sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Raportti: Joulukalenterin kosmetiikkaa käytössä - TOP3

Annoin itselleni joulukuun 1. päivänä ihanan joululahjan, Lookfantasticin joulukalenterin. Kirjasin tänne blogiin ylös jokaisen päivän luukun sisällön ja nyt ajattelin pitää hiukan kirjaa siitä, mitä tuotteista olen ehtinyt käyttää ja mitä tykkään.

Tähän mennessä olen ehtinyt käyttää seuraavia kalenterin tuotteita:
1. päivä: Morphe Eyeshadow Palette 9A Always Golden, n. 14 e.
2. päivä: Living Proof Perfect hair Day. 5-in-1 styling treatment 30 ml, n. 5e.
11. päivä: Avant Moisture Surge Overnight Treatment 50 ml, 98,95e (kaupallisempi pakkaus).
19. päiväBioeffect EGF Serum, 65e.
21. päiväDelilah Cosmetics Double Ended Eye Brow Groomer, 26,45e.
24. päivä: Sleek Makeup Highlighting Palette sävyssä Solstice, 11,95e.
25. päivä: Omorovicza Queen of Hungary Mist Limited Edition 30 ml, n. 20e.

Näistä aivan ehdoton TOP1 suosikkini, joka päivä käytössä oleva tuote, on Delilah Cosmetics Double Ended Eye Brow Groomer!


Tuotteen väri on aivan täydellinen tummiin kulmiin, harmahtavan ruskea tai mudanvärinen, ja viistotulla hylsyn päällä saan sen todella nätisti suittua kulmiin. Ja harjapäällä lopuksi kulmat ojennukseen ja väritöntä kulmageeliä päälle. Tämän tuotteen aion ostaa itse uudestaan.

TOP2, tuote, jota olen käyttänyt jo enemmän on alun perin hiukan mysteerituote Avant Moisture Surge Overnight Treatment 50 ml. Tuotteen hinta oli ällistyttävä, kaupallisemmassa purkissa hiukan alle sata euroa, joten kyllä odotuksia tälle oli. Omalla rahalla en ikimaailmassa ostaisi näin kallista tuotetta.
No, olen käyttänyt tätä parina viikkona yövoiteena, ohjeen vastaisesti perättäisinä iltoina, puhdistetulle iholle ilman mitään seerumeita väliin. En ole saanut mitään allergisia reaktioita, joten siinä mielessä tuote on varmasti hyvää laatua. Tuoksu on hyvä, mieto, voide itsessään suht paksua, mutta levittyy silti mukavasti iholleni venyttämättä liikaa ihoa.

Entä vaikutukset? Alkuperäinen tuotelupaushan oli, että "tämän voiteen avulla herään nuorekkaan näköisellä iholla. Tämä yövoide siis palauttaa ihooni kosteuden ja "pullistaa" ihon kerrosta vähentääkseen hienoisten juonteiden ja ryppyjen näkyvyyttä. Lisäksi voide muodostaa esteen vahingollisia UV-säteitä vastaan jättäen kasvot sileämmiksi ja kirkkaamman näköisiksi." Mitään välittömiä ryppyvaikutuksia en ole huomannut, mutta ihoni on hyvin kosteutettu ja pehmeä aamulla, eli hyvin toimii vähintään yövoiteena. Sen verran lyhyt käyttöaika on, ettei juonteisiin ja ryppyihin varmasti mitään eroa voi tullakaan.

Tykkään tuotteesta ja käytän varmasti loppuun asti, mutta sen verran hinnakas tuo tuote on, etten varmasti omalla rahalla osta toista tuubia. Ellen nyt satu huomaamaan jotain ihmeellisiä vaikutuksia pitempiaikaisella käytöllä. ;)

