11 vastausta

Ihanainen Haltiakummi otti vastaan tunnustukseni ja heitti takaisin mielenkiintoiset ja vaikeatkin kysymyksensä. Tässä vastauksia, joita mietin hyvin huolellisesti löhötessäni ensimmäistä kertaa äitienpäivälahjaksi saamallani aurinkolaverilla varjon alla katsellen kukkivia tulppaaneja ja kevätvuohenjuuria siemaillen cappuccinoa...

1. Miten juhlit syntymäpäiviäsi?
Yleensä teen kesän ensimmäisen mansikkakermakakun, jota tarjoamme perheillemme aika matalalla profiililla. Mieheni on yhden päivän minua nuorempi, joten juhlimme aina yhdessä. Mutta aina jotenkin juhlitaan - ei niitä juhlia vuoden aikana kuitenkaan liikaa ole. :)

Tänä vuonna juhlimme hiukan isommasti, vaikka silti pienimuotoisesti iltapäivällä perheiden ja lähitienoon sukulaisten kanssa kahvitellen, illalla niinikään lähitienoon ystävien kanssa grillaten kotipihalla. Kokin olemme kyllä palkanneet, ettei mieheni joudu viettämään koko iltaa grillin vierellä.

2. Mikä on suosikkijäätelösi?
Carte D'Orin vanilja on  perussuosikkini, mutta kaikki saman merkin jäätelöt yleensä maistuvat. Myös Ben & Jerry's eri maut ovat herkkua, melkein kuin karkkia.

Tötteröpuolella tykkään aina vain pehmiksestä vanilja-suklaasekoituksena. Irtojäätelömyynnissä ostan yleensä jonkun rommirusinan, salmiakin, sitruunan tms. eli ei mitään perusmakuja.

3. Kulta vaiko hopea?
Hopea ehdottomasti, vihkisormuksessa ja arvokkaammissa koruissa valkokulta.

4. Missä olet viimeksi lomaillut, kotimaassa? Entä ulkomailla?
Tuntuu, ettemme lomaile muualla kuin kotona tai mökillä. Viime viikonloppuna vietimme aikaa mökillä. Talvilomalla pääsiäisviikolla vietimme päivän Tukholmassa. Pariisiin kaipaan, ja joku kiva aurinkoloma lasten kanssa olisi paikallaan talvella, mutta niihin pitää sitten jo säästää rahaa jonkin aikaa.

5. Montako paria kenkiä omistat?
Jaa-a, en ole laskenut, mutta varmaan 35-40 paria, joista käytän murto-osaa. Joissakin on liian korkeat korot jalkojeni nykytilaan, mutten ole raaskinut niistä eroonkaan hankkiutua, vielä.

6. Mikä on viimeisin ostoksesi kodin sisustukseen?
Itse en sitä ostanut, mutta toivoin ja sainkin äitienpäivälahjaksi: polyrottinkinen aurinkolaveri, joka tuli testattua tänään. Patja vielä puuttuu tosin.

7. Mikä on suosikkilaulusi?
Tämä on vaikea, sillä maailma on täynnä hyvää musiikkia jokaiseen mielentilaan. Lenkillä soi kaikenlainen musiikki Sugababesin Overloadista Limp Bizkitin Behind blue eyesin kautta Beatlesin Eleanor Rigbyyn.

Autossa tykkään tällä hetkellä kuunnella Chisun kaikkia kolmea albumia, joista ensimmäiseltä lähinnä paria kappaletta, kuten Mun koti ei oo täällä ja Amélie, joka jostain syystä saa minut aina liikuttumaan, kun laulun tyttö haluaisi tehdä kukista seppeleen, lennättää leijaa, mutta äiti käski hänet suoraan kotiin... Toinen ja kolmas albumi sisältävät sitten useampia kappaleita, joista tykkään.

