maanantai 30. elokuuta 2010

Sata asiaa minusta

Satuin jo kauan aikaa sitten käymään Maritan blogissa lukemassa lähemmäs sata asiaa hänestä. Näitä listoja on muissakin blogeissa pyöritelty, joten halusin kokeilla itsekin, saanko noin pitkää listaa aikaan. Tässä listani, faktaa tai fiiliksiä, ilman tärkeysjärjestystä tajunnanvirran tuloksena:

1. Minulla on pitkät, luonnostaan kihartuvat hiukset.
2. Olen luonnostani sohvaperuna, joka pyrähdyksittäin yrittää hoitaa kuntoaan.
3. Kesällä kävin hiukan punttisalilla, pari kertaa jumpassa, jonkin verran zumbassa.
4. Olen erittäin mukavuudenhaluinen.
5. Olen herkkusuu ja sokerihiiri, mitä yritän pitkänä prosessina muuttaa.
6. Olen ollut kotona lasten kanssa vajaa viisi vuotta.
7. Puhun paljon.
8. Jos vain maltan keskittyä, kuuntelen myös sujuvasti.
9. Keväällä oli pinna tiukalla lasten kanssa hyvin usein.
10. On aika palata töihin.
11. Olen erittäin hellittelevä ja halitteleva äiti.
12. Rakastan perhettäni yli kaiken.
13. Edelleen, joka päivä, totean miehelleni, kuinka ihania tyttöjä meillä onkaan. Ihan joka päivä, niinä huonompinakin.
14. Olen aina ollut perfektionisti, mutta sen yritän jättää jälkeeni. En tosin ole onnistunut siinä vielä.
15. Rakastan järjestellä paikkoja rauhassa.
16. Minulla on lyhyt pinna, mutta kiukku kaikkoaa nopeasti.
17. Murheiden suhteen olen märehtijä-murehtija.
18. Rakastan ja kaipaan kirjojen lukemista.
19. Mieluiten luen kirjan yhdeltä istumalta.
20. Olen aina tykännyt käydä elokuvissa.
21. Minulla on tallessa leffalippuja vuodesta 1989 alkaen.
22. Tykkään myös teatterista, konserteista, musikaaleista, opereteista, oopperastakin, mutta käyn niissä aivan liian harvoin.
23. Haluaisin osata laulaa upeasti.
24. Olen soittanut pianoa lapsena.
25. Parhaat flow-kokemukset olen saanut uppoutuessani pianonsoittoon.
26. Minulla ei ole enää pianoa.
27. Asun mukavassa paritalossa.
28. Meillä on poikkeuksellisen iso piha paritaloksi.
29. Rakastan kukkia.
30. En saa tarpeeksi aikaa puutarhan kuopsutteluun rauhassa.
31. Nautin suunnattomasti kevään ensi krookuksista, ja kesällä kukkaloistosta, kun joka päivä puhkeaa uusi kukka.
32. Rakastan elämää ylipäänsä.
33. Herään aamulla hyvällä tuulella ja ajatuksella, että tämä päivä on hyvä.
34. Sovin riidat ennen nukkumaanmenoa.
35. Kiihdyn liian nopeasti väittelyissä, vaikken olisi varsinaisesti vielä yhtään kiukkuinen.
36. Palaan töihin ristiriitaisin tuntein.
37. Pelkään ikävöiväni lapsia hurjasti, mutta samalla maltan tuskin odottaa omaa, aikuisten aikaa työpäivän ajan.
38. Melkein koko aikuisikäni jalkani on ollut kokoa 38, mutta kahden raskauden jälkeen se on pysyvästi koko 38,5, joskus jopa 39.
39. Rakastan matkustelua.
40. Olen viettänyt välivuotta au pairina Englannissa ja baarimikkona Kyproksella.
41. Olin myös opiskelijavaihdossa Ranskassa.
42. Haluaisin vielä asua ulkomailla jonkun pätkän, mutta se saattaa olla liian vaikea järjestää.
43. Mieheni lisäksi parhaat ja läheisimmät ystäväni ovat äitini ja sisareni.
44. Minulla on myös muutama muu hyvä ystävä.
45. Innostun uusista jutuista aina sen verran paljon, että ensin on saatava hurjan hyvät tarvikkeet.
46. Joskus into hiipuu ja tarvikkeet jäävät pölyttymään.
47. Koska innostun uusista jutuista niin paljon, tulee aloitettua kaikenlaista, mutta sitten iskevät realiteetit päin naamaa ja totean, ettei aika riitäkään kaikkeen.
48. Olen käynyt joskus kalligrafiakurssin ja pidin siitä kovasti.
49. En ole harjoittanut kalligrafiaa yli kolmeen vuoteen.
50. Olen taas innostunut kortinteosta lisäten leimailun soppaan mukaan.
51. Olen taas hankkinut ison kasan tarvikkeita sitä varten.
52. Huomaan, että jotain näpertelyä käteni kaipaavat ja pää sitä, että näkee kättensä työn tulokset.
53. Minulla on yleensä mielipide asiaan kuin asiaan.
54. Olen allerginen koiralle ja muutamalle heinälle.
