maanantai 25. kesäkuuta 2012

Semikarppauksesta nonkarppaukseen

Matka hyvistä ruokatottumuksista huonoihin on yllättävän lyhyt. Ei tarvita kuin päätön kiire ja stressi töissä, hieman leipomista syntymäpäiville sekä nolla tuntia ajatteluvapaata aikaa pitkään aikaan, ja se on siinä.

En päässyt semikarppaustestissäni kolmea viikkoa pidemmälle, vaikka seitsemää tavoittelin. Oli vain liikaa kaikkea. Terveellinen syöminen vaatii suunnittelua ja panostusta, jaksamista ja keskittymistä niiltä, joilta se ei aivan luonnostaan onnistu. Minulta loppui aika ja puhti kesken. Oli liikaa kaikkea sekä töissä että kotona, tosin kivojakin juttuja, siis.

Pikkuhiljaa lipsuin proteiinipitoisissa välipaloissa; ne kun olisi pitänyt kasata mukaan aamulla töihin, kun illalla ei sellaisia jaksanut edes miettiä. Aamulla ei sitten jaksanut niitä tehdä, kun piti nukkua viimeiseen minuuttiin asti. Ei ollut oikein aikaa täyttää Kiloklubin ruokapäiväkirjaakaan. Työpaikkalounailla tosin pidin kiinni siitä, etten ottanut leipää, sillä kotona söin jonkin verran ruisleipää. Kevensin silti työlounaita valitsemalla edelleen useimmiten keittoa, proteiinia salaattipöydästä ja lisukesalaatin. Mutta välipalalla otin automaatista jotain kaakaon ja kahvin sekoituksia sekä kofeiinin (maitsinko jo, etten ole pariin kuukauteen nukkunut tarpeeksi) että lohdun takia. Töissä oli aivan hirveätä, olin aivan kypsä ja valmis ottamaan minkä tahansa paketin, jos sellaisia vain olisi ollut jaossa. Mutta ei niitä ollut. Raahustin päivät töissä ja suunnittelin juhlia illat. Jossain siinä välissä oli se tavallinen lapsiperherumba harrastuksineen, kevätjuhlineen ja kaverisynttäreineen.

Kaupassa ostin surutta karkkia ja iltaisin otin terveellisen iltapalan sijaan jäätelöä - mieluiten suklaakastikkeen ja kermavaahtosprayn kera. Mitä tahansa leivoin mieheni ja minun 40-vuotissyntymäpäiville, antaumuksella maistelin taikinaa ja valmiita tuotoksia aina, kun pystyin. Niin kyllä mielestäni pitääkin. Mutta sillä tiellä ollaan edelleen...

Juhlat onnistuivat loistavasti, mutta herkkuja jäi pitkälle seuraavaan viikkoon, enkä ehtinyt edes sanoa "haluan aloittaa semikarppauksen uudestaan", kun tuli jo juhannus, tuo makkaransyöjän bakkanaali. Tosin meillä päin syödään eniten kokolihaa, mutta aina sinne jokunen makkara mahtuu mukaan. Mökillä on aina iltaisin grillin äärellä jotain suolaista ja jotain makeaa, jota huuhdotaan hyvällä viinillä illan mittaan alas.

Niinpä niin. Tänään päätin taas jatkaa kevyempään tahtiin, mutta työpaikkaruokala päätti, että nonkarppaukseni jatkukoon. Tarjolla on tästä eteenpäin lomien loppuun asti kesämenu: yksi liharuoka, yksi kasvisruoka sekä salaattipöytä. Mitä tapahtui rakastamalleni keitolle?? Sille, johon onnistuin jo kehittämään rutiinin, jottei jälkiruoka liikaa houkuttelisi?

Lounasvalintani oli sitten tarjonnan mukainen: spagetti bolognese soijarouheesta ja parmesania reilusti päälle. Nam! Lisukesalaattia kylkeen ja jälkiruoaksi marenkia ja kermavaahtoa hedelmillä; kyllä kiitos! Ihan totta muuten: kermavaahtoa hedelmillä; jälkiruoassa oli hurjan paljon enemmän kermavaahtoa kuin niitä hedelmiä, jota yritin metsästää joukosta.

Joku, joka miettii vähän, mitä suuhunsa panee, olisi varmaan valinnut ruokaisan salaatin ja täysjyväleivän. Tai jälkiruoaksi hedelmän - sekin on vaihtoehtona. Mutta ei sitä pystynyt, ei mitenkään. Jälkiruoka oli vasta tuotu ja niin kauniin näköinen, että oli ihan pakko ottaa sitä kukkurallinen kippo, ja ainakin kolme marenkia mukaan! Salaattia pääruokana karsastan, koska välillä vatsani tulee kipeäksi liian tuoreista vihanneksista (ehkä siksi, etten malta puputtaa ja pureskella tarpeeksi kauaa).

