Kortteja lähetin sillä periaatteella, että läheisimmille lasten tekemät, sitten siitä sitten niin pitkälle kuin riittää omatekemiä ja lopuille ostokortit. Lasten päiväkotiryhmien kuudelle hoitajalle tosin askartelin kortit samaa sarjaa jo aika alussa, koska heille minulla on pienet lahjatkin tehtynä, jo lokakuulta. Harmi, ettei omatekemiä riitä kaikille, mutta viitisenkymmentä korttia, kun lähtee jakoon, ei tällä nykyvapaa-ajalla niin montaa saa aikaiseksi.
En ottanut myöskään stressiä korttiaskarteluista. Ennen kuin maanantaina, kun huomasin, että minulla ei ole korttiaskarteleville ystävilleni KÄTEVILLE EMÄNNILLE yhtään omatekemää korttia, eikä muuten ostokorttejakaan! : o Emäntien osoitteet ovat vielä sähköpostin uumenissa, eivätkä osoitekirjassani, joten korttilistani, jonka mukaan lasken, montako korttia tarvitsen, jäi täysin vaillinaiseksi! Kertakaikkiaan ei ole aikaa enää metsästää lisää kortteja, sillä seuraavana alkaa paketointirumba, johon liittyy useita kymmeniä nyssäköitä! Hoidin korttirumban (muka) kuntoon alkuviikosta, kiitollisena naapurin tytöstä, joka tuli viime viikonloppuna ovellemme myymään luokkansa itse piirtämistä jouluaiheisista kuvista teetettyjä joulukortteja. Kiitollisena ostin nipun ja sain kuin sainkin osoitekirjan määräämän korttikasan kuntoon. Olisi pitänyt ostaa kaksi nippua.
Mutta te Ihanat Kätevät Emännät, tänä vuonna muistan teitä tässä, nyt ja näin seuraavalla kortilla, josta itse pidän erityisen paljon:
Ihanaa Rauhallista Riemukasta ja Erityisen Onnellista Joulua
Mahtaville Ompeluseuralaisilleni Mirkalle, Rva Kepposelle, Haltiakummille, Lehtokotilolle ja Annalle!
Ja nyt sitten niihin muihin kortteihin.
Ja seuraavina kuusi korttia tyttöjen hoitajille päiväkodissa. Annetaan saajilleen vasta juuri ennen joululomaa...
Hullu, kun olen, haaveilen myös itsetehdyistä pakettikorteista, mutta luulen, että ne jäävät tällä kertaa vain haaveeksi. Tai ovat sitten erittäin yksinkertaista mallia tyyliin tarra ja reikä nauhalle... : )
25 kommenttia:
Voi KIITOS, aivan ihastuttavasta joulutervehdyksestä! Tuo kuva on niin kaunis ja harras ♥
Minun joulukortit ovat vielä tekemättä, katsotaan kuinka tässä käy... No mutta, tiistai ja keskiviikko ovat vapaita, joten hyvinhän tässä kerkeää ;))
Mitä, mitä? Nytkö ne _JO_ pitää lähettää??? Miten tässä taas kävi näin?
Kiitos kauniista kortista, se on kyllä tekemistäsi ihastuttavin, todellakin!
Olkaatten hyvät, tytöt! Juuri näin siinä käy, että vaikka muka tässä olisi ollut minullakin vielä muutamia päiviä aikaa hoitaa KAIKKI joulukortit kuntoon, niin ei oikeasti olekaan aikaa, kun on joka päivälle jotain ohjelmaa, eikä pääse kaupoissa enää käymään...
Mutta siis tosiaan, keskiviikko taitaa olla 15.12., johon mennessä lähetetyt kortit luvataan toimittaa jouluksi perille ja joihin sopii 0,55e postimerkki. Tuon päivän jälkeen hinta nousee 0,75 euroon.
Ja kiitos kaunis kauniista kommenteistanne!
Kiitos joulutervehdyksestä!
Kauniita kortteja.
