Tilanneraportti 11 päivän jälkeen

Kahden viikon sokeri- ja makeutusainelakkoni lähestyy loppuaan. Tänään on jo yhdestoista päivä ilman lisättyä sokeria ja makeutusaineita. Repsahduksia makeanhimossa ei sellaisenaan ole tapahtunut yhtään!

Mutta tänä aikana olen syönyt tai juonut seuraavia herkkuja:
1) Maustettua, eli hyvin sokerista jugurttia 1 dl. Tämä tuli tarjottimella äitienpäiväaamiaisella sänkyyn. En tietenkään kieltäytynyt.
2) Puolukkavispipuuroa. Mies teki itse sokeroiduista, murskatuista puolukoista vispipuuroa. Sitä tarjosin lapsille ja itselleni aamulla, koska säästin aikaa, ja se on harvinaista herkkua. En lisännyt sokeria pinnalle, kuten tavallisesti, vaan söin pelkän maidon kanssa. Tätäkään en syönyt makeanhimon kourissa, mikä on tärkeää minulle.
3) Lasillinen makeaa siideriä. Halusin vaihtelua juomiin eräänä iltana herkkubagelin kanssa; on tullut tuota Bonaquaa juotua sen verran, että piti saada jotain muuta. No, siideri oli uusi minulle, miehen valitsema, ja ensimmäisellä hörpyllä totesin, että hirveän makeaa. Suosin itse ranskalaisia siidereitä, jotka on tehty puhtaasti omenoista lisäilemättä vettä tai sokeria, mutta tämä sattui olemaan jotain ruotsalaista, jossa oli 15% omenamehua ja loput vettä. Mehussa oli epäilemättä sokeria lisättynä, koska se oli aivan liian makeaa. Tämä oli siis makea erehdys.
4) Fresita-mansikkakuohuviiniä vajaa puoli lasia. Olin viime perjantaina viettämässä tyttöjen iltaa ystävien kanssa, kun yksi heistä tarjosi hiukan Fresitaa. Tarkastimme pullon kyljestä, että sisällä oli tosiaan pelkkää mansikkaa ja kuohuviiniä. Siispä otin vajaan lasillisen. Enkä pystynyt juomaan kuin vajaat puolet siitä määrästä, koska juoma oli aivan liian makeaa! Kerroin tämän ystävälleni, joka on tuntenut minut 22 vuotta. Hän sanoi, että eipäs olisi arvannut minun suustani kuulevansa moista.
5) Meinasin unohtaa listasta jälkiruokaviinin äitienpäivälounaalla kälyni kanssa nautittuna. Söin jälkiruoaksi juustoja ja tuoreita hedelmiä, jonka kanssa sopi jälkiruokaviini loistavasti. Se on kyllä varsinainen sokeripommi, mutta sen sallin itselleni hyvällä omatunnolla, koska äitienpäivä on vain kerran vuodessa.

Tähän mennessä olen selvinnyt olematta lakkorikkuri suklaabanaanikakun tekemisestä, tyttöjen illasta mehevän suklaakakun, suklaan ja muiden karkkien kera, eräiden 2-vuotissynttäreiden valkosuklaamangokakusta, äitienpäiväaamiaisesta sekä -lounaasta ilman suklaavanukasta, makeita kakkuja, karamelleja ym., sekä tänään oman äitini äitienpäivälounaan jälkiruokakakusta ja -jäätelöstä. Onneksi äiti oli tehnyt meille kahdelle hedelmäsalaattia... : )

Muutama huomio tästä ajasta:
1) Minulla on nyt nälkä todella usein. Aitini sanoo samaa. Makeansyöminenhän sotkee nälkäsignaalin, joten on erittäin hyvä, jos olen saamassa luonnollista ruokahalua takaisin.
2) Olen ehdottomasti puputtajatyyppi. Haluan pureskella, syödä, mussuttaa, nielaista. Kyseessä ei ole pelkkä makeanhimo, koska huomaan, että haluaisin nytkin puputtaa koko ajan mitä vain, vaikka niitä naposteluporkkanoita tai kaikenlaista suolaista (myös epäterveellistä) herkkua, vaikka varsinaista makeanhimoa en juurikaan tunne. Osa siitä on varmasti tunnesyöppöyttä, joka pitää taklata toisin keinoin. Jää nähtäväksi, että milloin.
3) Makean pois jättämisestä tulee vieroitusoireita. Ihmettelin viime viikon alun ympärivuorokautista päänsärkyä, joka kesti pari, kolme päivää. Oletin sen tulleen Coca Cola Zeron eli kofeiinin pois jättämisestä, mutta syy taisikin olla sokerivaje. Cokiksessa kofeiinia on niin paljon vähemmän kuin kahvissa ja teessä, että sitä pitäisi juodakin hurjan paljon enemmän kuin mitä juon, että kofeiinia kertyisi yhtä paljon kuin vaikkapa kahvista. Enimmillään juomaa kuluu päivässä puoli litraa, mutta usein paljon vähemmän.