Joskus kuuntelen klassista, kuten Claude Débussyn Clair de lune tai vaikka Sibeliuksen Valse triste, joista molemmista tulee edesmennyt pappani mieleen.

8. Minkä annoksen yleensä tilaat ravintolassa pääruuaksi? (pastaa, lihaa, kalaa, kanaa...)
Tykkään valkolihaisista kaloista, kuten siika tai kuha, koska yleensä ne saa ravintolassa herkullisesti laitettuna. Pidän myös kunnon pihvistä lämpimien vihannesten, kastikkeen ja salaatin kera.

9. Mikä oli lapsena suosikkilelusi?
Tämä onkin hankala kysymys. En muista juuri lelujani, ja lapsuuden lelut barbeja lukuunottamatta pääasiassa on hävitetty isäni toimesta hänen ja vaimonsa jossain vaiheessa muuttaessa (ei muuten muistanut kysyä siskoltani ja minulta, että saako heittää pois, mikä harmitti meitä suuresti; minua itse asiassa harmittaa edelleen).

Ainakin minulla oli pitkäraajainen pehmeä nukke nimeltään Tiina, jolla oli vaalea, pitkä tukka. Sellainen mollamaijatyyppinen nukke, mutta mielestäni hiukset eivät olleet langasta, vaan oikein tekotukkaa. Tämä siis noin kaksivuotiaana.

10. Mistä haaveilet?
Tämä on  minulle vaikea kysymys. Mainitsin joskus, että on niin kaista tukossa, ettei ole enää luovuutta, eikä haaveilua. Ei tule unelmoitua, kun ei ole aivoilla koskaan sellaista toimettomuuden tilaa, jossa ajatukset voisivat esteettä lentää ja itse katsoisi vain, minne vievät.

Mutta olisipa vain ihanaa, jos kaikki epämääräinen sotku, ylimääräiset tavarat sun muut lasten pienet vaatteet vain katoaisivat kotoa. Pitää hankkiutua eroon vanhasta, jotta tulee tilaa uudelle. Pätee siis päänuppiini myös.

Pitempiaikainen haave on kyllä omakotitalo, jossa on riittävän iso puutarha. Tykkäisin vanhoista omenapuista ja salaisesta sopesta kukkivien pensaiden ja puiden katveessa, mutta myös aurinkoisesta terassista ja kukkaloistosta. Talossa itsessään olisi minullekin ikioma huone, jossa askartelutarvikkeet saisivat olla levällään vaikka viikon kerrallaan ja jossa olisi tilaa myös joogata ja hiljentyä, sekä polttaa tuoksukynttilöitä ja suitsukkeita, joiden tuoksusta mieheni ei pidä. Meiltä löytyisi myös verstashuone, jossa voisin tuunata huonekaluja.

11. Grillaatko? Jos niin mitä ja miten?
En minä grillaa, mutta mieheni kyllä ja minä autuaana sitten syön. Grillikausi avattiin jo maaliskuun lopulla tänä vuonna, mutta emme me jatkuvasti grilliä kuumana pidä. Tykkään grillattuna possun sisäfileestä ja runsaasta määrästä kasviksia, munakoiso lempparina. Makkara ei ole mikään must, mutta syön kyllä yhden, jos on tarjolla. Useimmiten grillaamme kuitenkin lihaa tai broileria makkaran sijaan. Mies grillasi eräänä vappuna hurjan hyviä kampasimpukoita vihreän parsan ja hollandaise-kastikkeen kanssa. Lapsetkin tykkäsivät kovasti.

Seuraaviin kysymyksiin toivonkin sitten vastausta ainakin Pinkiltä, Sallalta ja Sarilta, mutta hauskaa olisi,  jos kuka vaan tarttuisi näihin, etenkin ystäväni Kätsyt, vaikka olettekin vastailleet jo kaikenlaisiin kysymyksiin viime aikoina. Minua kiinnostaa aina vaan lukea niitä vastauksia!

