lauantai 7. tammikuuta 2012

Hymyssä suin hölkäten

Koin tänään jonkinlaisen flown lenkillä. Luulisin. Alku oli tahmeaa; ensimmäisen vartin tuntui, että sekä jalkani että vaatteeni painoivat tonnin. Sitten, kuten yleensäkin vartin jälkeen, hölkkä alkoi kulkea. Kahdenkymmenen minuutin kohdalla minulle tuli yllättävä fiilis, ja aloin hymyillä leveästi - ihan niin, että hampaat näkyvät. Hymyilin pitkään. Tulvahti sellainen onnellinen olo. Sen, kun tajusin, melkein aloin itkeä, koska se oli taas niitä pieniä hetkiä, jotka pitää painaa mieleen.

Ja se oli vasta viime tiistaina, kun menetin varsinaisen talvihölkkäneitsyyteni! Lenkki oli melkein nelikymmenvuotisen elämäni ensimmäinen sohjossa ja jään keskellä. Tänään tuli sitten toinen talvilenkki tehtyä; tällä kertaa osin lumisateessa.

Minähän en ole mikään liikkuja, ikinä en ole ollut. Mutta viime heinäkuussa pitkän liikkumattomuuden jälkeen aloin käydä kävelylenkeillä musiikkia kuunnellen. Tahti oli tyyliin kaksi biisiä kävellen, yksi hölkäten. Kovin usein en lenkkeillyt, joku viikko pari kertaa, joskus kerran, välillä kerran kahdessa viikossa. Puhelimeni Sports Trackerin mukaan olen elokuun puolivälistä tähän asti käynyt 20 kertaa lenkillä. Eli sellaisen neljä kertaa kuussa. Joulukuussa oli jopa kolmen viikon tauko. Nyt vasta laskin kertoja ensimmäisen kerran. Aiemmin olisin seurannut lenkkieni "metriikkaa" huomattavasti tarkemmin ja tavoitehakuisemmin.

Ja tämä on tapahtunut täysin ilman erityisiä tavoitteita, vain hyvällä fiiliksellä. Lähden lenkille silloin, kun jaksan. Hölköttelen hitaasti, mutta varmasti, yleensä vähintään puolituntisen, kävellen sekä alussa että lopussa vaihtelevasti.

Talvilenkkeilyni mahdollistavat ensimmäiset nastatossuni. Mieheni on myös innokas juoksija - innokkaampi kuin minä - ja hänen linkkivinkkinsä kautta tulin kokeilleeksi suomalaisia Sarva-juoksukenkiä. Sain ne joululahjaksi äidiltäni ja hänen mieheltään, ja tosi hyvät tossut ne ovatkin!

Talvilenkkeilyni mahdollistajat: Sarva Xtiro -nastajuoksukengät ja "gaitorit" eli nilkkasuojat.



No, mikä sitten on muuttunut aiempiin vuosi(kymmeni)in nähden? Tänä syksynä ensimmäistä kertaa annoin itselleni luvan olla tuntematta huonoa omatuntoa liikkumattomuudestani, tai siitä, jos liikunkin vain kerran viikossa, enkä suositeltua kolmea kertaa per viikko, tai puolta tuntia joka päivä. Päätin, että sen, minkä liikun, pitää tuntua kivalta, eikä suorittamiselta.

Kokeilin alkusyksystä lähikoululla yhden ohjaajan zumbatunteja, sillä zumbasta pidän todellakin, mutta kävin vain pari kertaa, sillä tyyli oli liian repivä, liian jumppamainen ja nilkkani tulivat kipeiksi. Etsin edelleen hyvää zumbatuntia...

Isänikin oli ihmeissään, kun kerroin käyneeni lumilenkillä hölkäten. Lenkkeily ei varsinaisesti ole ollut enintä minua. On minulla tosin hiukan hölkkätaustaa: noin 18-20-vuotiaana kävin juoksemassa jonkin aikaa säännöllisestikin, jopa ystävänikin kanssa, mutta se hiipui, kun ystävä muutti ulkomaille ja taisin palata poikaystävän kanssa yhteen. Tai jotain. Laji ei tuntunut niin omalta silloin, että olisi tullut jatkettua pidempään.

Tällä hetkellä tuntuu hyvältä. Ei minulla ole mitään tavoitteita hölkän suhteen, en edes haaveile juoksemisesta, menen vain fiiliksen mukaan. Ja se tuntuu erityisen hyvältä päänupissa!

Vähemmän otsaryppyisellä lenkillä ehtii pysähtyä ottamaan kuvan vaikkapa purosta lumen keskellä.

