Onpa aika rientänyt! Blogini on jäänyt pahasti paitsioon elämän tapahtuessa niin vahvasti muualla. Ei ole riittänyt aikaa tai energiaa tälle rakkaalle harrastukselle, mutta toisaalta, en ole myöskään kokenut niin suurta tarvetta blogata, että olisin kaikin voimin raivannut sille aikaa, kuten joskus hoitovapaan aikana esimerkiksi tein. Kuten sanottu, elämää on ollut niin paljon Blogistanian ulkopuolellakin.
 |
| Toukokuun ihanuuksia pihassamme ja pientareellakin. |
Mistähän sitä aloittaisi. Vuosi sitten sain ratkaisukeskeisen valmentajan opintoni valmiiksi hiukan haikeana eroten mahtavasta opiskeluporukastamme; samaan aikaan sain työpaikan uravalmentajana; ja jatkoin psykologian perusopintojen suorittamista. Syksyn mittaan sain viimeisenkin psykologian kurssin suoritettua ja lisäopintoina hiukan positiivista psykologiaakin. Töitä olen tehnyt sen mukaan, mitä työnantajalla on ollut, myös palvelunmuotoiluun, sisällöntuottamiseen ja markkinointiinkin liittyen. Keväällä pääsin pitämään valmennuksia toisellekin yritykselle. Alallani on vähemmän kokopäiväisiä kuukausipalkkatöitä, ja useilla on niin sanottuja nollatuntisopimuksia tai tekevät työtä oman yrityksen nimissä. Pitkän tähtäimen tavoitteeni on kuitenkin työllistyä kokopäiväisesti ja pysyvämmin. Olen parhaimmillani, kun ei tarvitse laskea tunteja. :)
Oppimiskäyräni on edelleen noususuuntainen ja nautin joka hetkestä uuden työn parissa. Olen tavannut huikean upeita ihmisiä, joiden kanssa olen saanut kulkea pätkän matkaa yhdessä, ja joista moni on jäänyt mieleeni pysyvästi. Valmennettavani ovat ehdottomasti parasta tässä ammatissa. Ja merkitykselliset keskustelut, joita käymme ei pelkästään urasuunnittelun tai työnhaun puitteissa, vaan valmennettavien koko elämän osalta. Saamani palaute on ollut kiittävää ja kiitettävää, mikä osaltaan on vahvistanut uskoani siihen, että valitsin oikein; minusta on tähän. En ole siis enää vain oman intuitiivisen ajatukseni varassa, että minulla olisi annettavaa näissä merkeissä. Se on ihan mahtavaa!
Asioilla on tapana järjestyä ja moni asia alanvaihtoni suhteen on loksahtanut paikoilleen. Toteutumattomia työunelmia on vieläkin ja hyvä niin. Olen jo nyt onnistunut uuden ja mielekkään työn etsimisessä nopeammin kuin kuvittelinkaan. Mitä kaikkea sitä tulevaisuus vielä tuokin mukanaan?!?
 |
| Tulppaaneja, vuohenjuurta ja hortensiaakin näköpiirissä. |
7 kommenttia:
Olen onnellinen puolestasi, että uskaltauduit heittäytymään uuteen ja epävarmaan ja että taloudellisesti vaikeina aikoina olet heti onnistunut työllistymään uudelle alalle. Kertakaikkiaan upeaa!
Kiitos rakas ystävä!
Kyllä se on tosiaan kannattanut erityisesti päänupin kannalta, vaikka täystyöllistymiseen onkin vielä matkaa...
Ihana lukea ihmisestä, joka toteuttaa unelmansa. Mä niin ihailen sua :), aikuisten oikeasti!
Kesäiloa ja valoa!
t. nainen joka tekee OK kivaa työtä mutta haaveilee muutoksesta ;)
Ihana Elisa! Unelma toteutuu hitaasti, mutta varmasti - niin haluan uskoa. Etsin vielä henkistä kotiani alalla, mutta nautin täysillä myös nykytöistä ja -työnantajista. Ts. olen sitoutunut tähän tilanteeseen 100%, koska minulla ei ole kiire. Ammattitaitoa pitää kasvattaa ja samalla nauttia kohtaamisista upeiden valmennettavien kanssa.
Vai ok kiva työ... Meidän pitänee tavata! ;) Otetaan uusi setti uudella tavoitteella!
Uskomatonta Leonida! Mä en ole käynyt ikuisuuksiin sun blogissa, etkä säkään vissiin mun. Tänään kävin kurkkaamassa täällä ja illalla saan sulta kommentin! Oliko tää ihanaa sattumaa, vai näitkö mun käyneen? Mä haluan uskoa sattumaan.... :)
No, pitkästä aikaa!! En nähnyt mistään, että olit käynyt, joten ihan sattumaa se oIi!
Olen tosiaan ollut todella vähän blogimaailmassa viime aikoina ja tänään kurkkasin sinua. :) Ihanaa kesää!
Ehdottomasti meidän pitää tavata :)! Kesäiloa ihanalle!
Lähetä kommentti