maanantai 1. lokakuuta 2012

Tuunattua lastenhuoneeseen

Vaikka välillä sormia syyhyttää tarttua erinäisiin tuunausprojekteihin, en ole juuri mitään kalusteita lähtenyt tosissani käsittelemään. Minulla ei ole käytettävissä järkevän matkan päässä autotallia tai verstasta, jossa hionta- tai maalaushommat sujuisivat säältä suojassa ilman huolta roiskeista tai metelistä.

Kesän lopulla kuitenkin luin Rillan inspiroivan jutun ison lipastonsa käsittelemisestä, ja innostuin kokeilemaan pienesti minäkin. Jotta vahinko olisi mahdollisimman pieni tuunauksen epäonnistuessa, päätin käsitellä tyttöjen huoneen pienen ruskean Ikean hyllyn vaaleaksi.

Kauniina päivänä levitin muovia takapihan nurmikolle jemmaten hyllyn leikkimökin taakse hiukan varjoon. Maalinirrotusaine pintaan ja tunneiksi odottelemaan.
Ruskea Ikean Leksvik-hylly.
Ostin maalinpoistogeeliä tavallisesta rautakaupasta pari purkkia, jotta varmasti riittäisi. Sitä jäi yli purkki yli tarpeen, sillä se ei toiminut tähän pintaan niin hyvin kuin näytti Rillalla toimineen.
Tuoksun pitäisi olla hedelmäinen, mutta eipä sitä tehnyt mieli juuri haistella.
Allaolevassa kuvassa geeli parhaillaan toiminnassa. Ikävä kyllä geeli puri vain lähinnä hyllyn alapuolisiin osiin, joita ei oltu lakattu. Kävin nimittäin kurkkimassa Ikean sivuilla pintakäsittelytietoja, joiden mukaan hylly on petsattu ja sen päälle akrylaattilakattu. Ei siis lähtenyt pelkällä geelillä millään ilveellä.
Juuri näistä päädyistä eivät meinanneet petsi ja lakka millään irrota.
Aikani odoteltuani ja kaavittuani, päätin ottaa käyttöön järeät aseet. Lainasin isältäni tasohiomakoneen, joka piti aivan kammottavaa meteliä, mutta oli aika tehokas. Iso kiitos miehelleni, joka käytteli konetta viimeistelyyn uskaltaen painaa tarpeeksi kovaa... Silti hyllyyn jäi tummahko väri, paitsi joissakin reunakohdissa, jotka paistoivat vaaleina.
Kuvassa hiottu kansi inäyttää vaaleammalta kuin livenä.
Ei se mitään. Halusin muuttaa värin vaaleaksi, mutta kuultovahattu sopi tarkoituksiini vallan hyvin. Ikävä kyllä Ikean hyllyn kansi oli koottu useammasta puupalasta, joten kannen päätyjä hioessa näkyviin tuli muutama kolo puun murentuessa niistä. Löysin kaapista jotain vanhaa "puupakkelia", jolla sain kolot täytettyä. Hetki kuivumiselle, sitten kevyt hionta päältä ja vahaamaan.
Pakkelilla korjattuja koloja.

Ostin Rillan käyttämää Bloom-puuvahaa, joka sopii myös lastenhuoneiden kalustukseen. Vesiohenteista ja aika mukavaa käsitellä. Väriksi valitsin Vaniljan. Käytin suteina sekä sienimäistä että harjasmallia, jotka minulle vinkattiin K-Raudassa kalusteille sopiviksi. Kumpaakin käytin, sillä hyllyjen liitoskohdissa sienimäisellä sudilla jäi helposti jäljet, jotka harjasmallisella sudilla sai aika hyvin tasoiteltua.
Ensimmäisen vahakerroksen jälkeen.
Ohjeen mukaan hyllyä piti hioa ensimmäisen vahakerroksen jälkeen 240-hiomapaperilla, sen jälkeen maalata toinen kerros. Lopputulos siinä vaiheessa oli vielä aika epätasainen - ei sillä lailla makealla, rustiikkisella tavalla, vaan tökerön tuunaajan tavalla. Päätin sitten käsitellä hyllyn vielä kolmannenkin kerran. Vahauskertojen välillä oli varmaan pari viikkoa, ja koko hyllyhommaan minulta kului muutama viikko. Väliajat hylly seisoi ruokailutilamme ikkunan edessä suojassa säältä.

Lopputulos on tyydyttävä. En saanut liitoskohtia niin tasaisesti maalattua kuin olisin halunnut, mutta toisaalta, hylly on täynnä kirjoja, joten hyllyt eivät varsinaisesti näy. Naarmut sun muut pinnan jäljet näkyvät selvästi, mutta se ei tämän huonekalun kohdalla haitannut. K-Raudan asiantunteva myyjä, joka itsekin huonekaluja käsittelee, varoittikin, että vaha ei peitä virheitä, vaan ennemmin korostaa.