Sen sijaan blogikaverini Rusina mainitsi eräässä kommentissaan, että hänellä oli ollut ihan migreenintyyppistä päänsärkyä makean pois jättämisen seurauksena. Särky oli kuulemma (luemma) helpottanut hänen otettuaan muutaman karkin! Enpäs olisi uskonut, ellei itsellä olisi ollut vähän samaa vikaa. En tosin voinut sitä helpottaa karkeilla, tai muulla makealla, vaan piti kärsiä vaan...

Sellainen kommentti on kyllä vielä pakko laittaa, että jos vielä tällaista lakkoa kokeilen, valitsen ajankohdan todella paljon paremmin. Tuntuu, että kaikki kevään kivat juhlat ja menot, joihin liittyy myös sosiaalinen herkuttelu, ovat keskittyneet juuri tämän parin viikon kohdalle, mikä on hyvin epätavallista. Sokerilakko tällaisena aikana on siis tuntunut päänupissa välillä tosiaankin liialta kieltäymykseltä, vaikka on ollut itse asiassa melko helppo kieltäytyä makeista, kun vauhtiin pääsi. Ja sehän on selvä, että kieltäymyksen tie on todella lyhyt. Onneksi tarkoituksenani ei ollut olla ilman makeata loppuelämääni, tai edes luoda pysyviä syömätapoja, vaan katkaista pitkään jatkunut makeanhimo. Jatkoa pitääkin sitten miettiä hiukan tarkemmin.

Kaiken kaikkiaan nämä yksitoista päivää ovat olleet todella mielenkiintoinen testi. Mielenkiintoista on myös se, millaiseksi syömiseni menee tämän jakson jälkeen. Pystynkö olemaan ilman turhia herkkupaloja, vai löpsähtääkö otteeni heti, kun vaan saan siihen mahdollisuuden?

Ihana äitienpäivä!

Kyllä vain on hienoa olla äiti. Sitä ajattelin, kun eilen aamulla luin lehteä ja odottelin, että perhe on valmiina tulemaan herättämään minut. Kun kuulin askeleet portaissa, hilpaisin pikaisesti takaisin sänkyyn ja peiton alle "nukkumaan".

Kaksi pientä kättä hellästi silitteli selkääni, että heräisin. Olipa ihana "herätäkin". Käännyttyäni vieressä seisoi kaksi pientä rakasta ja yksi isompi. Kaikilla oli jotain käsissään; kortti, lahja ja valkovuokkokimppu kauniissa juomalasissa.

Kortin kannessa oleva perheemme kuva oli tehty Isosiskon ja Pikkusiskon yhteistyönä, mikä oli ensimmäinen yhteinen piirustus.

Kuvassa violettipukuinen äiti, vieressä punainen Pikkusisko, alla oranssi isi ja vieressä keltainen Isosisko.

Lahja oli hemmottelua spa-lahjakortin muodossa, ihanaa. Ja sen jälkeen tuli samppanja-aamiainen sänkyyn. Olisi pitänyt ottaa kuva tarjottimesta, sillä mies oli kyllä tehnyt niin kauniin tarjoilun, eikä ollenkaan tyyliin "voi, kun raasu oli yrittänyt", vaan oikeasti herkullisen ja kauniin aamiaisen. Oli bagelia tuorejuustolla, rucolalla ja kylmäsavuhärällä, valkohomejuustoa tuoreen, viipaloidun viikunan kera, oli tuoreita mansikoita samppanjassa, ihanan pieneksi pilkottu hedelmäsalaatti, erityisen hyvää jugurttia, valitsemaani smoothiejuomaa ja chai-teetä. Nam! Eikä haitannut yhtään, että tänä vuonna en voinut toivoa suklaata, ja tämän parin viikon aikana edes mitään suklaavanukasta, sillä aamiainen oli herkullinen ilman niitäkin!