Meillä on korttihomma myöskin ihan alkumetreillä. Oli tarkoitus tehdä poikien kuvasta kortti ja eipä ole vielä edes kuvaa. Ei ollakkaan pitkään aikaan lähetetty Tiimarin kortteja. Yhtenä vuotena kirjoittelin niihin, "Onnea Vuodelle xxxx" ja laitoin tietenkin väärän vuoden :)
Onpas aivan upeita kortteja... Tuo vaaleansininen sopii kyllä todella yllättävän hyvin joulukortteihin Itselle ei ole tullut koskaan mieleen käyttää tuota väriä joulukorteissa... Poiminpa idean ja talletan sen tulevia vuosia varten :).
Kiitoksia kovasti!
Ihanaa, että muillakin ovat kortit vasta vaiheessa tms., niin ei harmita niin kovasti oma kömmähdys.
Sininen ei ole koskaan missään ollut minun värini, ei pukeutumisessa, ei sisustuksessa, eikä koruissa, mutta tänä vuonna olen ollut välillä sinisissä tunnelmissa tehden sinisiä tai turkooseja koruja ja nyt jopa joulukortteja. Tuli vain tunne, että ehdottomasti tänä vuonna joulukorttien pääväri pitää olla sininen! : )
Ehdottomasti ehditään lounaalle, jos se on minusta kiinni :) Näillä näkymin mulle sopisi ti-to. Mulla ei tainnut olla mitään kummempia varauksiakaan lounasaikaan. Viestitellään!
Oi että oli upeita kortteja kaikki! Huokailin jokaisen kohdilla, mutta erityisesti ensimmäinen sai mut tippumaan tuolilta. Olet saanut sinisestä kyllä kaikki parhaat puolet esille. Todella-todella kauniita taideteoksia jokainen.
Kauniita kortteja olet tehnyt ! Kehtaakohan tässä tunnustaakaan, että itse lähetän pari-kolme korttia, ostettua tietenkin. Jos muistan siis. :-/
Huokailuttavan Kauniita!! Ja yllättäen...lempparini on tuo ensimmäinen!! Onnellista joulunodotusta!
Rva Kepponen: Juu, soitellaan! Koska tällä viikolla pääsin sairastelujen takia töihin vain tiistaina, taitaa olla haipakkaa tiedossa. Mutta ainahan sitä syödä pitää... : )
katri: Suurkiitos!! Tykkäsin ekan lisäksi aiemmissa postauksissa olleista valokuvakorteista eniten. Ostin nimittäin valokuva-arkin vuosi sitten Porvoosta jostain sisustuskaupasta ja odottelin koko vuoden, että pääsen niitä käyttämään. En tosin ehtinyt tehdä jokaisesta korttiak mutta viitisen kuitenkin.
Petriina: Kiitos paljon! Kehtaa vaan tunnustaa! Minusta on hyvä, että kukin kulkee valitsemallaan tiellä! Joku sanoi sitäkin, että ekologisesti ei ole ollenkaan järkevää lähetellä joulukortteja...
Minä en tältä tieltä voisi enää poiketakaan, ellei nyt jotain niin dramaattista ja vakavaa tapahtuisi, ettei tosiaankaan tulisi kortteja lähetettyä.
Maalari: Kiitos kaunis! Samoilla linjoilla lempparin kanssa siis mennään! Ihanaa ja etenkin rauhallista joulun valmistelua sinullekin!
Todella kauniita kortteja!! Minulla vain alkaa olla paniikki... ihan järjetön sellainen. Yhtään ainutta korttia ei ole tehtynä eikä kirjoitettuna (olen ostanut yhden 20 kappaleen satsin kortteja). Jostain syystä minun on ollut vaikea "lähteä käyntiin" korttitouhuissa. Ihmeellinen lukko on päällä koko ajan. Tiedän että se on sitten yö tai pari kun teen ja kirjoitan kortteja- jos teen ja jos kirjoitan. En ymmärrä mikä minua vaivaa... tosin aina minä teen ja kirjoitan kortit vasta viime tipassa. Mutta ennen on kuitenkin ollut halu tehdä kortteja; nyt ei sitä halua tunnu tulevan millään...ääh.
