Kätsyä messuilua

Meillä oli valtavan loistava päivä rakkaiden Kätsyjen kanssa lauantaina. Aamutuimaan tapasimme Haltiakummin, Annan ja Rva Kepposen kanssa Espoon Ikeassa aamiaisen tiimoilta. Ehdimme vaihtaa akuuteimmat kuulumiset ja nautimme varsin kelpoisen aamupalan - kelpoisen etenkin hinnan puolesta. Sitten matkamme jatkui Masalaan Leimailutaivas ja Helmiplaneetta -tapahtumaan.

Messutila oli juuri passelin kokoinen; oli tilaa kulkea, mutta ständejäkin oli mukavan paljon, että oli taatusti kierrettävää koko päiväksi. Mukava kuhina kävi koko päivän, ja onnistuimme itsekin "kuhisemaan" myyntipisteissä sen verran, että kaikilla oli esiteltävää toisillemme myöhemmin illalla.

En ole ollut kovin aktiivinen korttien teossa, ja korujen kanssa vielä vähemmän. Silti kummasti sitä löytyy kaikenlaista, jota haluaa ostaa, jotta on tarpeita "sitten, kun on hyvä hetki askarrella/tehdä koruja".

Rich red -kohopulveri huusi nimeäni. Kunnon musta minulta puuttui. Olisin halunnut kunnon hienopiirtoisen valkoisen, jota ei kuitenkaan löytynyt. Siispä valitsin valkoisen enamelware-värin, jossa kuulemma on valkoisten kiteiden joukossa kirkkaita ja efektinä varsin hieno. Saa nähdä.

Tekstileimoja löysin niinikään muutaman käyttökelpoisen. Priority-leima on erityisen hauska - eipähän tarvitse enää keräillä niitä tarroja kirjeisiin. :) Pari taustaleimaa sekä alennuksesta setti, jossa ihanan vanha auto ja kirjoituskone sekä kirjainleimoja, tarttui jotenkin melkein huomaamatta mukaan.

Korutarvikepuolella olin sitä mieltä, etten tarvitse mitään, sillä kaikkea on yllin kyllin ja tarvitaan vain inspiraatiota, että tarttuisin koruntekoon.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, tarvitsin näköjään enemmän korutarpeita kuin uskoinkaan. Laatikot ostin osin koru-, osin askartelutarvikkeille. Vihreistä lasihelmistä tulee Isosiskolle koru (jonain päivänä), pinkeistä lasihelmistä Pikkusiskolle (jonain toisena päivänä), punaisista koralli- ja lasihelmistä tullee itselleni jotain (joskus myöhemmin), kuten myös kristallihelmistä, joita Haltiakummikin osti kattokruunuunsa. Pikkuruisista Hello Kitty -riipuksista toinen päätyy ehdottomasti Pikkusiskolle. Lopuille tarvikkeille ei ole vielä mitään suunnitelmaa, eikä ajatusta...

Hieno messupäivämme huipentui yhteiseen päivälliseen, jonne myös Mirka saapui. Maisteltuamme aikamme italialaisia herkkuja, suuntasimme jälkiruoalle Mirkan residenssiin, jossa Sofiann (kenties) oli leiponut kerrassaan herkullisen persikkarahkatortun (nam). Kävimme myös läpi kaikkien ostokset levittäen ne vuorotellen pöydälle. Iltaa vietimme Kätsyjen ja Mirkan perheen kanssa vielä pitkään.

Mahtava päivä, mahtavat tarjoilut ja vielä mahtavampaa seuraa! Kiitos rakkaat Kätevät Emännät tästäkin tapaamisesta! Seuraavalla kerralla sitten askarrellaankin!

And I want to eat my cake, too

Kulunut kuukausi on ollut tavallista "kakkuisempi", jos niin voi sanoa. Ensin juhlimme Isosiskon ja Pikkusiskon yhteisiä 7- ja 5-vuotissyntymäpäiviä perheidemme kesken, sitten oli Pikkusiskon kaverisynttärit, joille hän ehdottomasti halusi kakun jäätelön sijaan, ja viime viikolla juhlimme perhepiirissä appeni syntymäpäiviä, jonne tein vielä yhden kakun. Paljon kakkua siis.