1. Miksi halusit tulla isona ollessasi lapsi?
2. Miksi haluat tulla isona?
3. Mikä elämässäsi tuo sinulle energiaa ja mikä sitä syö?
4. Jos suksi ei luista, missä vika?
5. Varhaisin muisto lapsuudestasi?
6. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?
7. Jos saisit valita urasi tai koulutuksesi alusta uudelleen, mitä valitsisit?
8. Kahvia vai teetä?
9. Julkinen terveydenhoito vai yksityinen? Vaiko työterveyshuolto?
10. Millainen olisi ihannemaasi?
11. Oletko onnellinen?

Liebster Blog ja satunnaisia asioita

Ihanainen Rva Kepponen Pikku kepponen -blogista antoi minulle allaolevan hienon tunnustuksen.

Kiitos tästä, ystäväni! Tähän tunnustukseen kuuluu kertoa seitsemän satunnaista asiaa itsestään. Vaikea keksiä, olen kertonut jo useampaan otteeseen kaikenlaista. Yritettävä kuitenkin on!

1. Olen erityisen hyvä "moniajossa", eli hoitamaan montaa asiaa samaan aikaan tehokkaasti ja aikataulussa, mutta tämä ei ole hyväksi minulle.
2. Työhuoneessani on kasa papereita, jotka ovat odottaneet lajittelua jo pari vuotta. Olen työntänyt kasan työpöydän alle ja toivonut, että se lajittelee itse itsensä.
3. Esteetikkona pidän kaikesta kauniista ympärilläni, mutta pystyn hyvin sietämään villakoiria nurkissa. Epäjärjestyksestä kärsin, mutta sen siivoaminen vie niin paljon energiaa ja aikaa, että yritän katsoa sotkuja sormien välistä.
4. En oikein tiedä, mistä unelmoisin. Arjen pyörityksessä ja tämänhetkisen työn rasituksissa on unohtunut vanha kunnon unelmointi, joka johtaa parhaimmillaan oikealle polulle unelmien suuntaan.
5. Matkustelin yksin ja mieheni kanssa paljon ennen lapsia; oikein haaveilin matkoista ja suunnittelin heti uutta palattuani edelliseltä. Nyt huomaan, etten kaipaa matkustelua enää ollenkaan samassa mittakaavassa. Mieluiten vietän lomani kotosalla, tai vaikka mökillä tai sukuloimassa. Onneksi, sillä ei meillä ole enää rahaakaan matkustella. Silti haluaisin jo lastenkin takia matkustaa jonnekin tarpeeksi kauas (Ruotsia ei lasketa) joka vuosi.
6. Minulla on ikävä tapa haluta olla aina oikeassa. Usein olenkin, mutta välillä pitäisi olla enemmän psykologista pelisilmää antaa toisen edes luulla olevansa oikeassa. En vieläkään osaa sitä hommaa. Tästä voi myös päätellä, etten osaa myöntää myöskään olevani väärässä.
7. Pari vuotta on vierähtänyt käymättä kunnon venyttelytunneilla. Kroppani huutaa hellää huolenpitoa, venyttelyä ja pääkoppa meditatiivisia rauhan hetkiä.

Tämän tunnustuksen haluan antaa eteenpäin Haltiakummille, Katrille Katrin koruavaruuteen ja Petriinalle Silkkiä samettia -blogiin kiitokseksi hyvän mielen ja esteettisten elämysten tuottamisesta tälle kanssabloggaajalle.

Kiitollisuusharjoituksia

Posliinihyasintti (Puschkinia scilloides) omassa rauhassaan.

