tiistai 23. joulukuuta 2014

On hanget valkeat nietokset...

...Vaan joulu, joulu on meillä!

Tulihan se valkea joulu, vähän viime tipassa, mutta hyvin ehti. Ihanaa!

Kaunis, valkea lumikerros peittää takapihan. Vihdoinkin!
Joulupuuhailutkin alkavat olla plakkarissa. Hillot valmiina. Tyttöjen kanssa koristelimme tänään piparit. Tein kuorrutetta itse ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosien. Upean amarylliksen toi isäni ja vaimonsa reilu viikko sitten.
Maailman helpoin mustaherukkahillo valmiina lähtöön.
Paistettu muna mielestäni kaikkein hupaisin (kuorrutetta meinasi jäädä yli, joten tuupattiin sitä sitten ylenpalttisesti viimeisiin piparkakkuihin).
Amaryllistä vahtii vanha tonttu-ukko.
Rauhallista, Iloista, Rentoa,
Ihanaa ja Leppoisaa Joulua Kaikille!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Mitä kaikkea enemmän olenkaan jaksanut tehdä!

Tänä vuonna olen saanut käyttää ylellisen paljon aikaa jouluvalmisteluihin. Syynä tähän on osa-aikaisen valmentajan työni erityisen leppoisa joulukuu: viimeinen työpäivä oli jo 11.12. ja loppuvuosi vapaata. Silti kaikenlaista, mitä olin aikonut, on jäänyt tekemättä.
Päätin kuitenkin listata asioita, joita olen saanut aikaan, ja joita en täyspäiväisessä työssä ollessa olisi mitenkään jaksanut. Niitä tekemättä jääneitä on kuitenkin aina, eikä niiden pohtiminen vie todellisuudessa mitään eteenpäin, turhaan vain kuluttaa energiaa. Energiaa, jonka voisi käyttää vaikka johonkin iloa tuottavaan ja täydellisen hyödyttömään.

  1. Olen vihdoin vaihtanut olohuoneen verhot uusiin. Kesästä alkaen meillä roikkui pari uutta verhopituutta kavereinaan vanhoja paneeliverhoja. Kumman äkkiä silmä siihen tottuikin. Kyläilijät ovat kyllä varmaan ihmetelleet talon rouvan verhomakua. ;)
  2. Aloitin joulujuttujen laittamisen kotona jo marraskuun lopussa. Ihana on ollut rakentaa joulua pikkuhiljaa. Esikoisen synttäritkin joulukuun alussa sujahtivat onnistuneesti ohi.
  3. Tein itse ennätysmäärän joulukortteja ja värväsin jälkikasvunkin niitä tekemään. Oli kivaa askarrella sekä kaksin, kolmin että yksin. Sain enemmistön korteista postiinkin ajoissa.
  4. Askartelimme tyttöjen kanssa itse joulukoristeita pahvimassasydämistä Inka Gold-vahoilla ja decoupage-kuvilla. Joka pikkujouluna annan äidilleni lahjaksi joulukoristeen, ja tänä vuonna kaksi, ihan omatekemää, sellaista.
  5. Olen kerännyt tehokkaasti lahjatoiveita sekä omasta perheestä että läheisiltä, hankkinut lahjat ajoissa netistä ja (pienen) osan kaupoista.
  6. Paketointia olen tehnyt monena päivänä, joten olen säästynyt aatonaatonaaton paniikkipaketoinnilta (ja mies säästyi lähes kaikelta paketoinnilta). On ollut mukavaa lasten koulussa ja eskarissa ollessa levittää paketointitarpeet ruokapöydälle ja lahjakassit sohvalle, ja ihan rauhassa Jouluradion soidessa, kynttilöiden palaessa, paketoida, paketoida, paketoida. Se tosin käy työstä, ainakin hartioideni mielestä!
  7. Olen leiponut lasten kanssa kaksi kertaa pipareita ja kaksi kertaa torttuja. Tähän en ole koskaan aiemmin yltänyt.
  8. Olen viettänyt perheen kanssa mukavan viikonlopun appeni luona ilman, että on ollut tunne, että jouluvalmisteluun käytettävää aikaa on liian vähän. Ei ole ollut viikonloput kortilla toisin sanoen.
  9. Olen tehnyt maailman helpointa mustaherukkahilloa tuliaiseksi joulun vierailupaikkoihimme. Siis nätteihin purkkeihin.
  10. Olen askarrellut lahjaksi jotakin nättiä, eikä se ole tapahtunut pikkutunneilla.
  11. Olen ottanut viime yöksi kaksi lasten kaveria yökylään, vaikka illan myöhäisinä tunteina olisi ollut paljon tekemistä työhuoneessa, jossa puolet lapsista nukkui. Ei stressiä!
  12. Vaikka satunnaisesti on ketuttanut, olen tykännyt näpertelyhommista. Olen yrittänyt hyvällä omatunnolla jättää jotain tylsistä, pakollisista velvollisuuksistani joko vain tekemättä tai saada miehen osallistumaan niin enemmän, jotta olen saanut kivoja (ja pakollisia) joulujuttuja tehtyä. Siitäkin huolimatta, että tuntuu, ettei niihin pääse tiski- ja pyykkivuorten takaa koskaan kunnolla käsiksi.
  13. En stressannut, vaikka viime viikon kolme viimeistä lapsivapaata arkipäivää kuluivat sairastaessa ja lapsen sairastaessa, kun oli tarkoitus käydä fysioterapiassa, gynekologilla, lounaalla ystävän kanssa ja jouluostoksilla.
  14. Päätin ilman tunnontuskia jättää työhuoneen raivaamisen tuonnemmas, kun selvisi, ettemme vietä joulua kotona, eikä niin ollen tule yövieraitakaan työhuoneeseen nukkumaan. Samoin joulusiivous on lähinnä perussiivousta, ei mitään ylimääräisiä. Ja kaikki tämä hyvällä omatunnolla!
 