Sain myös omaa aikaa korujen teolle, kunnes iltapäivällä lähdimme äitienpäivälounaalle. Sen jälkeenkin sain vielä tehdä koruja, kun aiempi sessio oli hiukan turhan lyhyt lounasvalmistautumisen takia.

Kuuntelin yläkerrassa, kun Isosisko selitti isille, että äiti tykkäsi meidän kortista ja aamiaisesta. Pidin huolta, että mainitsin aivan kaikki ihanuudet, joita sain ja mitä minulle tehtiin, kun illalla kerroin, mistä kaikesta äitienpäivässä tykkäsin.

Kaiken kaikkiaan täydellinen äitienpäivä. Ihana.

Tilanneraportti viidenneltä päivältä

Tässä on nyt oltu ilman sokeroituja tai keinomakeutettuja herkkuja neljä ja puoli päivää. Aika hyvin on mennyt, sanoisin, ellei ihan erinomaisesti!

Olen pärjännyt näin kotioloissa vallan mainiosti ilman päivittäisiä (useita) sokeriannoksia, eikä lipsumisia ole tapahtunut. Tosin totesin parin päivän herkuttomuuden jälkeen, että sallin itselleni ksylitolipurkat hampaiden ja suun raikkauden vuoksi, vaikka ovatkin makeita. Olen myös juonut tuoremehua. Mutta olen pysynyt erossa jopa maustetuista jugurteista, light-juomista ja kuivatuista hedelmistä.

Varsinainen urotyöni: Eilen tein vieraita varten suklaabanaanikakkua, enkä maistanut taikinaa. Yhtään! Kumpikaan lapsista ei ollut maisemissa, joten olisin saanut aivan rauhassa lipoa nuolijat ja kaapia taikinakulhon yksin, mutta ehei, minä vaan huuhtelin tavarat mahdollisimman pian ja sujautin tiskikoneeseen. Sellainen tunnustus pitää kyllä tehdä, että soitin äidilleni taikinan vatkausvaiheessa (nappikuulokkeen avulla siis), että nyt kyllä tarvitsen hiukan tukea. Puhuin äitini kanssa koko sen ajan, kunnes sain tiskikoneen oven kiinni, joten sain hyvin vältettyä viimeisenkin kiusauksen...

Äitini vinkki muuten oli, että jos oikein kovasti tekee mieli, laita suuhun taikinaa, maistele ja sylkäise pois. As if!!! Kuulemma hänen työkaverinsa vuosien takaa piti kilot kurissa sillä tavalla. Se systeemi ei kyllä minulle sovi yhtään, koska minä haluan pureskella, puputtaa, nakertaa ja lopulta nielaista. Eilen illalla meni pussillinen naposteluporkkanoita dipattuna valkosipulihummukseen. Ja sipsejä, joita meille ei yleensä koskaan edes osteta. Tuntui kyllä, että oli nälkä, joten suurin osa taisi mennä nälkään, joka olisi taittunut terveellisemmin voileivällä.

Tänään on taas yksi tulikoe. Tapaan ystäviäni, entisiä työkavereitani, erään heistä kotona syömisen, juomisen ja turisemisen merkeissä. Itse lähden kylläkin autolla, että juominen rajoittuu vissyyn, mutta joudun kehittämään itselleni herkullisen jälkiruoan, joka maistuu, vaikka muut puputtaisivat mudcakea. Ajattelin kokeilla tuoreita, tosin espanjalaisia, mansikoita.

Tämän tulikokeen jälkeen seuraava koittaa heti huomenna. Ystäväni kaksivuotiaan synttärit, jonne ystäväni sanoi löytäneensä loistavan täytekakkureseptin. Minä rakastan täytekakkuja. Ja sunnuntaina sitten äitienpäivä... Huh huh.

