Elokuvalippuja 21 vuodelta 163 kappaletta.
Laskin, että tämän pinon lippuja on kerätty vajaa kahdeksan kappaletta vuodessa. Siinä ei kuitenkaan ole kaikki liput elokuvista, jotka olen nähnyt näiden vuosien aikana. Kaikki Pariisin opiskeluaikojen liput ovat koristeina valokuvakansiossa. Siellä on myös lippu Philadelphia-elokuvaan (version francaise), joka kärsi, täytyy myöntää, hieman siitä, että Tom Hanks puhui ranskaa. Onneksi muut senaikaiset leffat näin alkuperäisversioina, olivatpa ne englannin- tai ranskankielisiä. Oli myös joitakin vuosia, jolloin hyvä ystäväni oli elokuva-alalla töissä, ja pääsin avecina vaikka kuinka moneen, upeaan kutsuvierasnäytäntöön, joista lippuja ei saanut mukaansa lainkaan. Kun kävin lippuja läpi, totesin myös, että on jokunen lippu jäänyt tallettamatta tähän nippuun, sillä tiedän nähneeni joitakin elokuvia nimenomaan teatterissa, mutta lippu puuttui silti.
Tältä kasa näyttää hiukan levitettynä, toivon mukaan vaikuttavammalta... : )
Pinon ensimmäinen elokuva on Rainman 12.5.1989.
Pinon viimeisin elokuva on Katseeseen kätketty (El secreto des sus ojos) 18.5.2010.
Olen aina ollut elokuvaintoilija. Suuren valkokankaan vetovoimaa ei oikein voi verrata isoimpiinkaan televisioihin tai videotykkeihin. Elokuvateatterissa on omanlaisensa tunnelma, minkä takia sinne mielelläni lähden katsomaan hyviä elokuvia. Ex tempore, jos pääsisi, olisi hienoa. Nykyään harvemmin pääsee, mutta se ei ole niinkään oma valintani, vaan elämäntilanteen aiheuttama (pikkulapsiperhe) valinta.
Lippuja plärätessäni tulee kyllä mieleen paljon muistoja. Hämmästyn myös, miten aika on kulunut. Pretty Woman on todella vanha elokuva, näin sen vuonna 1990! Paistetut vihreät tomaatit tuli katsottua jo vuonna 1992. Pidin siitä hyvin paljon silloin. Oliko Englantilainen potilas (1997) tosiaankin jo niinkin kauan sitten kuin vuonna 1997? Ralph Fiennesista tuli yksi lempinäyttelijöistäni sen jälkeen.
Upeita, mieleenpainuvia ja jollain tavalla koskettavia elokuvanautintoja tarjosivat Rita Hayworth - avain pakoon (The Shawshank Redemption, 1994), Breaking the Waves (1997), Kaikki äidistäni (Todo sobre mi madre, 2000), Vihreä maili (The Green Mile, 2000), 21 grammaa (2004) ja Katseeseen kätketty (El secreto de sus ojos, 2010).
Yllämainituista ensimmäisellä oli aivan surkea suomenkielinen nimi. En voinut uskoa, että se ystäväporukkani (kolme miestä) halusivat lähteä katsomaan tuonnimistä elokuvaa (Rita Hayworth...), koska en voinut uskoa, että hyvällä elokuvalla voisi olla noin typerä nimi. Olin toooodella väärässä; leffa oli erinomainen ja mieleenpainuva. Tajusin myös elokuvan alussa, että olin lukenut tarinan kirjana, josta en tosin muistanut paljoakaan. Onneksi suostuin lähtemään sitä katsomaan.
Jollain tapaa silmiä avaavia, mielenkiintoisella tavalla viihdyttäviä, tai muuten mieleenpainuneita elokuvia olivat muun muassa The Doors (1991), In Bed with Madonna (1991), Pulp Fiction (1995), Trainspotting (1996), Levottomat (2000), Kill Bill: Vol 1 (2003), Kill Bill: Vol 2 (2004), Tahraton mieli (Eternal Sunshine of the Spotless Mind, 2004), Kukkia ja sidontaa (2004), Brokeback Mountain (2006), Volver - Paluu (2006) ja Pan's Labyrinth (El laberinto del fauno, 2007).