Teille kaikille kanssasisarilleni, jotka olette viimeiseen asti ennen joulua töissä, ja joilla on todennäköisesti huomattavan paljon enemmän jouluhässäkkää ja ehkä stressiäkin, toivotan aivan erityisen mukavaa ja rauhallista joulua, kun siihen asti päästään. Ehkä löydätte myös niitä juttuja, jotka voi hyvin jättää tekemättä ja käyttää hetken omaan latautumiseen, johonkin omaan kivaan, että jaksaa taas paahtaa jouluvalmisteluja. Ja sitten aattoiltana lasten mentyä nukkumaan kirja käteen ja suklaata toiseen, ja nautiskelemaan kaikessa rauhassa...

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Jouluisia kortteja

Piipahdin vain kertomaan, että joulu se tulee tasaisen varmaa tahtia, ja millaisia kortteja meiltä lähti tänä vuonna. Suurin osa oli tällä kertaa itse tehty, vaikka kyllä sitä joka vuosi ostokortteihinkin joutuu turvautumaan. Käytin aiempien vuosien jo leimattuja, käyttämättä jääneitä kuvia, vanhoja papereita, uusia papereita, uusia leimoja, vanhoja ja uusia ideoita.
Uusi leima, uusi korttipohja, uusi idea.
Aiemmin leimattu kuva ja teksti, uudet paperit, vanhat korttipohjat.
Vanhoja leimoja, vanhoja korttipohjia, uusia ja vanhoja papereita...
Vanhat leimat, uusi toteutus, uudet paperit.
Uudet paperit, vanhat korttipohjat, vanhat kuusipaljetit.
Uudet paperit, vanhat korttipohjat, vanhat tekstitarrat.
Aiemmin hankitut leimat ensimmäistä kertaa käytössä vanhoille korttipohjille.
Rva Kepposen kanssa viime vuonna leimatut kuvat, uudet paperit, vanhat korttipohjat - lähtivät erinäisille Käteville ystäville.
Samaa sarjaa kuin edelliset...
Joulumme on tänäkin vuonna reissujoulu, mutta olemme tehneet joulua kotiin pitkin joulukuuta. Kuusi hankittiin ja koristeltiin eilen; kaikenlaista pikkukoristetta, hyasintteja, amaryllis jo täydessä kukassa, kynttilöitä, joululiinoja, patalappuja ja joulumieltä on ripoteltu sinne tänne ympäri taloa. Pipareita ja torttujakin on leivottu jo muutamaankin kertaan. Tällä hetkellä valmistuu maailman helpoin mustaherukkahillo...

Mukavia, sopivan puuhakkaita jouluvalmisteluja teille kaikille!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Tämän vuoden korttisaldoa

Hyi kamala, miten laiska olen ollut laittamaan kuvia niistä harvoista korteista, joita tänä vuonna on tullut tehtyä! Pistetään nyt sitten kerralla niitä kasa, jotta jaksaa sitten niistä mahdollisista joulukorteistakin raportoida. :)

Sain tehtäväksi serkkuni, kummipoikani häissä toivottaa hääparille hyvää ystävänpäivää seuraavana vuonna.
Isäni täytti maaliskuussa 60 vuotta.
Mukaan mätsäävä kuori.
Isän vaimolle synttärionnitteluja.
Äidilleni kohtalokasta äitienpäivää. ;)
Suruakin kohtasimme erään sukulaisen menehtymisen myötä.
Uusin tuotos tältä viikonlopulta 10-vuotiaalle kummipojalleni.
Tytötkin ovat kortteja askarrelleet, kuvia tosin on vain näistä parista Isosiskon kortista:
Isosiskon onnittelu uudelle vauvaserkulle.
Isosiskon onnittelu papalleen hänen syntymäpäivänään.
Tulisikohan tänä vuonna kuitenkin vielä joulukortteja tehtyä? Olen jo toiveikkaasti alkanut kantaa askartelutarvikkeita ruokapöydällemme mahdollistaakseni korttitehtaan käynnistämisen...

torstai 25. syyskuuta 2014

Brunssilla Kirkkonummella

Viime sunnuntaina sai Kätevien Emäntien rapujuhlaviikonloppu arvoisensa päätöksen, kun vierailimme Kirkkonummen Bistro Omat -ravintolassa brunssilla. Rva Kepponen tällaisen helmen tiesi ja oli tehnyt varaukset (kiitoksia vain!).
Paikka tuntui olevan suosittu heti kello 12 jo, kun sinne tepastelimme, eikä ihme. Ruoat olivat todella hyviä, palvelu ystävällistä ja miljöö miellyttävä. Syyskuun menu on tällainen:

ALKURUOKIA
Vihersalaattia ja punaherukka vinegretteä l,g
 Paahdettua punajuurta ja sinihomejuustoa l,g
Maalaissalaattia ankanrinnasta vl, g
Metsäsienipiirakkaa vl
Tilli-katajanmarja pikkelöityä lohta ja kurkkua l,g
Tyrnisilakoita l,g
Valkosipulisilakoita l,g
Sinappisilakoita l,g
Vuohenjuusto-munakasrulla vl,g
Luomu karitsanliha frikadellit ja jogurttia l,g
Luomu naudanpaahtopaistia ja sinappikastiketta l,g
Sikliperunaa ja tillivoita
****
Bistron Artesaanileipää
***
PÄÄRUOKA pöytiin tarjoiltuna

Herkkutattikeittoa vl,g
TAI
Paahdettua siianseläkettä, fenkolia, palsternakkaa ja kaprisvoita vl,g
TAI
Grillattua luomu naudanulkofileetä, Caponata vihannesta ja timjamikastiketta vl,g

JÄLKIRUOKA

Juusto-marenkikakkua ja vadelmaa vl
Suklaamoussea ja lakritsaa vl,g
Omenapiirakkaa ranskalaiseen tapaan ja vaniljakastiketta vl
Juustoja


Brunssin hinta on suht korkea, 32 euroa, jonka päälle vielä juomat ja kahvit/teet, mutta kyllä oli hyvääkin. Alkuruokapöydästä jäi mieleen kokonaisuus. Kaikki ruokalajit jota otin, sopivat keskenään hyvin yhteen. Parhaimmat maut minulle olivat ehkä paahdetut punajuuret ja sinihomejuusto, metsäsienipiirakka, pikkelöity lohi sekä saaristolaisleipä ja artesaanileipä. Tosin ihan tuo vihersalaatti vinegrettensä kanssa sopi kokonaisuuteen myös. Naudanpaahtopaistia ei tarjolla näkynyt. Ihmettelimme kovasti, miten leivät olivat niin älyttömän herkullisia, kuten myös peruna!

Pääruoaksi valitsin siian, lähinnä fenkolin ansiosta (sekä siksi, että siika on lempikalani). Hetken harkitsin ulkofilettä, mutta totesin, että ehkä kevyempi pääruoka riittää. Ja niin riittikin. Ruoka oli mielettömän hyvää. Hienostuneet ja hennot kalan, fenkolin ja kaprisvoin maut sopivat kauniisti sileän bataattisoseen kanssa. Nam! Annos oli hyvin sopivan kokoinen; se otti hyvin huomioon alkuruokalautasellisen, joka jo täytti aika ison osan vatsastani. :)

Jälkiruokapöytä kuulosti menussa ja näytti houkuttelevalta, mutta oli hienoinen pettymys. Kaksi kertaa pöytään jonotin ja kummallakin kerralla omenapiirakka loppui nenän edestä - sain sentään pienen siivun, mutta siinä ei ollut yhtään omenaa. Juustoja en yleensä jälkiruoaksi syö, sillä ne kaipaan makeaa jälkiruokaa, mutta tällä kertaa otin pienen siivun voimakasmakuista kovaa juustoa. Hyvää oli!

Juusto-marenkikakku oli ihan ok, mutta kokonainen pala ei minulle maistunut. Kakusta myös puuttui vadelmat (ilmestyivät seuraavaan tarjolle tuotuun kakkuun). Suklaamoussea odotin kovasti, sillä usein lakritsinjuuri ja suklaa sopivat ihanasti yhteen, mutta koko seurueemme enemmän tai vähemmän pettyi. Mousse oli jotenkin todella "tumman" makuista, ei oikeastaan lainkaan makeaa. Kyllä makuaistini siihen tottui, mutta se ei ollut varsinaista herkkua. Pieni pala omenapiirakkaa ilman omenaa oli jälkiruokapöydän voittaja tällä kertaa. En tosin jaksanut enää mennä kolmatta kertaa sitä jonottamaan, vaikka mieli olisi hiukan tehnyt.

Vaikka jälkiruokaan jouduinkin pettymään, olivat alku- ja pääruoat sen verran hyvät, että varmasti tulen tänne toistekin, vaikkapa mieheni kanssa herkuttelemaan.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kuorrutettua punajuurikakkua

Appimurultani saaduista punajuurista tuli tehtyä myös makeaa herkkua tuliaisiksi kyläpaikkaan. Pidimme kyllä kanssaleipurini Pikkusiskon kanssa huolta, että sitä jäi myös kotiin. :) Resepti löytyi jostakin tämän syksyn Yhteishyvän reseptivihkosesta ja tässä se tulee hiukan versioituna:

KUORRUTETTU PUNAJUURIKAKKU
n. 12 isoa palaa tai 24 pientä

3          pientä punajuurta
150 g   margariinia
3          kananmunaa
1 dl      sokeria
1 dl      ruokokidesokeria
2 dl      vehnäjauhoja
1 dl      kaakaojauhetta
2 tl       leivinjauhetta
1/4 tl    suolaa
ripaus  kanelia

