeja. Olen kaivannut bloggaamista, mutta pidemmän aikaa jo olen tehnyt sitä hyvin harvakseltaan. Tämä KonMari-projektini on ollut loistava tuuppaus eteenpäin blogikirjoittamiselleni.

Leggingsejä on aikuisikäni aikana milloin parjattu, milloin kiitetty riippuen muodista. Vuonna 1992, jolloin olin au pairina Englannissa, ne olivat varsin in. Jonkin aikaa sen jälkeen ne olivat varsinainen muotimoka. Viime vuosina niitä on taas näkynyt yhdistettynä vaikkapa tunikoihin. Siitä ollaan lienee muodista riippumatta samaa mieltä, että leggingsejä tulee käyttää takapuolen peittävän yläosan kanssa, vaikka kuinka mallimitoissa olisi. Minä olen käyttänyt niitä lähinnä kotona, ja julkisesti esimerkiksi caprileggingsejä kesämekon alla. Tai pidemmän tunikan alla mustia leggingsejä mustien saappaiden kera. Minulla on siis pitkä suhde leggingsien kanssa, mistä johtunee se, että löysin niitä itseltäni 21 paria erimittaisina ja -värisinä.
Kaksikymmentäyksi paria leggingsejä!
Karsinta oli lopulta helppo: sopivanväriset ja hyväntuntuiset leggingsit saivat jäädä (=iloa tuottavat). Ne leggingsit, joita joudun aina nyhtämään ylöspäin, että pysyvät ylhäällä, joutivat pois. Myös ne leggingsit, joiden lahkeiden reuna oli epämukavan tiukka, päätyivät poistokasaan. Sitten oli niitä leggingsejä, jotka olivat täydellisen sopivia, mutta sen värisiä, etten koskaan keksinyt, milloin niitä pitäisin (esimerkiksi vaaleanruskeahkot meleeratut), lensivät poistoon kuin leppäkeihäs.

Lopulta poistokasassa oli yhdeksän paria leggingsejä. Jäljelle jäi niitä 12 kappaletta. Jäljelle jääneet sopivat hyvin, tuntuvat hyvältä jalassa, ovat sen värisiä, että tulee käytettyä ja mikä parasta, mustia pitkiä leggingsejä on jopa kolmet!
Leggingsieni KonMari-tarina.
Seuraavaksi taklaan neuleet!

lauantai 1. elokuuta 2015

Oloasukatsaus - KonMari osa 9

Pikkuhiljaa etenee vaatevarastoni evaluointi, karsiminen ja vaatteideni säilytyksen mullistaminen KonMarin hengessä. Vaikka Marie Kondo ehdottaa, että vaatteet käydään läpi laji, kuten yläosat, alaosat, henkarille ripustettavat, kerrallaan, totesin, että jos ikinä haluan päästä tästä läpi, pitää minun syödä norsuni pala kerrallaan. Siispä vuorossa on jo yhdeksäs osa projektiani eli oloasut. Ryhmä pitää sisällään hupparit, collegehousut, veluuriasut ynnä muut.

Tässä ryhmässä kävi mielestäni ihan hyvä kato: yhteensä 14 vaatteesta joutui poistokasaan seitsemän vaatetta. Osa lempivaatteita, jotka ovat joutuneet paitsioon uudempien ja vähemmän nuhjuisten kotivaatteiden vuoksi, osa niitä "ihan-ok" -vaatteita, joita ei oikeastaan koskaan tule valittua päälle, jos löytyy muita vaihtoehtoja.
Veluuriasuja, collegehuppareita ja -housuja...
Poistettaviin joutuivat olkapääleikkauksen toipilasajalle ostamani Cubuksen kahdet ohuet olohousut, jotka sai vedettyä jalkaan yhdellä kädellä, ja jotka jäivät lempikotihousuiksini toivuttuani. Niistä oli kurjaa luopua, mutta halvalla ei kestävää saa; ne olivat kammottavasti nyppyyntyneet ja vaikka ne olivat mielettömän mukavat, päätin, että otan kotikäyttöön urheiluasuista olohousuiksi siirtämäni parit housut korvaamaan näitä lemppareita.

