tiistai 19. tammikuuta 2010

Pariisin taivaan alla



Eiffel-torni (Tour Eiffel) sunnuntaina 17.1.2010.

Matka on ohi; olen palannut tänään arkeen. Ihana, raskas reissu todella ihanassa, rakkaassa seurassa (äitini ja siskoni)!

Kaikesta mahdollisesta hässäkästä, jota olisi voinut olla, ei toteutunut mitään. Olimme varautuneet, että De Gaullen lentokenttä olisi ollut ehkä kaaoksessa aamupäivällä päättyneen lennonjohtajien lakon jälkeen; että toinen matkalaukuistamme olisi jäänyt saapumatta (niin kävi siskoni ja minun Italian reissulla reilut kymmenen vuotta sitten); että taksit liukastelisivat kesärenkailla lumessa, joka sotki Pariisin keskustan liikenteen alkuviikosta; että hotelli kaikella epätodennäköisyydellä (olin siellä viime kesäkuussa ja tiedän hotellin hyväksi) olisi kuitenkin sotkenut huonevarauksemme ja triplahuone olisi jäänyt saamatta...

Hah, paikan päällä oli lentokenttä täysin toimintakunnossa ja saimme matkalaukut nopeasti; lämpötila reilusti plussalla; ilma ja tuoksut kuin keväällä; hotellihuone juuri niin hyvä kuin odotin ja siellä oli toivomamme kylpyamme; ja lauantainen "heavy rain", jota oli luvattu, muuttui leppoisaksi, lämpimäksi sateeksi, joka ei meitä haitannut lainkaan (lauantai oli ostospäivä). Kaikki meni siis loistavasti!

Shoppailun tuloksista laitan erillisen postauksen, johon liitän hiukan kuviakin, kunhan ehdin niin pitkälle. Muista suunnitelmista toteutui vierailu ystäväni kotiin lauantai-iltana samppanjalle ja pikkusuolaisille sekä ystäväni varaamaan ravintolaan 17. kaupunginosassa (arrondissement). Ilta oli hauska ja vilisti hirmuista vauhtia, kun paikalla oli neljä naista, joista yksi oli tavannut kaksi muuta viimeksi ehkä 17 vuotta sitten!

Sunnuntaina onnistuneen kirpputorireissun jälkeen nousimme Trocadéron metropysäkin kohdalta katsomaan Eiffel-tornia Seinen toiselta rannalta. Sen jälkeen pienen kävelimme Passyn putiikkialueella (metro La Muette tai Passy), jossa suurin osa liikkeistä oli kuitenkin kiinni, ja nousimme jälleen metroon suuntana Charles De Gaulle - Étoile -pysäkki, toisin sanoen Riemukaari (L'Arc de Triomphe).


Riemukaari (L'Arc de Triomphe) sunnuntaina 17.1.2010.

Olisin ollut valmis nousemaan taas Riemukaaren katolle katsomaan Pariisin maisemia, mutta paikalla oli todella paljon turisteja ja lipunmyyntiin oli sen verran jonoa, että kävelystä kivistävät jalkamme eivät jaksaneet jäädä kökkimään liput saadaksemme. Kävimme sen sijaan Riemukaaren alla katselemassa sekä Champs-Elysées'n että La Défensen modernin kaaren, La Grande Archen, suuntaan, ja katsomassa tuntemattoman sotilaan hautaa.

Lähdimme tepastelemaan Champs-Elysées'tä (Avenue des Champs-Elysées) pitkin ja katselemaan menoa. Pian kuitenkin totesimme, että se katu on nähty ja oli parempi suunnata jo kotia kohti. Onneksi piiiitkän kadun varrella on useampikin metropysäkki, joten pääsimme kivuttomasti takaisin hotellimme suuntaan Boulevard Haussmannille. Kaupat siellä olivat sunnuntaina kiinni, joten päätimme herkutella krepeillä (crèpes), joita Pariisissa ollessa ehdottomasti pitää maistaa. Ne pitäisi ehdottomasti ostaa kreppikioskista, joka vastaa meidän tuttuja snagareitamme, koska sellaiset krepit ovat mielestäni parhaita, mutta talvella ja tuntikausien talsimisen jälkeen on voitava joustaa hiukan. Päädyimme siis mukavaan kreppiravintolaan.