Kuorrutus
250 g   mascarponejuustoa
200 g   appelsiininmakuista tuorejuustoa
100 g   voita
3 dl      tomusokeria
  1. Kuori ja raasta punajuuret hienoksi raasteeksi. Sulata rasva ja anna jäähtyä.
  2. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi ne vaahtoon vuorotellen margariinin kanssa. Sekoita joukkoon raastetut punajuuret.
  3. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (25 x 35 cm). Paista kakku 175-asteisen uunin alatasolla noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä.
  4. Vatkaa ensin voi sileäksi, lisää sitten mascarpone ja tuorejuusto, sekä sihtaa mukaan tomusokeri. Vatkaa sileäksi. Levitä kuorrute kakun pinnalle.
  5. Leikkaa annospaloiksi ja koristele nonparelleilla.
 PS. Minä tein kuorrutusta kaksi annosta. Sitä jäi yli reilusti, ja maistui hyvältä mansikoiden kanssa!

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Simpukoita, lohta ja rapuja - sekä huippuseuraa

Saimme jälleen kasaan Kätevien Emäntien tapaamisen. Tällä kertaa paikkana oli hra Kepposen vanhempien kesäkotina käytetty talo Kirkkonummella, jota Rva Kepponen emännöi rapujuhlissamme yhdessä Haltiakummin kanssa. Pompom-koristeluista vastasi Anna. Mukana menossa oli myös Mirka kesken tiukan kirjallisen työrupeaman.

Emäntämme olivat suunnitelleet ihanan menun ja fiksusti pistäneet rapujen syömisen vasta alku- ja pääruoan jälkeen - on nimittäin joskus tullut pää niin julmetun kipeäksi ravuista! :) Meillä oli suuunnattoman herkullisia simpukoita valkosipuli-valkoviini-tomaattiliemessä ciabattan kanssa alkuruoaksi, sitruunalohta paahdettujen perunoiden ja punajuurien kera hollandaisekastikkeella pääruoaksi, ja rapuja paahtoleivän ja tillin kanssa illan kohokohtana. Jälkiruokiakin oli kaksi (!): crème caramel (paahtovanukas) ja britakakku. Herrrrkullista! Kyllä pistivät Kepposka ja Haltiakummi pistäneet! Me muut auliisti nautimme.
Pompomit, simpukat, ciabatta ja cava.
Juhlatilan koristelua, sitruunalohi höysteineen, ravut ja majapaikan ihana järvinäkymä.
Minä unohdin ottaa kuvat herkullisista jälkiruoista, mutta niistä varmasti näkyy kuvia muiden blogeissa. Tämä ilta oli poikkeuksellinen siksi, että ensimmäistä kertaa kukaan meistä ei askarrellut. Silti meni myöhään ihan huomaamatta. Koko ruokailuoperaatio vei meiltä 5½ tuntia, mikä on kyllä henkilökohtainen ennätykseni. :)

Kiitos rakkaat Kätsyt niin kivasta illasta! Hauskuutemme jatkui myös sunnuntaina brunssin merkeissä, mutta siitä lisää toisessa jutussa.


tiistai 16. syyskuuta 2014

Punajuuri punotti vieressä fetajuuston

Oletteko te saaneet tai kasvattaneet punajuuria, joiden satokausi parhaillaan on? Minä onnellinen sain apeltani pari kassillista punajuuria ja hykertelen itsekseni, että mitä herkkuja niistä teen. Siis vaikka inhoan ruoanlaittoa. Mutta kun punajuuresta saa niin herkkua!

Tänään löysin jääkaapista melkein täyden punaviinipullon, joka oli jäänyt sinne jo lauantaina. Onneksi on Vacu Vinin korkki pitämään aromit tallella, joten pullon sisältö oli vielä täysin juomakelpoista. Sen kaveriksi halusin jotain muuta kuin kinkkukiusausta. Pikkusiskon kanssa meillä oli tänään vapaapäivä, joten stressitasoni oli olematon, ja koin jaksavani tehdä jotakin spesiaalia ruoaksi tänään (lounas oli sekalaisia tähteitä lämmitettynä).

Tällä pohjustuksella on hyvä antaa tässä seuraava namiresepti, jonka alkuperäisen version poimin joskus netistä (ikävä kyllä en muista mistä), mutta jota olen muuttanut itselleni sopivaksi. Tähän ihanan lisän tuo rapeaksi paahdettu parman- tai serranokinkku, joka on vähemmän rasvaista kuin pekoni.