No, miksi en ole sitten ihan maani myynyt, kun vuosikausia kestänyt nonkarppaukseni voitti (taas) terveet ruokatottumukset? Tuo kolmisen viikkoa todisti, että kun haluan taas jatkaa ruokavaliomuutostani, pystyn siihen ja tuloksia tulee nopeasti sekä olossa että kiloissa. En ollut ennen moista koettanut, mutta sitten ihmettelin, että miksen, kun tuntui niin vaivattomalta syödä terveellisemmin, ajatuksella. Mielitekoja oli vähemmän. Verensokerini ilmeisesti pysyi tasaisempana, koska nälkää en tuntenut runsasproteiinisten aterioiden jälkeen pitkään aikaan. Kolme kiloa, jotka lähtivät, pysyivät melkein juhannukseen asti poissa. Nyt on enää reilu kilo vähemmän painoa kuin aloittaessani, mutta ei se mitään. Paljon tärkeätä oppia sain silti.

Nyt kerään voimia ja unta, hyödynnän kesäkauden tuoreet ja yritän joka välissä, missä vain jaksan ja muistan, kasata edes yhden aterian hyväksi näkemälläni tavalla. Sekin on parempi kuin ei yhtään hyvin koostettua lautasellista!

8 kommenttia:

  1. Stressillä on paha tapa torpedoida hyvät elämäntavat. Se on nähty niin monta kertaa. Toisaalta, mulle itselleni jää näistä ryhtiliikkeistä yleensä joku hyvä tapa jäljelle, vaikka muuten repsahtaisinkin. Pikkuhiljaa kokonaisuus muuttuu siis terveellisemmäksi ja terveellisemmäksi. (In my dreams.) Vielä kun saisi jatkettua liikuntaakin läpi tuulen ja tuiskun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri se toivoa ylläpitääkin, kun jotain hyviä tapoja, säännöllisen epäsäännöllisiä ainakin, yleensä jää. Nimimerkillä tänään söin aamupalaksi partasuujugurttia tuoreilla mansikoilla ja pensasmustikoilla sekä hasselpähkinöillä ja pellavansiemenrouheella. Hyvää ja terveellistä! :)

      Ei mullakaan lenkkeily ole yleistynyt. Kerta viikkoon keskimäärin. Kai sitä pitäisi harrastaa vähän useammin, jos haluaisi enemmän hyötyä.

      Pelkään huomaavani yhtäkkiä, että kesä on ohi ja syksyn sateet yllättäneet, enkä olekaan käynyt juuri yhtään lenkillä!

      No, tsempataan toisiamme näissä, jookos. Kaikki tuntuu samassa veneessä ollessa helpommalta. :)

      Poista
  2. Se on myös mielenkiintoista huomata, että joku pahe syömisten suhteen saattaa jäädä pois kuin huomaamatta. Minulle on käynyt niin ja en tiedä mistä se johtuu, mutta mitään tietoista päätöstä en ole tehnyt jättää naposteluherkut kaupan hyllyyn. Tämä "uusi elämä" on kestänyt jo kuukauden - ainakin. Vielä kun saisin itseni lisäämään liikuntaa, niin olisin todella tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin huomaan aina voidessani valitsevani sen lounasruoan "fiksummin" kuin ehkä ennen olisin.

      Onnea uudelle elämälle! :)

      Poista
  3. Voin kertoa, että keittiöremonttikin tuhoaa aika tehokkaasti terveelliset elämäntavat. Lisätään päälle vielä kolmet juhlat ja kesäloma. Voi jee, missä lukemissa ollaan. Vaatteet mahtuu päälle, mutta jenkkakahvat on tehneet paluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ehkäpä se keittiö on sen väliaikaisen rappion arvoinen??

      Loma on lomaa, oleellisempaa on, mitä tekee muun ajan. Tämä on siis minulla edelleen jossain määrin sisäistämättä. :)

      Kerätään taas inspistä terveellisyyteen lomien jälkeen!

      Poista
  4. Kiire, väsy, loma, mökkeily, juhlat...niin kovin tuttuja ja haasteellisia ruokailun suhteen... täältä mökiltä osallistun yleiseen tunnustukseen - mansikoiden kanssa PITÄÄ olla vähintäänkin sitä kermavaahtoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Mutta juuri varasimme äkkilähdön 2,5 viikon päähän ja siellä ollaan uikkareissa! Että olisi pari viikkoa aikaa ottaa itseä niskasta kiinni.

      Mutta taidan ottaa lunkisti silti... Juuri nyt ei jaksa suunnitella syömisiään, kun pitää suunnitella matkaa. :)

      Tänään kävimme leffassa perheen kanssa, eikä voi olla elokuvanäytöstä ilman karkkia, eihän??

      Poista

Odotan innolla kommenttejasi!