Miten minun, suklaan- ja karkinrakastajan pääsiäinen meni ilman näitä koukuttavia kavereitani?
Tähän asti varmasti yli 35 vuoden ajan pääsiäisenä on tullut mätettyä enemmän tai vähemmän suklaamunia ja ehdottoman pakollisia pääsiäiskarkkeja, siis niitä värikkäitä pohjalta litteitä munanmuotoisia, joissa sisus on jotain vaahdontyyppistä, ehkä Virvon, varvon -nimisiä nykyään. Olen juuri niitä ihmisiä, jotka yhdistävät kiinteästi erilaiset syötävät asiat moniin juhliin ja tapahtumiin. Voiko pääsiäistä edes ajatella ilman suklaamunia tai karamelleja? Luulin, ettei voi, mutta niinhän siinä kävi, että ilman niitä sitä mentiin.
Tuntuiko, että jotain oleellista puuttui? No, tuntui kyllä hiukan. Oliko pääsiäiseni sen vuoksi pilalla? No, ei tosiaankaan ollut!
Olin varautunut muilla herkuilla tilanteisiin, joissa kollektiivisesti mussutetaan suklaamunia. Ostin siis kuivattua inkivääriä ja kookoskuutioita naposteluun karkkeja korvaamaan. Sen lisäksi minulla oli muutama suklaavanukas suklaamunien tilalle. Mielestäni nämä olivat kyllä hiukan köyhiä korvikkeita, mutta ainakin terveellisempiä, lähinnä lisäainemielessä, ja tekivät tehtävänsä: yhtään suklaamunaa tai karamellia ei suuhuni vaeltanut, ei edes vahingossa!
Onneksi pääsiäiseen kuuluu myös muita perinteisiä herkkuja, kuten mämmi kermalla ja sokerilla sekä ihana, ihana itsetehty pasha (kiitos äitikulta!). Niilläkin pärjää loistavasti, mutta naposteluvara mahdollisti myös illanistujaiset ilman sortumisia karkkikulholle.
Todellinen oivallus oli se, että niin tärkeitä (tahtomattanikin) kuin karkit ja suklaa ovat minulle olleet, niin silti pystyn aidosti nauttimaan olostani karkittomana tilanteissa ja tapahtumissa, joissa kyseiset herkut ovat olleet tärkeässä osassa. Koska niinhän se on, että tosiasiassa ihanan pyhänajan tuovat aivan muut asiat kuin karkit.
6 kommenttia:
Todella hienoa!! Kateeksi käy kun tarkastelen omaa oloani, joka ei ole ollut tänään yhtään hyvä! Olen nimittäin mässännyt ihan koko pääsiäisen. On ällö, sokerikuorrutettu olo ja mikä pahinta Väsyttää! Liikaa sokeria (ja muita herkkuja), siitä se suurimmaksi osaksi johtuu! Että nostan hattua ihan tosissani sulle, ehkä mäkin vielä joskus pystyn tuohon!! :)
Heh heh, Laura, minulla on kaikki muut herkut vielä listalla; vasta pahimmasta päästy irti (toivottavasti ainakin jouluun asti)... Mutta kyllä karkiton olo muilla herkuilla höystettynä on paljon parempi kuin ennen. Ehkä ne karkkien lisäaineet sokerin ohella ovat tehneet sen kehnomman olotilan?
Wow! Ei suklaan suklaata? Aika hyvin. :)
Mun, karkin vähentäjän, pääsiäiseen osui karkkipäivä, jo ihan sen takiakin, että olimme veljeni perheen luona, ja heitä nähdään kerran vuodessa, ja nyt oli muutenkin isot juhlat. Suklaata söin yhden munan verran, ja muuta karkkia sitten lisäksi. Nyt on huhtikuun karkkipäivä tuhlattu.
Kerran kuukaudessa karkkipäivä on toiminut minulla hyvin. Kuukausi menee tällä iällä niin nopsaan, että ei sitä ehdi edes odottamaankaan.
Muita herkkuja sitten: kerran viikossa jäätelöä ja muita pullia/kakkuja/vanukkaita tms makeita olen onnistunut välttelemään melkeen kokonaan (noh, synttärikakkua piti maistaa pikkuinen palanen).
Onko painossa ja virkeystilassa tapahtunut muutosta? ON! Paino -3 kiloa (vaikka ennestäänkin olen ihan normaalipainossa), virkeystila +100%. Ja se on parasta se.
Hienosti olet kyllä pystynyt kohtuullistamaan noita herkutteluja!
Pidin tuossa ennen pääsiäistä sellaista vanukaslakkoakin, mutta suklaamunien tilalle piti vähän saada vanukasta. Tässä yritän kuitenkin mennä herkuttelussa myös sellaiseen järkevämpään suuntaan pikkuhiljaa. Luultavasti pikkuhiljaa vähentäminen tuo pidempiaikaisen ilon, kun ehtii tottua uusiin juttuihin.
Kolme kiloa pois ja vireystilan tuplaus on huima saavutus! Siitä mä toistaiseksi haaveilen, mutta ehkäpä tällä kertaa hiljaa hyvä tulee...
Hatunnosto sinulle!!! Ja lohdullista huomata, että on Elämää Ilman Suklaata. Minä en ole sitä vielä löytänyt.... :D
Kiitos Hymytyttö! Juu, kyllä on elämää ilman suklaata, mutta toistaiseksi minulle EI ole elämää ilman makeita herkkuja.
Lähetä kommentti