Isosiskolla alkoi vesirokko viikko sitten, nyt rokko voi jo huonosti ja on poistumassa. Melko vähällä selvisimme, koska mitään älytöntä kutinaa ei esiintynyt. Pikkusisko jäi myös kotiin, osin siksi, ettei tartuttaisi muita, jos rokko alkaisi samoihin aikoihin hänelläkin; osin siksi, että Isosisko ei ollut niin kovin sairaan oloinen, vaan sisaren seura kelpasi oikein hyvin. Pikkusiskon sairastumista odotellessa...
Isosiskon vesirokkorakkulat jo aika hyvällä mallilla.
Otin vastaan ylimääräiset melkein vapaapäivät ihan ilolla. Hiukan jouduin työjuttuja hoitelemaan, mutta muuten sitten saikin olla kotona. Sisällä. Pakkasta oli yli 20 astetta, eikä se oikein houkuttanut meitä terveitäkään tyttöjä seuraansa. Siispä minulla oli aikaa tutkia uutta kameraamme.
Luinko yhtään kameran käyttöohjetta? No en. Muistinko yhtään mieheni vinkkejä valotusajoista, aukon koosta ja sen sellaisesta? No en. Kunhan vain räpsin kuvia ympäri kotia. Aika monta epätarkkaa sain aikaan, joten nämä otokset on saatu kasaan aika isolla vaivannäöllä. :)
Valopallo makuuhuoneen ikkunassa.
Alunperin pallo oli keittiön ikkunassa, mutta sain sinne vihdoin valokranssin samalla valaisemaan työtasoa, joten tämä sitten jäi ylimääräiseksi päätyen makuuhuoneeseemme.
Kynttilät ovat ihania.
Pidän erityisesti köyhän miehen hopeasta, jota onkin nykyään tarjolla todella paljon.
Ruokapöydän yllä oleva valaisin.
Etsimme pitkään sopivaa, eikä tämäkään ollut perfect, mutta täyttää tehtävänsä. Olen jopa oppinut hyväksymään käsintehtyjen kupujen epätäydellisyydet, jotka näkyvät selvemmin valon ollessa päällä.
Vitriinikaapin ovikoriste.
Kaappi itsessään on rakkauteni kohde. Vaniljanvärinen Aada Sisustuksen kaappi lasitavaralle.
Uuden askartelutarvikekaappini ovikoriste.
Pariisilainen ratsastajatyttö jostain 1900-luvun alkupuolelta memory framessa. Kaappi vaaleaksi jätettyä mangopuuta. Palaan kaappiin kuvien kera ehkä sitten, kun saan sisuskalut kuntoon.
Makuuhuoneemme nurkassa nököttää puuhylly, jolla valokuvien lisäksi Tukholmasta ostamani savilyhty. Harmi, että tulee poltettua kynttilää siinä niin harvoin.
Tykkään lyhdyn rosoisuudesta ja epätasaisuudesta.
Tarkaksi en tätä kuvaa saanut, mutta teksti on tärkeä.
Kuvausharjoitukset jatkuvat...
10 kommenttia:
Voi miten hellyyttävä selkäkuva...kun poistaa nuo ikävät näppylät. Tulvahti mieleen omien lasten pehmoiset vartalot, ja selkä, josta nikamat voi laskea, niin näköjään teilläkin..
Kauniita kuvia, tuostahan huomaa, ettei ne ohjekirjaset niin tärkeitä ole ;D
Kaunis koti sinulla, vaikka kyllähän mä sen tiesin!
Kyllä minä joskus mietin, että siinä vaiheessa, kun pikkuiset ovat isoja, eikä pääse pehmeitä poskia suukottamaan ja (yleensä) sileitä selkiä rapsuttamaan päivittäin, se on tosi haikeata minulle.
Kiitos vaan kehuista! Kyllä niitä ohjeita kannattaisi lukea, niin ei tarttisi räpsiä niin montaa huonoa kuvaa ensin. :)
Ja vaikka jotain kivoja yksityiskohtia löytyy, niin tuppaa olemaan täyttä ja sekaista, ettei kokonaisuuksia voi kuvatakaan. :) Ketä kiinnostaa nähdä pursuileva puhtaan pyykin kori keskellä olohuoneen mattoa odottamassa mieheni ja minun inspiraatiota telkkua iltaisin tuijottaessa...
Turhan tavaran vähentäminen on siis ikuisuusprojekti, joka on tapetilla jatkuvasti. Tykkäisin, että kaikilla tavaroilla olisi paikkansa, mutten jaksa niitä miettiä. Ehkä keväämmällä...
Minkäslaisen kameran ostitte... ainakin sisävalokuvaus näköjään onnistuu ilman salamaa, ilmeisesti :).
Canon EOS 600D. Ihan hyvin onnistui ilman salamaa, vaikkakin piti olla tosi vakaa käsi. Valkotasapaino oli mitä sattui, kun illalla keino- ja kynttilänvalossa kuvailin. Editoin sitten kuvankäsittelysoftalla valkoiset valkoisiksi...
Valkotasapainon löytäminen on aina haastavaa... onneks on kuvankäsittelyohjelmat olemassa :). Jännittäviä hetkiä uuden kameran ja kuvien parissa toivon :).
No niin... en ala yhtään mitään... olet jo toinen tuttu joka on ko. kameran hankkinut... nyt on ihan pakko tunnustaa että kateellinen olen tuosta kameraihanuudesta.Anteeksi.
Voi vain toivoa että voittaisin vaikka lotossa sen verran, että hennoisin ostaa itselleni kunnon kameran.
Ihania kuvia olet saanut otettua...
Vesirokosta sen verran, että toivottavasti olet itse sairastanut taudin lapsena; en nimittäin suosittele sairastamaan aikuisiällä.
Terveisin Nimimerkki kamalampaa tautia en ole sairastanut aikuisena....
Kiitos Eloise! Pikkuhiljaa hyvä tulee...
Kyllä se hyvä kamera on. Pärjättiin varmaan kahdeksan vuotta digipokkarilla...
Onneksi vesirokko on sairastettu jo lapsena. Kuulin juuri miehestä, joka on saanut vesirokon monta kertaa ja aikuisena siis. Varmaan jotain kummallista immuunijärjestelmässä...
Pikkusiskon ekat kaverisynttärit olivat tänään; tosi hyvin meni, eikä vesirokosta vielä jälkeäkään. :)
Sopiiko kysyä mistä tuo ruokapöydän valaisin on ostettu?
Sopii toki kysyä. Helsingin Stockmannilta tuo löytyi aikanaan. :)
Lähetä kommentti