Ehdottomia fanitussaagoja on edelleen Tähtien sota (Star Wars). Vuosia en voi laittaa, koska kuusi elokuvaa eri vuosikymmenillä vie liikaa tilaa, mutta tämän fanituksen takia juttelen täysin sujuvasti Darth Vaderista, klooneista ja sitheistä naapurin seitsenvuotiaan pojan kanssa. Toinen upea trilogia on tietenkin Taru sormusten herrasta, sen odotuksen arvoinen, että elokuvanteon tekninen puoli ehti kehittyä riittävälle tasolle mahdollistamaan leffan upean visuaalisen ilmeen ja erikoistehosteet. Olen myös Matrix- ja Harry Potter -fani, joiden yksittäisiä elokuvia en ala tässä listata.
Pieniä, kauniita, hyväntuulen elokuvia, vaikkeivät välttämättä kevyitä, ovat olleet Pieni suklaapuoti (Chocolat, 2001), Amélie (2002), Sideways (2005) ja Happy-go-Lucky (2008).
Sitten elokuvia, jotka eivät ole jättäneet mitään muistijälkeä - edes siitä, kuka oli pääosassa: Sankari vai vakooja (1991), Oikeustaistelu (1991), Takaa-ajettu (1993), Rakkauden pilvitarha (1996), Donnie Brasco (1997), Enkelten kaupunki (1998), Konttorirotat (1999), Salaisuus pinnan alla (2000), Goya (2000), Italian Job (2003), Rakkautta vain (2003), Alexandran suunnitelma (2004), The Island (2005) ja The Break-Up (2006).
Oli mielenkiintoista käydä lippunippu läpi. Kuin olisi käynyt elämäänsä läpi. Aion jatkaa lippujen keräämistä, vaikka niitä kertyy tällä hetkellä melko harvakseltaan. Mieheni kanssa varmasti elvytämme tämän harrastuksen viimeistään sitten, kun lapset voivat olla sen aikaa jo yksin kotona. Siihen asti täytyy tyytyä tiettyyn satunnaisuuteen.
8 kommenttia:
Hieno kokoelma. :) Jännä katsoa jälkeen päin, mitä on tullut katsottua ja kenen kanssa.
Tuttuja elokuvia oli listoillasi. Myös tuolla ei mitään muistikuvaa listalla. Valitettavasti en voi sanoa katsoneeni kaikkia, sillä esim. Tähtien sodat ja Sormuksen herrat löytyy hyllystä, muttaa koskaan en ole niitä katsonut. Tai no, Taru sormusten herrasta on tullut kerran katsottua luomien läpi. Ei vissiin ollut mun elokuva, kun piti nuhaktaa kesken, vieläpä ihan alkumetreillä. :D (tätä ei kyllä kannata kertoa ääneen oikeille elokuvaharrastajille...) Katsottiin muuten vielä kaveriporukassa meidän kotona. Nukahdin muistaakseni siinä vaiheessa sohvan nurkkaan, kun olin saanut tarpeeksi karkkia. :D
Ihana kokoelma ja kunnioitettavaa sitkeyttä kerätä noin kauan leffalippuja. Vain noi espanjalaiset ovat jääneet multa katsomatta, ei-muistijälkeä listasta ei minullakaan juuri ole muistijälkiä.
Itsekin tykkään elokuvista. Aikoinaan tuli käytyäkin, nykyisin mennään ihan dvd-linjalla. Mies hankki sentään lohdutukseksi videotykin :)
Pitääpäs vielä heittää kysymyksiä, että muistatko:
1) Mikä oli ensimmäinen leffateatterissa näkemäsi elokuva?
2) Mikä oli eka elokuva, minkä kävit katsomassa ilman vanhempaa?
Itse olen käynyt ekaa kertaa leffassa joskus 70-luvun puolivälin paikkeilla katsomassa jotain eläinelokuvaa Afrikasta, isäkään ei enää muista mitä. Sen sijaan hän muistaa elävästi, kuinka itkin vuolaasti Bim mustakorvassa ja ET:ssä :) Ja ensimmäinen leffa, jota menimme katsomaan kavereiden kanssa oli joku niistä lukuisista Uuno Turhapuroista 80-luvun alussa.