Joka tapauksessa mukavaa joulun odotusta kaikille!
ihania kortteja kaikki, ja eipähän tullut mullekaan mieleen ilahduttaa teitä korteilla (mä katsoin kanssa perinteistä korttilistaa, johon olen listannut edellisen vuoden kortinsaajat ja jonka perusteella lähetän sitten kortit). huh, katsotaan jos tässä ennättäisi vielä muutaman lisäkortin tekemään. ihania ovat kaikki sinun tekemät kortit, hienoa kun olet jaksanut tehdä kaikista erilaiset ja panostaa niihin.
KIITOS! Korttisi on ehdottomasti joulun kaunein! Miten ikinä olet oppinut noin taitavaksi? Sinulla on totisesti silmää kauneudelle!
Meillä joulukortit ovat vielä, sanotaanko epätoivosessa vaiheessa. Itsetehdyt kuitenkin lähtevät matkaan, vaikka mikä olisi ;)
Voi hyvin! Ja tunnelmaiista joulun odotusta koko perheellesi!
Ritva_47: Kiitos!
Älä ihmeessä panikoi minkään itsetehtyjen korttien kanssa! Kyllä voi käyttää ostokortteja, jos ei ehdi tai jaksa tai ei huvita tehdä itse! Mieluummin teet ilolla ja hyvällä halulla kortin tai kaksi (tai et yhtään) kuin parikymmentä suu tiukkana viivana hiki otsalla... : ) Korttiaskartelun on tarkoitus olla KIVAA!
anna: Kiitos paljon, anna! Tänä vuonna tein ensimmäistä kertaa tämäntyyppisiä, erilaisia kortteja, kun aiemmnin olen yrittänyt "tuotteistaa" korttitehtaani siten, että olen tehnyt samalla mallilla monta. Viime vuonna tehtiin tyttöjen kanssa sormenjälki-huopalakki-tonttuja. Oli kyllä hirmuisen kivaa tehdä näitä tänä vuonna.
Lehtokotilo: Suuri kiitos kauniista sanoistasi! Tsemppiä korttitehtaaseen, josta putkahtaa ulos taatusti ihania kortteja sinun luovuudellasi!
Niin... siinäpä se onkin minun ongelmani tällä hetkellä: korttien tekeminen -eikä näköjään sitten oikein mikään muukaan- nyt oikein nappaa. Itku meinaa tulla, kun ajattelen että pitäisi kirjoittaa huomiseksi noin 50 korttia postiin... ja melkein toinen mokoma jaettavaksi tässä lähistöllä.
Anteeksi kun puran tänne omaa uupumustani, sillä siitä kai tässä on kyse. Vaan miten työtön voi olla uupunut? Ihminen jolla olisi kaikki mahdollisuudet ja aika laittaa unelmien joulu... tai olisi ollut, jos olisi jaksanut aloittaa kaiken tekemisen ajoissa. Nyt vain mieltä painaa kaikki mitä EN ole tehnyt ja mitä PITÄISI tehdä, lisäksi on lapsuuden ystävän suuri suru eilisen isänsä poismenon johdosta... ja monta muuta juttua, jotka kummittelevat mielessä joulun viettoon liittyen. Koskaan ei ole ollut jouluinen tunnelma ja mielen rauha näin hakusessa, kuin nyt.
Mies yrittää tehdä mitä pystyy ja jaksaa ja nuoret myös, mutta sekin tuntuu pahalta, kun toiset joutuu tekemään tehtäviä ja töitä jotka kuuluisivat minun tehtävikseni.Tunnen itseni tosi turhaksi ja huonoksi äidiksi ja talon emännäksi... Mistä minä sen joulumielen kaivan?? Sunnuntaina oli vähän aikaa joulumieltä, kun kaksi pientä tonttusta olivat piparkakkutaloja tekemässä ja koristelemassa meillä kummilassa.
