Vuosi 2013 oli tiukkaa pakertamista opintojen kimpussa: psykologian perusopintoja sekä ratkaisukeskeisen valmentajan oppia. Vuoden 2014 alussa päätin saattaa hakupaperini ajan tasalle, vaikka opinnot olivatkin vielä kesken, jotta voisin "haistella" mahdollisuuksia työllistyä uudelle alalle. Se kannatti, sillä kesäkuun alusta 2014 pääsin työnhakuvalmentajaksi ja sittemmin urasellaiseksi. Olen ikuisesti kiitollinen esimiehelleni ja yrityksen omistajalle tilaisuudesta, jonka hän antoi minulle tietämättä varsinaisesti, olenko hyvä valmentaja lainkaan. Palaute esimieheltäni on ollut jatkuvasti kiittävää ja olen saanut kuulla ihmetystä moninaisista taidoistani. Ammatillinen itsetuntoni on noussut kohisten. Eikä vähiten ihanien valmennettavien ansiosta, joilta saatu palaute on tämän työn suola.
Töitä oli vuoden loppuun varsin mukavasti ja enemmän oli tiedossa; kuukausipalkkatyö siinsi jo lähellä. Vuoden viime metreillä tuli kuitenkin tieto, että suunnitelluista valmennuksista vuonna 2015 toteutuisi vain murto-osa ja sain heittää kaivoon haaveeni täysipäiväisestä työpaikasta. Vuoden 2015 olen sinnitellyt sovitellun päivärahan voimin tehden uravalmennuksia myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella, mikä ei varsinaisesti ole ollut ideaaliratkaisu perheelleni. Onneksi sain itselleni toisenkin työnantajan, jolle olen tehnyt töitä määräaikaisuuksin. Aikataulut ovat kolahdelleet pahasti viime syksynä ja olen joutunut kieltäytymään monista töistä vain sen vuoksi, että olen ollut osittain varattuna ensimmäisen työnantajan valmennuksiin. Niistä ei kuitenkaan ole riittänyt koko syksylle, joten ansiosidonnainen on huvennut tiuhaan tahtiin. On kuitenkin ollut erittäin mielenkiintoista ja valaisevaakin tehdä töitä kahdelle kilpailevalle yritykselle ja oppia, miten eri tavoin voi samat asiat hoitaa. Olen oppinut paljon molemmilta, myös siitä, mitä pitkällä tähtäimellä en halua.
Tiivistetysti täydellisen alanvaihdon plussat ja miinukset voisi kertoa näin:
+ Miten elähdyttävää onkaan ollut lähteä tutusta ja turvallisesta ympäristöstä, työtehtävistä ja koko alalta uuteen tuntemattomaan!
+ Rakastin opiskelua ja voisin opiskella lopun ikääni, mikäli joku siitä minulle maksaisi toimeentulon
+ Sain valtavasti uutta potkua ajatuksiini ja laajennettua perspektiiviäni
+ Olen päässyt käyttämään aiemmasta työurastani kertynyttä kokemusta ja näkemystä nykytyössäni, joten sekään ei mennyt millään mittapuulla hukkaan
+ Olen tutustunut sekä opinnoissani että töissä uljaaseen määrään mielenkiintoisia, erilaisia ja mahtavia ihmisiä
+ Olen nauttinut paljon vapaudestani olla kotona ja tehdä töitä myös täältä käsin
+ Olen saanut viettää paljon enemmän aikaa myös kotona neljäs- ja ekaluokkalaisteni kanssa. Sitä ei voi mitata missään rahassa.
+ Koen, että monta ovea on avoinna ja mahdollisuudet miltei rajattomat - tunne on voimauttava!
+ En mieti enää, jaksanko eläkeikään asti työelämässä
+ Koen entistä vahvemmin, että elämä kantaa
- Menetys on ollut suurin taloudellisesti. Nykytöissä on turha haaveillakaan entisestä tulotasosta.