55. En juurikaan pidä siivouksesta; suorastaan inhoan imuroimista. Tavaroiden järjestäminen sen sijaan on kivaa. Jos tavaroilla on paikkansa. Mitä meillä ei monessa tapauksessa ole.
56. Vessanpesu on palkitsevaa, koska työnsä tuloksen näkee heti.
57. Onnistuin muuttamaan kypsynyttä kotiäidin asennettani tänä kesänä, ja olen nauttinut kesästä ja kotonaolosta ihanien tyttöjeni kanssa täysin rinnoin.
58. Haaveammattini lapsena oli sosiaalityöntekijä. Kunnes isompana tajusin, miten henkisesti raskasta se työ on, ja millä palkalla.
59. Olisin halunnut olla myös psykologi tai psykiatri, mutta luulen olevani liian herkkä ottamaan muiden huolet murehdittavakseni.
60. Aloitin tämän listan kirjoittamisen jo toukokuussa. Olen lisännyt kohtia pikkuhiljaa. Tuntuu, että olen keksinyt jo kaiken, mutta silti olen vasta numerossa 60.
61. Minulla on monta pikku projektia aloitettuna kotona, mutten tunnu saavan niitä loppuun. Esimerkkinä digikuvien läpikäyminen ja valinta paperikuviksi teettämistä varten.
62. Elokuvalippujen lisäksi olen kerännyt ainakin mietelauseita, postimerkkejä, paperinukkeja, kiiltokuvia ja tarroja.
63. Kynsienpureskelu on ollut huono tapani vuosikaudet.Annan kynsieni kasvaa rauhassa hetken, mutta koska ne eivät ole kovin lujat, ne alkavat hieman lohkeilla, jolloin puren ne poikki. Lopuksi viilaan.
64. Miestäni ja minua yhdistää monen muun asian kanssa mieltymys avaruusleffoihin ja -sarjoihin. Olemme nähneet kaikki Tähtien sota -elokuvat, lapsuuden Galactican sekä uuden Galactica-sarjan. Star Trekistäkin pidimme.
65. Parhaat ulkomaiset komediasarjat ovat olleet Frendit ja Dharma ja Greg, joiden jälkeen ei mikään ole kolahtanut yhtä paljon. Tosin 30 Rockia emme alkaneet edes seurata. Tykkäsin kylläkin myös Seinfeldistä.
66. Vielä 35 jäljellä. Öö, minulla on viisi kummilasta, joista kaksi on serkkujani, joista toinen on jo aikuinen. Ryhdyin kummiksi ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana.
67. Vaikka olen puhelias ja yleensä pystyn juttelemaan kenen kanssa vain aina jotain, niin koen, että olen huono jutustelemaan niitä näitä. Sen sijaan pystyn hetkessä sukeltamaan syvällisempiin aiheisiin, jopa vieraiden ihmisten kanssa.
68. Nykyinen pukeutumistyylini on jotain muuta kuin haluaisin. Se on lähinnä sopeutettu nykykiloihin.
69. Rakastan kaunita korkokenkiä, mutten voi pitää kovin korkeaa korkoa. Etuvarpaani on parikymppisenä vaurioitunut ja siihen on tullut nivelrikkoa, mikä vaikuttaa kenkävalintoihini.
70. En ole vieläkään tyytynyt, enkä sopeutunut siihen, etten voi enää koskaan kävellä ihanimmilla korkokengillä. Haikailen ja harmittelen edelleen.
71. En ole kovin "leikkisä" luonne, enkä juuri nauti lasten kanssa leikkimisestä. Mieluummin luen heille, tai joskus piirrän ja muovailen. Legoista kyllä pidän, ja toivon, että lapsetkin innostuisivat niistä enemmän. Hiekkalaatikolla sihtaus on todella terapeuttista. Ehkäpä sitten myöhemmin edistyneemmät Barbie-leikit saavat minut uppoutumaan leikin pyörteihin.
72. Haaveilen Ugg-saaappaista talveksi. Ovat kuulemma älyttömän lämpimät. Niillä kelpaisi seisoskella bussipysäkeillä ja leikkipihassa.
73. En ole investoinut Ugg-saappaisiin vielä, koska ne ovat niin kalliit ja mieheni mielestä kamalan rumat. ; )
74. Nyt, kun olen palaamassa töihin, huomaan entistä selvemmin, kuinka hyvää elämää elän. Melkein kaikki elämän osa-alueet ovat reilassa. Oma kunto ja itsestä huolehtiminen ovat toistaiseksi retuperällä, mutta henkinen vireys ainakin lisääntyy työelämään palattuani.
75. En missään nimessä haluaisi enää olla kaksikymmenvuotias.
76. En kyllä missään nimessä haluaisi olla vielä neljäkymmentäkään (kaksi vuotta jäljellä).
77. Silti, ymmärrys tuntuu lisääntyvän iän myötä, joten vanheneminen on aika ok.
78. Vartalo ja naama voisivat minun puolestani kyllä fyysisesti jäädä kolmevitosen tasolle.
79. En tykkää retrosta, jos se tarkoittaa likaisenvärisiä seitkytlukulaisia vaatteita ja isoja printtejä.
80. Askartelussa retrokukka sen sijaan on jees!