Lopulta jäljelle jäi seitsemän vaatetta, jotka siirsin henkarikaappiin, sillä laatikko- ja hyllytilani alkaa olla vähissä. Lopullisesta säilytyspaikasta laitan kuvia sitten projektin loppupuolella, kun olen henkarikaapin raivannut. Pari hupparia ovat säännöllisesti käytössä kuntoklubireissuilla, veluurivaatteet kotosalla. Nyt kotiasuissanikin on enemmän ryhtiä ja vähemmän nuhjua. :)
Neljä hupparia, yksi kotipaita, veluurihousut ja caprimittaiset collegehousut jäivät jäljelle.
Seuraavaksi vuorossa leggingsit. Kyllä, kyllä nekin vaativat oman pienen karsimissessionsa...

Viikkaa paita KonMarin tyyliin

Olin iloinen, kun löysin YouTubesta Lavendairen viikkausvinkkejä erilaisille vaatekappaleille aloitettuani KonMari-projektini. Vaatekaappini kiittää fiksumpia viikkaustapoja. Yhden tavan opetan tässä pitkähihaisen paidan viikkaamiseen.
  1. Aseta paita etupuoli alaspäin ja silota hiukan. Ota mitta viikatun paidan leveydelle laatikosta, johon aiot paidan viikata. Jos leveydellä ei ole väliä, hahmota paidan pystysuora keskilinja.
  2. Käännä paidan sivureuna kauluksen vierestä sopivasta kohtaa laatikon mitoitusta ajatellen keskelle ja hiha paidan yli toiselle puolelle. Jos leveydellä ei ole väliä, taita sivureuna paidan keskilinjalle asti. Viikkaile kuitenkin kaikki paidat ensimmäisen viikatun leveyden mukaan, niin maksimoit kaappisi tai laatikkosi säilytystilan.
  3. Taita hiha siististi kulkemaan paidan sivureunan taitosta pitkin alas.
  4. Taita toinen hiha ristiin ja samalla toinen paidanhelma laatikon mitoitus huomioiden tai vastaavasti keskilinjalle.
  5. Taita toinenkin hiha siististi paidan sivutaitosta pitkin alas.
  6. Nosta alahelma pakettina ylös pääntiehen asti.
  7. Hahmota kahtia taitettuun paitaan kolme yhtä suurta osaa. Voit vetää kädelläsi painaumat merkeiksi, jos haluat.
  8. Viikkaa paita pääntiestä aloittaen ensimmäiseen taitteeseen.
  9. Taita paita vielä toisen kerran suorakulmion muotoiseksi paketiksi.
  10. Nosta paketti pystyasentoon ja testaa, että se pysyy pystyssä.
    Marie Kondo kutsuu tätä viikatun vaatteen "soft spotiksi" eli pehmeäksi kohdaksi. Tämän jälkeen paita on valmis laitettavaksi laatikkoon pystyasennossa. En tiedä, miten tuo "soft spot" on kirjassa käännetty suomeksi, sillä ehdin lukea kyläpaikassa kirjasta vain puolet. En siis päässyt viikkailuosioon lainkaan! ;)
Kuten kuva kertoo, laatikosta on aikamoisen näppärää nähdä, minkä värisiä paitoja on tarjolla. Itselläni on pitkähihaisia juoksupaitoja sekä lyhythihaisia ja hihattomia jumppa- ja juoksupaitoja. Jotta erotan paidat toisistaan eri käyttötarkoituksiin, asettelin ne laatikkoon siten, että etureunaan tuli hihattomat topit värijärjestyksessä, sitten lyhythihaiset niinikään väreittäin ja taakse pitkähihaiset väreittäin. Myöhemmin lisäsin laatikon perälle vielä muutamat caprijumppatrikoot, joten kuntoklubille lähtiessäni löydän sekä ylä- että alaosan samasta laatikosta. Lenkillä käyn nykyään harvemmin, joten juoksutrikoita ei tarvitse säilyttää "etulinjassa".
Hihattomat, lyhythihaiset, pitkähihaiset urheilupaidat sekä caprimittaiset jumppatrikoot
Onnistuneita viikkailuja!