 Tänään olen kiitollinen seuraavista asioista elämässäni:

1. Lapsemme, ihanat, terveet, suloiset lapsemme, jotka kirmailivat vapaina ja iloisina kuin viiden pennin hevoset auringonpaisteessa tänään Luukin ulkoilualueella.
2. Etäpäivän ihanuus: aamulla saa nukkua vähän pidempään, ei tarvitse meikata, eikä miettiä vaatteita tai hiuksia; hyppää vaan housuihinsa ja lähtee viemään lapsia päiväkotiin, jonka jälkeen kävelee auringonpaisteessa takaisin kotiin ja ryhtyy hommiin.
3. Sain vihdoin tehtyä pyöreiden synttäriemme kutsut valmiiksi - tietokoneella tosin.
4. Onpa hienoa, että on tietokone, jolla tarvittaessa tehdä kutsut suht nopeasti valmiiksi. Ja huikaisevan hienoa suorastaan, että kutsut voi saman tien printata väreissä hyvälaatuiselle paperille!
5. Pihalla kukkii viittä eri tulppaania, jotka ovat kaikki ilo silmälle!

Tulppaani Angelique (Tulipa gesneriana) vielä nupullaan.
Mökkiviikonloppumme aikana ehtivät aueta kokonaan, mutta kuvat ovat vielä puhelimessa.

Kirjopikarililja (Fritillaria meleagris), jonka piti olla keltareunapikarililja.
Rakastuin kylläkin tähän rauhalliseen, ehkä hiukan surumieliseen kukkijaan.

Tähtitulppaani Persian Pearl (Tulipa humilis), kai. Näitä tuli vain tämä ainokainen, eikä vastaa täysin kuvaansa, mutta olipa ihanaa nähdä tämän yhdenkin kukkivan.

Etupihan kukkapenkki. Varjoyrtti (Pachysandra terminalis) kukkii etualalla vaatimattomin, valkein kukin, taustalla tulossa vaaleankeltaisia ripsureunaisia sekä kirkkaanpunaisia tulppaaneja. Vasemmalla sivussa krookusten rippeet.

Äidin päivänä

Herään kahdeksan maissa työhuoneen vuodesohvalla lasten ja mieheni supatukseen. Olen mennyt illalla työhuoneen puolelle nukkumaan, jotta saan varmasti keskeytymättömät unet. Korvatulpat ovat tosin kadonneet yön aikana. Muu perhe on vissiin aamutoimissa ja lähdössä alakertaan aamupalan laittoon. Käyn vessassa ja saan lämpimät halit pikkuisiltani sekä mieheltäni. Palaan vielä "nukkumaan".

Yritän nukahtaa vielä, sillä on niin vietävän mukava maata sängyssä ilman, että pitää nousta tekemään aamurutiineja. En saa unta, vaan alan lukea lehtiä. Ehdin kahlata pari naistenlehteä kuunnellen välillä alakerran ääniä. Facebookissakin ehdin käväistä päivittämässä statukseni. Välillä käyn jälleen kylpyhuoneessa, jolloin haistan alakerrasta leijailevan herkullisen tuoksun. Odottelen jo jännityksellä, mitä tuleman pitää.

Ja voi, kylläpä tuleekin ihana aamu tälle äidille. Kuulen portaissa lasten äänet, mieheni "shh, muistatteko, että piti mennä hiljaa", ja sukellan peiton alle pistäen silmät vielä hetkeksi kiinni. Ovi aukeaa ja Isosisko, Pikkusisko ja mieheni tulevat huoneeseen kantaen kortteja, lahjoja ja tarjotinta täynnä aamupalaa.