81. Jostain syystä olen aina tykännyt kaikesta aidosta; nahasta, villasta, silkistä, puusta, metallista, jalometalleista. Vältän keinonahkaa ja muovia, myös sisustuksessa. Korumaailmassakaan en näe itseäni käyttämässä muovihelmiä kuin lasten koruissa korkeintaan, korumetallillekin henkisesti irvistän, samoin hopeoituja ja kullattuja korunosia käyttäessäni. Helmiäislasihelmiä aion kyllä jonain päivänä kokeilla.
82. Yllä mainittu mieltymykseni käy kalliiksi, siksi olen joutunut tinkimään hankinnoissani.
83. Lapsena, jolloin en vielä tiennyt hinnoista mitään, olin kenkäkauppaan päästyäni säännönmukaisesti valinnut kaupan kalleimmat kengät. Koko aikuisikäni olen ollut samanlainen: jos löydän kaupasta jonkin vaatteen, tavaran tai kengät, jotka todella paljon miellyttävät minua, voin olla varma, että se on kalliimpi kuin 90% kaupan muut vieressä olevat tuotteet.
84. En ole varma, onko tuo kyky siunaus vai kirous.
85. Huh (pyyhkii hikeä otsalta), vielä 15 jäljellä. Mielestäni tämä lista on yksi vaikeimmista kirjoitustöistä, mitä olen tehnyt!
86. Toinen kummallinen piirre minussa on se, että lukiessani tekstiä, suomen- tai englanninkielistä, automaattisesti huomaan aina kirjoitus- ja kielioppivirheet, vaikken niitä etsisi. Tämä on toisaalta hyvä, jos pitää oikolukea jotakin, mutta välillä todella raivostuttavaa. Nimittäin, jos pitää saada tekstin sisällöstä jotain irti, ja teksti on liian huonoa kieltä, minulla kestää asian sisäistäminen todella kauan, koska jokainen kielivirhe vie huomioni itse sisällöstä.
87. Ylläoleva ei kuitenkaan tarkoita, että itse kirjoittaisin aina täydellistä äidinkieltäni, tai englantia. Kumma kyllä.
88. Puhun ranskaa paremmin kuin ruotsia. Luulen, että sanavarastoni on suurempi ranskasta.
89. Olisin halunnut opiskelijavaihtoon tai työharjoitteluun Ruotsiin, jotta olisin saanut riikinruotsintaidon. Tosin, suomenruotsikin kelpaisi, jos osaisin sitä hyvin. : D
90. Ehkä jo tässä vaiheessa huomaa, että tykkään kielistä.
91. Esikoiseni sai viime vuonna syntymäpäivälahjaksi kitaran. Opettelin virittämään sen kielet netin kautta. Löysin jopa alkusävelen, jonka mukaan viritys aloitetaan, netistä. Harmi, että kitara on kuitenkin sellainen vähän parempi leikkiversio, jossa vire ei pysy kauaa.
92. Makeanhimoni on mahdoton. Jos kotona ei ole mitään makeaa, voin vatkata itselleni vaikkapa yhden munan sokerikakkutaikinan ja lusikoida sitä pahimpaan tuskaan. Tätä onneksi ei ole tapahtunut noin kymmeneen vuoteen. Tai sitten minulla vain on hyvät herkkuvarastot koko ajan.
93. Silti, tammikuussa alkanut karkkilakkoni voi hyvin. Miehelläni on koko ajan, lapsillakin välillä, kotona karkkia tai suklaata, enkä ole syönyt niistä yhtään! Meillä on myös taloussuklaata, joka sekin on saanut olla rauhassa kaapissa.
94. Lempivärejäni on musta, ruskea, harmaa, valkoinen, vanha roosa ja tummanpunainen.
95. Peppi Pitkätossu on ihana. Sellaista itseluottamusta ja pyyteetöntä ystävällisyyttä kannattaakin ihailla! Olen aina salaa halunnut olla rajoja rikkova oman polun tallaaja Peppi, kun todellisuudessa olen vastuuntuntoinen, rehellinen, auktoriteetteihin uskova, vaikkakin kriittinen, valtavirran kulkija.
96. Vastuuntunto ja säännöt istuvat selkärangassani niin tiukassa, etten usko pystyväni, enkä enää haluaisikaan heittäytyä huolettomaksi Pepiksi. Kai se on tärkeää olla lainkuuliainen, kunnon kansalainen, joka kasvattaa yhteiskuntakelpoisia kunnon kansalaisia.
97. Lempijuomani on samppanja, ja sen puutteessa cava. Punaviini tulee vasta tämän jälkeen. Tykkään minä vedestä ja Cokis Zerostakin, mutta tällä kohden oli mielessä alkoholituotteet. ; )
98. Olen perusonnellinen ihminen. Ja kiitollinen siitä.
99. En pysty enää lukemaan hirvitysuutisia lasten kärsimyksistä, koska ne ahdistavat liikaa.
100. Blogimaailmaan astuminen ja sen positiiviset seuraukset, sielunsiskot ja avartunut kotiäidin maailma, ovat ehdottomasti makein elämääni sujahtanut asia pitkään aikaan!

