Suunnattoman hyvä peruna-lohipaistos

Näin sunnuntaipäivän kunniaksi haluan jakaa ehdottoman kesäisen lemppariruokareseptini, jota on ihana tehdä myös talvella. Bongasin reseptin Koti ja keittiö -lehden numerosta 8/2020, jossa pääraaka-aineena olivat uudet perunat ja säilykelohi.

Mutta minä, joka oikeastaan inhoan ruoanlaittoa, keksin syksyllä tehdä tästä vielä helpomman version löydettyäni kaupasta Mummon pariisinperunat -puolivalmisteen! Ja samalla nostin ohjeen tasoa deluxe-versioksi käyttämällä kylmäsavulohta säilykeversion sijaan. Eilen kaupassa silmiin osuivat pitkästä aikaa nuo pariisinperunat ja kyllähän sitten tätä oli tehtävä, kun löytyi sopiva 400 g kylmäsavulohipaketti myös!

PERUNA-LOHIPAISTOS (mukaeltu Leonidan kokeilujen mukaan)

4 annosta

2 pkt (à 500 g)    Mummon Pariisinperunat -puolivalmiste tai 1 kg kypsiä uuden sadon perunoita
3                          kevätsipulia tai 2 kesäsipulia varsineen pilkottuna
3 rkl                    voita
3                         kananmunaa
1 prk                   kuohukermaa (3,3 dl)
1                         luomusitruunan kuoriraaste
1/2 - 1 tl             sormisuolaa, vähemmän kylmäsavulohen kanssa, enemmän säilyke- tai muun lohen kanssa
1/2 tl                   rouhittua mustapippuria
400 g                  kylmäsavulohta tai 2 prk (yht. 340 g) säilykelohta
                           hienonnettua tilliä/ruohosipulia päälle

1. Kuullota ensin kevätsipulisilppu voissa pehmeäksi.
2. Viipaloi kypsät, kylmät perunat noin sentin paksuisiksi tai suuremmiksi palasiksi. Minä puolitin pariisinperunat.
3. Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää kerma ja jäähtynyt kevätsipulisilppu. Mausta sitruunankuorella, suolalla ja pippurilla.
4. Lado puolet perunoista vuokaan. Kaada päälle puolet muna-kermaseoksesta.
5. Lado lohisiivut omaksi kerroksekseen tiiviisti. Lado päälle loput perunat.
6. Kaada loppu muna-kermaseoksesta päälle ja painele vielä kädellä perunoita tiiviimmin vuokaan. Ripottele halutessasi hienonnettu tilli/ruohosipuli päälle.
7. Nosta vuoka 175/160-asteiseen uuniin (normiuuni/kiertoilma). Paista 35 minuuttia tai kunnes munamaito on juuri ja juuri hyytynyt. Itselläni paistos oli kiertoilmauunissa lähes 45 minuuttia.

Vinkki: Voit halutessasi käyttää jotain muutakin purkkikalaa, tai vaikka graavilohta. Tarjoa haluamasi salaatin kanssa.

Tällä kertaa tein salaatin pehtoorin salaatista, puna- ja vihersalaattisekoituksesta, kurkusta, sokeriherneestä, cantaloupe-melonista ja yrttifetasta. Päälle lemppariani, jos ei itse ala salaatinkastiketta tehdä, valmista sitruunavinaigretteä.

Ja vaikka reseptissä mainittiin, että neljälle syöjälle, tästä jäi kolmen nais- ja tyttösyöjän jälkeen vielä puolet ensi viikolle. Ja sepäs varsin mieluisaa!

Se maailman helpoin marjahillo

Ennen joulua tein viemisiksi kyläpaikkoihin ja meille kotiinkin mustaherukkahilloa, joka joulun aikaan sopii hyvin esimerkiksi kalkkunan kanssa tarjottavaksi. Pidän siitä tosin myös puurossa tai vaikkapa maustamattoman jogurtin joukossa. Kiitos hillon älyttömän helposta reseptistä kuuluu Ullan unelmakakku -ohjelmalle. Katsoimme kyseisen jakson Pikkusiskon kanssa joulukuussa ja totesin, että siinäpä hillo, jota jopa minä voisin tehdä. En ole mikään hillonkeittäjä nimittäin.

