"Vanhaa" ja uutta

Päätin juuri, että aion pikkuhiljaa laittaa tänne blogiin kuvat kaikista tekeleistäni (kyllä, ne viime kevään korut ovat teknisesti varmasti lähinnä sitä). Ja jotta jonain kauniimpana päivänä pääsisin käsiksi uusimpiin koruihini, laitan näihin tarinoihin kuvia sekä vanhoista (todella ikivanhoja, jopa keväältä ja kesältä, heh) koruista että uudemmista.

Tähän juttuun pääsevät mukaan korut, jotka tein turkooseista lasihelmistä, jotka tarttuivat valmiina pussina mukaani sieltä Sinellin ensimmäiseltä keikalta. En muuten ole itse koskaan käyttänyt turkoosia enkä sinistä, paitsi farkunsinistä, mutta itselleni tein yhdet kivat korut turkooseista, kun pääsin värin makuun juuri näiden ensimmäisten korujen jälkeen. Värit eivät ole kovin onnistuneet toisessa valokuvassa, vaan koru näyttää jotenkin tummemmalta ja toisaalta värittömämmältä.

Rannekoru Turkoosin meren rannalla lähinnä lasihelmistä.
Ensimmäinen antamani korulahja heti huhtikuussa.

Kaula- ja rannekorut Turkoosi unelma.

Korut lähinnä lasihelmistä. Nämäkin menivät lahjaksi perhepiiriin.

Ensimmäiset koruni on tehty korumetalleista, joita kutsun jonkun toisen bloggaajan sanoin mitäliemetalliksi, sillä hopeoituja tai vastaavia Sinellistä ei löytynyt. Niitä samoja ensimmäisen ostoskerran korunosia olen yrittänyt käyttää loppuun useammankin kerran sen jälkeen, kun löysin Beads Directista edullisemmalla hinnalla korunosia hopeoidusta kuparista. Hopeointi toki kuluu pois käytössä, mistä ensin säikähdin, mutta sitten huomasin, että aivan samalla tavalla kuluu merkkikorujenkin, kuten Snö of Sweden, OXXO tai Våga, pinta, jos ovat vain hopeoituja. Olen päättänyt siirtyä hopeaan tai vaikkapa rodiumpinnoitteisiin sitten, kun taidot ovat tarpeeksi karttuneet, hoitovapaa ohi ja jos saan tehdä koruja muillekin kuin itselleni tai lähipiirin lahjoiksi!

Päivän uudemmaksi koruksi valitsin myös mikäliemetallista tehdyn korun, joka ei ole aivan uusimpia, mutta josta pidän erityisesti. Sateisen päivän kunniaksi...

Kaulakoru 100 cm: Tummana soljuu joki.

Korukivenä mustaa "fossiilijaspista" (eng: fossil jasper, en tiedä, onko kivellä virallista suomenkielistä nimeä) sekä metallirenkaita ja tuubihelmiä. Sattuu olemaan myös melko tyyris koru, koska kiviä ja siemenhelmiä lukuunottamatta kaikki materiaalit ovat Sinellistä.

Siinä kaikki tällä kertaa. Tänään ei mennyt liian myöhäiseksi bloggailu, vaan vielä pääsen hetken nauttimaan omasta ajasta vaikkapa samppanjalasillisen kanssa (piccolopullosta) tv:n tarjonnasta, kun lapset nukkuvat ja mies lankoni kanssa "ulkoilemassa". Sellaista arjen luksusta.