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Urheiluasut syyniin - KonMari osa 8

Ollakseni niinkin liikkumaton ihminen, minulla löytyy vaatetus kaikenlaiseen urheiluun. Jos haluan hölkkälenkille, kävelylle, ulkoiluun, zumbaan, joogaan tai pilatesiin, tai ihan vain salille, sinne meneminen ei jää ainakaan vaatteista kiinni. Eikä siitä, että edelliset, käytetyt ovat vielä likapyykkikorissa. Ehei, tällä tytöllä on nimittäin yhteensä 45 urheiluvaatetta. Eikä siihen ole laskettu edes urheiluliivejä, eikä niitä 21 paria urheilusukkia!
45 kappaletta urheilu- ja ulkoiluvaatteita.
*Huokaisu*

KonMari-projektini jatkuu. Ryhdyin hommiin lajittelemaan ja kokeilemaan 21 ylä- ja 22 alaosaa. Joku tarkka huomaa varmaan, ettei 21+22 ole 45, mutta siihen on hyvä selitys. Tiedän, että ulkovarastossa roikkuu rekissä pari juoksutakkia, jotka ovat kevät/syksykeleille, ja joita en todellakaan jaksa lähteä kaivamaan sieltä nyt. En myöskään kaivanut paria ulkoilupukua sieltä, vaan sorttaan ne sitten, kun jaksan lähteä seuraavan kerran varaston perälle kaivelemaan.

Löysin jostain laatikon pohjalta varastoituna koirankakanväriset ulkoiluhousut, jotka eivät ole lempparit, mutta niille voisi tulla käyttöä huomenna mökillä, sillä ne hylkivät vettä. Otan ne kokeiluun sinne. Jos niissä yhtään mikään häiritsee, vaikkapa puristaa vyötärö, heitän ne mäkeen.

Lopulta poistettavien kasaan päätyi vain viisi yläosaa ja kaksi alaosaa. Tähänkin on syy. En halua eroon juoksupaidoistani, jotka ovat pitkähihaisia (3 kpl), enkä myöskään juoksutrikoistani (3 kpl eri lahkeenmitoilla), lyhythihaisille ja topeille on käyttöä pilatesissa, ja koen, että jumppaan tarvitsen ne kolmet caprit. Joogaa varten haluan säästää lemppari löysiä housuja (kaksi eri lahkeenpituutta) ja koska kävin läpi myös olohousuni ja heitin sieltä radikaalisti kampetta pois, siirrän parit leveälahkeisemmat aerobic-housut jostain menneisyydestä olohousuiksi, koska sattuvat olemaan pirskatin mukavat jalassa. Meillä on eteisen vaatehuoneessa kori, jossa pidämme ulkoiluhousuja ja sinne koriin siirsin parit housut, jotka ovat turhaan vieneet tilaa kaapissani, kun ne kuitenkin ovat vain ulkoilukäyttöön. Nih!
Poistetut urheiluasut.
Kenelleköhän näitä perusteluja kirjaan, teille vai itselleni... Se oli sitten retorinen kysymys, koska sydämessäni tiedän siihen oikean vastauksen. ;) Olen henkisesti varautunut käymään eri vaatelajeja urakan jälkeen (sopivan ajan päästä) uudelleen läpi, josko jotkut mukaan päässeet "ehkä"-tapaukset sittenkin ansaitsevat paikkansa roskiksessa. Urheiluvaatteissa oli kyllä sellainen hyvä puoli, että kaikki vaatteet mahtuivat päälle, pari oli sellaista huonon tiukkaa ja joutivat pois, mutta nyt tiedän, että voin käyttää jokaista säilyttämääni vaatetta, kun sille tulee tarvis.

