Sen täytyy olla ilmassa jotenkin, leijailemassa mukana. Siis hyvän tuulen. Sen verran hyväntuulisia postauksia on tänään muutamassa blogissa tämän omani lisäksi.
Eilen tapasin neljä blogiystävää livenä, yhden heistä jo kolmatta kertaa. Lähdimme yhdessä ensin Intohimona askartelu -tapahtumaan, jossa fiilistelimme, ostimme ja opettelimme kaikenlaista askarteluun liittyvää. Sitoipa Haltiakummi jopa kirjan! Onnistuneen tapahtuman jälkeen jatkoimme matkaa Mirkan luo, jossa vietimme koko loppuillan. Aloitimme ostosten ihailulla ja kuohuvalla, jatkoimme emännän ja Lehtokotilon taikomien herkkujen parissa, jotta jaksaisimme askarrella. Sitten pääsimme asiaan eli korttien tekoon. Marita opetti meille tapahtumassa oppimansa tekniikan lumisateen tekoon, ja kukin meistä kokeili uusia juttuja, ja kyllä korttejakin valmistui. Mielenkiintoisten tarinoiden äärellä siis.
Kaikki olivat odottaneet päivää kuin kuuta nousevaa, ja kaikkia kai hieman jännittikin päivän kulku. Jännitys haihtui kuitenkin heti, kun heit vaihdettiin; niin luontevasti juttu luisti alusta alkaen, jokaisen kanssa. Ihanaa oli viettää aikaa samanhenkisten askartelijoiden kanssa, kun omaan ystäväpiiriin ei ole samanlaisia näpertelijöitä siunaantunut.
Ilta sujui niin rattoisasti - ja nopeasti, ettei sitä huomannutkaan, kun kello oli jo puolen yön yli. Meillä on siis ompeluseura! Tai askarteluseura. Tai kädentaitoseura. Tai ihan mikä vain, mutta tärkeintä on, että kuluneelle päivälle ja illalle tulee myös jatkoa...
8 kommenttia:
Kiitos vaan itsellesikin!!! :D Olit muuten voittanut näköjään KK:n korttihaasteen. Käy pokkaamassa palkinto...
Huomasin aamulla voiton, ihan älyttömän kiva juttu, että kerrankin kävi tuuri. Joku askartelulehti kai on palkintona.
kuulostaa aivan hurjan mukavalta tuo teidän päivä :).
Teillä on ollut mainio päivä, iloista luettavaa :-D
-Blogisi uusi asu on energinen ja innostava, hyvä!
Kiitos tytöt! Oli kyllä virkistävää viettää hauskaa laatuaikaa samanhenkisten näpertelijöiden seurassa.
Energiaa toivonkin tälle syksylle. Enää muutama viikko, kun lapset menevät päiväkotiin ja kuukausi siihen, että minä töihin. Elämä ja rutiinit muuttuvat ja energiaa tarvitaan...
Oli kyllä kivaa :)
Ja tosiaan kun puoli kymmeneltä piti lähteä, niin tuntui, että kesken lähdin.
Oli kyllä tosi kivaa, ja jotenkin kummiskin ihanan tavallista ja normaalia. Tuttua siis :)
Ja me tytöt taidettiin tosiaan tehdä tuhkimot; kun starttasin auton, niin radiosta alkoi puolenyön uutiset.
Haltiakummi: No, niin kyllä lähdit aivan kesken! Seuraavalla kerralla teillä sitten saat olla aivan loppuun asti. ; )
Haltiakummi: Juuri niin, tosi kivaa ja jotenkin helppoa. Ei sentään jäänyt kenkää matkan varrelle meillä Tuhkimoilla... : )
Lähetä kommentti