Näin se menee...

MAAILMAN HELPOIN MARJAHILLO

500 g jäisiä marjoja (mustaherukoita, mansikoita, mustikoita, vadelmia, mitä vain haluat)
2 dl    hillo- ja marmeladisokeria

1. Kaada marjat mikronkestävään kulhoon. Kaada mukaan sokeri ja sekoita hyvin. Kuumenna täydellä teholla 3 minuuttia.
2. Sekoita hyvin. Jos haluat rikkoa kokonaisia marjoja, painele niitä kulhon reunoja vasten. Kuumenna vielä toiset 3 minuuttia täydellä teholla. Sekoita tasaiseksi.
3. Jaa hillo purkkeihin, kierrä kannet kiinni ja laita jääkaappiin hyytymään.

Hillo on mukavan irtonaista, ei mitään tököttiä, ja ainakin mustaherukan kanssa siitä tuli sopivan makeaakin. Purkit ja kannet kannattanee keittää, jotta ovat steriilejä, ja hillo säilyy pidempään.

Herkullista alkanutta vuotta 2015!

Brunssilla Kirkkonummella

Viime sunnuntaina sai Kätevien Emäntien rapujuhlaviikonloppu arvoisensa päätöksen, kun vierailimme Kirkkonummen Bistro Omat -ravintolassa brunssilla. Rva Kepponen tällaisen helmen tiesi ja oli tehnyt varaukset (kiitoksia vain!).

Paikka tuntui olevan suosittu heti kello 12 jo, kun sinne tepastelimme, eikä ihme. Ruoat olivat todella hyviä, palvelu ystävällistä ja miljöö miellyttävä. Syyskuun menu on tällainen:

ALKURUOKIA
Vihersalaattia ja punaherukka vinegretteä l,g
 Paahdettua punajuurta ja sinihomejuustoa l,g
Maalaissalaattia ankanrinnasta vl, g
Metsäsienipiirakkaa vl
Tilli-katajanmarja pikkelöityä lohta ja kurkkua l,g
Tyrnisilakoita l,g
Valkosipulisilakoita l,g
Sinappisilakoita l,g
Vuohenjuusto-munakasrulla vl,g
Luomu karitsanliha frikadellit ja jogurttia l,g
Luomu naudanpaahtopaistia ja sinappikastiketta l,g
Sikliperunaa ja tillivoita
****
Bistron Artesaanileipää
***
PÄÄRUOKA pöytiin tarjoiltuna
Herkkutattikeittoa vl,g
TAI Paahdettua siianseläkettä, fenkolia, palsternakkaa ja kaprisvoita vl,g
TAI Grillattua luomu naudanulkofileetä, Caponata vihannesta ja timjamikastiketta vl,g

JÄLKIRUOKA
Juusto-marenkikakkua ja vadelmaa vl
Suklaamoussea ja lakritsaa vl,g
Omenapiirakkaa ranskalaiseen tapaan ja vaniljakastiketta vl
Juustoja

Brunssin hinta on suht korkea, 32 euroa, jonka päälle vielä juomat ja kahvit/teet, mutta kyllä oli hyvääkin. Alkuruokapöydästä jäi mieleen kokonaisuus. Kaikki ruokalajit jota otin, sopivat keskenään hyvin yhteen. Parhaimmat maut minulle olivat ehkä paahdetut punajuuret ja sinihomejuusto, metsäsienipiirakka, pikkelöity lohi sekä saaristolaisleipä ja artesaanileipä. Tosin ihan tuo vihersalaatti vinegrettensä kanssa sopi kokonaisuuteen myös. Naudanpaahtopaistia ei tarjolla näkynyt. Ihmettelimme kovasti, miten leivät olivat niin älyttömän herkullisia, kuten myös peruna!