Säästin siis 38 kpl sisä- ja ulkourheiluun ja ulkoiluun tarkoitettuja vaatteita. Jumppa- ja juoksupaidat sekä jumppacaprit mahtuivat kaikki Ikeasta ostamaani laatikkoon, mikä helpottaa kuntoklubille lähtemisiä. Koska koko urakka ei ole vielä lähelläkään valmista, varaudun myös siihen, että veivaan vaatteille uudet paikat, mikäli keksin paremmat säilytysratkaisut.
Säästetyt urheiluasut. Laatikossa jumppa- ja juoksupaidat ja caprit helposti löydettävissä.
Kyllä tässä hiukan näitä vaatemääriä laskiessa alkaa tulla mieleen, että kyllä ihmisen pitäisi tulla toimeen vähemmälläkin. Etenkin, kun vaatteista tulee tällaisia ongelmia ja niiden setvimiseen kuluu paljon energiaa ja aikaa, tulee mieleen, että aika lailla länsimaisen naisen ongelmia ovat. Pitää olla kiitollinen, jos ongelmat ovat tätä tasoa.

Sellainenkin ajatus tuli huomattuani, ettei karsintaa tapahdukaan kaikissa vaatelajeissa niin mittavissa määrin kuin olin etukäteen ajatellut, että yritänkö kynsin hampain pitää kiinni vaatevarastostani, kun tiedän, etten voi ehkä ostaa edes tarvitsemiani työvaatteita tilalle, kuten vaikka viisi vuotta sitten, koska tulotasoni on puolet entisestä tällä hetkellä. Toivottavasti ei pysyvästi.

Näitä oivalluksia näyttää putkahtelevan: koska olen joutunut poistamaan monia vaatteita siksi, että ovat liian pieniä, tuli mieleen, että olisi halvempaa laihtua ja käyttää sitten niitä vanhoja vaatteita kuin aina vain ostaa isompia vaatteita. Aika loogista. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Toisaalta, terveempien elämäntapojen kehittäminen on ollut tässä pidempään jo mielessä ja yritän kanavoida energiaa siihen suuntaan jo nyt. Ehkä tämä vanhasta eroon -projekti tekee sitä kuuluisaa tilaa uudelle, tässä tapauksessa uusille elämäntavoille?

Tjaa, tulipahan syvällisyyksiä ja pitkä tarina. Hyvä, jos joku jaksoi loppuun asti. Projekti jatkuu!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Farkkufiiliksissä - KonMari osa 7

Edellisen urakan (sortsit, caprit, vapaa-ajanhousut ja värilliset farkut) jatkona sorttasin samoin tein siniset farkut. Sinisistä farkuista on vaikea karsia. Farkuissa merkitsee niin paljon lahkeen leveys ja pesun sävy. Vallalla oleva muoti saattaa vaikuttaa siihen, että muuten hyvännäköiset farkut näyttävät olevan ajastaan jäljessä. Toisaalta, muoti kulkee sykleissä, ja aina lopulta ne vanhanaikaiset farkut ovat taas in.

Olen käyttänyt aika vähän viime aikoina eräitä löysähkölahkeisia farkkujani, mutta nehän ovat taas pop, sillä leveälahkeisia farkkuja on muotia ymmärtävien päällä viime aikoina nähty. Toisaalta pillifarkut ovat aina muotia saappaiden kanssa, kun lahkeet jäävät saappaan alle. Toisaalta, bootleg-malli, jonka käyttö on jäänyt itseltäni viime vuosina vähemmälle, näyttää silmääni aina hyvältä ja tietyntyyppisten kenkien kanssa on varmasti taas hip ja pop ja in.