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Kiireessä jopa koruja

Olen ollut hitaahkolla vaihteella koru- ja korttirintamalla. Tilauksiakin on tässä jokunen ollut, mutta yksi jäi roikkumaan helmitilauksen huonon laadun takia. Mutta jotain on sentään syntynyt päiväkotiharjoittelun lomassa...

Tehtyäni muutaman kappaleen Bysantti-korua, halusin kokeilla parista muusta korusta ylijääneillä, isoilla aaltomaisilla akaateilla, miltä sama rakenne näyttäisi mustan ja jännänvihreän yhdistelmänä. En tiedä vielä, tuleeko tätä pidettyä, vai annanko lahjaksi tai myynkö. Aika näyttää!

Kaulakoru 49 cm Autumn Drama.
Isoja, mustia aaltomaisia akaatteja, seesamijaspista hopoiduin välihelmin. Lenkit korumetallia, lukko hopeoitu.

Sitten koru, jonka tilaus tuli ihanana yllätyksenä blogiystävältä. Tätä oli kiva tehdä! Tein poikkeuksen ja tilasin kauniita pyöreitä ruusukvartsilantteja nimenomaan tähän tilaukseen. Minähän teen tilauskorujakin nimenomaan varastossani olevista helmistä, koska korunteko on vain harrastukseni. Helmetkin olen tilannut itseäni miellyttäen. Siksi minulta ei löydy kaikkia sateenkaaren värejä ja muotoja... Myyntituotoilla rahoitan sitten harrastustani lisää. Eikä tuotoista vielä voi puhuakaan; sen verran pakkasella mennään korutarvikekostosten kanssa! : D

Toiveena oli vaaleanpunaista ja valkoista, selkeää ja yksinkertaista, ja lyhyt kaulakoru.

Kaulakoru 46 cm Milkshake.
Ihania ruusukvartsilantteja ja valkoista jadea sekä siemenhelmiä.Välihelmet, korunosat ja lukko sterlinghopeaa.

On minulla syntynyt kolmaskin koru, mutta sen laitan tänne myöhemmin - saajan syntymäpäivien jälkeen...

maanantai 23. elokuuta 2010

Ensimmäinen blogitunnustukseni

Tänä aamuna minua odotti mukava yllätys: Heli Kotoisaa arkea -blogista oli antanut minulle blogitunnustuksen! Päivä olikin mitä sopivin iloisille yllätyksille, koska vietimme sairaspäivää tyttöjen kanssa kotona, emmekä siis päässeet päiväkotiin harjoittelemaan. En ole näihin tunnustuksiin vielä juuri tutustunut, mutta olipas hienoa saada sellainen. Suurkiitos, Heli!