Pääruoaksi valitsin siian, lähinnä fenkolin ansiosta (sekä siksi, että siika on lempikalani). Hetken harkitsin ulkofilettä, mutta totesin, että ehkä kevyempi pääruoka riittää. Ja niin riittikin. Ruoka oli mielettömän hyvää. Hienostuneet ja hennot kalan, fenkolin ja kaprisvoin maut sopivat kauniisti sileän bataattisoseen kanssa. Nam! Annos oli hyvin sopivan kokoinen; se otti hyvin huomioon alkuruokalautasellisen, joka jo täytti aika ison osan vatsastani. :)

Jälkiruokapöytä kuulosti menussa ja näytti houkuttelevalta, mutta oli hienoinen pettymys. Kaksi kertaa pöytään jonotin ja kummallakin kerralla omenapiirakka loppui nenän edestä - sain sentään pienen siivun, mutta siinä ei ollut yhtään omenaa. Juustoja en yleensä jälkiruoaksi syö, sillä ne kaipaan makeaa jälkiruokaa, mutta tällä kertaa otin pienen siivun voimakasmakuista kovaa juustoa. Hyvää oli!

Juusto-marenkikakku oli ihan ok, mutta kokonainen pala ei minulle maistunut. Kakusta myös puuttui vadelmat (ilmestyivät seuraavaan tarjolle tuotuun kakkuun). Suklaamoussea odotin kovasti, sillä usein lakritsinjuuri ja suklaa sopivat ihanasti yhteen, mutta koko seurueemme enemmän tai vähemmän pettyi. Mousse oli jotenkin todella "tumman" makuista, ei oikeastaan lainkaan makeaa. Kyllä makuaistini siihen tottui, mutta se ei ollut varsinaista herkkua. Pieni pala omenapiirakkaa ilman omenaa oli jälkiruokapöydän voittaja tällä kertaa. En tosin jaksanut enää mennä kolmatta kertaa sitä jonottamaan, vaikka mieli olisi hiukan tehnyt.

Vaikka jälkiruokaan jouduinkin pettymään, olivat alku- ja pääruoat sen verran hyvät, että varmasti tulen tänne toistekin, vaikkapa mieheni kanssa herkuttelemaan.

Simpukoita, lohta ja rapuja - sekä huippuseuraa

Saimme jälleen kasaan Kätevien Emäntien tapaamisen. Tällä kertaa paikkana oli hra Kepposen vanhempien kesäkotina käytetty talo Kirkkonummella, jota Rva Kepponen emännöi rapujuhlissamme yhdessä Haltiakummin kanssa. Pompom-koristeluista vastasi Anna. Mukana menossa oli myös Mirka kesken tiukan kirjallisen työrupeaman.

Emäntämme olivat suunnitelleet ihanan menun ja fiksusti pistäneet rapujen syömisen vasta alku- ja pääruoan jälkeen - on nimittäin joskus tullut pää niin julmetun kipeäksi ravuista! :) Meillä oli suuunnattoman herkullisia simpukoita valkosipuli-valkoviini-tomaattiliemessä ciabattan kanssa alkuruoaksi, sitruunalohta paahdettujen perunoiden ja punajuurien kera hollandaisekastikkeella pääruoaksi, ja rapuja paahtoleivän ja tillin kanssa illan kohokohtana. Jälkiruokiakin oli kaksi (!): crème caramel (paahtovanukas) ja britakakku. Herrrrkullista! Kyllä pistivät Kepposka ja Haltiakummi pistäneet! Me muut auliisti nautimme.

Pompomit, simpukat, ciabatta ja cava.

Juhlatilan koristelua, sitruunalohi höysteineen, ravut ja majapaikan ihana järvinäkymä.

Minä unohdin ottaa kuvat herkullisista jälkiruoista, mutta niistä varmasti näkyy kuvia muiden blogeissa. Tämä ilta oli poikkeuksellinen siksi, että ensimmäistä kertaa kukaan meistä ei askarrellut. Silti meni myöhään ihan huomaamatta. Koko ruokailuoperaatio vei meiltä 5½ tuntia, mikä on kyllä henkilökohtainen ennätykseni. :)

Kiitos rakkaat Kätsyt niin kivasta illasta! Hauskuutemme jatkui myös sunnuntaina brunssin merkeissä, mutta siitä lisää toisessa jutussa.