Tosiasiassa en ole itse yhtään hip ja pop ja in, eli muodikas, vaan pitäydyn mieluummin omassa tyylissäni. Mielelläni olen aina valinnut ajattomia vaatteita, mutta on tiettyjä vaatekategorioita, joista usein näkee, minä vuonna tai vuosikymmenellä ne on hankittu, esimerkiksi juuri farkut, kengät, aurinkolasit, joskus myös laukut.

Farkku-urakassa lähdettiin tästä liikkeelle:
Käytössä olleet farkut.
Farkkujakin löysin varastoituna laatikoista. Koin pari mukavaa yllätystä, sillä farkut, jotka olin syystä tai toisesta pistänyt pois, mahtuivat päälle ja olivatkin varsin jees. Lopulta sängyllä oli yksitoista paria farkkuja, joista pari vajaamittaisia.
Sinisten farkkujen varastoni.
Olin iloinen huomatessani, että stretchin suosiminen on kannattanut: mahduin kaksia lukuunottamatta kaikkiin farkkuihini! Ne päätyivätkin poistolistalle, ja pidin kaikki muut. Joukkoon mahtui pillifarkkuja, bootleg-mallisia, löysiä, tiukkoja, jotka eivät ole pillimallia... Moneen tarpeeseen siis. Ja tuntuu, että jokainen pari tuo minulle iloa, ehkä myös siksi, että mahdun niihin ja takapuoli näyttää hyvältä niissä! ;)
Näihin en mahtunut. Toinen pari suoraa mallia, toinen erittäin pilliä.
Käyttöön jää kahdeksan paria farkkuja, joista kahdet vajaamittaiset kesälle. Yhdet ihanat ehkä 13 vuotta sitten ostetut Sandin farkut ovat tukalan tiukat tällä hetkellä, mutta ne olivat pitkään lempparini, joten ne menevät sinne pienten lempivaatteiden säilöön vielä joksikin aikaa. Minulla on myös samaa sarjaa farkkutakki, josta en ole valmis luopumaan, joten nämä riittäköön säilömisen perusteluiksi.
Itsestään seisoviksi taitellut farkut käyttöön. Sandin farkut säilöön.
Aiemmin neule- ja sukkahousulaatikkona toiminut kaikkein syvin vaatekaapin laatikkoni on tästä lähtien pyhitetty housuille. Kas näin!
Vasemmalla sortsit, caprit, värilliset farkut, ja vapaa-ajan housut. Oikealla siniset farkut.
Nyt jään pohtimaan hiukan, minkä vaatelajin taklaan seuraavaksi: urheiluvaatteet vai pitkähihaiset puserot ja neuleet. Alla päivitetty kuva sukkalaatikostani sen jälkeen, kun lisäsin sinne Ikeasta ostamani pienet laatikot avokassukille ja polvisukille.
Sukkalaatikkoni nyt. Lisätty pari pientä laatikkoa avokassukille ja ohuille polvisukille.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Kaksilahkeisia lajitteluja - KonMari osa 6

Yöpaitojen lajittelu oli vielä helppo homma - ei minun tarvinnut niitä edes kokeilla päälle, kunhan lähinnä pohdiskelin, että pidänkö vaatteesta tosissani. Tämä seuraava lajiteltava olikin haastavampi: sortsit, caprit, vapaa-ajan housut ja värilliset farkut. Iso kasa näistä oli ollut varastoituna pois tai roikkunut kaapissa käyttämättömänä, joten jouduin kokeilemaan lähes kaikkia näistä. Huh huh, aika urakka!