TOP3 kalenterin tuote, jota olen käyttänyt enemmän kuin kerran on Bioeffect EGF Serum. Tämä oli se uraauurtava seerumi Islannista, jossa ei ole kuin seitsemän ainesosaa, eikä lainkaan säilöntäaineita ja maksaa tosiaan 65 euroa/5 ml. Ohjeen mukaan 1-2 tippaa riittää kasvoille, kaulalle ja silmänympärysiholle.
Olen joinakin iltoina, jolloin en ole laittanut tuota Avantin voidetta, kokeillut puhdistetulle iholle tätä seerumia. Se ei tuoksu miltään erityisesti ja levittyy suht hyvin. Mutta 1-2 tippaa ei kyllä riitä itselleni. Kasvoille laitan 2 tippaa ja kaulalle yleensä 2 tippaa, ja se on riittävä määrä kuivahkolle iholleni. En ole huomannut muutaman käyttökerran jälkeen ihmeellisiä vaikutuksia, ja tiedostan, että tällaisia tuotteita tulisi käyttää pidempään, jotta niistä tulisi mitään oikeita vaikutuksia. Aamulla ihoni on ollut sileä ja kosteutettu, mutta on tuntunut enemmän tarvetta lisätä kuitenkin silmänympärys- ja kasvovoiteita kuin Avantin yövoiteen jälkeen.

Vaikka seerumi lopulta tekisi kuinka hyvää kasvojen iholle, en usko ostavani sitä lisää, koska onhan se nyt älyttömän hintaista! :D

Tyttäreni meikkasi minut taannoin ja käytti korostusvärinä yhtä neljästä Sleek Makeup Highlighting Paletten sävystä, jauhemaisessa muodossa olevaa, ja se toimi ihan hyvin. Itse en ole poskilla tai nenänpäässä highlightereita käyttänyt, lähinnä luomien yläosissa, ja sinne olen itse kokeillut paletin voidemaista hohtoa. Se on riittävän huomaamaton arkimeikkiini.
Meikkipaletista Morphe Eyeshadow Palette 9A Always Goldenolen kokeillut vasta pari kertaa päivämeikkiä parilla sävyllä. Paletti on kaunis ja ylellisen tuntuinen, mutta sävymaailma on sen verran lämmin, ettei minun tule sitä usein päivittäisessä meikissä käytettyä.

Pari sävyä ovat todella lähellä toisiaan, mutta siitä huolimatta varmasti etenkin kesällä tälle paletille on käyttöä.

Kalenterini viimeinen, joulupäivän tuote, Omorovicza Queen of Hungary Mist Limited Edition on ollut kokeilussa vasta parin suihkauksen verran raikastamassa kasvoja. Ei pahaa sanottavaa. Pullo on aivan ihana ruusukultainen ja todella kaunis missä vain esillä ollessaan.
Kalenterista heti alkupäivinä saamaani hiustuotetta, Living Proof Perfect hair Day. 5-in-1 styling treatment, olen käyttänyt vain kaksi kertaa hiustenpesun jälkeen kosteisiin hiuksiin. Levittyy hyvin, on varmasti hoitavaa, mutta siinä se. Lämpösuojaominaisuutta en juurikaan tarvitse, koska nykyään hyvin harvoin käsittelen hiuksiani kuumilla kihartimilla/suoristajilla.

En usko hankkivani tätä myöhemmin enää lisää.
Joulukalenterin tuotteista olen antanut siskolleni 16. päivän tuotteen Molton Brown Fiery Pink Pepper Bath & Shower Gel ja 3. päivän Caudalíe Vinopure Clear Skin Purifying Tonerin. Ensimmäistä olin jo kokeillut aiemmin ja minä tykkään vaihdella suihkugeelien tuoksuja - en osta samaa tuoksua juuri koskaan uudestaan. Tuon tonerin arvelin sopivan paljon paremmin siskoni ihotyypille, joten siitä oli hänelle varmasti enemmän iloa!

Summa summarum, näistä tähänastisista tuotteista takuuvarmasti käyttöön jää vain tuo Delilahin kulmavahakynä, joka on i h a n a.

maanantai 6. tammikuuta 2020

Vuonna 2019 lukemani kirjat

Jo monen vuoden ajan olen pitänyt kirjaa vuosittain lukemistani kirjoista - en kirja-arvostelumielessä lainkaan (en yhtään jaksa analysoida lukemiani kirjoja syvemmin muiden iloksi), vaan lähinnä itselleni muistiin merkiten.