Nenänvalkaisua? Ei, vaan sokerikatkaisuhoitoa

Jotkut lukijoista tietävätkin jo, että olen aikamoinen sokerihiiri. Ongelmaksi asti sellainen siis. Joka päivä pitää saada jotain makeaa, mieluiten useamman kerran. Olen myös niitä tapauksia, joille ei kelpaa yksi pala suklaata, vaan kyllä sitä pitää syödä muutama rivi vähintään. Ja jos kotona on jotain herkkua, sitähän pitää syödä niin kauan, kunnes se loppuu. Ei voi säästää ensi viikkoon, eikä edes huomiseen, vaikkei välttämättä edes tee mieli herkutella. Ihan kamalaa.

Tammikuun puolivälistä olen ollut syömättä karkkia ja suklaata. Aion olla jouluun asti ilman. Tähän asti on mennyt toooodella hyvin. Olen taputellut itseäni kummallekin olalle tämän johdosta. En ole sortunut karkkeihin kotona (meillä on nytkin joku lapsen lahjaksi saatu Lauantaipussi kaapissa), en elokuvissa, laivalla, enkä edes pääsiäisenä. Hyvin menee siis.

Mutta, uskon, että olen pystynyt elämään karkitonta elämää lähinnä siksi, että jäätelö, suklaavanukkaat, sokeroidut inkiväärit, kookospallot, pullat, keksit, kakut ynnä muut ovat olleet edelleen saatavissa. Vanukkaiden ostamisen tosin lopetin pari kuukautta sitten, enkä sen jälkeen ole syönyt kuin yhden sellaisen. Toki tilanne on parempi karkittomana, koska aiemmin söin muiden herkkujen lisäksi myös karkkia ja suklaata, joten nyt ruokavaliossani on yksi paha vähemmän.

Kuitenkin olen aprikoinut jo pidempään, että ehdottomasti kannattaisi kokeilla olla hetken aikaa ilman kaikkia makeita herkkuja - myös Coca Cola Zeroa, johon olen luonut sellaisen suhteen, että se lohduttaa minua suuresti päivisin syömilläni mikrossa lämmitetyillä edellisen päivän tähdelounailla. Makeutusaineethan ovat kalorittomina linjojen kannalta parempi vaihtoehto kuin sokeri, mutta ne ylläpitävät makeanhimoa aivan samalla tavalla kuin oikea sokeri. Pois, pois siis myös aspartaami!

Nyt on aika ryhtyä sanoista tekoihin. Kaveriksi tähän oletettavasti HILLITTÖMÄN VAIKEAAN hommaan sain äitini, jolla on täsmälleen sama ongelma. Onneksi sain kaverin, ehkä se innostaa yrittämään pontevammin tätä sokerikatkaisuhoitoa.

Tosiasiassa samaan syssyyn pitäisi jättää pois valkoiset jauhot, peruna, leipä ynnä muut ruoka-aineet, jotka muuttuvat elimistössä sokeriksi (tai jotain) sekä alkoholi, mutta ihan siihen äärimmäisyyteen ei meikäläisestä taida olla. Aloitetaan puuhun kiipeäminen mieluiten tyvestä.

Huomenna, maanantaina 3.5.2010 alkaa kaksi viikkoa kestävä äitini ja minun sokeriton periodi. Odotan vaikeuksia. Heti ensi lauantaina menemme eräisiin kaksivuotisjuhliin ja sunnuntaina on äitienpäivä. Olin kyllä jo asennoitunut, että tällä kertaa en suklaata sänkyaamiaiseeni ota, mutta haaveilin kuitenkin tuoreista mansikoista kermavaahdolla. No, ehkä saan pelkkiä mansikoita, tai hedelmäsalaatin. Samppanjasta en kuitenkaan luovu!

Viileetä mustaa

Kaverini tuli kylään ja halusi penkoa helmilaatikoitani. Sitten valitsi helmet ja hahmotteli niistä pöydällä, millaista korua havittelee, ja teki tilauksen. Tässä tulos:

Kaulakoru 50 cm Cool Black.

Alhaalla keskellä helmi Muranon lasia, lisänä mustia akaatteja, pitkulaisia lasihelmiä, hopeoituja välihelmiä, siemenhelmiä sekä hopeoitu lukko.

Olin erittäin tyytyväinen siihen, että pitkulaiset lasihelmet löysivät elämänsä tarkoituksen, sillä ihka ensimmäisen koruni jälkeen en ollut keksinyt niille sopivaa paikkaa. Nyt löytyi, kiitos kaverini E:n! : )