Ilmeisesti tunnustuksen saaneen pitää kertoa blogissaan seitsemän uutta asiaa itsestään, ja jakaa tunnustus vuorostaan seitsemään uuteen blogiin. Hassua oli, että Helin kertomista omista seitsemästä "paljastuksestaan" kuusi ensimmäistä osuivat minunkin ajatuksiini todella hyvin. Paitsi, että olen mielestäni hyvä ajamaan autoa eteenpäin, mutta parkkeeraaminen ja peruuttaminen eivät kuulu vahvuuksiini. Ja se seitsemäskin paljastus sopii hiukan lievennettynä minuun: liikutun kyllä edelleen melko helposti, vaikka nuorempana tippa tuli linssiin hyvin helposti (nimim. Kyynelsilmin Kauniita ja rohkeita katsellessa).

Asioita, joita en muistaakseni ole tässä blogissa vielä itsestäni kertonut, pitää ihan miettiä. Tässäpä teille:

1. Vanhempani saivat minut nuorina. Olin erittäin hyvässä hoidossa ensimmäisten kahden ikävuoteni aikana, kun äitini käydessä kauppaopistoa mummoni hoiti minua. Silloin minulla riitti hoitajia muutenkin, koska äiti asui vielä kotonaan nuorempien sisartensa kanssa, ja isäni kotonaan pikkuveljensä kanssa käyden lukiota loppuun. Nyt onkin erityisen mukavaa, kun vanhempani ovat nuoria ja hyvinvoivia isovanhempia!

2. Sisarestani olisi tullut nimeltään Isomies, mikäli minä olisin saanut päättää. Olin kuusivuotias tullessani isosiskoksi. Kun vanhempamme miettivät, että mikä vauvalle nimeksi, keksin aina innostuneesti, että "Nyt mä tiedän, mikä laitetaan vauvalle nimeksi!" "No, mikä?!?!" "Isomieeees!!!". Ja sitten taas, että "No, nyt mä tiedän ihan oikeasti, että mikä vauvalle nimeksi!" "No, mikä, mikä?!?!" "Isomieees!!!". Mahdoin olla ärsyttävä. ; D

3. Suurin aukko kotimaantuntemuksessani on Lappi; en ole koskaan käynyt siellä.  En oikein tiedä, miten en ole koskaan tullut käyneeksi Haaparantaa pohjoisempana. Tai olen minä Rukalla käynyt kerran laskettelureissulla, mutta jotenkin en laskenut sitä Lapiksi, kun väkeä oli kuin pipoa. Sen pitää olla erämaata ja yksinäisiä tuntureita, että on minun mittapuussani Lappia. Ehkä jossain käsivarren tienoilla. ; )

4. Olen siitä kumma, että luen erittäin mielelläni lehtiä, vaikkapa muoti-, terveys- ja liikunta-aiheisia sekä sisustuslehtiä, koru- ja askartelulehtiä ja jopa puutarhalehtiä, mutta huomattavasti vähemmän teen mitään konkreettista niiden inspiroimana. Jos tekisin samaa vauhtia koruja ja kortteja, mylläisin puutarhaa, sisustaisin kotia, urheilisin ja söisin fiksummin kuin mitä luen lehtiä, koruja ja kortteja syntyisi vaikka markkinolla myytäväksi, minulla olisi englantilainen puutarha ja koti kuin suoraan Toivekoti ja Puutarha -lehdestä, olisin terveyden perikuva ja pukeutuisin klassisen tyylikkäästi muodikkain säväyksin.

5. Sisälläni asuu pieni nörtti. Tykkään tietokonepeleistä - Tetris on yksi all-time-favorite, Civilization ja Sims kivoja myös. Olen myös tehnyt monisivuisen Excel-tiedoston koruharrastukselleni. Se sisältää mm. tarvikelistaukset kappalehintoineen ja jokaisen korun tiedot: nimi, pituus, korunosat, valmistuskustannukset, mahdollinen myyntihinta... Käytössä on myös matkoille lähtiessä Excel-tiedosto, joka sisältää perusmatkatarvikkeet jokaiselle perheenjäsenelle, ja jota täydennetään joka reissulle erikseen. Sitten se tulostetaan paperille ja aletaan kerätä kamppeita kasaan!

