sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Uuden kynnyksellä

Paljon on tapahtunut sitten irtisanoutumiseni. Olen ollut paljon enemmän vapaalla kuin töissä joulukuussa, mutta todella kiireinen. Ei ole ollut aikaa, eikä voimia edes raportoida tänne, missä mennään. Mutta kylläpä vain on ollut kevyt mieli!

Tämä vapaa taivaan lintunen aloittaa psykologian perusopinnot Helsingin avoimessa yliopistossa tammikuun puolivälissä. Tavoitteena on saada kesään mennessä kolme kurssia viidestä suoritettua. Kaksi jäljelläolevaa tulevat tarjolle kesäkaudella, mutta niihin minulla on mahdollisesti aikaa vasta syksyllä.

Luennot avoimessa yliopistossa sijoittuvat arki-iltoihin, sillä tarkoitus on pystyä opiskelemaan myös työn ohella, jos on tarvis. No, minunhan ei ole tarvis; ei ainakaan seuraavan vajaan vuoden aikana. Siispä yritän löytää sopivaa koulutusta lisäksi työnohjauksen saralta. Se ei ole helppoa, sillä koulutukset ovat yleensä yksityisten järjestämiä ja turkasen kalliita. Kaiken lisäksi minulla ei ole tietoa eri yksityisten tahojen koulutusten laadusta tai arvostuksesta, vielä. Etsintä jatkuu...

Työnantajan kustantaman uraohjauksen olen jo aloittanut. Mahtava etu antaa vapaaehtoisille lähtijöillekin uraohjausta firman kustannuksella. Mielenkiintoista saada valmennusta ihmiseltä, joka tekee työtä, jota itse haluaisi myös tehdä. Ensimmäisen session perusteella olen tyytyväinen, vaikka monet pohdinnat olenkin jo tehnyt aivan itsekseni ilman ohjausta. Tulen kuitenkin saamaan apua moneen juttuun, ja ellen muuta, niin ainakin vahvistusta omille ajatuksilleni, sparrausta.

En kanna enää taakkaa olkapäilläni, kuten töissä ollessani, kun en tiennyt, miten ja milloin pääsen vapaaksi. Olen paljon paremmalla tuulella; pian jaksanen jo tehdä jotain ikuisuusprojektejani loppuun, kun joulukin on jo ohi... Äitini sanoi juuri tänään, että äänenikin on iloisempi, ei enää niin kireä kuin aiemmin. Vaikken tästä pääsisi uudelle uralle toivomassani tahdissa, päätös irtautua entisestä työstä ja urasta on jo nyt tehnyt minulle hyvää.

Jännittävää olla uuden vuoden kynnyksellä. Uutena vuotena en todellakaan osaa aavistaa, mitä kaikkea tielläni vielä kohtaan. Uusi vuosi, uudet kujeet!

Parasta mahdollista ja aivan mahdottoman onnellista uutta vuotta 2013 kaikille!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Me käymme joulun viettohon

Lähdimme sukuloimaan jouluksi; päädymme kahteen eri paikkaan. Mukavaa, kun on läheisiä ihmisiä ympärillä koko joulunpyhät, sekä miehen että minun suvustani. Rakastan joulua.

Olemme jouluihmisiä miehemme kanssa, mikä on vallan ihanaa, sillä en usko, että pystyisin jakamaan elämääni joulunvihaajan kanssa. Tämän joulun valmistelut olivat osaltani helpot, sillä jouluruokia tai -siivousta ei juurikaan tarvinnut tehdä - tyyliin: jos aiot viettää joulusi komerossa, siivoa komerot. Emme ole kotona, joten näihin ei tarvinnut etukäteen juurikaan panostaa. Joulukuusen kuitenkin hankimme, kuten joka vuosi, sillä haluamme kotona olevan jouluista, ja kuusen koristelu on eräs joulun kohokohdista myös tytöille. Ja onhan joulukuuta monta päivää vietettävänä.