10 kommenttia:

  1. Kuulostaapa ihanalta, minä kävin juuri reilu tunnin vauhdikkaalla sauvalenkillä lipsuvilla lenkkareilla... ensimmäiset puoli tuntia enemmän ja vähemmän tuskittelin ja mietin, miten paljon minulla oli matkaa vielä jäljellä ( valitsin reitin, jolta ei olisi mahdollista päästä oikaisemaan, kun "ei nyt oikein suju"), vajaan tunnin kohdalla huomasin, etten pitkään aikaan ollut ajatellut mitään... yhtäkkiä havahduin, että oho, olenkin jo tässä. Tuo ajattelemisen totaalikatko tekee niin hyvää! Talviset lenkkarit olisi kyllä hyvä hankinta... pitääpä ottaa harkintaan, jos vaikka taas muutaman juoksuaskeleenkin innostuisi ottamaan. Siitä tulee vaan niin hyvä olo !
    Tuo on varmaan parasta, ettei tee asiasta itselle pakkoa, äkkiä lähtee kaikki ilo liikunnasta, jos siitä tulee pakkopullaa...
    Onnellisia kilometrejä sinulle :)!

    VastaaPoista
  2. Kappas vaan, kun laitoit ihan linkinkin tuohon... Olikohan se mua varten? :D
    Ei vaan, oikeasti tarttisin juoksukengät (mitä varten???) talveksikin, koska tavis-lenkkareilla ei oikein voi liikkua ja sellaiset vaelluskengät on liian köppäset. Mun miehellä on Salomonin-talvijuoksulenkkarit, mutta niissä ei ole nastoja. "Talvi"lenkkarit niistä tekee materiaali, joka on Goretexiä.

    Ihan mielettömän hyvältä kuulostaa tuo sun urheiluaktiivisuus. Eihän se haittaa, jollei ensi alkuun käy kolmea kertaa viikossa, kunhan nyt edes tottuu siihen liikuntaan ja jonkinlaiseen säännöllisyyteen. Puhumattakaan addiktoivasta fiiliksestä!

    T: Mirka

    VastaaPoista
  3. Voihan venäjä. Ihanko oikeasti sä väität, että liikunnasta voi tulla hyvä olo? :) Hitsipilli, mun fiilikset liikuntaan on juurikin se huono omatunto ja pitäispitäismuttakunenjaksa ja olenpa paskasohvallamakaaja... Kuka se on, joka tulee repimään mut ylös????

    Mutta sun puolesta mä olen ILOINEN.

    VastaaPoista
  4. Kiitos tytöt! <3 Juu-u, linkkivinkki tarvitsijoille! ;)

    Jouduin muuten ostamaan myös talvikävelylenkkarit, sillä ennen Isosiskoa ostamani noin seitsemän vuotta vanhat korkeavartisemmat Salomonit tekivät tänä marraskuussa ekaa kertaa nilkkani kipeiksi.

    Totesin, että ovat palvelleet hurjan hienosti aika kauan, mutta että jalkani eivät kestä huonoja kenkiä. Sitten marssin Intersportiin asiantuntevan myyjän pakeille. Testasin Salomonia ja Merrelliä (alessa 99-119, ovh n. 150e), joista Salomon tuntui paremmalta, muttei löytynyt sitä ihan juuri sopivaa mallia mulle. Sitten myyjä näytti Adidaksen goretex-mallin, joka on kuulemma myynyt paljon, kun on hinta kohdallaan (70e alessa, 110 ovh). Ja se natsasi! Olin aikas tyytyväinen, että löysin jalkaani parhaat lenkkarit hyvään hintaan... :)

    Nyt on talvilenkkikenkäasiat reilassa, sekä hölkkään että kävelyyn.

    Mirka, mäkin olisin halunnut goretexia juoksukenkiin, mutta sitä ei olisi löytynyt kuin muistaakseni Asicsilla. Ja tarvitsen kapean lestin, joten Sarva istui parhaiten.

    Mun miehellänikin on Adidaksen gtx-talvilenkkarit, joissa on vinkeästi kuvioitu pohja pitoa varten. Ovat olleet hyvät tähän asti, mutta jäisellä pohjalla eivät ihan riitä.

    Mä muuten asennoidun, että tämä ei ole "aluksi" kerran viikossa, vaan vaikka ikuisesti, jos siltä tuntuu. Mulla ei siis ole salatavoitetta, että kunhan pääseen siihen kolmeen kertaan viikossa... ;)

    VastaaPoista
  5. Menipäs ristiin, Hymytyttö, viestit!

    Mutta siis kummastelin itsekin, että miten voi _hölkätessä_ tulla niin hyvä fiilis. Näköjään voi!

    Ja mulla tämä juttu on siis siinä, että yritän keksiä sellaisia liikkumisjuttuja, jotka on kivoja. Ei musta tule punttiksella kävijää, koska pitkän päälle se tuntuu tylsältä. Ja jos jossain vaiheessa tylsistyn hölkkään, sitten pitää taas kokeilla jotain muuta.

    Joogahan se mun varsinainen lajini on, mutta tällä hetkellä ei ole sopivaa joogapaikkaa lähellä sen harjoittamiseen, joten se on tauolla.