6. Olen aina inhonnut vauva-aiheisia nettikeskustelupalstoja. Olen käynyt ehkä kerran tai kaksi katsomassa, mistä muut äidit ja isät puhuvat netissä, enkä ole välittänyt käydä enempää. Se ei ole minun juttuni. Viihdyn kyllä koru- ja korttiaiheisissa yhteisöissä, mutten ehdi, enkä jaksa olla kovinkaan aktiivinen niissä.

7. Tapasin mieheni aiemmassa työpaikassamme. Olin vakaasti päättänyt uuteen työpaikkaan mennessäni, että omasta kuormasta en syö, huomatakseni, että ahmin aivan kunnolla sieltä aviomiehen. Työpaikka sittemmin vaihtui meillä molemmilla, kumppani ei.

Sitten tunnustuksenjakoon. Vaikea tehtävä, mutta onhan se tehtävä! Haluan antaa Beautiful Blogger Awardin seuraaville blogi- ja muille ystävilleni:

Mirka - Uuden kuun aikaan
Rouva Kepponen - Pikku kepponen
Haltiakummi
Lehtokotilo
Laura - Galleria Papillon
Anna - annan aarteet
Eloise - Eloisen eteisessä

maanantai 16. elokuuta 2010

Uutta ilmassa

Kesäloma loppui, arki alkoi. Öisinkään ei enää ole niin lämmintä kuin vielä aivan vähän aikaa sitten. Syksy hiipii pikkuhiljaa kesän kantapäillä valmiina asettumaan taloksi.

Olen aina pitänyt syksyn alusta, kun aurinkoa vielä näkyy, tarkenee hyvin, ei ole liian pimeää, mutta koulut alkavat ja saa uuden penaalin, kynät ja repun. Tai sai, silloin lapsena. Syksy on taas täynnä lupauksia ja mahdollisuuksia; uuden alku. Niin tänäkin vuonna.

Kurtturuusu Rosa Rugosa 'Louise Bugnet' kukkii vieläkin!

Tänään aloitimme Isosiskon ja Pikkusiskon kanssa päiväkotiharjoittelun. Meillä on tässä mukavat kaksi viikkoa aikaa totutella päiväkodin kuvioihin. Totuttelu alkoi sillä, että ulkoilimme Pikkusiskon ryhmäläisten kanssa, sovimme omahoitajien kanssa harjoittelujaksoista, laitoimme kummankin kuvat, hiukan vaihtovaatteita ja unikaverit lokeroihin. Kaikki meni hyvin; tapasimme myös kerhosta tutun täti E:n jota molemmat tytöt halasivat.

Isosiskon reippaasta oma-aloitteisuudesta kertoo se, että jutellessani erään hoitajan kanssa pihassa, eräs toinen äiti sanoi, että tuolla ne tytöt menevät isojen pihalle. Toden totta, molemmat tytöt olivat hakeneet penkiltä reppunsa ja tepastelivat isommalla pihalla leikkimässä. Isosisko oli saanut väliportin avattua. Kävimme sitten ison, tyhjän pihan isossa liukumäessä ja keinuissa, joiden jälkeen sain tytöt tulemaan takaisin pienten pihalle. Tällä ensimmäisellä kerralla tulimme takaisin kotiin lounaalle. Meitä kaikkia jännitti, mukavalla tavalla kuitenkin. Huomenna menemme päiväkotiin jo aikaisemmin ja jäämme lounaallekin. Siitä se pikkuhiljaa käynnistyy, se päiväkotielämä.

Päällimmäisenä tunteena minulla on ilon- ja pelonsekainen odotus siitä, mitä tuleman pitää: hurjasti muuttuva elämämme. Kotivuodet ovat pian ohi, näillä näkymin lopullisesti. Haikeuttakin tunnen, sillä vaikka olen ollut pitkään jo todella kypsä siirtymään töihin aikuisten maailmaan, nyt, kun päivät valuvat sormien välistä vauhdikkaasti, tuntuu, että vielä olisin voinut olla kotona hiukan pidempään. Edes vähän. Jos alan asiaa miettiä yhtään enempää, tirautan taatusti muutaman kyyneleenkin.

