Joulunjälkeistä elämää

Joulunalusaika kului kiireessä ja hieman sumussa kulkien. Jäi bloggaamatta jouluntoivotukset ja lahjojen hankintakin jäi osittain todella viime tippaan - ei lainkaan tyypillistä minulle. Tällä meiningillä tällä kertaa.

Oikeastaan tämä joulunjälkeinen viikko on tuntunut paremmalta kuin itse joulu. Palasimme joulunvietosta kotiin tiistaina iltapäivällä, jonka jälkeen pääasiassa lepäsimme. Olemme koko perhe lomalla ja puuhanneet hieman kotijuttuja, kuten viilanneet tyttöjen leikkihuonetta hiukan koululaismaisempaan suuntaan, yrittäneet saada hiukan järjestystä rempallaan oleviin asioihin, sekä viettäneet aikaa perheen kesken. Kaikki mainitut tosin ovat vielä kesken. Huomenna käymme sukulaisperheen kanssa kylpylässä, alennusmyynneissä ja syömässä, mikä kruunaa lomaviikon mukavasti. Sitten on vielä viikonloppu jäljellä.

En ole vielä tehnyt tilinpäätöstä tästä vuodesta, enkä ole miettinyt parannettavaa ensi vuodelle, mutta hui hai, sen ehtii. Karkkilakosta voin mainita, että viimeisen parin kuukauden aikana olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut vastustaa yhtäkään kiusausta, vaan esim. lapsen synttärijuhlien aikoihin, niin kauan kuin vain karkkeja on talossa ollut, niitä olen myös syönyt. Mutta siitäkään en jaksa nyt ottaa mitään stressiä.

Lenkillä kävin suht säännöllisesti kesälomasta alkaen, mutta flunssajaksoni jälkeen en ole kertaakaan käynyt kunnon lenkillä. Enpä sen kummemmin siitäkään ruoski itseäni. Kerran tässä joululoman aikana sentään kävin "ajattelulenkillä".

Sillä minulla on ensi vuonna tärkeämpääkin ajateltavaa. Pitäisi keksiä, että mitä tahdon tehdä isona. Voisi kysyä, että kuinka isona, sillä olen varmasti isoimmillani nyt, enkä haluaisi enää yhtään siitä "isontua". No joo, vitsi vitsinä. Työnantaja saattaa päättää puolestani, että jäädäkö vai lähteäkö, mutta itse pitäisi myös päättää, jäädäkö, lähteäkö, ja jos lähteminen tuntuu oikealta, minne lähteä. Jatkaako samaa uraa, vaiko lähteä tekemään jotain ihan muuta. Ja vaikka saisin työpaikkaani jäädä, senkin pitää olla aktiivinen päätös, etten ajelehdi lastuna laineilla, vaan otan vastuun omasta tulevaisuudestani.

Näitä asioita mietin ensi vuonna. Jos ehdin, saatan niistä purkaa tännekin jotain. Bloggaaminen on ollut minulle niin suuri henkireikä, että tunnen osan syksyn stressistäni pysyvän päällä vain siksi, etten ole saanut ajatuksiani tänne tuuletella. Olen kyllä niitä tuuletellut ystävien kanssa (kiitos vain viimeisistä, Mirka), mutta kirjoittaminen on minulle kuitenkin jotain erityistä. Erityisen palkitsevaa.

Loppuun laitan jouluisen kuvan kotoamme - mieheni tekemän MAHTAVAN HDR-otoksen (älkääkä vain kysykö, mistä sanoista HDR tulee). Kuva tehdään ottamalla monta kuvaa samasta kohdasta eri valotusajoilla, ja yhdistämällä kuvat samaan otokseen erityisen softan avulla. Näyttää muuten aika erilaiselta livenä meillä kotona. :) Tästä kuvasta tulisi hieno joulukortti. Ehkäpä ensi jouluna lähetelläänkin sitten tällaisia.

Ja joulu, joulu oli meillä...

Mikäli en ehdi tänne kirjoitella enää tänä vuonna, toivotan teille kaikille muruille erityisen

Onnellista Uutta Vuotta 2012!