Mieluisia vieraita

Olen tässä viettänyt viimeiset viikot aika pitkälti kotosalla olkapäätä parannellen. Siispä olin enemmän kuin iloinen, kun viimein olin tarpeeksi toipunut, ja sain Haltiakummin ja Rva Kepposen kahvittelemaan luokseni. Tarjoilut olivat kyllä ihan jotain muuta kuin joskus aiemmin: lounaaksi tilasimme pitsaa ja kebabia, kahvitteluihin olin varautunut pakasteleivonnaisilla. Kyllä nekin kävivät kaupaksi. ;)

Mainitsin näille varsin Käteville Emännille, että saa myös askarrella, vaikken itse pystyisikään, joten arvon leidit tulivat tarvikkeet ja aihiot mukanaan. Itse olin varustautunut Sinellistä ostamillani Art Deco -aiheisilla 3D-arkeilla, joista ajattelin polkaista helposti ja vähällä (käsi)vaivalla näyttäviä kortteja, jotta saisin askarteluhimoani jotenkin tyydytettyä etenkin, kun parasta askarteluseuraakin oli tarjolla.

Tältä se sitten näytti.

Pöytä oli melkeinpä liian siisti verrattuna "normaaleihin" askartelusessioihimme!

Kepposkalla joulukortti työn alla - hyvissä ajoin.

Kaunis teema Rva Kepposella tänä(kin) vuonna.

Haltiakummin taidonnäyte 11 vuotta täyttävälle tytölle - varmasti tykkää!

Haltiakummi viimeisteli tämän upeasti väritetyn kortin. Katsokaapa pilviä kuvan taustalla!

Ensimmäiset kahdesta Art Deco -kortistani. Yhteensä tein niitä iltaan mennessä viisi.

Meillä oli ihana päivä. Mirka ei päässyt päivällä mukaan, mutta onneksi piipahti kaffella illalla, joten ehdimme vaihtaa pitkästä aikaa kuulumiset.

Kerrassaan virkistävä päivä minulle, vaikka käsi huusikin hoosiannaa illalla...

Ystävä hyvä

En ehtinyt enkä jaksanut vaihtelevan elokuuni ja käsivaivaisen syyskuuni kuluessa kirjoittaa ystäväni hemmottelevasta eleestä, kun pitkästä aikaa taas tapasimme. Kyllä nyt on jo aika.

Ystäväni asuu toisessa maassa, joten tapaamme harvakseltaan, ja sovimme tapaamiset ajoissa kalenteriin kahden muun ystäväni kanssa, jotta ne varmasti järjestyvät kaikilta. Tähän tapaamiseen meistä oli tulossa kolme.

Ihmeempiä suunnitelmia meillä ei ollut kuin tavata ystäväni hotellihuoneessa, käydä illastamassa, drinkeillä ja yöpyä yhdessä tuossa tilavassa huoneessa. Ihana elokuun alun aurinkoinen ilma viritti jo mukavasti iltaan, kun aloittelimme iltaamme kolmin hotellissa. Koska meillä oli nälkä ja illalliseen aikaa, ystäväni oli poikennut kaupan kautta tuoden mukanaan sushia ja samppanjaa. Minä ostin torikojusta tuoreita marjoja herkutteluhetkeemme.

Radisson Blu Plaza -hotellin huone oli niin tilava, että sinne mahtui kahden erillisen sängyn lisäksi varavuode, vaikka toinen ystäväni ei lopulta ollutkaan jäämässä yöksi seuraavan päivän kiireiden vuoksi. Luulin, että huone oli jokin erityisen iso ja kallis, mutta kyseessä taisi olla aivan standard-tason huone. Vau!

Kirsikkana kakun päällä ystäväni oli muistanut meitä ihanilla pinkeillä pusseilla, jotka oli asetettu kutsuvasti vuoteille. Voi mitä ihanuuksia sieltä löytyi...

Hemmottelupakkaus Victoria's Secretiltä

Olimme toisen ystäväni kanssa erittäin otettuja tästä ihanasta lahjasta, suihkugeeliä ja vartalovoidetta kauniissa pakkauksessa. Tuoksuna valkoinen puuvilla ja vaaleanpunainen lilja (white cotton & pink lily). Niin ystäväni tyyliä!