Kuitenkin nyt on hyvä. Jaksan olla kärsivällisempi äiti, kun välillä saan ikävöidä ihania murusiani. Saamme kokea useammin jälleennäkemisen iloa, ja lapsetkin saavat uutta ajateltavaa ja tehtävää päiväkodin myötä. Isosisko on odottanut jo kauan pääsyä päiväkotiin, mutta onhan hän jo muutaman kuukauden päässä viiden vuoden iästä. Pikkusisko, 2½ vuotta, ei taida vielä ymmärtää, mitä se päiväkodissa käyminen oikeasti tarkoittaa. Hän kertoo iloisena päiväkodista puhuttaessa, että siellä on pikkupönttö. Pikkusiskosta tuli siis lopullisesti päiväkuiva, käytännössä myös yökuiva, kesäloman aikana, siksi pieni pönttö on iso juttu.

Syksyn myötä selviää, kuinka lapset päiväkotielämään sopeutuvat, ja kuinka nopeasti. Reippaita tyttöjähän he ovat, mutta äidin vinkkelistä vielä pieniä. Nähtäväksi jää myös, miten minä sopeudun kiireisen työssäkäyvän äidin rooliin. Illan virkkuna odotan kauhulla aikaisia aamuheräämisiä. Aamulla on jaksettava laittaa naama ja tukka, sekä pukeuduttava johonkin järkevään - ei enää pihapöksyjä. Lapsetkin on saatava onnellisesti päiväkotiin, ennen kuin pääsee matkustamaan töihin. Onneksi pyrimme mieheni kanssa siihen, että toinen vie, toinen hakee lapset, jotta lasten työpäivä lyhenee, ja meidän kummankin päivä on riittävän pitkä.

Toisaalta, kun aamusta on selvitty ja pääsee töihin, voi hengähtää sen verran, että asettuu taloksi, juo vaikkapa kupin teetä, ja aloittaa päivän työt omaan tahtiin. Ellei sitten riennä tukka putkella hiukan myöhässä päivän ensimmäiseen kokoukseen; niinkin voi käydä. Työpäivän aikana sitten on ihanaa, kun ei tarvitse itse tehdä ruokaa, eikä syödä toisten tahtiin, vaan voi mennä popsimaan vaikkapa muiden pilkkomia salaatteja, kun itsellä on nälkä. Tai sitten haukkaa kiireessä jotain epäterveellistä palaverien välissä; niinkin voi käydä.

Onneksi minulla on ennen töihin menoa edessä vielä pieni tuumausloma, kun lapset jo aloittavat päiväkodin, mutta minä olen yksin kotona. Silloin yritän suunnitella toimivia rutiineja, järjestää tavaroita niiden mukaan, puunata itseni kuntoon (kampaaja, kasvohoito ja hieronta on jo varattu), ja mietiskellä omiani, mikäli maltan. Vajaan viiden vuoden kotiäiti on sen loman ansainnut, eikös vain.

tiistai 10. elokuuta 2010

Sending you flowers ja muuta

Viime lauantain satoa oli tämä ensimmäinen kortti. Minun pitäisi tehdä vastaavia useampia, jotta on kortteja valmiina, kun täytyy lähettää pieniä viestejä tai lasten valokuvia tms. sukulaisille.

 Sending you flowers.

Seuraavan kortin tein eilen. Piti tekemäni vintage-kortti, mutta pengottuani askartelulaatikkoani, löysin säästämäni paidankauluksen. Siitä oli sitten ihan pakko tehdä kortti. Niin, siis paidankaulus on mieheni paidasta leikattu, kun koko paita oli menossa roskiin selässä olevan lähtemättömän tahran takia...

Onnittelu miehelle. Saajakin on jo mietittynä...
Toinen puoli näyttää tältä. Teksti vain puuttuu.

Tein sitten kuitenkin vielä sen vintage-kortinkin. Osallistuin kortilla Koukussa Kortteihin -haasteeseen, jossa vaatimus oli käyttää vaaleanpunaista ja ruskeaa. Sattuipa sopivasti!

Käytin Intohimona askartelu -tapahtumasta ostamaani ihanaa leimaa inspiraationa...

Queen for a Day. Saaja on tällekin kortille jo valmiina.

Niin paljon kortteja tehtävänä, niin vähän aikaa...

maanantai 9. elokuuta 2010

Onnea 1-vuotiaalle kummitytölle!

Pienen lomatauon jälkeen onnistuin askartelemaan onnittelukortin suloiselle kummitytöllemme 1-vuotissyntymäpäiväksi. Sattui myös niin mukavasti, että Koukussa Kortteihin -yhteisössä oli Vintage-haaste, jonka aiheena oli 3D. Osallistuin tällä kortilla siihen.


Onnea pikku L!