Laskin, että lajittelun alkaessa omistin neljät sortsit, 15 paria capreja (=vajaamittaiset lahkeet), 13 paria rentoja vapaa-ajan housuja ja yhdettoista värilliset farkut, yhteensä 43 kappaletta. Ripustimesta löysin jopa yhdet tvill-housut, joita en muistanut omistavanikaan. Ne eivät olleet kovin pitkäikäinen löytö, sillä ne eivät todellakaan tuottaneet iloa, olivat varmaan joku hätäinen kompromissiostos johonkin tiettyyn tarpeeseen, joten ne päätyivät kokeilun jälkeen suoraan poistettujen kasaan.
Eturivissä vasemmalla sortsit jatkuen vajaamittaisten lahkeiden rivillä. Kahdessa taaemmassa rivissä pitkälahkeiset.
Housuhässäkästä voi sanoa, että kyllä kävi työstä ja alkoi puuduttaa lopulta. Silti sain housut käytyä läpi ja lopullisesti poistettavaksi lähti 23 paria ja säästöön kolme paria lempihousuja. Aika hyvä saldo, kun lähti puolet pois!
Alarivissä sortsit ja vajaamittaiset, ylärivissä pitkälahkeiset. Kuvan ottamisen jälkeen löysin vielä kahdet, jo poistetut värilliset farkut. Huoh.
Päätin säilyttää housuja jatkossa laatikossa, jonne viikkailen myöhemmin myös farkut, jotta ripustinkaappiin tulee hiukan enemmän tilaa. Haluamme raivata vaatehuoneesta Isosiskon henkarivaatteille tilaa, jotta pääsemme eroon vaatekaapista hänen pienessä huoneessaan. Tästä projektista on siis iloa muillekin kuin minulle. :)
Mitä jäljelle jää... Oikealla eturivissä lempihousuja varastoitavaksi, muut käyttöön.
Nyt pitää enää saada housuille uusi koti, kuten muillekin poistetuille. Osan olen jo vienyt vaatekeräykseen, osan ajattelin viedä itsepalvelukirpputorille.

Seuraavaksi hoidan siniset farkut.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Yöasuinventaario - KonMari osa 5

Olen edennyt vaateraivaushankkeessani yöasuihin. Suhteeni yöpukuihin on aika mutkaton - pitää olla mukava päällä ennen ja jälkeen nukkumaanmenon sekä nukkuessa. Pitsiunelmat eivät ole koskaan olleetkaan minua, eivätkä silkkisetkään yöasut enää. Tai, oikeammin: jos löytäisin kaupasta paitulimallisen silkkiyöpaidan, ostaisin niitä isossa koossa heti muutaman. Ikävä kyllä käytin viimeisen silkkipaitulini loppuun jo vuosia sitten, enkä ole edes joulun aikaan onnistunut vastaavaa löytämään.

Ennen karsimista minulla oli 15 kappaletta kauhtuneita, nyppyisiä ja suunnattoman mukavia yöpaitoja ja pyjamia. Yksi silkkipyjama ja spagettiolkaiminen silkkiyöpuku vielä oli jäljellä, mutta ensimmäisestä puristaa housujen vyötärö ja pyjama näyttää silittämättömänä kauhealta (yritän välttää silittämistä kaikin keinoin); jälkimmäinen on yläosasta kylmä, eikä sitä tule käytettyä.
Yöpuvut sikin sokin viemässä tilaa kokonaisen laatikon verran unisukkien kera.
Tuntui hassulta miettiä nyppyinen ja suunnattoman epäseksikäs nyppyyntynyt yöpaita kädessä, että tuottaako tämä minulle iloa. Tosiasia kuitenkin on, että kyllä se virttynyt vanha vaate tuo iloa silloin, kun se päällä on kotoisa, mukava ja lämmin olla.

Lopputuloksena minulle jäi seitsemän yöasua ja kolme mukavaa t-paitaa, joita yöasuina välillä käytän. Yksi niistä on säilössä lähinnä tunnearvonsa ansiosta: paita on benji-hyppyaiheinen ja saatu vuonna 1992 hypättyäni 150 jalasta benji-hypyn mereen. En luovu siitä ikinä!