Punajuuri punotti vieressä fetajuuston

Oletteko te saaneet tai kasvattaneet punajuuria, joiden satokausi parhaillaan on? Minä onnellinen sain apeltani pari kassillista punajuuria ja hykertelen itsekseni, että mitä herkkuja niistä teen. Siis vaikka inhoan ruoanlaittoa. Mutta kun punajuuresta saa niin herkkua!

Tänään löysin jääkaapista melkein täyden punaviinipullon, joka oli jäänyt sinne jo lauantaina. Onneksi on Vacu Vinin korkki pitämään aromit tallella, joten pullon sisältö oli vielä täysin juomakelpoista. Sen kaveriksi halusin jotain muuta kuin kinkkukiusausta. Pikkusiskon kanssa meillä oli tänään vapaapäivä, joten stressitasoni oli olematon, ja koin jaksavani tehdä jotakin spesiaalia ruoaksi tänään (lounas oli sekalaisia tähteitä lämmitettynä).

Tällä pohjustuksella on hyvä antaa tässä seuraava namiresepti, jonka alkuperäisen version poimin joskus netistä (ikävä kyllä en muista mistä), mutta jota olen muuttanut itselleni sopivaksi. Tähän ihanan lisän tuo rapeaksi paahdettu parman- tai serranokinkku, joka on vähemmän rasvaista kuin pekoni.

PUNAJUURI-FETASALAATTI

1 kg          tuoreita, kuorimattomia punajuuria
                 villirucolaa, Pehtoorin salaattia tms.
4 siivua    parman- tai serranonkinkkua (tai enemmän)
½ pkt        kreikkalaista fetajuustoa (palana)
½ pss        pinjansiemeniä
                 oliiviöljyä
                 savusormisuolaa tai tavallista
                 mustapippurirouhetta
                 hunajaa

1. Pese punajuuret juuresharjalla, leikkaa pois juuren päät sekä naatin jäämät, halutessasi vielä kuori ne. Leikkaa ohuehkoiksi lohkoiksi, siirrä kulhoon, jonne pirskottelet lorauksen oliiviöljyä, sopivasti sormisuolaa murskattuna sormissa pienemmiksi rakeiksi sekä ripaus rouhittua mustapippuria. Sekoita. Laita punajuurilohkot uunivuokaan leivinpaperin päälle. Paahda uunissa noin 40 minuuttia lämpötilassa 200 C. Anna jäähtyä ennen käyttöä.
2. Pese salaatit, ota syrjään muutamia isompia lehtiä, revi loput pienemmiksi paloiksi, ja pyöräytä ne salaattilingossa kuiviksi. Asettele kokonaiset lehdet kauniin tarjoiluvadin reunoille ja kippaa loput salaatinlehdet lingosta keskelle salaattia. Lisää keskelle reilusti punajuuria (niitä jää luultavasti yli).
3. Paahda pinjansiemeniä kuumalla pannulla, kunnes ne hiukan saavat väriä ja tuoksuvat hiukan popcornille. Vahdi niitä koko paahtamisen ajan, sillä ne palavat hyvin helposti. Kun ne ovat paahtuneet riittävästi, kippaa ne jäähtymään vaikkapa kaksinkertaisen talouspaperin päälle.
4. Paahda kinkunsiivuja samalla kuumalla pannulla, kunnes ovat kutistuneet kasaan pekonin tapaan. Älä anna kärventyä, sillä se maistuu voimakkaasti kitkerälle lopputuloksessa. Nosta kypsennetyt kinkut niinikään talouspaperille jäähtymään. Rusenna rapeat siivut käsin rikki ja levitä murska punajuurien päälle. Murustele fetajuustoa kinkun ja punajuurien päälle reilusti.
5. Lisää paahdetut pinjansiemenet ja pirskottele oliiviöljyä päälle. Lopuksi valuta hiukan hunajaa salaatin päälle. Voit myös ripauttaa hiukan mustapippuria koko komeuden päälle viimeistelyksi.

 

Kokeilla voi myös vaihtaa fetan vuohenjuustoon. Leikkaa silloin vuohenjuustosta noin sentin paksuisia siivuja, paista ne kullankeltaisiksi pienessä määrässä voita ja asettele kauniisti salaatin päälle. Lisää siihen päälle oliiviöljy ja hunaja.