Pikkuhiljaa lukemieni kirjojen määrä nousee, vaikka lukuhistoriaani ajatellen ja verrattuna aikaan ennen lapsia, ero on edelleen huima. Mutta silti. Olen löytänyt lukemisen ilon ja aika usein iltaisin sängyssä luen ainakin sen muutaman sivua tai paljon enemmänkin. Kylvyssä luen myös!
Kylpykavereina kirja, kynttilä ja kuohuva.
Vuonna 2019 luettuja kirjoja kertyi 13 kappaletta - vertaa 2018 yhdeksän kappaletta. Jopa yli kirja kuukaudessa - tuntuu kovin vähältä, mutta menneisiin vuosiin verrattuna selkeä parannus!

Oman väsymykseni huomaan siitä, ettei mitään ammattikirjallisuutta tai tietokirjoja oikein jaksa lukea työpäivän ulkopuolella lainkaan, eikä töissä oikein ehdi lukea, joten siihen puoleen pitäisi panostaa sitten, kun on virtaa taas enemmän.

Mutta viime vuonna nämä kirjat toivat iloa ja lisäsivät hyvinvointiani:

Vuonna 2019 luetut kirjat:

  • Ne jotka ymmärtävät kauneutta - Jojo Moyes. Tarina ensimmäisen maailmansodan Ranskasta ja nykypäivän Iso-Britanniasta seuraten tietyn maalauksen kulkua omistajalta seuraavalle. Vangitseva tarina, jonka halusi ehdottomasti lukea loppuun ja mieluiten heti.
  • Mimmit 2 - Katherine Pancol. Kakkososa oli kakkososa, jossa seurattiin enemmänkin Hortensen ja Garyn tarinaa - kävi ilmi, että tämäkin on trilogia, joten pitää hankkia vielä Mimmit 3, ennen kuin paha saa palkkansa, jos saa. Tykkäsin silti tarina kulkee, sopivasti höystettynä huumorilla ja hahmot jo niin tuttuja, että todellakin kiinnostaa, miten heille käy.
  • Hiljaisuuden lapset - Torey Hayden. Kirppisurakan keskellä lajittelin paljon kirjoja ja löysin tämän uudestaan. En ole lukenut Haydenia vuosikausiin, koska lapsia saatuani alkoi niin kovasti ahdistaa nämä tarinat. Nyt löysin kirjan, jota en muistanut lukeneeni - vaikka LibraryThing-palvelusta huomasin, että olen lukenut sen jo 2005 - ja luinkin sen nopeasti. Haydenilla on niin inhimillinen ja lämmin ote, että pystyin lukemaan kirjan sen yhden päähenkilön käsittämättömän kamalista kokemuksista huolimatta. Luin kirjaa myös siltä kannalta, että miten ammattilainen lähtee purkamaan lasten erinäisiä ongelmia.
  • Mimmit - Katherine Pancol. Ihanaa, sain jatkoa Josephinen, Hortensen ja muiden tarinaan, vaikka tässä kerrotaankin siskopuoli Stellan melko karmeaa tarinaa. Toivon kyllä, että kakkososassa paha saa palkkansa.
  • Tyttö joka etsi varjoaan - David Lagercrantz. Paksumpi ja vauhdikkaampi jatko-osa. Vaikka Lagercrantz tekee kunniaa Stieg Larssonin perinnölle, jokin kirjoissa on toisin. Viihdyttävää luettavaa silti.
  • Se mikä ei tapa - David Lagercrantz. Jatko-osa Millenium-sarjalle. Olipa hienoa saada tarinalle jatkoa, sillä tykkäsin alkuperäisistä tarinoista Lisbeth Salanderin ja Mikael Blomqvistin parissa.