Ensimmäiseen kakkuun halusin kokeilla vadelmanmakuista vaahtokarkkimassaa, nam. Tein hiukan etukäteen kokeiluni sokerimassaneilikoista ja vihreistä lehdistä Kinuskikissan vinkeillä. Kakun sisälle tein kahta suklaatäytettä, tummaa ja vaaleaa Kinuskikissan ohjeella. Kakkukerrosten pohjat sivelin lemon curdilla, ja lisäsin suklaatäytteiden päälle vielä banaania. Kermavaahtopursotuksiin lisäsin kaakaonmakuista jauhetta, joka tekee vaahdosta jämäkämpää. Juhlavieraat tykkäsivät vienosta suklaanmausta, joka ei ollut liian voimakas eikä makea. Tämän kakun makua kehuttiin erityisesti.

 

Ensimmäisenä sivelin lemon curdin kerroksen pohjalle, sitten lisäsin muut. Metallilieriö on Städterin säädettävä kakkuvuoka, jolla paistan kakkupohjatkin. Sen sisään on helppo täyttää kakku, jos siitä tulee kostea (ei lässähdä tai mene vinoon niin helposti). Koska kakku syötiin samana päivänä, laitoin massakerroksen alle kermavaahtoa. Muuten olisin tehnyt voi-tomusokerikreemin.

Innostuin ehkä hieman liikaa pursottelemaan kaakonmakuista kermavaahtoa - tosin erityisesti siitä lapset tykkäsivät!

Tein myös kardemumma-suklaakeksejä uudella ohjeella. Niistä piti tulla sellaisia pehmeähkön sitkeitä, kuten kunnon amerikkalaiset cookiet ovat, mutta uunini on tosi tehokas, ja niinpä niistä tuli rapeita. Pitää kokeilla joku toinen kerta vähemmällä uuniajalla, jos saisin onnistumaan ne kuten pitää.

Kuopuksemme viisivuotiskakkuun kysyin täytetoiveet juhlakalulta itseltään. Niinpä kakkukerroksissa oli lemon curdia, paksua vaniljakastiketta, banaania, kaakaonmakuista kermavaahtoa, ja olisikohan ollut vielä jotain muuta, en enää muista. Kermavaahtokuorrutuksessa oli samaa kaakaon makua ja koristeina kaikki mahdollinen: ylijäämäneilikka, pursotuksia sekä kaupan sokerimassakoristeita, jotka pikkuinen halusi kaikki kakkuunsa. :)

Kakku, jossa koristeena aivan kaikkea. Ainoa itsetehty sokerimassakoriste on keltainen neilikka, joka jäi yli edellisestä kakusta paria viikkoa aiemmin. Onneksi koristeet säilyvät...

Jostain kaupasta löysin aivan ihanat muffininnäköiset kakunkynttilät. Sopivat tämän kakun teemaan aika hyvin. :)

Ahersin myös ensimmäistä kertaa kakkutikkareita eli cakepopseja kahta makua. Tumman suklaapäällysteen alta löytyi appelsiinituorejuuston makuinen tikkari ja valkosuklaakuorrutuksen alta sitruunatuorejuustoa. Aika herkkuja olivat - ja koska niitä jäi kaverisynttäreiltä reilusti yli, niitä tuli sitten myös syötyä!

Cakepops eli kakkutikkarit

Kummillakin synttäreillä riitti vauhtia. Muutama kuva tunnelmista...

Pikkusiskon synttäreillä perinteinen aasinhännänkiinnitys modernimmalla kuvituksella. Isosiskon ja Pikkusiskon yhteisillä synttäreillä loppuilta sujui serkkujen kanssa sohvalta hyppiessä (special treat).

Kolmannen, appiukon kakun, tein hänen kotonaan, mutta toin mukanani yhden tähtityllan ja pursotuspussin koristelua varten kotoa. Aikaa kakun täytölle ja koristelulle ei ollut paljoa, joten halusin siitä suht nopean tehdä. Kerrosten välissä oli jälleen lemon curdia, mangotuorejuusto-valkosuklaatäytettä, vaniljiakastiketta, murskattua marenkia, jota löytyi kaapista, vähän kermavaahtoa. Päällä oli kermavaahtopursotusta sekä säilykemandariinia ja -persikkaa hyytelösokerikiilteellä sekä muutama marenki. Parasta oli, että appeni piti kakusta kovasti, kuten myös Isosisko, joka ei ole täytekakuista pariin vuoteen pitänyt yhtään. Kyllä se olikin aika hyvänmakuinen. :)

Seuraavaksi tekisi hyvää kakkulakko, jos tiedätte, mitä tarkoitan. :o

Luetuista kirjoista

Aloin jo pari vuotta sitten pitää kirjaa lukemistani kirjoista. Entisenä himolukijana ja kirjan rakastajana minua oli häirinnyt hurjasti se tosiasia, että lasten saamisen jälkeen minusta tuli lehtien lukija. Keskittymiskykyni ja -mahdollisuuteni kotiäitinä ollessa eivät mahdollistaneet kirjojen lukua siihen tyyliin, johon olin tottunut: otan kirjan käteen, istun sohvannurkkaan lukemaan ja luen niin kauan, kunnes kirja loppuu.