PUNAJUURI-FETASALAATTI


1 kg          tuoreita, kuorimattomia punajuuria
                 villirucolaa, Pehtoorin salaattia tms.
4 siivua    parman- tai serranonkinkkua (tai enemmän)
½ pkt        kreikkalaista fetajuustoa (palana)
½ pss        pinjansiemeniä
                 oliiviöljyä
                 savusormisuolaa tai tavallista
                 mustapippurirouhetta
                 hunajaa
  1. Pese punajuuret juuresharjalla, leikkaa pois juuren päät sekä naatin jäämät, halutessasi vielä kuori ne. Leikkaa ohuehkoiksi lohkoiksi, siirrä kulhoon, jonne pirskottelet lorauksen oliiviöljyä, sopivasti sormisuolaa murskattuna sormissa pienemmiksi rakeiksi sekä ripaus rouhittua mustapippuria. Sekoita. Laita punajuurilohkot uunivuokaan leivinpaperin päälle. Paahda uunissa noin 40 minuuttia lämpötilassa 200 C. Anna jäähtyä ennen käyttöä.
  2. Pese salaatit, ota syrjään muutamia isompia lehtiä, revi loput pienemmiksi paloiksi, ja pyöräytä ne salaattilingossa kuiviksi. Asettele kokonaiset lehdet kauniin tarjoiluvadin reunoille ja kippaa loput salaatinlehdet lingosta keskelle salaattia. Lisää keskelle reilusti punajuuria (niitä jää luultavasti yli).
  3. Paahda pinjansiemeniä kuumalla pannulla, kunnes ne hiukan saavat väriä ja tuoksuvat hiukan popcornille. Vahdi niitä koko paahtamisen ajan, sillä ne palavat hyvin helposti. Kun ne ovat paahtuneet riittävästi, kippaa ne jäähtymään vaikkapa kaksinkertaisen talouspaperin päälle.
  4. Paahda kinkunsiivuja samalla kuumalla pannulla, kunnes ovat kutistuneet kasaan pekonin tapaan. Älä anna kärventyä, sillä se maistuu voimakkaasti kitkerälle lopputuloksessa. Nosta kypsennetyt kinkut niinikään talouspaperille jäähtymään. Rusenna rapeat siivut käsin rikki ja levitä murska punajuurien päälle. Murustele fetajuustoa kinkun ja punajuurien päälle reilusti.
  5. Lisää paahdetut pinjansiemenet ja pirskottele oliiviöljyä päälle. Lopuksi valuta hiukan hunajaa salaatin päälle. Voit myös ripauttaa hiukan mustapippuria koko komeuden päälle viimeistelyksi.
 
Kokeilla voi myös vaihtaa fetan vuohenjuustoon. Leikkaa silloin vuohenjuustosta noin sentin paksuisia siivuja, paista ne kullankeltaisiksi pienessä määrässä voita ja asettele kauniisti salaatin päälle. Lisää siihen päälle oliiviöljy ja hunaja.

Olen jo bongannut Yhteishyvästä leivonnaisohjeen, johon tulee raastettua punajuurta. Tarvikkeetkin on jo hankittu, joten nyt tarvitaan vain sopiva hetki, että saan pyöräytettyä lisää punajuuriherkkuja!

lauantai 13. syyskuuta 2014

Aurinkoa päivään

Aurinkopetini on lojunut terassilla ilman käyttöä jo kuukauden. Pehmuste on ollut turvassa sateilta, ja pieni pöytäkin katoksen alla. Siirrettävälle aurinkovarjollekaan ei ole ollut pahemmin käyttöä sitten koulujen alun. Tänään paistaa!

Tulin aamiaisen jälkeen terassille mielihuvini pariin: kupponen cappuccinoa vieressä, minä mukavasti aurinkopedillä ja tällä kertaa läppäri mukaan blogien lukemista varten! Useimmiten minulla on lehti, mutta blogien seuraaminen on jäänyt niin vähälle viime aikoina, että ihan harmittaa, joten päätin ottaa pienimuotoisen blogimaratonin.

Luettuani pari juttua lukijani alusta (kiitos vain Anna ja Jen) huomasin, kuinka ihanasti aurinko lämmittää, läheisten isojen koivujen lehdet havisevat tuulessa, noin 25 yksilön naakkaparvi liitelee korkealla sinisellä taivaalla ja juttelee keskenään, ja kuinka minua huvittaakin enemmän vain istua, katsella ja kuunnella. Tuntea sekä auringonpaiste että leppeä tuulenvire ihollani.

Siihen hetkeen piti pysähtyä. Vain havainnoimaan antaen ajatusten liitää.
Muistoja kesältä 2014:
Kauneushoitolassa terassilla. Yllätysaamiainen äidille sänkyyn. Opiskelukaverien kanssa illallisella. Valmistumislahja. Iltahetkimökkilaiturin lepotuolilla. Mökkigrillissä kärvähtänyttä pitsaa. Kaunis, kaunis kuu. 15 vuotta yhdessä, 11 naimisissa.


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Lasten suusta ja päästä

Sain ehkä parhaan kohteliaisuuden ikinä, kun kolmasluokkalainen Isosisko kertoi kaverilleen, joka juuri oli saanut luvan jäädä meille syömään, että "meidän äiti ei tykkää ruoanlaitosta, mutta tekee ihan sikahyvää ruokaa!".

Se on todellakin laimeasti sanottu, etten tykkää laittaa ruokaa. Todellisuudessa inhoan kaikkea siihen liittyvää (syöminen on kivaa, tosin), ja se, että nykyään joudun pääasiassa vastaamaan arkiruoanlaitosta (koska olen kotona siihen aikaan ensimmäisenä), aiheuttaa minulle hurjasti stressiä ja ärsytystä. Pidän kyllä leipomisesta, joten täysin turhake keittiössä en ole, luojan kiitos!