Iloinen yllätys tuolta KK-yhteisön suunnalta tuli sunnuntaina, kun sain viestiä, että arpaonni suosi minua ja voitin Koukussa Kortteihin haasteen numero 9! Lahjana on vapaavalintainen lehti Villakeijun valikoimasta. Olen todella tyytyväinen, sillä en ole mitenkään erityisen "arpaonnekas".

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Hyvän tuulen ilma

Sen täytyy olla ilmassa jotenkin, leijailemassa mukana. Siis hyvän tuulen. Sen verran hyväntuulisia postauksia on tänään muutamassa blogissa tämän omani lisäksi.

Eilen tapasin neljä blogiystävää livenä, yhden heistä jo kolmatta kertaa. Lähdimme yhdessä ensin Intohimona askartelu -tapahtumaan, jossa fiilistelimme, ostimme ja opettelimme kaikenlaista askarteluun liittyvää. Sitoipa Haltiakummi jopa kirjan! Onnistuneen tapahtuman jälkeen jatkoimme matkaa Mirkan luo, jossa vietimme koko loppuillan. Aloitimme ostosten ihailulla ja kuohuvalla, jatkoimme emännän ja Lehtokotilon taikomien herkkujen parissa, jotta jaksaisimme askarrella. Sitten pääsimme asiaan eli korttien tekoon. Marita opetti meille tapahtumassa oppimansa tekniikan lumisateen tekoon, ja kukin meistä kokeili uusia juttuja, ja kyllä korttejakin valmistui. Mielenkiintoisten tarinoiden äärellä siis.

Kaikki olivat odottaneet päivää kuin kuuta nousevaa, ja kaikkia kai hieman jännittikin päivän kulku. Jännitys haihtui kuitenkin heti, kun heit vaihdettiin; niin luontevasti juttu luisti alusta alkaen, jokaisen kanssa. Ihanaa oli viettää aikaa samanhenkisten askartelijoiden kanssa, kun omaan ystäväpiiriin ei ole samanlaisia näpertelijöitä siunaantunut.

Ilta sujui niin rattoisasti - ja nopeasti, ettei sitä huomannutkaan, kun kello oli jo puolen yön yli. Meillä on siis ompeluseura! Tai askarteluseura. Tai kädentaitoseura. Tai ihan mikä vain, mutta tärkeintä on, että kuluneelle päivälle ja illalle tulee myös jatkoa...

perjantai 6. elokuuta 2010

ÄHH numerot 16, 17 & 18

Ensimmäinen ÄHH (Älä Hilloa Helmiäsi) - haasteeni oli todella tiivis ensimmäiset kaksi viikkoa. Silloin pääsin ÄHH-numeroon 15. Sitten alkoi loma ja väistämätön tauko. Omalla kotiäidin lomallani jatkoin ÄHH:n parissa koruilla, jotka seuraavat.

ÄHH numero 16 on tilauskoru ihanalta blogiystävältäni Maritalta. Hänkin halusi oman turkoosin kesäkorunsa, ja sellainen sitten tehtiin. Riipusosa on samanlainen kuin Mirkan korussa, myös osa helmistä on samoja, mutta muuten koru on Maritan toiveiden mukainen.

Kaulakoru 53-60 cm Vilvoittava vesi.
Riipuksessa vuorikristalli ja kierrätyslasisalmiakki, särölasihelmiä sekä hopeoidut lenkit, helmihatut, välihelmet ja korunosat. Lukko, helmipiikit, osa lenkeistä ja jatkoketju sterlinghopeaa, ketjun päässä fasettihiottu lasihelmi.

Tarkennettu kuva riipukseen.

ÄHH 17 ja 18 tulivat sitten minulle itselleni. Olin halunnut kevyttä kesäkorua ihanista vadelmanpunaisista fasettihiotuista jaderondelleista, ja sellaisen sitten sain, korvisten kera. Posti toi vihdoin hopealangan, josta hyvin säästäväisesti kieputtelin korun. Ketju on samaa kuin Maritan korun jatkoketju, ja oli odotellut käyttöä jo kauan. Olen pitänytkin jo koruja erittäin tyytyväisenä. Teen vielä joku päivä rannekorun samaisista helmistä, mutta vielä vadelmaisempana versiona.

Kuva on siis väreiltään taas aivan kamala, mutta se ensimmäinen versio oli vielä huonompi, koska helmet näyttivät punaisilta, vaikka ovat ihanan herkullisen vadelmaiset.

Kaulakoru 46 cm ja korvakorut Vadelma-aika.
Vadelmanpunaisia fasettihiottuja jaderondelleja, sterlinghopeaa ympärillä.