Lopulta palasimme hotellille mahat ähkyinä ja iloisina siitä, että kello ei ollut liikaa. Meistä jokainen kävi onnellisena kylvyssä ja luki lehtiä tai kirjaa, ja nautimme perjantaina minibaariin ostamistamme herkuista ja pienestä pullosta samppanjaa. Ihanan leppoisa viimeinen Pariisin ilta. Olimme hyvin tyytyväisiä, ettei tarvinnut lähteä mihinkään bilettämään (olemmekohan jo ihan mummoutuneita, vaikka ikämme ovat 31, 37 ja 56 v.!).

Maanantaina ehdimme hyvin vielä käydä tekemässä viimeiset ostokset, joista myöhemmin tosiaan lisää. Olimme hyvissä ajoin lentokentällä ja koneessakin sujui kaikki stressittömästi aina siihen asti, kun perämies kertoi, että Helsinki-Vantaan kentällä on kenttähenkilökunnan yllätyslakko. Se tarkoitti sitä, että lentokoneemme ei pysähtynytkään tuubiin jättämään matkustajia pois, vaan jatkoi suoraan hyvin kauas hangaarin suuntaan siihen paikkaan, jossa se tuli viettämään yönsä. Meille oli onneksi bussikyyditys terminaaliin. Yksi yksinäinen lentokenttätyöntekijä purki laukkuja koneesta "junaan", jolla ne kuljetetaan terminaaliin. Olimme varmoja, että nyt menee kauan ennen kuin saamme laukut, kun näimme odotusaulassa kahden aiemman lennon matkustajia odottelemassa. Mutta ei siinä mennyt kuin reilu puolisen tuntia, kun molemmat laukut olivat taas meillä. Kaikki hyvin siis!

Tähän loppuun lisään kuvat aivan ihanista vanhoista valokuvista, jotka ostin kirpputorilta. Näitä katsellessa kyllä miettii, mitä kuvien ihmisille tapahtui ja millaisia he olivat. Mielikuvitus alkaa laukata... Olisin halunnut penkoa kuvia vielä pidempään ja ostaa jokusen lisää, mutta osuin valokuvalaatikoille juuri, kun myyjä oli alkanut jo pakata kamppeita pois. Seuraavalla Pariisin reissulla sitten lisää!

 
Papa, je pose (Isi, minä poseeraan).


Madeleine, Juliette & Marguerite Malapert.


Suloiset veljekset, oletan, joiden nimiä ei kuvasta löydy.


Jeanne et Stéphanie.


Tyttönen, josta ei kerrota tarkemmin.


Souvenir de ta petite amie Blanche. 28 Octobre, 1915.
Toisin sanoen "muisto pikkuystävältäsi Blanchelta".

2 kommenttia:

  1. Hienoja vanhoja valokuvia, ihan hengästyn niitä katsellessani. Valokuvat ovat olleet niin toisenlaisia sata vuotta sitten. Digiaika on tuonut hiukan inflaatiota kuviin vaikken vaihtaisi omaa digikameraani vanhaan järjestelmään enää.

    VastaaPoista
  2. Olen samaa mieltä kuvista; katselen ja hypistelen niitä jatkuvasti, vaikken edes tiedä, mitä lopulta niillä teen!

    Olin todella innoissani, kun löysin sen valokuvakasan ja olisin viettänyt aikaa vielä enemmän niiden parissa, ellei myyjä olisi jo pakannut kamppeensa pois.

    VastaaPoista

Odotan innolla kommenttejasi!