Ilta sujui syöden ja juoden hyvin, hiukan baarissakin käväisten. Aamulla nautimme oikein hyvän aamiaisen cappuccinoineen ja päätimme lähteä hiukan kauppoihin ennen kuin ystäväni piti lähteä lentokentälle. Siinä välissä sain surukseni tiedon mummoni menehtymisestä, mikä loi syvän varjon aamuumme. Silti olin kiitollinen, että olin tämän ystäväni seurassa juuri silloin. Sain mahdollisuuden keskustella asiasta ja halutessani muuta ajateltavaa lauantaisen aamupäivän auringonpaisteessa. Kävimme hiukan ostoksilla. Ystäväni makutuomaroidessa löysimme minulle hautajaisiin sopivan mekonkin. Sitten nautimme hiukan kevyttä lounasta ja piccolo-cavat eräällä Esplanadin terassilla ennen kuin palasimme hotelliin hakemaan tavaramme.

Kiitos J tuosta vajaasta vuorokaudesta, seurasta, olkapäästä ja hemmottelusta. Se tuli hyvään saumaan.

Just little things

Jostain blogista löysin linkin elämän pieniin iloihin, joista voi poimia omansa. Nämä kolahtivat itselleni ensimmäisenä pitkän pitkästä listasta. Kovin pitkälle listaa en edes päässyt, kun niin moni tuntui osuvalta.

Tätä hämmästelen päivittäin pienissä keskusteluissamme lasten kanssa.

Tämä on kyllä enemmän kuin "vain pieni juttu".

Kulkeapa vielä vanhanakin käsikkäin oman kullan kanssa.

Näin tapahtuu ihan liian HARVOIN nykyään!

Tästä pääsee nauttimaan vielä monta kertaa tämän syksyn aikana.

Yksi elämän suuria helpotuksen tunteita...

Rakastan käsin kirjoittamista.

Erityisesti arvossaan ruuhkavuosina.

Oli ne sitten minua tai muita kohtaan tehty, ilahduttavat aina.

Ottaen huomioon kuinka harvoin urheilen, on kummallista laittaa tämä listaan mukaan. Mutta se on täysin totta omalla kohdallani!

Tämän jutun merkitys selvisi minulle vasta olkapääleikkauksen jälkeen.

Jotenkin on aina vedonnut minuun.

Tästä pääsen nykyään nauttimaan ihanan usein!

Erityisesti omien lasten unta katsellessa sitä ihmettelee jokaikinen kerta, miten suloisilta, rakkailta ja rauhallisilta he näyttävät nukkuessaan.

Olisipas kiva lukea teidän muidenkin elämän pienistä nautinnoista!

Kesän kortit

Kesällä korttitehtaalla oli erityisen hiljaista, koska kesällä oli paljon muuta mukavaa puuhaa ja menoa. Meillä oli loistokesä, heinäkuun lopulle asti. Tarve tälle ensimmäiselle kortille syntyi rakkaan mummelini rutiinileikkauksen ja sitä seuranneen "korjausleikkauksen" myötä. Toivoimme ja toivotimme silloin mummelille pikaista paranemista, ja uskoimmekin vielä parantumiseen. Pikaisesti kyhäsin kortin ja tyttöset piirsivät sisäpuolelle kukkia ja perhosia piristykseksi.

Toisen kortin tarve olikin jo pitkään tiedossa, vaikka toteutus tapahtuikin tuttuun tyyliin viime hetkellä. Serkkuni, joka on samalla vanhin kummipoikani, meni naimisiin elokuussa. Häiden teemavärinä oli ihana korallinpunainen, joten korttiin halusin myös lämpimän värimaailman.

Kortista tuli yksinkertainen, vaikka siinä oli paljon tekemistä. Ihana valokuva oli tulostettu piirtoheitinkalvolle, joten "naulasin" sen kiinni valkoiseen taustapahviin haaraniiteillä. Ihanaa punaista kohopulveriakin pääsin taas käyttämään - se on ihan lemppari nykyään kohopulvereista.