Pienet tyttöni, ihanat tyttöni tulevat ensin halaamaan ja muistamaan äitiä. Isosisko on tehnyt vallan hienon kortin päiväkodissa sekä piirtänyt monta piirrustusta. Pikkusisko on piirtänyt päiväkodissa äidin kuvan korttinsa kanteen ja se vasta onkin hieno. Myös lahjapaketit on itse tehty. Pikkusiskon paketista löytyy jääkaappimagneetti, hieno keltainen koristeltu kukkanen, jonka tyttönen on itse leikannut softiksesta. Nelivuotias osaa käyttää saksia jo aika mukavasti. Isosisko sanoi illalla, että häntä jännittää kamalasti tämä päivä. Eikä mikään ihme, paketista löytyy tiskirätti, itse piirretty. Rätissä on toisella puolella kuva meidän perheestämme ja toisella puolella kukka. Tytöt tietävät, että äiti rakastaa heidän lisäkseen kukkia. En varmaan ikinä raaski ottaa tuota uniikkia tiskirättiä käyttöön, koska lopulta siitä tulee pahalta haiseva, ja se on pakko laittaa roskiin.

Aamupalatarjottimella komeilee kimppu valkovuokkoja. Ovat käyneet kolmestaan poimimassa vakiopaikasta äidille kukkaset. Se vaivannäkö ja aika, jota aamuuni on uhrattu, on suuri. Arvostan sitä kovasti. Tunnen oloni todella onnelliseksi ja onnekkaaksi.

Aamupala on huikaisevan herkullinen ja suuri. Kun olen saanut hetken maistella mieheni itsetekemää hollandaise-kastiketta Benedictin munien kanssa, kuulen, että pitää jättää tilaa vielä jälkiruoallekin!

Eggs Benedict kahdella tavalla (kylmäsavulohen ja parmankinkun kera), hunajamelonia, banaania, tuoreita puutarhamustikoita ja mansikoita sekä valkosuklaalakritseja (lemppareitani). Juomana Pommeryn POP pinkki samppanja sekä vastapuristettu appelsiinimehu.

Silti on pakko ahtaa benedictit sun muut melkein viimeistä murua myöten, sen verran hyvältä kaikki maistuu. Muu perhe lähtee myös aamupalalle ja minä saan jäädä herkuttelemaan lehteä lukien. Isosisko käy jossain välissä katsomassa minua ja huutaa miehelleni, että äiti on jo syönyt. Sitten tulee hetkeksi pötköttelemään päälleni minun rapsutellessani tytön selkää. Ihana hetki. Sitten seuraakin jo jälkiruoka...

Oi autuutta - suklaapannaria vaahterasiirapin, kermavaahdon ja tuoreiden marjojen kera.

Rakas miekkonen on paistanut amerikkalaisia pannukakkujakin. Niistä tuli se herkullinen tuoksu, jota hetkeä aiemmin olin haistellut. Todella ylellistä ja makuhermoja hivelevää.

Vatsani on täynnä. Aivan liian täynnä. Perhe lähtee maistelemaan myös pannareita, ja minä jään sulattelemaan sänkyyn. Luen jo kolmatta lehteä, kun totean, että kylläpä alkoi aamiaisen päälle ramaista. Eikä siinä sitten muuta tarvitse kuin kääntää kylkeä ja torkahtaa vielä hetkeksi.

Muruseni (tällä kertaa siis mieheni) tulee kertomaan jossain vaiheessa, että lähdemme iltapäivällä jonnekin. Ja pitää laittaa vaatteet ja varmasti haluan laittaa myös meikkiä. Hauskaa lähteä jonnekin, kun ei tiedä minne. Poikkeuksellisesti laitan tähän kuvan äitienpäivälookistani.

Neule August Silk, mekko Sandwich, kengät Pura Lopez, koru Arkitaivas.

Hah, elämäni ensimmäinen dagens-kuva. Voi olla myös viimeinen. :) Rakastan tuota punaista kotelomekkoa. Se on melko uusi, mukavan väljä vatsan kohdalta, mikä tulee tänään tarpeeseen pullottavan massuni kanssa kulkiessani.

Lapsille puetaan myös juhlamekot ja -kengät, ja matkaamme Helsingin keskustaan äitienpäivälounaalle. Kenelläkään ei ole nälkä. Aamiainen oli melko myöhäinen. Mutta ei se mitään, ravintolaan on saapunut myös kälyni perheineen, mikä on mukava yllätys. Seura on tänään syömistä tärkeämpää...