Tärkeintä minulle on se, että sain sen tunkkaisen ruskean häivytettyä ja vaaleaa tilalle omalla vaivannäölläni. Pinta ei ole enää sileä, kuten alkuperäinen lakkapinta, vaan hiukan karhean tuntuinen. Jos olisin jaksanut, olisin voinut vielä vaikka lakata päälle saadakseni kiiltävämmän pinnan. En kuitenkaan sitä halunnut niin paljon, että olisin ryhtynyt vielä siihen vaivaan. :)
Valmis hylly käytössä.
Kaikki epätasaisuudet näkyvät kyllä, kun lähempää katsoo.
Ihan kivasti sopii paikalleen ja näyttää raikkaammalta kuin aiemmin.
Kaiken kaikkiaan hyvä kokemus. Tuntui tosi kivalta tehdä omilla käsillä töitä, vaikka erityisesti se hiontaosuus oli ikävä hirmuisen melun takia. Minulla olisi jonossa useampikin huonekalu, joista haluaisin vaaleammat, mutta ikävä kyllä työtilan puute tyrmää moiset käsittelyt jatkossa. En halua käsitellä huonekaluja säiden armoilla, enkä rasittaa naapurien korvia tämän enempää hiomalla takapihallamme mitään isompaa.

Sitä tilavaa omakotitaloa, jonka pihalla on verstas, odotellessa...

14 kommenttia:

  1. Oletpas sinä jaksanut urakoida. Minulta olisi varmaan loppunut kärsivällisyys jo alkumetreille. Minusta kiva lopputulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, urakoimista se kyllä oli, mutta työn jäljen näki heti, mikä oli erittäin palkitsevaa.

      En olisi millään jaksanut sitä kolmatta kerrosta enää, oli niin sateistakin siinä vaiheessa, mutta oli pakko jatkaa loppuun, koska jälki oli siinä vaiheessa vielä ei-tyydyttävä...

      Poista
  2. Hienoa!!! Mahtavaa!! Hyllystä tuli tosi hieno!! Itse oon muuttanut juuri meidän ruskean sängynrungon rekä työpöydän vitivalkoisiksi (Empire kalustemaali), kivaa hommaa!! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura!!

      Oletpas ollut todella ahkerana! Tosin teillä taitaa siellä remontin keskellä olla jopa tilaa hioa ja maalailla pölyistä ja katkuista välittämättä??

      Poista
  3. Tuo näyttää kyllä tosi kivalta! Innostaisi kyllä itseäkin yksi senkki ruveta käsittelemään - ehkä ensi keväänä, koska ulkonahan tuota hiomishommaa olisi tehtävä :-) Kiitos vinkeistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mags!

      Kyllä siinä alkukäsittelyssä (maalinpoistoainekokeilu ja itse hiominen) aika homma, että jos olisi isompi tai profiililtaan vaativa huonekalu, voisi olla, että kärsivällisyys ei riittäisi. Tai aikaa kuluisi ihan liikaa.

      Mutta jos on aikaa käpistellä, on se kyllä tosi kivaa! Olisi kiva nähdä muuten sitten lopputulos, jos päädyt senkin käsittelemään.

      Poista
  4. Onpa hieno ja raikas! Sinusta löytyy siis puusepän vikaakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjo! Olen kyllä aika kaukana puusepästä, mutta tällainen kotitekoinen pintakäsittelijä näköjään löytyi. :)

      Vähän houkuttaisi jossain vähemmän kiireisessä elämänvaiheessa mennä ihan kursseille tällaisia hommeleita opettelemaan...

      Poista
  5. Serkkuseni, käyhän vierailemassa mun blogissa - innostuin sun postauksesta niin että tein omani! KIITOS INSPIRAATIOSTA TAAS <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin! Tosi hieno lopputulos - justiinsa sellainen raikas, mitä varmaan makkariinne ajattelittekin. Kivaa päästä jossain vaiheessa se näkemäänkin. :)

      Poista
  6. Hienohan siitä tuli!

    Minä en edes yrittänyt maalinpoistoainetta, kun joskus oon kokeillut ja siitä ei oikeen ollut mihinkään. Hioin suoraan. Mullakin on jonossa tuolien lisäksi yksi kaappi. Ja ei ole tiloja, missä tehdä. :( tylsää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri!

      Luultavasti näyttää kuvissa paremmalta kuin livenä... ;)

      Minulla olisi yöpöydät samalla alkuperäkäsittelyllä, ja haluaisin niistä vaaleat, mutta koska se hiomishomma oli niin hurjan kovaääninen ja raskas (etenkin, kun yöpöydissä on muutakin profiilia kuin suoraa ja kulmaa), niin saattaa jäädä tekemättä.

      Jos saat aikaiseksi kaappisi muutoksen, raportoi ihmeessä prosessista ja lopputuloksesta!

      Poista

Odotan innolla kommenttejasi!