Koska sattuneesta syystä minun ei tarvinnut välittää työssä käymisestä joulukuussa, luovuuteni pääsi kukkimaan jo marraskuun puolella. Askartelin lapsilleni lokerokalenterin, josta kirjoitin oman juttunsa. Askartelin myös magneettitaulun, jota Isosisko oli toivonut jo pitkään, jotta pääsemme palkitsemaan toivotusta käytöksestä ja jättämään palkitsematta ei-toivotusta. Tytöt askartelivat kasan joulukortteja, ja minä muutaman siinä sivussa. Lisäksi kirjoitin ostokortteja vinon pinon. Koristelimme kodin jouluun, poltimme kynttilöitä joka päivä. Kävimme päiväkodin joulupolulla, koulun joulujuhlassa, Seurasaaren joulupolulla sekä suvun pikkujouluissa. Vietimme torstaina oman perheen pikkujoulua naposteltavan sekä Viirun ja Pesosen jouluelokuvan parissa.
Tämän lisäksi hoidin perheemme joululahjarumban. Toiveiden keräämisen, lahjojen ideoimisen ja hankinnan sekä paketoinnin ja pakettikortit (sekoitus askarreltuja sekä ostettuja), ja opettajan, iltapäiväkerhon ohjaajien ja päiväkodin hoitajien pienet joulumuistamiset. Paketoin parin päivän aikana vajaa neljäkymmentä pakettia, joita kokonaisuudessaan tuli viitisenkymmentä, poislukien kouluun ja päiväkotiin menevät. Eilen innostuin tekemään tuliaisiksi sytykeruusuja sekä banaanifudgea, josta tuli niin tahmeaa, että jätin sen kotiin jääkaappiin. Pidin Pikkusiskoa lomalla päiväkodista ja Isosiskoa vapaalla iltapäiväkerhosta; hoidin myös sairasta esikoista päivän kotona juuri silloin, kun piti tehdä äidilleni joululahja ja paketoida. No, iltamyöhällä äidinkin lahja syntyi.

Jossain välissä kulutin pari tuntia TE-toimistossa, tunnin verovirastossa ja sain uraohjausta työnantajan kustantamana. Ei sillä, että ura olisi tässä kohden ollut ihan päällimmäisenä mielessä.

Aika paljon ehdin puuhata sekä lasten kanssa että itsekseni. Melkein hikeä pyyhin otsaltani välillä, ja välillä silmät ovat lupsahdelleet kovastikin vajaamittaisten unien tuloksena. Olen lomaillut jo ainakin kaksi viikkoa, mutta tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin ehdin ottaa päiväunet.

Mutta pääsin joulutunnelmaan ja nautin puuhailuista pienestä aikataulupaineesta huolimatta. Kaikki tarpeellinen tuli tehtyä. Nyt kädessä lasillinen punaviiniä ja ympärillä hyvää seuraa. Lapset nukkuvat jo. Meillä on alkanut joulunvietto.

Lämmintä ja Onnellista Joulua!

maanantai 17. joulukuuta 2012

Viikko vielä jouluun on...

Huh, vihdoin sain vapaan hetken kirjata pari ajatusta tänne. Viikko vapaaherrattarena on ollut kiireisempää kuin työmyyränä. Kumma juttu. Jos olisin ollut töissä, puolet hommista olisi jäänyt hoitamatta, tai vaihtoehtoisesti, en olisi nukkunut lainkaan.

Olen NIIN onnellinen, että saan hetken olla vain kotona ennen kuin uusi (opiskelija)elämä kutsuu. Kun olin tehnyt päätöksen irtisanoutumispaketin ottamisesta, vapautui jotain energiaa, luovaa sellaista. Sain vihdoin päällystettyä elokuussa 2011 ostamani joulukalenterilaatikoston. Rva Kepposen luona syyskuussa olin saanut jo kalenterin takaosan päällystettyä. En niin kauniisti ja näppärästi kuin joku muu olisi sen hoitanut, mutta riittävän hyvin kuitenkin.

Ostin Sinellistä ohutta, sudittavaa lakkaa ja sutaisin kaikki päällystetyt alueet sillä vielä saadakseni mukavan kiillon, ja kiinnittääkseni vielä paremmin kaikki jäljet "leikkaa-liimaa-paloista"-harjoituksestani.
Kalenterin ostin Intohimona Askartelu -tapahtumasta elokuussa 2011.