  • Sieluttomat - Markus Ahonen. Vanhan ystäväni uusin kirja - romaani, joka on myös dekkari. Hienoa on huomata, että jännityskirjakin voi olla romaanillinen. Tarina on monisäikeinen ja pahakaan ei ole muuten vain paha - kaikilla on oma painolastinsa. Erityisen hauskaa on lukea kuvausta pääkaupunkiseudun tapahtumapaikoista, osa hyvinkin tuttuja, osa kuuleman perusteella.
  • Tuomitut - Vera Vala. Kirja oli todella miellyttävä yllätys, en odottanut paljoa - suomalainen kirjoittaa dekkaria, joka tapahtuu Italiassa, vaikkakin hän on siellä asunut 18 vuotta. Juoni oli kiinnostava ja koukuttava ja lomalukemiseksi todella hyvä. Ahmin kirjan nopeasti, vaikka oli pari muuta kirjaa jo aloitettuna. Erittäin viihdyttävä!
  • Afrodite - Elise Title. Kirja oli lojunut pitempään varastossa muuton jälkeen, ja olin ostanut sen joskus alennusmyynnistä, ja unohtanut saman tien. Kannessa luvattiin eroottista trilleriä ja sitä se kai oli, kun aiheena oli psykiatri ja seksuaaliongelmaiset potilaat sekä murhia, joiden kohteena olivat psykiatrin lähipiiri ja asiakkaat. Paksu opus, täydellinen lomaluettava ja viihdyttävä tarina. Kirjan kuitenkin laitan eteenpäin, ei tarvetta lukea sitä uudelleen.
  • After you - Jojo Moyes. Englanninkielinen jatko-osa edelliselle. Jatkaa tarinaa siitä, mitä tapahtui Louisalle Willin jälkeen. Pidin tästäkin paljon ja koska toivon aina onnellisia loppuja, olin tyytyväinen tähän kirjaan.
  • Kerro minulle jotain hyvää - Jojo Moyes. Varsin koskettava tarina nuoresta naisesta, joka päätyy avustajaksi huonotuuliselle neliraajahalvaantuneelle miehelle. Tarina oli kaunis ja hyvin kirjoitettu, enkä yhtään ihmettele, että siitä tehtiin myös elokuva. Tykkäsin!
  • Lasten planeetta - Riikka Pulkkinen. Pulkkisella on oma tyylinsä kirjoittaa ja olen siitä pitänyt. Tässä kuvataan kiinnostavasti kahta tarinaa lomittain ja vasta lopussa selviää, kuka oli kuka ja miten toinen tarina liittyy varsinaiseen päätarinaan, eli avioeroon ja sen jälkeiseen elämään. Mutta taisin hotkaista kirjan liian nopeasti, sillä nyt, kun kirjan lukemisesta on jokunen kuukausi, en enää muista loppuratkaisua niin tarkkaan. Sen muistan, että tunnelma oli positiivinen.
  • Sisar talossani - Linda Olsson. Olen aiemminkin lukenut jonkin Olssonin kirjan ja pitänyt siitä kovasti. Tämä kirja oli kaunis ja erittäin tunteisiinkäyvä. Itselläni on rakas sisar ja lukiessani kirjan sisarpuolten tarinaa, miettiessäni hukattuja vuosia ja heidän elämäänsä, kyynelet virtasivat. Kirja herätti kiitollisuutta omasta sisaresta ja ihmissuhteistani ylipäänsä.
Vertailun vuoksi alla vielä aiemman vuoden lista.

