sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Oppimisesta ja ratkaisukeskeisyydestä

Olen ollut opintiellä tammikuusta alkaen. Takana kaksi läpäistyä psykologian kurssia, tentti suoritettuna kolmannesta - odottelen tuloksia, neljäs kurssi on juuri alkanut ja ratkaisukeskeinen valmentaja -koulutus käynnissä. Aika on vilahtanut hurjaa vauhtia. Enpä olisi uskonutkaan, että niin vauhdikkaasti.

Rakastan opiskelua ihan tosissaan! Voisin olla ikuinen opiskelija, jos se vain taloudellisesti olisi mahdollista. Huippua olisi, että saisi käydä luennoilla, oppia kaikenlaista kiinnostavaa uutta, tavata mielenkiintoisia ihmisiä vielä mielenkiintoisimpine mielipiteineen, ja olla omien aikataulujensa herra (rouva) toki kurssiaikataulujen puitteissa. Kuka suostuisi rahoittamaan tällaisen elämänvalinnan minulle? Anyone?

Tämä opintovaiheeni on elähdyttänyt jymähtänyttä päätäni, luutuneita ajatuksiani ja tuonut pitkään kaipaamaani vapautta sekä myöhäisempiä aamuheräämisiä. Ihan mahtavaa!
Asetin itselleni toiveen muuttua valmentaja-koulutuksen myötä. Nyt tuntuu siltä, että se on hyvinkin mahdollista. Uskon, että minun täytyy muuttua, ottaa ratkaisukeskeisyys omakseni, jotta voin auttaa toisia- ja itseäni. Haluan oppia ajattelemaan toisin. Haluan muuttua.

Ratkaisukeskeisyys on ennen kaikkea ajattelutapa, jota voi soveltaa kaikkeen elämään; ongelmien ratkomisesta lasten kasvatukseen (arvaatte jälkimmäisestä, miksi erityisesti haluaisin oppia ajattelemaan ratkaisukeskeisesti). Ideana on tutkia ensin mahdollista ongelmaa ja miettiä, miten asioiden toivoisi tulevaisuudessa olevan myönteisesti, kannustavasti ja arvostavasti. Ei tutkita, kenen syy on, että tähän on tultu, eikä märehditä sitä kuinka kurjaa on, kun on tämä ongelma. Mietitään vahvuuksia, etsitään voimavaroja, iloitaan pienenpienistä edistysaskeleista.

Minä olen välillä sellainen naputtava akka ja valittava mamma, että ihan kyllästyttää. Siksi haen itselleni uutta tapaa katsoa asioita, koska uskon, että asenne on valinta. Pitää vain tiedostaa väärä asenteensa ja sen jälkeen asialle voi tehdä jotain. Että vika ei ole miehessä, muissa ihmisissä tai aidanseipäissä. Vaikka kuka tekisi mitä, sanoisi mitä, hölmöilisi, loukkaisi, voi itse lopulta valita sen, miten asiaan suhtautua. Ei se tarkoita kuitenkaan, että se olisi helppoa. :)
Ratkaisukeskeisyys on myös menetelmä, jota sovelletaan niin asiakastyössä, koulutus- ja opetustyössä, esimiestyössä, johtamisessa kuin kehittämisessäkin. Opinahjoni Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia sanoo menetelmästä näin: "Ratkaisukeskeisen lähestymistavan keskeisimmät teemat ovat voimavarakeskeisyys, asiakaslähtöisyys, arvostava vuorovaikutus, luovuus ja huumori. Ratkaisukeskeisesti ongelmia käsitellään tavalla, jossa keskustelujen ja työskentelyn pääpaino on tulevaisuudessa, tavoitteissa ja ratkaisuissa tai ratkaisuideoissa sekä toivon herättämisessä. Tutkimalla ensin ongelmaa ja miettimällä sitten, miten asioiden toivotaan tulevaisuudessa olevan, luodaan energiaa ja myönteistä intoa löytää konkreettisia ratkaisuvaihtoehtoja."

Näitä asioita parhaillaan opettelen, jonkin ajan päästä valmiina harjoittelemaan valmentamista jo enemmän. Elän jännittäviä ja hektisiä aikoja. Tunnen olevani keskellä elämää muuttavaa prosessia. Ja se on järisyttävä tunne!

Kesän ensimmäinen päivä oli tänään; upean aurinkoinen päivä. Lisää aurinkoisia kesäpäiviä teille kaikille!