Kalenteriluukkujen päällystäminen oli kummitellut mielessäni hirmuisena savottana, mutta pala kerrallaan se elefanttikin syödään. Eräänä iltana kasasin jo vuosi sitten ostamani napit kera Glossy Accentsin ja aloin liimata. Suit sait sukkelaan minulla oli vetimet kalenteriin melkein valmiina; pieni nappi ja isompi nappi päällekkäin liimattuina. Idea tähän tuli juuri sieltä Intohimona Askartelu -tapahtumasta.
Vetimiä karkkiväreissä.
Tämän työn loppuunsaaminen oli minulle varsinainen ihmetyksen aihe, sillä tarvikkeet minulla oli olleet valmiina kauan, vain kasaaminen puuttui. Lopulta homma oli kohtuullinen ja mukava. Kun on uupunut ja stressaantunut, myös kivat tekemiset tuntuvat vaikeilta aloittaa. Kun stressi poistui, aloitekyky parani heti.

Viimeistelin vetimet toisena iltana samaan tyyliin pienen ja mukavan ahertamisen jälkeen.
Kalenterin vetimiä kuivumassa koristelun jäljiltä.
Isoimpaan kokonaisuuteen eli kalenterin luukkujen koristeluun tartuin eräänä kauniina iltana uhraten illan tv:n katselun suuremman hyvän puolesta. Ei se kyllä suuri uhraus ollut; telkkaa olen katsonut pitkään jo suurin piirtein joka ilta, kun en ole muutakaan jaksanut.

Olin jo aiemmin syksyllä ostanut uusia joulupapereita; tarranumerot olivat odottaneet niinikään jo vuoden käyttöään. Yksi ilta minulla meni luukkujen koristeluun ja lakkaamiseen, toisena iltana liimasin vetimetkin paikalleen. Mallikalenteri siellä askartelutapahtumassa oli huikean hieno, ja piti sisällään monen monta työvaihetta. Itselläni ei aika, eikä luovuus ihan sellaiseen riittänyt, joten riitti, kun leikkasin paperit, värjäsin laatikoiden reunat punaisella Distress-musteella, liimasin numerot ja lakkasin päälle. Myöhemmin liimasin Glossylla vetimet paikoilleen.
Luukut tekeillä.
Lempiluukkuni on tietenkin numero 24, johon sain kuvan ihanasta Lumiukko-tarinasta. Lakkaamisen jälkeen lisäsin siihen myös hiukan kimalleliimaa. Sisältö on vielä suunnittelematta, mutta jos saan tehtyä tytöille korut, niiden paikka on siinä luukussa...
Tadaa, valmis!

Kalenteri valmistui lopulta pari viikkoa ennen h-hetkeä, mikä on aivan tavatonta nykyään minulle, josta on tullut varsinainen viime tipan nainen. Urakka ei ollut lainkaan niin suuri, mitä odotin, kun kerran pääsin alkuun.

Tämä askarteluprojekti oli lopulta aivan ihana. Tietenkin. Kaikkein parasta oli se, kun joulukuun ensimmäisenä tytöt kömpivät alakertaan ja näkivät kalenterin ensimmäistä kertaa. Molemmat olivat hyvin vaikuttuneita ja ihmeissään, että olin osannut tehdä jotain tällaista. Molemmat tosissaan tykkäävät kalenterista, ja Isosisko esittelee sitä jokaiselle kaverille, joka tulee käymään, eikä ole sitä vielä nähnyt. Kysyy, "arvaa onko tämä kalenteri ostettu vai äiti tehnyt"...

Mitäkö luukuista sitten löytyy. No, sen suhteen en ole ollut lainkaan niin upean kekseliäs kuin vaikkapa idolini Rva Kepponen, vaan luukuissa on välillä suklaata, välillä hiuslenkkejä tai -pinnejä, muutaman kerran Moshi Monsters -pikkuhahmoja, tulossa vielä kummallekin Smurffiina-hahmot, joskus lappusia, joissa lukee vaikkapa "Tänään... leivotaan pipareita." tai "Tänään... aloitamme kodin pukemisen jouluun." Isompi tytöistä tykkää lapuista melkeinpä eniten.

Minä sain joulumieleni tämän näpertelyn myötä, vaikka järjestettävänä oli vielä isomman tytön synttäritkin ennen kuin pystyin pyhittämään kaiken liikenevän aivokaistan ja käsikapasiteetin joululle.

Leppoisaa joulun odotusta ja rentoa meininkiä jouluvalmisteluihin!
Viikko enää jouluun on...