Olen jo bongannut Yhteishyvästä leivonnaisohjeen, johon tulee raastettua punajuurta. Tarvikkeetkin on jo hankittu, joten nyt tarvitaan vain sopiva hetki, että saan pyöräytettyä lisää punajuuriherkkuja!

Isänpäivän aterialla

Eräs onnistuneen isänpäivämme kohokohdista oli yhdessä valmistettu päivällinen. Päätimme syödä ihan kolmen ruokalajin päivällisen, mikä on kohtuullisen harvinaista meillä yleensä. Ruokien yhteensopivuudesta en mene sanomaan mitään, sillä kriteerit ruokalajien valintaan olivat keskenään hyvin erilaiset.

Minä päätin alkuruoan - creme ninon -tyyppisen hernesosekeiton pakasteherneistä ja valkosipulista cavalla höystettynä. Minun oli tehnyt moista mieli jo jonkin aikaa. Ja alkuruoka oli naulattu. Mies tiesi heti, mitä halusi tehdä jälkiruoaksi: suklaafondanttia. Niinpä jälkiruoka oli päätetty. Minä ehdotin pääruoaksi jotakin pihviruokaa, mutta toisaalta halusimme ruoan, jonka vieressä ei tarvitse seistä koko aikaa. Eräs lempitalviruoistamme on burgundin härkä, joka kypsyy mukavasti uunissa 2-3 tuntia - täydellisen sopiva tilanteeseen valmistustavaltaan. Voilà, menu oli valmis.

Hernekeiton ohje on muokattu Hesarin ohjeesta. Muutin sitä hiukan meille sopivammaksi. Cavaa lorautimme vain aikuisten keittoihin. ;)

Kuohuviinillä kuohkeutettu hernesosekeitto

1 sipuli pilkottuna

3-4 valkosipulin kynttä pilkottuna

tilkka öljyä

8 dl vettä

kana- tai kasvisfondia vesimäärän mukaan

600 g pakasteherneitä

1 dl kuohukermaa

kuohuviiniä

tuoretta tai kuivattua timjamia

suolaa, pippuria

Tarjoiluun:

ranskankermaa

kuivattua sipulia

tuoretta timjamia

1. Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä kattilassa rauhassa miedolla lämmöllä.
2. Lisää vesi ja fondi; kiehauta.
3. Lisää jäiset herneet ja keitä 15-20 minuuttia. Soseuta keitto ja nosta takaisin liedelle.
4. Kaada joukkoon kerma. Tarkista maku. Mausta suolalla ja pippurilla sekä timjamilla.
5. Kaada joukkoon kuohuviini juuri ennen tarjoilua.
6. Tarjoile ranskankerman, kuivatun sipulin ja tuoreen timjaminoksan kera.

Lisäsin tähän reseptiin herneiden määrää yhdellä pussilla, sillä itse laitoimme ohjeen mukaan 400 g, mutta keitosta tuli nesteen kanssa turhan litkua, joten jouduin hiukan Maizenalla sitä suurustamaan. Seuraavalla kerralla laitan herneitä sen 600 g.

Burgundin härän ohjeena oli vanha, hyvin toimiva Painonvartijoiden ohje hiukan mukaeltuna. Saatan laittaa ohjeen joku kerta tänne, sillä sen verran helppoa hyvää se on. Suklaafondantin ohjeen mies bongasi Master Chef Australian ruokaohjejaksoista. Hyvin maistuivat ruoat. Itse asiassa vatsani oli täynnä pitkälle iltaan asti. Onneksi ei tarvitse syödä näin raskaasti joka päivä. Seuraavan kerran ehkä jouluna. :)

Hernesosekeitto, burgundin härkä perunasoseen kera, suklaafondant ja cappuccino.

Kesän kaihoa pyhäinpäivänä

Viime päivinä olen kaivannut kesää. En toki silloin, kun syksy on näyttäytynyt kauneimmillaan aurinkoisena keltaisten ja punaisten lehtien leikkinä, mutta silloin, kun päivä on ollut harmaa ja sateinen.