Tämän päivän kiitollisuudenaiheeni:
  1. Ekaluokkalaisen todistustenjako aamulla: kuinka pieniä, vakavia ja suloisia nuo nyt entiset ekaluokkalaiset olivatkaan odottaessaan ja hakiessaan todistuksia opettajalta. Onpa ihanaa, että sain todistaa tämänkin hetken pikkukoululaiseni elämässä.
  2. Meillä oli ihana päivä kylpylässä uiskennellessa ensin perheen kesken, sitten lasten pienten serkkujen ja isänsä seurassa. Todella kivaa!
  3. Istuin illalla aurinkopedilläni ja luin lehtiä. Pitkään, ihan rauhassa, enkä miettinyt pyykkejä tai muuta epäoleellista lainkaan. Se oli hyvä tovi.

6 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Kiva kirjoitus. Tuo kohta "Tunnen olevani keskellä elämää muuttavaa prosessia. Ja se on järisyttävä tunne!" sai minut kovin iloiseksi puolestasi.

Mutta sai samalla pienen haikeuden itselleni, että minun elämässä ei ole ollut tuollaista tunnetta ikuisuuksiin. Ei ehkä ikinä äitiyttä lukuunottamatta, enkä silloinkaan osannut ajatella olevani keskellä jotain joka muuttaa elämääni.

Leonida kirjoitti...

Kiitos ystävä! <3

Haikeudelle on paikkansa, sillä se saattaa sisältää siemenen muutoksen etsimiselle. Odotellaanpa, mitä sieltä kehkeytyy. Missään tapauksessa et ole tuomittu elämään ilman "järisyttäviä tunteita" loppuikääsi, ihan taatusti et. Katsotaan vaikka!

Laura kirjoitti...

Aivan mahtava postaus! Kuulostaa todella hyvältä ja on sanomattakin selvää että tuo rohkea alanvaihto on todella tuonut sun elämään lisää sisältöä ja kaikkea positiivista sen mukana. Se on todella upeeta että pystyy rehellisesti katsomaan peiliin, tarttumaan omiin "epäkohtiin" ja sanoa ne vielä kaikille ääneen. Se todella vaatii rohkeutta! Sisäinen kasvu on ihan mahtava juttu!! =) HALEJA!

Leonida kirjoitti...

Ihana kommentti, Laura, suurkiitos!

On tehnyt hyvää ajatella uusia asioita.

Näin taipaleen alussa on kyllä tietenkin helppo sanoa, että haluaa muuttua ja mitä haluaa muuttaa, mutta pelkään hiukan kuitenkin, että kun koulutus on ohi, huomaan, etten olekaan pystynyt muuttamaan asennoitumistani tai ottamaan ratkaisukeskeisyyttä aidosti omakseni.

Ehkä tämä pelko helpottaa, kunhan saan vapautettua enemmän aikaa valmentajajuttujen miettimiseen ja opiskeluun psykologian opintojen loputtua. Tai kun alan harjoitella valmennusta tosissani. Saas nähdä!

Vihrean talon unelmat kirjoitti...

Olenkohan minäkin tietämättäni ottanut omakseni tuon ratkaisukeskeisyyden... ja olen jopa ilmeisesti jakanut tätä sanomaa muun muassa omalle äidilleni.Hänelle asiaa "opettaessani" olen käyttänyt aiheesta nimitystä "positiivinen posmitus" :) Ja kuinka ollakaan vaikuttaa, että vanha äitini on päästämässä irti vanhoista mieltään vaivaavista katkeruutta aiheuttaneista asioista. Ja meillä kaikilla on sitä myöten paljon parempi olla ...
Ja asia on juuri niin kuin sanot; aina voi valita miten suhtautuu asioihin. Asenne todellakin ratkaisee - se ei ole helppoa, mutta sen voi todella toteuttaa jos vain haluaa!

Ihanaa kesän jatkoa sinulle - uskon sinun todellakin olevan oikealla tiellä. On ihanaa lukea ajatuksiasi, jotka ovat kuin omiani ja jotka vahvistavat myös tätä omaakin uutta asennettani elämään ja sen eteen tuomiin haasteisiin -pieniin ja isoihin!

Leonida kirjoitti...

Kuulostaa todellakin, että olet luonnonlahjakkuus ratkaisukeskeisyydessä ja positiivisessa psykologiassa! Me muut joudumme sitä erikseen opiskelemaan... ;)

Tuo, mitä sanoit äidistäsi, on tosi iso juttu, teille kaikille. Kannattaa olla todella ylpeä itsestäsi, kun olet pystynyt auttamaan äitiäsi noin isojen asioiden kanssa.

Ihanaa kesää sinulle myös! Lukemisiin!