Vuosi sitten tammikuussa pohdin tarvettani muutokselle ja muotoilin kolme kysymystä vuodelle 2022 mietittäväkseni. Ne jäivät vastauksetta. Selkeästi epäonnistuin tavoitteessani.
Toki viime vuosi oli vielä haastavampi kuin aiemmat: maaliskuinen korona jätti lämmönsäätelyhäiriön ja tein töitä kesään vajaalla teholla. Loman jälkeen häiriö on ollut edelleen kuvioissa, mutta sentään olen pystynyt tekemään 100% töitä. Mutta työpaikalla niitä muutoksia sitten tuli pyytämättä ja yllätyksenä.
Ensinnäkin, tiimimme teki yhtä henkilöä vajaalla töitä koko vuoden, mikä kuormitti jokaista, ja tiimistä löytyi oman sairasteluni lisäksi työuupumusta ja lisää koronasairastelua. Toiseksi, syksyllä tuli muutosneuvottelut ja koko johtamismallimme hylättiin neljän vuoden jälkeen, minkä seurauksena joulukuussa koko esihenkilötiimimme poistui firmasta takavasemmalle.
Nyt olen jälleen tilanteessa, jossa on tahtomattanikin tilaa miettiä, miten sitä haluaa tätä (työ)elämäänsä elää, ja ne samat kolme kysymystä ovat edelleen edessäni:
- Kuka olen tänään?
- Mitä tarvitsen voidakseni hyvin?
- Mikä on minulle oikeasti tärkeää?
Työvelvoitteen päättymisen jälkeen olen lähinnä selviytynyt joulusta, uudestavuodesta ja lasten joululomasta, ja vasta nyt, kun koulut ovat taas alkaneet, tuntuu, että on sijaa omille ajatuksille, ilman keskeytyksiä. Tietokonetta olen suorastaan karttanut, enkä ole lainkaan jaksanut siihen tarttua, ja muutenkin olen lähinnä vain ollut ja hoitanut pois kaikenlaisia rutiinitutkimuksia tms. terveyteen liittyviä asioita, omia tai lasten.
Odotan mielenkiinnolla, milloin tulee fiilis, että nyt olen levännyt tarpeeksi ja että mitäs seuraavaksi.