Nyt vain pitäisi oikeasti saada selkäranka ryhdikkääksi ja vauhti päälle- muuten jää joulu laittamatta. Potkikaa minut liikkeelle, rakkaat ystävät siellä jossakin. Jo senkin takia ettei tule enää näitä itkuvirsiä tänne kommentteihin!
Voi voi, onpa tosi kurjaa, jos on joulumieli niin hakusessa. Mielestäni ei kannata ottaa stressiä niistä joulukorteista. Älä lähetä niitä! Voit sitten jälkeenpäin sanoa keille haluat, että oli rankka joulunalusaika, etkä jaksanut. Kyllä varmasti ymmärtävät.
Minä olen aina ollut murehtija ja stressaaja, etenkin asioista, joihin en pysty vaikuttamaan, ja niistä, joihin pystyn. Huonoa omatuntoa ovat aina aiheuttaneet nuo tekemättömät työt. MUTTA siitä asenteesta pitää päästä eroon - sinunkin!
Pidäpä parin päivän ajan Tehty-listaa tekemättömien töiden listan sijaan. Listaa siihen ihan kaikki hommelit mitä teet; alkaen siitä, kun pyyhkäiset rätillä pöydän. Eli pienetkin asiat. Ja päivän päätteeksi lueskele ja ihastele, miten paljon asioita olet loppujen lopuksi tehnyt, vaikka sinusta on tuntunut, ettet ole saanut aikaiseksi juuri mitään. Siinä kääntyy mieli väkisinkin hyvään suuntaan. Olen itse sitä kokeillut aikanaan työuupumukseni aikaan, ja välillä sen jälkeenkin.
Sitten, kun olet saanut taputella itseäsi selkään ja mielialaa korkeammalle, sitten voit varovaisesti valita seuraavalle päivälle yhden tai kaksi jouluun liittyvää asiaa, jotka teet päivän aikana. Aloita varovaisesti, vaikkapa siitä, että haet säilytyksestä joulukoriste/tarvikelaatikon. Sitten valitset sieltä kaikkein rakkaimman joulukoristeen, ja laitat sen näkyvälle paikalle kotiisi. Ei muuta sille päivälle. Sitten polttelet kynttilöitä ja juot hiukan glögiä, jos se vaikka auttaisi pääsemään jonkinmoiseen joulutunnelmaan.
Siitä sitten pikkuhiljaa tekemään pakollisia jouluasioita. Jätä kaikki vähänkin turhat pois. Hyvä neuvo joulusiivouksen suhteen on kyllä ollut, että jos aiot viettää joulusi keittiön kaapeissa, pese ne. Jos siis sattuu olemaan sitä suursiivoustyyppiä, joka ei voi rauhoittua ennen kuin kaikki kaapit ja laatikot on siivottu ja pesty joulua varten...
Toinen vähän työläämpi juttu on, että ostat valmispiparitaikinaa (jotta pääset vähän helpommalla) ja teet setin pipareita ja koristelet valmiskuorrutteella (saa eri värejä). Pakkaat nättien nauhojen kanssa sellofaanipusseihin ja jaat sellaisille tuntemillesi ihmisille, jotka kaipaavat piristystä ja jotka todennäköisesti arvostavat elettäsi. Tai jaat yllätyksenä naapureille, erityisesti sellaisille, jotka eivät tervehdi tai ovat muuten yrmeitä. Tulee hyvä mieli siitäkin. : )
Muuta en keksi tähän hätään... Kannattaa kuitenkin kokeilla! : ) Onnea joulumielen metsästykselle!
Kiitos ja vielä kerran kiitos kauniista sanoistasi Leonida! Itku tuli, mutta hyvästä mielestä. Lupaan heti huomenna tehdä tuon listasysteemin.
Sain eilen illalla muuten kirjoitettua 50 (!!) ostettua korttia, mutta vielä pitäisi kirjoittaa melkein yhtä monta itse jaettavaa korttia, mutta onhan tässä vielä monta yötä jäljellä...kaikista eniten minua harmittaa tuo että olen väliaikaisesti (toivon niin) menettänyt korttien tekemisen ilon. Mutta jospa sekin vielä palaa takaisin, kun en hätäile väkisin tekemään.