Kuvien ottamisen jälkeen poistin vielä spagettiolkaimellisen silkkiyöpaidan sekä hiukan liian lyhyen, vaikkakin uudehkon turkoosin paitulin, ja lisäsin laatikkoon tilalle kolmet pyjamahousut.
Jäljelle jääneet yöasut yhdessä t-paitojen kanssa samassa laatikossa!
Tässä viikkausmetodissa huomaa sen edut kyllä nopeasti. Jos aiemmin yöpaitani ja unisukkani veivät kokonaisen laatikon tilaa (ja kaapin hyllyt näyttivät siltä, miltä näyttivät), niin fiksusti viikkaamalla ne vievät puolet vähemmän tilaa ja samaan aikaan näen yhdellä silmäyksellä, mitä vaatteita on puhtaana. Helppo valita!

Seuraavana hyppään sortseihin, capreihin ja vapaa-ajan housuihin sekä värillisiin farkkuihin. Siniset farkut ja suorat housut käyn läpi erikseen. Marie Kondo on ehdottanut karsimisen alalajeiksi esimerkiksi yläosat ja alaosat, mutta en mitenkään pystynyt sitoutumaan sellaiseen urakkaan, että olisin kerralla kaatanut kaikki topit, lyhythihaiset ja pitkähihaiset paidat, tunikat, neuleet ym. sängylle ja alkanut siitä niitä sitten karsia. Ei olisi päässyt sellaisena päivänä lainkaan samaiseen sänkyyn nukkumaan. :) Siksi sovellan KonMarin ideaa omalla tavallani ja pilkon alalajit vielä pienempiin osiin itselleni mielekkäällä tavalla.

Teepaidat tasaan - KonMari osa 4

KonMari-projektini etenee. Kävin läpi t-paitani ja lyhythihaiseni tunikat toppilaatikon järjestämisen jälkeen. Kaivoin lyhythihaisia henkarikaapistani, vaatekaapin hyllyiltä, vaatehuoneesta sekä varastopaikoista. Lyhythihaisten noukkiminen kaapista oli hiukan työlästä, sillä kaappi oli tämännäköinen:
Hyllyt pursusivat lyhyt- ja pitkähihaisia, farkkuja, urheiluvaatteita, oloasuja, puolipitoisia vaatteita...
Löysin yhteensä 40 lyhythihaista paitaa ja tunikaa! Huh. Jätin tämän lajittelun ulkopuolelle tyystin urheilupaidat, sillä käyn ne läpi muiden urheiluvaatteiden kanssa.
Lyhythihaisten valikoimani.
Näiden kohdalla oli jo helpompi käydä vaate vaatteelta läpi ajatusta "tuottaako tämä vaatekappale minulle iloa" ja sen mukaan lajitella vaate säilytettäväksi tai poistettavaksi. Lopulta poistettavien kasaan päätyi 18 paitaa. Päivä oli ollut pitkä ja unohdin ottaa kuvan poistokasasta. Mutta ei se mitään, sillä minulla on kuvat lyhythihaisten laatikosta (entinen yöpaitalaatikko)! Tunikat viikkailin toppilaatikkoon jääneeseen tyhjään tilaan ja mahtuivat oikein mukavasti.
T-paidat uudessa laatikossaan.
Tunikat ja pari paksumpaa lyhythihaista oikeassa ylänurkassa toppien takana. Sopivat sinne juuri passelisti!
Koska t-paitojen laatikkoon jäi tilaa, yritän mahduttaa sinne yöpaidat, joilla ei ole enää omaa laatikkoa. Luulen, että laatikkoja ei ole riittävästi. Marie Kondon mielestä kannattaa viikata niin moni vaate kuin mahdollista ja jättää ripustimiin lähinnä ripustusta vaativat painavammat vaatteet, kuten jakut, takit ym. Minä ajattelin kyllä ripustaa myös pitkähihaisia paitoja sekä suorat housut, sillä hyllytilakin on kortilla. Tai hyllyjä on, mutta kaikkiin ei ylety...