- Tuntien laskeminen ja raportoiminen moneen suuntaan ei pitkän päälle innosta. Olen luonteeltani kuukausipalkkainen ja tällä kuviolla päädyn tekemään hurjia määriä ilmaista työtä.
- Toisinaan kotona opiskelu ja osin työskentelykin on ollut raskasta, sillä aikuiskosketus on välillä minimaalinen. Silloin pinna on tiukalla.
- On vaikeampi ottaa itsekkäästi aikaa itselleen, kun on niin paljon kotona. Jos lähtee säännöllisesti töihin muualle, pääsee automaattisesti "rauhaan" kodin tekemättömistä töistä ja voi keskittyä täysipainoisesti töihin.
- Välillä pohdin, jaksanko enää normaalia 8 tuntia päivässä työtahtia, vaikka työ olisikin mieleinen. On niin mukavaa saada pyykit ja tiskit hoidettua päiväsaikaan, ettei illalla tarvitse enää jaksaa.
Nyt seison jälleen uuden kynnyksellä. Uudet kuviot eivät ole vielä varmistuneet, mutta on hyvin mahdollista, että saan lähiviikkoina määräaikaisuuden valmentajan tehtävästä, joka on iso harppaus täsmälleen siihen suuntaan, mistä aloittaessani haaveilin. En uskalla siitä vielä enempää kertoa siltä varalta, että se menee mönkään. Kävi miten kävi, muutoksia on joka tapauksessa tulossa henkilökohtaisessa elämässä enemmänkin. Aloitamme rakentamisen myöhemmin tänä vuonna ja ensimmäisenä on edessä nykyisen kodin myyminen ja vuokralle muutto. Isoja muutoksia nekin.
Leppoisaa loppiaista ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille!
11 kommenttia:
Voi vitsit miten loistava teksti!! On hienoa kuulla, että kaikki on mennyt noin hyvin ja tyytyväisyys paistaa sieltä.
On myös hienoa saada lukea ihan konkreettista asiaa juuri noista asioista, niistä, joita itse tällä hetkellä pohdin.
Loistokirjoitus!!
No kiitos paljon Helmi Nainen! :D Kyllä tässä on taustalla noista työjutuista stressattukin, että olisipas se hienoa, jos tuo työkuvio järjestyisi kuten toivon.
Kyllä näitä kannattaa pohtia, jos alanvaihto on edessä. Punnita ne plussat ja miinukset. Pistähän unelmointivaihde päälle ja mieti, miten haluat elämääsi elää pitemmällä tähtäimellä työmielessä ja muutenkin. Sitä kautta voit päästä kiinni siihen, mikä ala/työ voisi kutkuttaa seuraavaksi.
Itsekin tein niin ja annoin unelman hautua ja nyt se mahdollinen työ on sitä sorttia, mistä unelmoin ihan alussa ja sellaisessa työympäristössäkin, josta pidän. Tunnistin mahdollisuuteni sen ansiosta, että olin miettinyt tarkemmin, mikä olisi unelmatyö ja -työpaikka. :D
Iso halaus!
Eih…kuulostaa kovin tutulta. Niin kuin minä muutama vuosi sitten: irtiotto töistä, psykologian opintoja, alanvaihtohaaveita, haaveita rat.kes.valmentaja-koulutuksesta, burn outia, uravalmennusta...mutta mulla tyssähti siihen, etten löytänyt sopivan hintaista ( lue: riittävän halpaa itse maksettavaksi) ratk.kes. ohjaaja kurssia. Maksoitko sinä kurssisi omasta pussista? En nyt ehtinyt kahlaamaan blogiasi sen enempää nyt, mutta täytyy palata.