Pikkusisko on sellainen pohtivainen tapaus. Hänellä on nyt kuusivuotiaana eskarilaisena erityisen paljon ajatuksia ja kysymyksiä elämän isoista asioista. Eräänä päivänä hän oli isänsä kanssa ruokapöydän äärellä, isä tietokoneen kanssa ja hän tussitaulun parissa. Isä ei saanut katsoa, mitä tyttönen tauluunsa raapusti, ennen kuin se oli valmis. Taulussa luki täysin virheettömästi kirjoitettuna:

RAKASTAN SINUA ISI
JOS MUSTA LUOVUT KUOLEN POIS

Huh, mikä viesti. Ja sitten hän pyyhki isi-sanan ja korvasi sen äidillä, että viesti menee perille myös minulle. Olemme usein puhuneet siitä, kuinka Pikkusisko ja Isosisko ovat parhainta, mitä meille on tapahtunut, ja että päivät, jolloin he syntyivät, olivat elämäni onnellisimmat. Ja että rakastan heitä aina, vaikka mikä olisi, ja vaikka mitä tekisivät. Näitä Pikkusisko joskus illalla miettii ja varmistelee, että "vaikka minä tekisin miljoona kertaa jotain tuhmaa, sinä silti rakastaisit minua".
Luimme juuri jotakin Grimmin saduista, jossa isä sanoo tyhmälle pojalleen, että tämä aiheuttaa vain harmia hänelle, eikä hän halua nähdä tätä enää ikinä. Minä siihen totesin, että olipa kamalasti sanottu omalle lapselle. Pikkusisko rutisti minua ja sanoi, että "sä et äiti ikinä sanoisi minulle noin". Ja oli tietenkin ihan oikeassa.

Olen iloinen, että pieni puhuu ja kyselee paljon, sillä siten olemme paremmin kartalla siitä, millaiset asiat toista pohdituttavat. Isosisko ei ole kysellyt yhtä paljon, sillä hän on luonteeltaan erityyppinen, mutta usein osaan kyllä lukea hänestä, mitä hän ehkä on ajatellut jostakin asiasta, muttei ole tullut sanoneeksi sitä ääneen. Jotenkin rivien välistä. Sitten kyselen häneltä, että oliko ajattelemani asia se, mistä kiikastaa, ja välillä on osunut oikeaan. Onneksi. Ja jos ei ole osunut oikeaan, tyttö on osannut arveluistani poimia oikean suunnan ja selvittää minulle, mitä on ajatellut, tai miltä on tuntunut.

Kuinkahan kauan vielä pääsen lasteni "pään sisään" näin suhteellisen vaivattomasti? Jossain vaiheessa lienen tunkeilija, jolle ei kerrota mitään ylimääräistä. Onneksi elämme tätä hetkeä!
Tämä ihanuus kortiksi odotti minua eräänä iltana yllärinä yöpöydällä - kuopus oli itse jo nukkumassa. <3 <3 <3

lauantai 30. elokuuta 2014

Onnistumisia

Nyt on ollut niin paljon muuta elämää, etten ole jaksanut olla koneella juuri yhtään työjuttujen lisäksi. Silti olen kaipaillut tänne edes jotakin pientä kirjaamaan. Päätin aloittaa syksyn pontevasti listaamalla viime aikojen onnistumisia:
  1. Sain ratkaisukeskeisen valmentajan paperit kesäkuussa. Iso juttu minulle.
  2. Minulla oli ensimmäiset valmennuspäiväni uuden työnantajan palveluksessa. Tämä vielä isompi juttu.
  3. Selkeästi vaikein ja minua vähiten kiinnostava psykologian kurssin tentti meni kirkkaasti läpi kesällä (4/5). Ensin tuli hylätty, mutta sitten kävi ilmi, että puolet vastauksistani oli pistetty toisen tentaattorin mukaan. Helpotuksen huokaisu oli syvä, kun tajusin, ettei minun tarvitse enää uudelleen kahlata samoja asioita läpi uusintatenttiin. Enää yksi tentti perusopinnoista jäljellä.
  4. Kesälomani juhannuksesta koulujen alkuun oli varmasti työelämäni pisin. Sain ottaa lunkisti, mutta meillä oli myös aika paljon haipakkaa. Monipuolista siis.
  5. Ilokseni olen saanut hienoa palautetta työnantajaltani tekemistäni valmennusmateriaaleista. Ja ylipäänsä kaikesta, mitä olen tehnyt. Pomoni on suunnattoman kannustava tyyppi!
  6. Takana on ensimmäinen oma itsenäinen valmennusviikko, josta sekä valmennettavien että työnantajan palaute hämmentävän ylistävää. Tuntuu luontevalta tehdä tätä työtä. Taitaa olla minun juttuni.
  7. Pääsin varasijalta 17. avoimen yliopiston positiivisen psykologian verkkokurssille - ensimmäiselle laatuaan. Vaikka olin jo päättänyt, että kunhan viimeinen tentti psykologiasta on ohi, en opiskele vähään aikaan yhtään mitään, paitsi työhön liittyvää. En sitten kuitenkaan voinut jättää tätä väliin.
  8. Syksyni on onnistunut sekoitus opintoja ja töitä. Aika täyttä, mutta kivasti vapaata välissä. Kuopuksella on kuitenkin edelleen neljä vapaapäivää kuukaudessa.
Viimeisimmät pienet ilot liittyvät puutarhaan. Sain harvennettua perennoja antamalla niitä naapuriin, samalla hankittua naapurin sopivasti jättämiin reikiin kukkapenkissä uusia taimia ja uusittua etupihan ruukkukukat heinäkuussa näivettyneiden orvokkien tilalle. Silmä lepää taas aina kotiin tullessa.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Porvoon mitalla