Koville ottaa sekin, että on joutunut tunnustamaan sen että on uupunut, masentunut tai jotain sen tapaista. Itku on herkässä, tosin sitä se on aina ollut, mutta nyt tunnun olevan extraherkkä tuon itkuisuuden suhteen.
Pitkä aika työttömänä, monet menneisiin jouluihin liittyvät ilot ja surut näyttävät nyt puskevan pintaan ja vievän kaiken ilon joulun valmistelusta. Mutta minähän kaivan sen joulumielen esille aattoon mennessä, lupaan sen. Ja siinä ovat nuo sinun neuvosi suurena apuna. Kiitos vielä kerran viisaista sanoistasi.Kiitos tuestasi:)
Haluaisin kovasti kuulla sitten, että miten joulumielesi kävi. Ja saitko kiinni menneiden joulujen nostalgisista iloista, vai veivätkö menneet surut fiiliksen täysin.
On muuten vaikeaa myöntää, jos on masentunut tai uupunut. Uupumusta minun oli ainakin vaikea ensin huomata. Mutta pitkä työttömyysaika ainakin on varmasti aika hyvä syy tuntea itsensä masentuneeksi, ja siihen on täysi oikeus, joten annathan itsellesi armoa myös sen suhteen? Jos on masentunut, ei varmasti kortteilu kiinnosta, koska silloin ei kai oikein mikään saa kipinää syttymään. Toivon sinulle parempaa uutta vuotta, mieleisiäsi töitä ja mielenrauhaa!
Kiitos sydämen pohjasta sinulle!
Tehty-lista on muuten auttanut. Tosin tällä hetkellä tunnen syyllisyyttä siitä, että teen jouluvalmisteluja; eilen nimittäin itkettiin yhdessä ystäväni kanssa, joka sanoi että toiset laittaa joulua ja hän laittaa isänsä hautajaisia... minusta tuntuu niin pahalta hänen puolestaan.
Jostain näköjään alkaa taas kerran löytyä voimia tehdä kaikkea jouluun liittyvää, vaikka mieliala ei vielä paras mahdollinen olekaan.
En pakota itseäni korttien ja muun värkkäyksen maailmaan,mutta uskon että kun taas käännytään kevätpuolelle ja päivät pitenevät, löydän kipinän uudelleen. Toiveikkaana katselen askartelupaikkaani ja tarvikkeitani, milloin taas pääsen vauhtiin...En ole oikeastaan koskaan ennen kenellekkään tunnustanut olevani uupunut tai masentunut. Useasti on erinäisten taphtumien jälkeen ollut alavireisyyttä, mutta näin pitkään jatkunutta väsymystä ei koskaan. Aamulla jaksan kyllä nousta, kun olen sen itselleni selväksi tehnyt, että vaikka minnekkään ei tarvitse lähteä, herään viimeistään klo 7. Viikonloppuisin annan luvan itselleni nukkua hieman pidempään.
Säännöllisyys on mielestäni tärkeää, vaikka kotona olenkin; jos vaikka saisin töitä, niin on paljon helpompi sitten aamuisin nousta, kun on valmiiksi tietty rytmi elämässä.
Laitan kyllä sinulle kuulumisia joulun jälkeen; olet jo nyt auttanut minua suunnattomasti. Ihmeellistä miten näin netin kautta voi saada tukea vieraalta ihmiseltä; paitsi että sinä et enää tunnu edes vieraalta. Tämä ajatusten vaihto on tehnyt minulle hyvää. Joskus on vaikea puhua liian lähellä oleville ihmisille.
Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää!
Kiitos itsellesi, että jaksat kommentoida ja kertoa ajatuksiasi.
Onpa kurja joulu tulossa ystävällesi. Onneksi hänellä on sinut. Mutta koska itselläsikin on vaikeaa, yritä olla surematta liikaa ystäväsi kautta, mutta ollen tukena kuitenkin. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? Siis, että jos suru ei ole suoraan sinun (tunsitko ystäväsi isää), sure ystäväsi osaa, mutta ehkä ei kannata liian syvälle mennä hänen suruunsa. Myötäeläjän elämä on usein raskasta.