On oikeasti ilo lukea, että joku melko samankaltaisessa elämäntilanteessa kuin minä, tavoittelee samanlaisesta käännettä kuin minä – ja vieläpä saa toteutettua unelmansa! Onnittelut! Minä palasin vuorotteluvapaani jälkeen takaisin päivätyöhöni, kun aika loppui kesken. En yhtään innoissani, mutta onneksi sain vuoden tehdä juuri sitä mitä oikeasti haluan, ja sain siitä kyllä voimaa taapertaa eteenpäin. :)Onneksi työssäni on sen jälkeen tapahtunut paljon sellaisia muutoksia, että voin sanoa viihtyväni oikein hyvin eikä ole enää niin hirveätä poltetta suunnanmuutokseen.
Mutta menestystä sinulle valitsemallasi tiellä! :)
Ai juu, linkkasin blogiini, jolla ei ole tosin mitään tekemistä ko. aiheen kanssa. Mutta saa sinne silti tulla kurkkimaan. :)
Onpa hauska, että meillä on ollut niin samankaltaiset alanvaihtohaaveet! Olin minäkin katsellut jo kaikenlaisia valmentajakursseja life coachista business coachiin ennen irtisanoutumista, mutta todennut ne liian kaliiksi, enkä muutenkaan minulle sopiviksi. Ratkes-valmentajakurssin löydettyäni olinkiin iloinen, että löytyi juuri sopiva koulutus. Sain vapaaehtoisena irtisanoutujana paketin työnantajaltani ja sen turvin maksoin tuon ratkes-koulutuksen. Olen kyllä miettinyt, että siinä vaiheessa alanvaihdon halu ja tarve olivat niin suuret, että olisin luultavasti joka tapauksessa hakenut lainaa pankista ko. koulutusta varten ja opiskellut esim. työn ohessa.
Onpa hyvä, että työkuviot menivät noin mukavasti, että viihdyt oikein hyvin. Suunnanmuutoksen voi tehdä myöhemminkin! :D
Onnellista vuotta 2016 sinulle!
Ihana Arkitaivas. Sä olet loistava esimerkki ihmisestä, joka uskaltaa tavoitella unelmiaan ja vielä onnistuu siinä. Suorastaan idolini olet.
Olen 100% vakuuttunut, että olet oikealla alalla. Olet niin ihanan valoisa ja inspiroiva persoona, että oksat pois. Ja kaiken lisäksi koen, että meillä riittää juttua myös työ/couchausjuttujen ulkopuolella......
Tapaamisemme sai aikaan sen, että USKALLAN tavoitella unelmiani, enkä lähte heti alisuorittamaan niin kuin olen tehnyt osan elämästäni.
Pusu ja halaus, olet ykkönen!!
Onpa älyttömän innostava postaus. Juuri sellainen elämä josta ajattelen etten ikinä uskaltaisi, mutta upeaa teille fiksuilleja rohkeille :)
Sä oot upea valmentaja, sen tiedän. Ja elät kuten opetat. IHAILUA!
Käyn kurkkimassa, kiitos vinkistä! :)
Oletpa ihana. Kiitos kauniista sanoistasi! :) Työjutuissa varsinkin on helppoa olla valoisa; kotona on sitten ihan eri juttu. :D Mutta on työtyytyväisyys kyllä ihan eri tolalla kuin joskus aiemmin.
Ihan mieletöntä, että uskallus lisääntyi! Minä kyllä uskon, että olisit muutenkin lähtenyt sitä kautta miettimään muutosta - olet sen verran fiksu nainen, joka ottaa opikseen menneestä.
Halauksia! <3
Kiitos P! Kun tarpeeksi kauan miettii, että haluaa muutosta, kyllä se siitä lähtee lutviutumaan tavalla tai toisella. Siispä sinullekin, fiksu ja rohkea P! :)
Jostain syystä on kyllä paljon helpompi nähdä objektiivisesti muiden asiat kuin ne omat. Että ei se eläminen kuin opettaa ole aina ihan niin selvä juttu. ;)
Tsemppiä sulle, paljon pohdittavaa sielläkin ilmeisesti! <3
Lähetä kommentti