Vuonna 2018 luetut kirjat:
  • Kadonneen lapsen tarina - Elena Ferrante. Neliosaisen Napoli-sarjan päätösosa, jota odotin pitkään, samoin äitini ja sisareni. Lilan ja Lenún tarina syventyy entisestään vuosien kuluessa ja lasten lisääntyessä. Kirjan loppu toi haikeuden - joko tämä päättyi.
  • Tavalliset pienet pihajuhlat - Liane Moriarty. Koko kirjan ajan viitataan tragediaan, joka tapahtui naapurien välisissä pihajuhlissa. Illan tapahtumia ja mitä niistä seurasi vuorotellaan ja kuoritaan tarinaa kuin sipulia, kerros kerrokselta. Moriarty kirjoittaa tavalla, joka pakottaa lukemaan kirjan loppuun ja haluamaan viimeisen pisteen tarinalle.
  • Nainen joka unohti - Liane Moriarty. Mitä tapahtuu, kun menettää muististaan viimeiset 10 vuotta ja esimerkiksi omat lapsensa. Kun on täydellisen rakastunut aviomieheensä, mutta todellisuus on, että ero on ollut raastava. Mielenkiintoa loppuun asti.
  • Kuinka rakastutaan - Cecelia Ahern. Viehättävä tarina elämäntaito-oppaihin tukeutuvasta rekrytointikonsultista, joka päättää pelastaa itsetuhoisen miehen kahdessa viikossa. Kyllähän sen arvasi, miten siinä käy, mutta oli kirja silti mukava lukea. Täydellistä kesälukemista.
  • Lumous - Siri Hustvedt. Hustvedtin aiempaa tuotantoa, jota en ollut aiemmin nähnyt, tarttui käteeni huoltoaseman kirjakaupasta pokkariversiona. Tarina vei mukanaan ja ahmaisin kirjan miltei yhdeltä istumalta. Hienosti kuvattu tarina, jännittävä ja viihdyttäväkin.
  • Hammaskeiju - Eve Hietamies. Olen seurannut Pasasen poikien elämää Yösyötöstä alkaen ja edelleen kirjasta löytyy paljon samastuttavaa, vaikka se kertookin yksinhuoltajaisän ja ekaluookkalaisen pojan elämästä. Positiivista olivat myös ne muutamat naurunpyrskähdykset, jotka kirja kirvotti.
  • Ne jotka jäävät ja ne jotka lähtevät - Elena Ferrante. Kolmas Napoli-sarjan osa oli se, jota odotin kovasti. Luulin, että sarja päättyy tähän, mutta se onkin neliosainen, joten viimeistä vielä pitää odottaa. Lilan ja Elenan tarina kiehtoo edelleen ja tempaa mukaansa.
  • Scarlet Feather - Maeve Binchy. Pidän Binchyn kirjoista, tässäkin paljon hyvää ja luin kirjaa mielelläin. Arvasin kyllä lopputuloksen jo aika alkuvaiheessa, ja siinä mielessä kirja jatkui melko pitkään. Luin sen englanniksi ja täytyy sanoa, että teksti oli todella pienellä kirjasimella. :) Viihdyttävä kuitenkin!
  • Kaaos - Patricia Cornwell. Kay Scarpetta -kirjat ovat nykyään jo vähemmän synkeitä. Tai siis verrattuna moneen muuhun, ne ovat yltiösynkeitä, mutta jossain vaiheessa sarjaa ne olivat siis todella raskaita lukea. Taattua tavaraa, olen ollut mukana jo kauan, joten jokaisen uuden Scarpetan aion lukea.

Heippa 2019, lämpimästi tervetuloa 2020

Loppiaisena on hyvä hetki pysähtyä hetkeksi muistelemaan mennyttä vuotta. Varsinaisesti en edes haluaisi muistella, koska vuosi oli pitkään aikaan raskain ja täynnä huolta.
Lasten koristelema kuusi  - tyylikäs ja cool, ei mitään päiväkotiaskarteluja sallittu.
Kuusta oli ilo katsella, kun oli rauhallinen hetki.
Viime vuosi alkoi sairastelevissa merkeissä koko perheessä. En muista talvea, jolloin olisi sairastettu flunssaa, vatsatautia ynnä muuta mukavaa yhtä paljon kuin viime talvena. Sitä oli kyllä liikkeellä muillakin, mutta seiskaluokkalaisella oli muitakin huolia koulussa, joten sairastelu kuormitti vain lisää. Kuopuksenkin helmikuisia synttäreitä pääsimme juhlimaan vasta huhtikuussa, koska jouduimme siirtämään milloin minkäkin taudin takia niitä eteenpäin.
Kauniit posliinilinnut tytöt saivat Tanskan sukulaisten tuliaisina.
Juuri ennen lasten hiihtolomaa saimme tyrmäävän uutisen kahdeksan kuukauden ikäisestä lemmikkikanistamme: sillä oli toisella puolen alaleukaa aggressiivisesti kasvava kova massa, joka oli pilannut toisen puolen alahampaat. Ennuste oli, että koska massa oli ilmestynyt niin nopeasti, että kani menehtyy päivissä tai viikoissa. Tämä oli kova isku meille, koska pikkukani vei nopeasti sydämemme ja on täysi perheen jäsen ollut jo alusta asti.