Mikä parasta, häät olivat todella hauskat ja hääparin näköiset. Onnea vielä kerran, J & R!

Elo-syyskuun saldoa

Takana on raskain kuukausi, puolitoista pitkään aikaan. Emotionaalisesti erittäin vaihteleva sellainen.

- Rakas mummoni menehtyi hoitovirheen seurauksena elokuun alussa. Kova isku ja järkytys. Sain tiedon siitä viettäessäni laatuaikaa vanhan ystävän kanssa hotelliyöpymisestä nauttien.
- Isäni äidin kuolemaa seuraavina päivinä vietin vielä kesälomaa lasten kanssa miehen palattua jo töihin; iltaisin ja viikonloppuisin pakersin kesäkurssini esseetä, jonka osana on muodostaa 2/3 kurssin arvosanasta - arvatkaa vain keskittymisen taso.
- Kummitytöllä oli nelivuotissynttärit, mikä toi apeuteeni iloisen päivän.
- Esikoinen meni toiselle luokalle kouluun, kuopus päiväkotiin ja normaalirytmiin totuttelu alkoi kahden kuukauden loma-ajan jälkeen. Koko perheellä tietenkin tottumista.
- Vanhin kummipoikani meni naimisiin, joten vietimme viikonlopun appiukon luona perheen kesken sekä hotellissa kahden mieheni kanssa. Häissä oli todella hauskaa.
- Häitä seuraavan viikon pakersin kurssini toista esseetä, joka muodostaa 1/3 arvosanasta. Keskittyminen oli kohtalaisen huonoa, sillä palautuspäivää seuraavana päivänä hautasimme mummoni.
- Hautajaisia seuraavina arkipäivinä oli valmentajakoulutuksessani intensiiviset ja erittäin antoisat lähipäivät.
- Samalla viikolla kuopuksella oli korvasärkyä, jonka takia käytin häntä lääkärissä parin päivän välein ennen mökkiviikonloppuamme - diagnoosina virustauti, joka ilmenee kurkussa, josta säteilee kipua toiseen korvaan.
- Elokuun viimeinen viikonloppu mökillä isovanhempien ja miehen sisaren perheen kanssa - oikein mukavaa oli, mutta vielä mukavampaa olisi ollut, jos olisi saanut olla ilman huolta lapsesta ja nukkua tarpeeksi: kuopuksen korvakipu äityi niin pahaksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, että lähdimme ajamaan 77 km suuntaansa aamuyöllä Keski-Suomen keskussairaalaan päivystykseen. Diagnoosina korvatulehdus.
- Kuopus sairasti vielä maanantain, jolloin olin ajatellut tekeväni hartiavoimin kaikenlaisia "kahden käden töitä" tulevaa olkapääleikkausta ajatellen. Ei ihan onnistunut.
- Seuraavana päivänä äitini pääsi hoitamaan kuopusta ja minä tein jotain kahden käden hommia ennen kuin lähdin ajamaan päivällä mummoni uurnanlaskuun.
- Siitä seuraavana päivänä olkapääni leikattiin ja sairauslomani alkoi.
- Seuraavat päivät lepuutusta ja päiväunia valvottujen, särkevien öiden vastapainona.
- Viime viikolla isäni ja hänen vaimonsa rakas koira jouduttiin yllättäen lopettamaan. Lapsillakin miettimistä näissä menetyksissä.

Mukaan mahtui myös kampaajakäyntiä, kihomatokuurin varmistuskierrosta, lasten oopperaa, miehen puolimaraton, valmennuskoulutuksen pienryhmän tapaaminen, omenoiden ja luumujen kerääminen tutun ihmisen puutarhasta, esikoisen lauantainen koulupäivä, kaksi vanhempainiltaa, kurssikirjan palautus toiselle puolelle kaupunkia, yksi yökyläilijä meillä, sukulaismiehen 40-vuotissyntymäpäivät ja välillä enemmän, välillä vähemmän toipumista.

Olen melkoisen onnellinen, että jätin viimeisen psykologian perusopintokurssin pois syyskuulta. Liika on liikaa. Sairausloma jatkuu vielä.