Kaiken kaikkiaan ihana päivä.

Parasta oli kaikki! Kiitos rakas perheeni!

Semikarppaajan tuloksia

Kun ilmoitin aloittavani tietoisen syömisen, kyseisen jutun kommenteissa himourheilijaystäväni Pinkki toivoi raporttia edistymisestä. Huomenna tulee täyteen kaksi viikkoa siitä, kun aloin tarkkailla, mitä suuhuni laitan.

Halusin lisätä proteiinin määrää, sillä se usein naisilta jää liian vähäiseksi, sekä vähentää huonoja hiilihydraatteja, kuten vaaleata leipää, pastaa, riisiä, perunaa puhumattakaan makeista herkuista. Kuitujen määrä ruokavaliossani on todennäköisesti ollut myös turhan alakanttiin, vaikka ruisleivän ystävä olenkin. Edellisessä bloggauksessani kuvailin ruokavaliotani lähinnä semikarppaukseksi, koska esimerkiksi vappuna en todellakaan sylje samppanjalasiin, enkä simalasiinkaan, saati sitten vältä munkkia tai muita herkkuja. Ja työpäivän ratoksi syön mielelläni pari palaa raakasuklaata.

Ensimmäisellä viikolla huomasin, etten koe jääväni paitsi mistään, ja nälkä pysyi pääaterioiden jälkeen paljon pidempään poissa. Tällä viikolla iltaisin mietin, mitä söisin, mutta jos en keksinyt riittävän proteiinipitoista, saatoin jättää iltapalan väliin. Siitä tosin tulee kyllä nälkä, mutta toistaiseksi se ei ole johtanut mihinkään dramaattisiin herkuttelukohtauksiin...Olen syönyt jonkin verran karkkeja, mutta vappuna pärjäsin yhdellä munkilla. Vappulounaalla ilman muuta halusin jälkiruoaksi pannacottaa ja sitruunatorttua, mutta maistettuani torttua annoin sen miehelleni. Se oli siis ihan hyvää, muttei vain tehnyt mieli enää... Pääruoan mukana söin myös perunoita sekä pari palaa focacciaa balsamicon ja oliiviöljyn kera.

Kummallisinta on, että minä, vannoutunut pastan ystävä, en ole kaivannut pastaruokia kertaakaan! On siis ollut äärimmäisen helppoa olla ilman. Yllättävä huomata itsestään tällaista, mitä ei olisi ajatellut tapahtuvan siis ikinä. Ja silti olen syönyt sellaisia ruokia, mitä on tehnyt mielikin. Kasvisten määrä on lisääntynyt huimasti, ja raejuustoakin kuluu.

No niin. Teitä ehkä kiinnostaa, onko vaa'alla tapahtunut mitään. On. Tänä aamuna vaaka näytti kolme kiloa vähemmän kuin pari viikkoa sitten! Huh huh!

Olen sen verran valveutunut, että tiedän todellista rasvan sulamista tapahtuvan korkeintaan puoli kiloa viikossa. Siispä loput noin kaksi kiloa ovat nesteitä, turvotusta ja vähäisiä lihaksiani. En siis ole mitään lihastreeniä tehnyt aikoihin, olen vain välillä lenkkeillyt. Sinänsä mielenkiintoista, että olen ollut niin "turvonnut", että kaksi kiloa katoaa noin nopeasti...

Hyvä alku, parempi kuin oletin. En usko saman tahdin jatkuvan, se ei ole kovin terveellistäkään. Mutta mielenkiintoista nähdä, mitä seuraavien viiden viikon aikana tapahtuu, mikäli pystyn pitämään proteiineista ja hyvistä aikeistani kiinni!

Mutta kyllä tässä nyt vielä minulle jää kysymys, että pitääkö tästä lähteä puntille, vai??? Yök!