Talvilomaa vietimme pienimuotoisesti lasketellen muutaman päivän Himoksella, mikä oli kyllä kiva reissu talven ankeudessa. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen otimmekin kanin mukaan reissuun, sillä sen vaiheen tiedon mukaan olisi tuo ihana pikkuotus voinut siirtyä vehreämpien niittyjen puolelle milloin vain, emmekä halunneet olla siitä erossa. Se olikin hyvä päätös, sillä meillä oli oikein kivaa koko perheen kesken reissussa, pikkukani mukana.

Sinänsä hienoa oli, että ajoissa ennen reissua olimme sentään miettineet, että mihin kani laitetaan hoitoon matkan ajaksi, kun edellisten kuukausien aikana (ja vielä välillä nytkin) olemme olleet todella "uusia" eläimenomistajia, koska olemme huolettomasti päättäneet lähteä yön yli reissuille, mökille tai jonnekin, ja sitten tyyliin edellisenä päivänä tajunneet, että mites tuo kani, mihin se menee. :)

Tähän mennessä on aina joku ratkaisu tai hoitopaikka löytynyt - onneksi. Ja kaikenlaisten mutkien ja lääkärikäyntien jälkeen kani on kuin onkin vielä hengissä! Kesän jälkeen kasvain ei ole enää kasvanut, liekö kanin leuan kasvu pysähtynyt silloin! Pysyvänä hoitona joudumme tosin 4-5 kuukauden välein viemään sen eläinlääkärille ylähampaiden viilaamista varten, sillä ne eivät kulu, kun vastakappaleet puuttuvat. Kani on muuten aivan kunnossa, utelias, aika rohkeakin, vauhdikas ja kaikin puolin reipas itsensä, eli ei ole särkyjäkään. Kipulääkettä se sai pitkän aikaa, kun epäiltiin luukasvuston aiheuttavan särkyjä, mutta kipulääkkeellä se oli enemmän flegmaattinen ja ilman paljon vilkkaampi ja iloisempi, joten kipulääkkeestäkin jatkuvana hoitona on luovuttu.

Vaikka rahaa on palanut 1,5 vuoden aikana eläinlääkäriin ja lääkkeisiin nelihenkisen perheen etelänmatkan verran (ruokineen, juomineen, tuliaisineen), mahtavinta on, että kanikulta on hengissä ja osana perhettämme edelleen.
Koriste, jota olen säästellyt ja varjellut - vuosia sitten saatu iso lasipallo.
Saimme talven ja kevään mittaan kanikuluista huolimatta säästettyä rahaa (ehkä sairastelun ansiosta ei kulunut muuhun), ja pääsimme heti juhannuksen jälkeen pitkään odotetulle löhölomareissulle Kreikkaan. Edellisen kerran oikein kunnollisella aurinkolomalla hotellimajoituksessa olimme, kun kuopus täytti seitsemän - hän täyttää helmikuussa jo 12 - eikä sekään ollut kunnon aurinkoloma, koska Kanarialla oli aika kylmää vuodenaikaan nähden, eikä loma ollut niin leppoisa, kun isommalla porukalla reissattiin.