Asuin Savonlinnassa muutaman vuoden elokuvateatteri Killan vieressä. Silloin kävin elokuvissa erittäin usein, joskus viikottain kun sattui kiinnostavia filmejä.
Harmittaa tuota nippuasi katsoessa, etten kerännyt edes muistiinpanoja niistä elokuvista. Mutta esimerkiksi Almodovarin ohjauksiin ihastuin silloin valtavasti, yksi niistä 'Maleducation', toinen 'Meri sisälläni'!
Well, ihana postaus, herätti paljon muistoja ja täytyykin hetki miettiä muita elokuvasuosikkejani, inhokitkin kyllä muistan...
Voi vitsi, miten mielenkiintoinen juttu!
Omia all-time-suosikkejani ovat ainakin: The Shawshank Redemption, Amelie, Philadelphia, Tunnit, Sideways, Magnolia, Almodovarin tuotanto, Taru sormusten herrasta-trilogia, Kolme väriä-trilogia.
Maritan kysymykseenikin muistan vastaukset: 1) ET, 2) joku Uuno ja sitten ulkomaisista TopGun. Tomppa oli silloin niin ihana...
Kiitos kaikille keskustelusta! Hirmuisen mielenkiintoista lukea mielipiteitänne ja muistojanne leffoista!
Maritan kysymyksiin vastauksista muistan vain ekan: ET. Toinen on varmaan ollut minullakin jotain Top Gunin luokkaa, kun olemme Mirkan kanssa samaa ikäluokkaa, mutta en voi olla ihan varma.
Muistaakseni olen muuten nähnyt Maleducationin myös, ja sitten kutsuvierasilloissa ja DVD:ltä muitakin Almodóvareita, mutta Meri sisälläni on katsomatta. Yleensä singahdan katsomaan kaikki uudet Almodóvarit. Ja Mirkan listasta kyllä allekirjoitan muistamisen arvoisiksi nekin, joita en maininnut (kun ei ollut lippuja), eli Magnolia, Tunnit, ja Kolme väriä.
Suosittelen muuten tuota uusinta näkemääni elokuvaa eli Katseeseen kätketty. Voitti ilmeisesti viimeisimmän ulkomaisen elokuvan Oscarin, eikä aiheetta.
Ai niin. Tuo Tähtien sota on sekä minun että mieheni suosikki, samoin kuin uusi versio Galacticasta. Joku asuu sisälläni, eikä se ole meri, vaan joku avaruusräiskeestä innostunut pikkupoika. : )
Aloin miettiä, mitkä ovat elokuvista sellaisia, jotka ammahtavat heti mieleen.. Ensin tuli My Left Foot, jossa Daniel Day Lewis esittää todella lahjakkasti monivammaista miestä. Muistan, että ensimmäisellä kerralla se todella järisytti. Tästä johtui ajatus Sademieheen, Forrest Gumpiin, Heräämisiin...
Lähes kaikki Meryl Streepin elokuvat ovat myös säväyttäneet, ehdoton suosikkinaisnäyttelijäni!
Viime aikaisista yllätyksistä voin mainita elokuvan Seitsemän Elämää. En odottanut elokuvalta mitään ihmeellistä, kriikikotkin muistaakseni olivat sen enemmän tai vähemmän lyöneet lyttyyn. Alku olikin todella hämmentävä, tuntui, että eihän tässä ole mitään järkeä. Mutta loppua kohti elokuva tiivistyi ja loppuratkaisu oli niin erilainen ja yllättävä, että vielä seuraavana aamuna mietin elokuvan käänteitä. Kaikki alkupuolen kummallisilta tuntuvat seikat saivat loogisen selityksen lopussa.
Harry Potterit, Disney-elokuvat... kestävät useita katselukertoja!
Enkä koskaan ole lähtenyt niin hiljaisesta elokuvateatterista kuin katsottuani Schindlerin listan...
Sinäpäs muistutit sellaisistakin leffoista, joista minulla ei ollut lippua, mutta kyllä tekivät vaikutuksen, kuten Forrest Gump, Schindlerin lista ja Meryl Streepin elokuvat usein. Myös Harry Potterit on nähty viimeistä lukuunottamatta, ja ovat ehdottoman viihdyttäviä ja siksi omassa lajissaan hyviä.
Lähetä kommentti