lauantai 15. syyskuuta 2012

Ihan öpistä

Hassulilla Pikkusiskolla oli eilen samanikäinen ystävä kylässä Isosiskon ollessa kaverinsa syntymäpäivillä. Tytöillä oli kovin hauskaa, mutta kyllä oli minullakin, kun kuuntelin keittiössä, mitä tytöt sohvalla istuessaan turisivat:

Ystävä: ...Ja mä olen isompi kuin Liisa, mutta Liisalla on korkokengät! Ihan öpistä!
Pikkusisko: Ja mäkin olen isompi kuin Liisa, mutta mulla ei ole vielä korkokenkiä. Ihan öpistä!
Pikkusisko: Ja Isosiskokin on paljon Liisaa isompi, eikä silläkään ole korkokenkiä!
Ystävä: Ihan öpistä!

Minä jäin miettimään, että mitkähän korkokengät nelivuotiaalla Liisalla oli päiväkodissa ollut. Kuulemma tosi kauniit ja hienot. :) Ihan öpistä!
Näin minua hemmoteltiin tiistaina. Otin pienet tirsat sohvalla ja sillä välin tytöt tekivät maittavan aterian. Terveellistä perunaa ja käärylettä salaatin ja herneiden kera etualalla à la Isosisko. Takana puutarhamustikoita. Pikkusisko tarjoili juoman. Huomaa myös kattaus.
Jälkiurokana Pikkusiskon taiteilemaa makeata piirakkaa.

13 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Ihan öpistä sai kyllä hymyn huulille.
Meillä paras (ja yleisin) vääntymä on ikkari, joka on vääntynyt inkkariksi. Ensin olin ikkari oma ja sitten inkkari oma ja sitten pelkkä inkkari. Tyyliin "Saanko mä tän inkkariksi?"

Leonida kirjoitti...

:)

Mikä on ikkari? Mä en taidakaan puhua lasta sujuvasti vielä. :o Ihan öpistä!

M. Metrossa kirjoitti...

Meillä lapset keksivät tosi käyttökelpoisen sanan "tahallus". Eli tyyliin "Oliko se vahinko vai tahallus?" Ainahan on tärkeää saada tämä selville, jotta tiedetään, kuinka paljon syyllistä tulisi rankaista! :D

Leonida kirjoitti...

Oi, tahallus on tosi hyvä sana!

Minä tykkään Pikkusiskon sanasta "solmuttaa", eli solmia. "Äiti, solmuttaisitko tämän?" :)

Salla kirjoitti...

Noi lasten jutut on niin ihania ja liikuttavia! Ihan öpistä, että sä saat kuunnella niitä joka päivä :)

Leonida kirjoitti...

Sitä ne jutut kyllä tosiaan ovat. Olen etuoikeutettu. ;)

Tänään ihailin Pikkusiskon tapaa pukea sanoiksi asia, mitä on vaikea sanoa hienotunteisesti: "Kato äiti, tuolla kiharatukkaisella pojalla tuolla ei ole vielä silmät kasvaneet ihan kohdalleen, kun ne ovat näin (*katsoo omilla silmillään kieroon*)."

Siis "ei ole vielä kasvaneet kohdalleen" on niin lempeä ja toivoa täynnä oleva ilmaisu, että jäi kyllä mieleen. Eikä lapsi mitenkään ajatellut kyseessä olevan minkäänlaisen vamman, tai poikkeuksen normista, mitä ehkä aikuiset ajattelisivat.

Salla kirjoitti...

Ihana! Juuri tuota piirrettä ihailen ja rakastan lapsissa.. Heille tuollaisissa valtavirrasta poikkeavissa piirteissä ei ole mitään sen kummempaa, ja tuokin kommentti ei sisällä minkäänlaista arvolatausta. Voi kumpa aikuisetkin muistaisivat tämän!

Leonida kirjoitti...

Sanos muuta!

Eloise kirjoitti...

voi pienet rakkaat <3!

Katri kirjoitti...

Öpistä on täällä päin ihan vaan epistä. Korkokengiksi riittää, jos kantapään alla on enemmän kuin puoli senttiä korkoa. :D Ihania nää on. <3

Leonida kirjoitti...

Niin juuri! Se öpis-ystävä on kiharatukkainen tyttönen, tiedät varmaan. :)

Leonida kirjoitti...

Meilläkin se on aina ennen ollut epistä. En ollut ihan varma, josko nämä pienet olivat kuulleet väärin, tai äänsivät sen vain niin "pyöreästi", että siitä tuli öpista, mutta hauskalta se kuulosti.

Isosisko kavereineen sanoo jo "se on ihan epää!". :)

Niin mäkin epäilen, ettei mistään Suri-koroista ollut kyse...

Eloise kirjoitti...

tuli heti mieleen kertomusta lukiessani :)