Sen sijaan voisit yrittää löytää omia kiitollisuudenaiheita, jotka varmasti kirkastuvat, kun tiedät, millaista ystävälläsi tällä hetkellä on. Kiitollisuus oman elämän hyvistä asioista ei tarkoita, että olisi vähemmän ystävän tukena.
Säännöllisyydestä päivärytmissä kiinni pitäminen on mielestäni fiksua. Se tekee varmasti hyvää päänupillekin, ettei elämä ihan haahuiluksi mene. Varmasti hyvä taktiikka.
Ja siitä vieraille puhumisesta. Se saattaa olla helpompaa myös siksi, että joutuu itse vähän itseään etäännyttämään omasta elämästään, jotta pystyy kuvaamaan tilanteita ja tunteitaan objektiivisemmin, jotta "vierailla" on mahdollisuus ymmärtää, mistä on kyse. Silloin joutuu pakostikin itse arvioimaan elämäntilannettaan ehkä sellaiselta kantilta, jota muuten ei tulisi mietittyä.
Kaikesta mielen mylleryksestä ja surustakin huolimatta toivotan sinulle ja perheellesi sävyltään iloista joulua. Yhdessäolostahan siinäkin on kyse...
Sepä tässä ystävän surussa onkin kun, tunsin ystäväni isän ihan pienestä asti; naapureina kun asuttiin. Tämä ystävän isä oli kuin toinen isä minulle. Jouluun liittyy eräs muisto hänestä joulupukkina jouluna jolloin oli siinä ja siinä että uskoako vaiko ei joulupukkiin. Pakko oli silloin uskoa. Muistanpa laulaneeni hänelle "Joulupuu on rakennettu"... haikeita muistoja.
Kaiken kukkuraksi tänään tuli uusi suruviesti. Tätä ystävän äitiä en tuntenut, joten tässä tilanteessa on apua tuosta neuvostasi olla liikaa surematta.Pahalta tuntuu joka tapauksessa. Jotenkin vain tuntuu, että tämän uutisen jälkeen se joulumieli on taas enemmän hakusessa.
Yritän kuitenkin noudattaa hyviä neuvojasi,joten eiköhän tässä selvitä. Joulu tulee ja menee, tein minä mitä tahansa. Tai olen tekemättä. Yritän rauhoittaa kuitenkin mieleni ja tehdä rakkailleni joulusta parhaan mahdollisen, kaikesta huolimatta.
Voi kurja, niinpä se suru sitten koskettaa myös omakohtaisesti sinua. Kuoleman edessä sitä on aika hiljainen.
Kovasti voimia, että jaksaisit iloita edes pienistä ihanista joulunhetkistä, vaikka isosti ajatellen olisitkin surullinen.
En tiedä, alkaako se joulumieli nyt kuitenkin taas jostakin väkisin kaivautua esiin; kortit jäi tekemättä, mutta porkkana- ja lanttulaatikot ovat uunissa parhaillaan ja vielä teen punajuurilaatikon ja imelletyn perunalaatikon... ja rosollin...karjalan paistin... lahjojakin on paketoimatta, mutta yöllä on kiva puuhastella!
Tämän vuoden joulumieli ei ole sellainen riehakas joulumieli, taitaa olla enemmän sellainen harras johtuen noista suruviesteistä. Tällä hetkellä olen kuitenkin joulun suhteen varovaisen toiveikas, ja uskon että inspiraatio muuhunkin tekemiseen alkaa taas kevätpuolella löytyä; kiitos sinun ja monen muun hyvän ystävän ja läheisen tuen.
Kuulostaapa hyvältä! Siis se, että vaikuttaa hiukan joulumieliseltä jo! Hienoa!
Ihanaa, rauhallista ja rentouttavaa joulua sinulle ja perheellesi, Ritva_47!
Lähetä kommentti