En olekaan kirjoittanut pitkään aikaan mitään tarinaa Kätevistä Emännistä eli Kätsyistä. Syynä luonnollisesti se, ettemme ole onnistuneet tapaamaan porukalla pitkään aikaan. Toki osa porukasta on tavannut välillä, mutta koko seurue on vaikeaa saada kasaan. Heinäkuisena lauantaina saimme sentään 5/6 porukasta mukaan, toisin sanoen Rva Kepposen, Mirkan, Haltiakummin, Annan ja minut, vain Lehtokotilo puuttui. Suuntana kesäinen Porvoo.

Rva Kepponen oli suunnitellut meille loistavan ekskursion, joka alkoi kahvittelulla Pellingin kesätorilla. Sinne päästäksemme, piti ylittää vesi lossilla. Kaksi porukasta olikin yllättäen ensikertalaisia lossilla (Rva Kepponen ja Anna). Toinen näistä lossineitsyistä kyseli kovasti, että "Liikkuuks tää jo?" oltuamme jo tovin liikkeellä. Selitykseksi voi kyllä kertoa, että meno oli kovin tasaista ja hiljaista. :)
Pellingin lossilla.
Kesätori Pellingissä oli yllätys (en tosin tiedä, mitä odotinkaan). Paljon ihmisiä autolla tai paatilla paikan päälle tullen, kodikkaita myyntikojuja sekä Benitan kahvila, joka oli melkoisen täynnä koko ajan. Me kävimme kaffella, sämpylällä ja leivoksella siellä, mutta näytti hiukan siltä, että osa porukasta oli siellä viettämässä aikaa pk:n merkeissä tuopit kourissa. Kesätori itsessään näytti mukavalta.
Pellingin kesätorin tunnelmia.
Pellingin satamassa.
Kesätorin jälkeen jatkoimme vanhaan Porvooseen viettämään päivää ostosten, lounaan ja kahvittelun parissa.

Porvoonjoen ranta on varsin kaunista aluetta punaisine makasiineineen (vai mikä lie oikea nimitys noille viehättäville jokivarren rakennuksille onkaan). Aurinkoa riitti, joten mukavaa oli niissä maisemissa tepastella.
"Meil on sangriaa ja karnevaalit..."
Vanha kaupunki. Jokaisella Porvoon reissulla on mainittava pittoreskin vanhan kaupungin ostosmahdollisuudet. Tänä ostoskeskusten unelma-aikana pienten putiikkien määrä ikävästi laskee, mutta Porvoossa pääsee nauttimaan yksilöllisistä liikkeistä, vaikkei olisikaan ison rahan kanssa liikkeellä. Kauniita asioita on aina ihanaa katsella!
Sisustuskauppa Vanille Home ja ihanantuoksuinen herkkukauppa Skafferi.
Lounas Porvoossa on mahdollisuuksia täynnä - sen verran monta hyvää ravintolaa sieltä löytyy. Me kuitenkin pääsimme tutustumaan pitkäikäisen ravintola Timbaalin Kapteenin buffet-pöytään heidän tarjoamanaan. Timbaalissa olen käynyt viimeksi ehkä vuoden 2004 tienoilla, jolloin ravintola oli vielä tunnettu piharakennuksessa kasvatetuista etanoista. Etanat toki ovat edelleen listalla, kasvatettuina Italian Piemontessa, mutta me maistelimme Kapteenin pöydän antimia.
Timbaalin sisustus on viehättävä vanhanaikaisuudessaan. Huoneita on monta, ja myös ulkoterassilla voi syödä. Vaikka vaikutelma ravintolasta on hieno, tunnelma on silti rento.
Buffet-pöydän yläpuolella roikkuva hauki oli hieno taideteos - tehty Timbaalin vanhoista aterimista. Upea!
Kapteenin buffet'ssa tarjolla oli monipuolisesti kylmiä ruokalajeja. Pikaisesti olin näkevinäni, että sillin ystäville oli ainakin kolme vaihtoehtoa, vaikka itse en niistä välitäkään. Ehdottomasti parhaiten mieleeni jäi herkullinen lohirulla, mutta muuten on hankala valita muita erottuvia ruokalajeja, sillä kaikki sopivat mukavasti yhteen, ja kokonaisuus oli oikein hyvä. Nam!
Kapteenin buffet.
Ensimmäinen lautaselliseni.
Kahvilla. Lounaan ja ostoskierroksen jälkeen halusimme piipahtaa kahville ja leivoksille kahvilaan nimeltä Helmi. Olen käynyt siellä useammankin kerran ja voin suositella heidän makoisia kakkujaan. Helmen miljöö on tsaarinaikaisen oloinen sisustukseltaan. Tällä kertaa valitsimme pöydän takapihalta, jossa nautimme raikkaasta ja lämpimästä ilmasta.