    Että ei mitään hampaat irvessä -meininkiä vaan rennolla otteella. Kokeilepa joku kerta lähteä ihan vaan kävelyllä ilman mitään tavoitteita; kuuntelet vaan linnunlaulua tai mitä siellä nyt kuuluukaan, olet omien ajatusten kanssa ja kävelet. Sen verran kuin huvittaa. Saattaa olla, että huvittaa kävellä pidempään kuin arvasitkaan...

    VastaaPoista
  6. Ihan loistavaa!

    Syksyn sairasteluputken jälkeen, minulla on vasta muutaman viikon kuntoilun salliva aika takana. Lähtö piti tehdä nollista. Pikkuisen ottaa päähän, kyn elokuussa meni 10 kilometriä tuolla hymytyylillä juosten (=hölkäten). Nyt olen päässyt vasta kävelemään. Tavoite on liikkua noin kerran viikossa tavalla tai toisella. Käytännössä olen ehtinyt liikkumaan kaksi kertaa viikossa. Ja se on hyvä se, tässä kiireisessä elämäntilanteessa. Olen käynyt hiihtämässäkin (joo, hullu!) kevyesti ja lisäksi kävellyt. Juoksemista ei vielä keuhkot kestä. Mutta tiedä, se flow voi tulla.

    Lenkkarivinkki on hyvä, kiitos. Minulla on ne Adidaksen goretexit ja toimii syksyllä ja keväällä loistavasti juoksussa, mutta nyt talvella niiden pito ei ole paras mahdollinen. Täytyypä käydä sovittamassa noita jossakin.

    Iloista alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
  7. Ihana kirjoitus... voi kun itsekin löytäisi tuon liikkumisen flow-tunteen.
    Vanhemmalla tyttärelläni se kyllä näyttää löytyneen sitten minunkin edestäni; viime viikko sunnuntaista sunnuntaihin oli seuraavanlainen; kaikkina muina päivinä paitsi torstaina oli vähintään 1,5 tunnin pesäpalloharkat. Torstaina kävi sitten vielä kuntosalilla ja lenkillä.Lauantaina Eilen kävi vieläpä kahdet eri pesäpalloharkat.
    Itsekin totesi jääneensä treenamiseen koukkuun ja ennen kaikkea siihen hyvän olon tunteeseen kun liikkuu...mutta panostaa siis tällä hetkellä tosissaan omaan lajiinsa. Ja mikä parasta; hän nauttii! (Vielä kun äiti löytäisi saman liikkumisen ilon...)
    Ja syy mikä sai minut kommentoimaan, on juuri tuo kunnollisten juoksukenkien löytäminen. Sainkin hyviä vinkkejä tyttärelle vinkattavaksi.

    Mukavaa vuoden jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  8. Katri: Kiitos! Olin ihan hukannut blogisi Readeristani ja ihmettelin vain, että oletpa kiireinen, kun ei tule päivityksiä. Vastikään huomasin, että siirryit Bloggerin puolelle. Tervetuloa!

    Kurjaa, että olet sairastellut, mutta toivottavasti olet ottanut kaiken irti myös luvallisesta (ja pakollisesta?) lepäilystäkin. Nyt sitten varovasti hiipien kuntoon...

    Sarvat sopivat kapeaan, nykyään 39-koon jalkaani loistavasti.

    Onnea toipumiselle!

    Ritva_47: Kiva kuulla sinusta! Ja kyllä se flow jonain päivänä löytyy, kun on kaikki kohdallaan. Minäkään en oleta sitä saavuttavani toiste, joten jos onnistuu, olen kiitollinen. :)

    Aikamoinen urheilupakkaus tyttösi, hieno homma! Toivottavasti hyvät juoksukengät löytyvät!

    VastaaPoista
  9. Vielä pakko tulla kertomaan, että koska mä olen mainoksen uhri ja toivoton shop-a-holic, niin kävin erään päivystyksen jälkeen suunnistajankaupassa kokeilemassa noita Sarvoja. Mullehan menee vaan miesten koot, koska jalka on 41 eli vihreiden vekottimien kanssa kotiuduin ja tänään on koeponnistettu ekan kerran. Yllättävän kivasti meni siihen nähden, että en ole tehnyt moneen viikkoon juuri mitään. Talvihölkkä tuntuu myös olevan ihan eri laji, koska pohja on pehmeä ja epätasainen eli on kuin pehmeässä hiekassa juoksisi. Paljon raskaampaa, mutta samalla yllättävän vaivatonta. Lipsumista ei tarttenut tosiaan pelätä. HUIPPUA!

    Nythän ei meitä ei pysäytä mikään! Hyvä me!!!

    VastaaPoista
  10. No älyttömän hyvä juttu, että nuo kengät kävi sullekin! Kerrassaan loistavaa! Mulla viikon eka lenkki tiedossa huomenna...

    Unstoppable Handy Chicks! Yeah!

    VastaaPoista

Odotan innolla kommenttejasi!