Tämä Kreikan loma oli siis erittäin odotettu, vaikka varsinaiset odotukset viikon tekemisiltä olivat hyvinkin matalat. Ja loma kyllä ylitti odotukset ja oli mahdottoman paljon parempi kuin toivoimmekaan. Teki myös perheellemme hyvää olla yhdessä rankan talven ja kevään jälkeen.
Kauniita tummansinivihreitä palloja kahdessa koossa löysin viime talvena Cobellon alennusmyynneistä.
Tykkään niistä erityisesti tuon nukkapinnan vuoksi.
Loppukesä ja syksy sinne syyskuun lopulle asti sujui hienosti, olimme hyvinkin toiveikkaita, että asiat huolenaiheen osalta lähtevät sujumaan kevättä paremmin, mutta sitten saimme tiedon, joka triggeroi tähänastisen elämämme rankimman syksyn. Lisänä aiempaan selvisi terveydellistä huolta perheessä, vaikkakin onneksi hoidettavissa olevaa. Lisäksi kani jouduttiin yllättäen leikkamaan maksalohkon kiertymän vuoksi, mikä tuli aivan puun takaa - ja maksoi maltaita. Mutta otus selvisi taas! Sillä kanilla on yhdeksän henkeä tai enemmän!

Jatkuva huoli ilman taukoja on muuten sellainen, joka uuvuttaa ja väsyttää ihmisen ihan huomaamatta. Joulun hengähdystauko töistä tuli todella tarpeeseen.

Mietin tuossa pitkin vuotta (totta puhuen varmaan viimeiset viisi vuotta, mutta viime vuonna erityisesti), että ei kyllä yhtään kaistaa ole jäänyt miettiä omia asioita tai pitää huolta itsestä. En ole jaksanut ulkoilla, satunnaisesti pääsin ihanaan jumppaan, jonka kellonaika on itselleni niin myöhäinen, että seuraavan yön unet jäävät joka kerran jälkeen vähiin, eikä minulla ollut varaa lisätä huonon unen öitä. Yksi piristys itselläni oli koko talven ja kevään, nimittäin edellisenä kesänä elvyttämäni 30 vuotta aiemmin lopettamani harrastus - ratsastus. Oli aivan ihanaa päästä pitkin kevättä ratsastamaan, vaikken joka viikko käynytkään. Tänä syksynä harrastus oli tauolla sekä rahallisista että jaksamissyistä.
Joskus jostain Anttilasta ostettu halpispallosetti, mutta yksinkertaisuudessaan kauniita, ja siispä yksiä suosikkejani joulusta toiseen.
Siispä, ymmärtänet, miksi olen jo toivottanut uuden 2020 vuoden tervetulleeksi, enkä jää kaipailemaan vanhaa. Ei perheemme vieläkään ole helpon äärellä, odotettavissa vähintään seuraavat puoli vuotta erityisiä haasteita, mutta toivon kyllä, että toinen puolisko olisi jo hiukan paremmalla tolalla. Nyt kuitenkin jo olemme paremmassa vaiheessa kuin vaikkapa viime marraskuussa. Valoa on tunnelin päässä, eikä se ole juna.

Tänä vuonna en uskalla tehdä lupauksia edes oman hyvinvointini lisäämiseksi, koska voimavarani ovat niin lopussa, että pettyisin, jos en jaksaisi jotain hyviä ja hienoja päätöksiä pitää. MUTTA, olen ajatellut yrittää tehdä joitakin pieniä asioita toisin sen kummemmin erittelemättä ja miettimättä vielä, että mitä, mutta eikös niin, että jos aina tekee kaiken samoin, saa samoja tuloksia, ja jos tekee jotain eri tavalla, tulee väistämättä edes hiukan erilaisia tuloksia?

Joululomalla olen välillä ottanut cappuccinon sijaan välillä lahjaksi saamaani chai-teetä, ja jo siitä tulee hiukan erilainen fiilis. Ehkä minusta tai tavoistani tulee erilaisia ajan myötä.
Tummansiniset lasipallot ovat yksi viime vuosien lemppariostos kuuseen. Nyt jo kaikki riisuttu ja kuusi ulkona. Joulu ohi.
Toivon sinulle, joka luet tätä, juuri sellaista uutta vuotta, jollaista eniten tarvitset.

Tarjotkoon vuosi 2020 sinulle mahdollisuuksia, joihin tarttua, ja jos et jaksa tai voi tarttua niihin muuttaaksesi asioita, tarjotkoon 2020 voimia sinnitellä ja jatkaa samalla linjalla, kunnes tulee sopiva hetki muutokselle.