Helmen ainoa miinus on mielestäni hinta. Halusin jättää väliin isot kakkupalat (kerrankin), ja valitsin neljä suklaakonvehtia latteni kaveriksi. Ikävä kyllä en huomannut konvehtien kappalehintaa, joten minun ostokseni oli porukan kallein, vaikka syötävää oli vähiten... Konvehdit maksoivat kaksi euroa kappale! Oletin, että 50 senttiä tai korkeintaan euron kappale, joten hinta tuli jonkinmoisena yllätyksenä kassalla maksuvaiheessa. Kallein kakkupala taisi olla 6,50 euroa. Mutta kyllä Helmeen tulee varmasti mentyä edelleenkin herkkukakkujen ja sisustuksen perässä hinnasta huolimatta!
Tähänastisen elämäni kalleimmat konvehdit, jotka eivät suinkaan olleet parhaimmat, sillä nämä sulivat käsiin...
Porvoon päivämme päättyi illanviettoon Mirkalla, jonne suurin osa jäi yöksi. Ilta oli hurjan hauska, kuten aina. Sain jopa tehtyä koruja pitkästä aikaa, mutta niistä kuvia myöhemmin. Jutustelimme, mutustelimme ja nauroimme pitkään yöhön... Kiitos Kätsy-kullat erittäin virkistävästä vuorokaudesta!!!

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Helppoa mökkiherkkua

Käydessämme mieheni perheen mökillä tapana on kehitellä aina jotakin jälkiruokaa tai herkkua kahville. Valmiit kakku- tai torttupohjat on kokeiltu, ja niin myös tähänkin ohjeeseen. Tuli todella herkullinen jälkkäri, nam!

Helppo banoffee-marjatorttu

1 valmis torttupohja
0,5 - 1 dl maitoa kostutukseen
1 purkki valmiiksi karamellisoitua kondensoitua maitoa
1-2 banaania siivuiksi leikattuna
sitruuna- tai muuta sitrushedelmän mehua banaanisiivuille tummumista estämään
1 purkki kuohu- tai vispikermaa
1 dl rahkaa
vaniljasokeria maun mukaan kermavaahtoon sekä kostutukseen
sokeria maun mukaan
tuoreita mansikoita ja pensasmustikoita
(tomusokeria tai sitruunamelissaa koristeluun)
  1. Asettele torttupohja sopivalle alustalle tai lautaselle. Kostuta pohja hyvin vaniljasokerilla maustetulla maidolla.
  2. Levitä vajaa purkillinen (tai vaikka kokonainen) karamellisoitua kondensoitua maitoa (toffeeta) torttupohjalle.
  3. Asettele sitrusmehulla kostutetut banaanisiivut toffeen päälle.
  4. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita rahka mukaan joukkoon. Lisää maun mukaan vanilja- ja tavallista sokeria. Lisää rahkakermavaahto banaanisiivujen päälle.
  5. Asettele haluamallasi tavalla mansikat ja mustikat tortun päälle. Koristele halutessasi tomusokerilla tai sitruunamelissalla.

Vinkkejä:
  • Kondensoitu maito on siis eri juttu kuin tämä karamellisoitu versio. Karamellisoitua löytää valmiina, mutta kondensoitua maitopurkkia avaamattomana keittämällä se karamellisoituu toffeeksi. Tämä purkki löytyi ihan mökkipaikkakunnan S-Marketista suureksi ihmeekseni.
  • Sitrusmehu banaanisiivuille ei liene tarpeellinen, mikäli torttu syödään pian, eikä sitä säilötä pitkään. Minä käytin mandariinin mehua, kun muuta ei löytynyt.
  • Sähköttömällä mökillä kerman vatkaaminen käsipelillä on puuduttavaa hommaa. Minä laitoin kerman kapeahkoon litran mehukannuun ja laitoin vaahdon alkuun Ikean paristokäyttöisellä maidonvaahdottimella (1,50e; kuva Ikean nettisivuilta), ja jatkoin käsivispilällä vain hetken lopussa. Hyvin toimi!
  • Rahkaa voi laittaa maun mukaan. Laitoin sitä lähinnä taittamaan toffeen makeutta ja tuomaan jämäkkyyttä kermavaahtoon.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kortteja keväältä

Vaikka askartelurintamalta ei ole kuulunut juuri mitään pitkään aikaan, jotain siellä on sentään tapahtunut - aina, kun on ollut selkeä tarve. Jokainen korteista on lähtenyt onnitteluna jollekin.
Art deco -setistä 3D-kuva ja tausta. Dymolla teksti.
Kiitoskortti esikoisen opettajalle luokan yhteiseen lahjaan.
Leimakuva kohopulverilla. Perhonen värjätty Distress-väreillä, päällä Glossy Accentia. Dymolla teksti.
Ystävänpäiväkortti vanhimmalle kummipojalle ja hänen vaimolleen. Sydän-leima kohopulverilla, Copiceilla väritetty, taustalla tiiliseinäleima. Teksti Dymolla.
Isäni (kasvot häivytetty tässä) 60-vuotisonnittelukortti.
Kirjekuori isäni 60-vuotiskortille (kasvot häivytetty tässä)
Pitäisi päästä porukalla askartelemaan - yksin ei tule sitä tehtyä, sillä työpöytä pitäisi ensin siivota!!