Tässä matkan varrella on tullut mieleen eräs asia, mikä kannattaa pitää mielessä vaatteita raivatessa: muista tutkia myös likapyykkikori, kun kasaat tietyn sortin vaatteita karsittavaksi. Itselleni tuli ylläreitä mustien pikkuhousujen, rintaliivien ja t-paitojen muodossa, kun pidempään pyykkäämättä olleet tummat vaatteet tulivat puhtaina takaisin... Olen koko ajan varmempi myös siitä, että lienee syytä jossain vaiheessa karsia lisää sukkalaatikkoa sekä niitä toppeja. :)

Seuraavana yöasut!

torstai 23. heinäkuuta 2015

Topit siistin tiiviisti - KonMari osa 3

KonMari-projektini jatkuu. Aikamoisen tyydyttävää tuo laatikoiden raivaaminen ja vaatteiden järjestely, kun siihen saa paneutua rauhassa. Minulla kävi tuuri, kun rakas kälyseni halusi tytöt heille päiväksi ja yöksi (ja lopulta toiseksikin yöksi), ja jäin yksin kotiin päiväksi miekkosen ollessa vielä töissä. Oli aikaa paneutua vaatevaraston karsimiseen aivan toisella tapaa kuin päivinä, jolloin olimme tyttöjen kanssa kolmin kotosalla. Ihanaa!

Minulla on ollut epämääräinen kasa erivärisiä ja -pituisia toppeja muutaman trikoisen tuubihameen kanssa yhdessä laatikossa, muutamia (kävi ilmi, että viisi) juhlatoppeja vaatehuoneessa, jokunen roikkumassa henkarikaapissani ja joitakin toppeja pieneksi jääneinä hyvin varastoituina. Muutamia toppeja olin poistanut pari kuukautta sitten. Kasattuani kaikki topit sängylle, totesin niiden kokonaismäärän olevan 36 kpl! Tarvitseeko ihminen todellakin 36 toppia ja milloin niitä ehtii käyttää?
Kaikki 36 toppiani...
Tosin minulla on ihan hyvä syy unohtaa käyttää toppejani: tarvitsen enemmän neuletakkeja tms. toppien päälle laitettavia vaatteita, jotka näyttävät hyvältä myös napitettuina, eivätkä "kinnaa" rinnan tai vatsan kohdalta. En edes ala arvailla, kuinka monta neuletta minulla on. Tiedän kyllä, että montaa neuletakkiani voi pitää vain auki, joten siitä voisin päätellä, ettei niitä ole riittävästi suhteessa toppeihin. ;)
Lopulta poistin 11 toppia ja siirsin kolme liian pieneksi käynyttä lempitoppia säilytettäväksi vielä hetken. Luovun lempivaatteista, jotka ovat tällä hetkellä liian pieniä vasta sitten, kun totean, että jään tämän kokoiseksi. Se hetki ei ole aivan vielä käsillä. Ne melkein hyvät liian pienet vaatteet pistän kategorisesti pois.

Topit, joista hankkiuduin eroon sekä toppilaatikkoni hullunmyllyn jälkeen.
Opettelin topeillekin hyvän KonMari-viikkaustyylin YouTubesta. Ideana on viikkailla vaate kuin vaate suorakaiteen muotoiseksi tiiviiksi paketiksi, joka pysyy pystyssä itsestään. Niin sain laatikon järjestettyä ja näen yhdellä silmäyksellä kaikki topit! Sain mahtumaan laatikkoon myös henkareilla olleet topit, mikä tietenkin vapauttaa tilaa kaapissa. Jäljelle jääneet juhlatopit laitoin takaisin vaatehuoneeseen. Laatikkoon jäi vielä hiukan tilaakin! Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen. :)

T-paidat seuraavaksi!
Karsittavat t-paidat!