Olen katsellut ulos terassille, jossa kesällä vietin monta hyvää hetkeä kuluneena kesänä. Kesää ja koko vuottani on leimannut se ihanuus, että kiire, se hektisyys, josta ruuhkavuosina useimmat kärsivät, on väliaikaisesti kadonnut. Näinä sateisina, pimeinä päivinä, joita marraskuu väistämättä tuo tullessaan muistelen kesäistä hetkeäni auringossa lehteä lukien viileän mansikka-melonismoothien ja kuuman cappuccinon kera.

Mansikoita, vesimelonia ja sitruunamelissaa blenderiin - voilà, herkullinen JA terveellinen smoothie on kasassa.

Kesäisen päivän onnea.

Aina voi löytää sisäisen aurinkonsa, vaikka ulkona sataisi kissoja ja koiria.

Siispä aurinkoista pyhäinpäivän iltaa kaikille!

"Parempi" fetasalaatti

Inhoaako kukaan muu kasvisten ja hedelmien pilkkomista? Minä välttelen sitä toimintoa parhaani mukaan, vaikka pilkon lasten lautasille monta kertaa päivässä peruskasviksia, kuten kurkkua, paprikaa ja tomaattia. Salaattien tekeminen on ollut kerrassaan mahdotonta, sillä pilkkomaan uhrautuminen on ollut kerta kaikkiaan liikaa. Salaattilinko sentään on auttanut salaatinlehtien kanssa, mutta pilkkomaan silläkään ei pysty.

Lasten kanssa katsoimme joskus kesän alussa tv:tä ja satuimme jonkin ostoskanavan puolelle hetkeksi. Kaikki liimauduimme katsomaan tosi näppärää leikkurisysteemiä, jolla syntyi erilaiset perunaviipaleet, kuutiot, juliennet, kasvissalaatit, omenalohkot sun muut. Isosisko sanoi tuolloin "äiti, sä kyllä tarvitsisit tuollaisen". Olin aivan samaa mieltä.

Aikani sitä mietiskelin, katselin myyntimainosta telkkarista uudelleen ja totesin, että tuo voisi olla kyllä vastaus pilkkomisongelmaani. Hinta vain hirvitti, 80 euroa muovihärpäkkeistä, joiden laadusta ei kuitenkaan ollut tietoa. Jossain vaiheessa näytin miehellekin mainoksen ja sanoin vakavissani harkitsevani kyseistä investointia. Hän ehdotti, jos etsittäisiin tuote eBaysta, josta sen varmasti saisi halvemmalla. Mies oli oikeassa. En halunnut ostaa halvinta versiota Kiinasta, joten keskityimme etsimään sitä Euroopasta. Kanaalin toiselta puolen löytyi sopiva nettikauppa tuotetta toimittamaan ja hinta oli toimituskuluineen muistaakseni 25 euroa. Uskomatonta.

Tuote saapui ajallaan kaikki osat mukana. Käyttöohje oli saksankielinen, mutta ei se mitään, googlaamalla löytyi suomenkielinen versio netistä. Kaikki muut osat tuntuvat toimivankin, mutta lohkomiseen tarvittava pieni lisäosa ei tartu leikkurin kansiosaan, kuten pitäisi. Ei se mitään, muutaman tomaatin tai omenan lohkominen käsin on kuitenkin nopeampaa kuin leikkurin esille ottaminen ja kasvisten esivalmistelu. Yksikätisenä kasvisten pilkkominen oli erityisen kätevää ja nopeaa, vaikka esipilkkomista joutuukin jonkin verran tekemään.

Täytyy myöntää, että kasvisten käyttöni on lisääntynyt erityisesti fetasalaatin muodossa. Ei tarvita nimittäin sitä salaattiakaan, kun pilkkoo sopivasti kurkkua, tomaattia, fetaa sopiviksi kuutioiksi (tai leikkaa fetan levyiksi), viipaloi punasipulia, lisää oliiveja maun mukaan, kreetalaista salaattiyrttimaustetta, valkoviinietikkaa ja oliiviöljyä. Nam!

Nicer Dicer Plus ja fetasalaatti

**Tämä ei ole sponsoroitua mainontaa, en harrasta sellaista. Olen aidosti iloinen leikkuuhärpäkkeestä, joka toimii pääosin juuri niin kuin toivoin.**