Eipä se elämäntilanne vieläkään siihen sovi, mutta lapset kasvavat, henkiset voimavarat lisääntyvät, oma aika lisääntyy - ja kappas, yhtäkkiä luettujen kirjojen määrä per vuosi on kaksinkertaistunut. Vuonna 2010 sain luettua kahdeksan kirjaa. Tuona vuonna syyskuussa palasin töihin viiden vuoden kotiäitiyden jälkeen. Vuonna 2011 luin vain seitsemän kirjaa; ehkäpä töissä alkanut todella ikävä aika vei voimia, enkä jaksanut keskittyä vieläkään kirjoihin. Viime vuonna kirjasaldoni kasvoi jo 17 kappaleeseen, johon täytyy olla jo tyytyväisempi!

Tällä hetkellä luen kirjoja vain iltaisin sängyssä ennen nukahtamista. Jos jostain syystä on vapaata pidempi pätkä, silloin saatan lukea hiukan jopa päivällä. Olen jollain tasolla sopeutunut, että tämä on nyt se tyyli, jolla tulee luettua tällä hetkellä. Joskus myöhemmin saan ehkä kiinni siitä entisestä tyylistä, kunhan on enemmän ohjelmoimatonta aikaa.

Aion pitää edelleen kirjaa lukemistani kirjoista. En ehkä vieläkään pääse niiden ahmimismoodiin, mutta tunne siitä, että teen taas jotain, jota viisivuotiaasta asti olen rakastanut, tuo iloa ja voimaa tähän päivään. Jos sinua kiinnostaa välillä kurkistaa, mitä olen tänä tai aiempina vuosina lukenut, käy katsomassa Lukutoukan helmiä ja sikoja -sivuani, johon pääsee myös blogini etusivulta.

Ai niin, tänä vuonna olen lukenut vasta yhden, juuri lopettamani The Hobbit -kirjan (J. R. R. Tolkien). Erityisiä arvosteluja en yleensä kirjoista tee, ehkä muutaman sanan saatan sanoa. Tästä kirjasta ne muutamat sanat löytyvät ylläolevan linkin päästä.

Vuonna 2012 luetut kirjat:

• Pieni lankakauppa - Kate Jacobs. Viihdyttävä lukukokemus lankakaupan omistajan elämästä. Aiemman lukemani saman kirjailijan kirjan perusteella en ollut kuitenkaan varautunut loppuun, joka yllätti minut. En pitänyt lopusta, koska se ei ollut, mitä odotin.
• Kesä ilman miehiä - Siri Hustvedt. Erittäin viihdyttävä ja kiinnostavakin kirja, jonka luki nopeasti. Ei mikään veretseisauttava teos, eikä jättänyt erityistä vaikutusta, mutta pidin siitä silti.
• Puhdistus - Sofi Oksanen. Iso, vaikutuksen tekevä kirja, juuri kuin odotinkin. Rankka tarina, hienosti kerrottu. Elin tarinassa mukana, näin ympäristön elävänä, nautin sujuvasta tekstistä.
• Little Been tarina - Chris Cleave. Joululahjatoivekirjani, joka odotti hiukan ennen kuin pääsi käsiini. Tiesin tarinan olevan jokseenkin rankka, joten piti taas odottaa sopivaa hetkeä, että oli voimia se aloitta. Hyvä, että aloitin. Todella koskettava ja todentuntuinen tarina nigerialaistytön ja englantilaisen naisen yhteen liittävästä kohtalosta.
• Avoimien ovien päivä - Anna-Leena Härkönen. Kirja löytyi kirjahyllystäni lukemattomana. Onneksi löytyi, sillä kirja oli taas taattua Härköstä. Hän painelee kipeitä kohtia ja kertoo tarinaansa sujuvasti. Välillä ahdistaa kirjan päähenkilön, naisen, jolla on hankala suhde äitiinsä, ongelmat, mutta kirja pisti itseni miettimään hyvinkin paljon, mitä omat lapseni muistavat minusta äitinä aikuisena. Jouduin menemään itseeni, ja tosissani toteamaan, että minun pitää tarkemmin miettiä, millä tavalla tytöilleni puhun, nimenomaan silloin, kun olen väsynyt.
• Tuulten poika - Henning Mankell. Wallanderien ystävänä olen tietenkin kiinnostunut myös muusta Henning Mankellin tuotannosta. Tämä kirja oli todenmakuinen tarina bushmannipojasta, jonka hyönteistutkija vie mukanaan Kalaharin aavikolta Ruotsiin. Kirja oli kesken pitkän aikaa, mutta kun sain otettua sille aikaa, luin sen pian loppuun. Surullinen tarina juuriltaan riistetyn lapsen ajatuksista ja tunnoista, joita vain harva aikuinen pysähtyy kyselemään saati kuuntelemaan.
• Talvimies - Outi Pakkanen. Kirja oli mukaansatempaava. Tällä kertaa murhan uhrista ei tarvinnut pitää. Sujuvasti kirjoitettu ja sujuvasti luettu viihdyttävä teos.
• Punainen pallotuoli - Outi Pakkanen. Päätin lukea kaikki Pakkaset peräkkäin; se sopi jotenkin rytmiin. Tyyli oli sama, ja lopussa jonkinlainen yllätys. Hieman raskaalta tuntuu välillä hahmojen elämän "tahkoaminen", mutta yleisesti ottaen tarinat päättyvät onnellisesti.
• Pelistä pois - Outi Pakkanen. Joskus viime keväänä sain mummoni kirjahyllystä mukaani kolme Outi Pakkasen dekkaria. En ollut tarttunut niihin tätä ennen, mutta kesähän on perinteisesti parasta aikaa dekkarien luvulle. Tyyli on erilainen kuin useimmissa muissa lukemissani dekkareissa. Henkilöitä pohjustettiin pitkään ennen kuin alkoi tapahtua, mikä sopi oikein hyvin. Lapsi, jonka äiti ei oikein osannut olla äiti, säälitti, mutta onneksi tarinassa hahmot kasvoivat hiukan - parempaan suuntaan.
• Tyttö ja hänen varjonsa - Sheri Holman. Kirja odotteli melkein puoliväliin luettuna pari vuotta yöpöydän kaapissani. Vihdoin tartuin urakkaan ja sain kuin sainkin luettua loppuun. Kurjuutta ja köyhyyttä  piisasi, mutta lukukokemuksen pelasti onnellinen loppu. Minä pidän onnellisista lopuista.
• Tuhat loistavaa aurinkoa - Khaled Hosseini. Tämä kirja odotti valoisaa vuodenaikaa, sillä tarina oli raskas ja surullinen, kunnes pääsin kirjan loppuun, jossa odotti palkinto.
• Comfort food - Kate Jacobs. Alussa edistyin hitaasti, sillä en tempautunut kirjaan mukaan. Kun juoni hiukan tiivistyi, viihtyi kirja kädessäni pidempiä jaksoja, melko nopeasti loppuun asti. Parasta antia kirjassa sylkirauhasia syleilevät ruokakuvaukset sekä tietty viihdyttävyys. Lopputuloksen saattoi arvata, mutta tällaisesta kirjasta haluankin lukea onnellisen lopun.
• Veronika päättää kuolla - Paolo Coelho. Todella hyvin kirjoitettu periaatteessa surullisesta aiheesta. Lopun yllätystä hiukan jo aavistelinkin, mutta se ei lainkaan laimentanut iloa, jota tunsin Coelhon päätöksestä kuinka lopettaa tämä kirja. Coelho-innostus jatkuu.
• Alkemisti - Paolo Coelho. Coelhon kuuluisin romaani vei mukanaan. Tekstiä oli helppo lukea, ja se ehti herättää ajatuksiakin, vaikka luin sitä melkoisella tahdilla. Jos pääsee yli kirjan tietyn hengellisen tyylin, siitä nauttii varmasti. Coelho on myös loistava kuvaamaan olosuhteita. Näin aivan selvästi sieluni silmillä aavikon ja keitaan kristallikauppaa myöten.
• Voittaja on yksin - Paolo Coelho. Halusin lukea lisää Coelhoa, onneksi. Tämä kirja oli hyvin erilainen kuin Portobellon noita. Päästä sisään "hullun" päähän ja lukea kuinka hän oikeuttaa tekonsa itselleen. Eräs mittapuuni hyvälle kirjalle on se, että "sen haluaa ehdottomasti lukea loppuun". Tämäkin oli sellainen kirja.
• Kukkulan kuningas - Jo Nesbø. Hyvin erilainen jännäri kuin Panssarisydän. Päähenkilö ei ole rakastettavin henkilö, vaikkakin mielenkiintoinen. Kirja, jonka halusin lukea loppuun. Hyvä niin, sillä loppu yllätti iloisesti.
  
• Portobellon noita - Paolo Coelho. Ensimmäinen lukemani Coelho. Mukaansatempaava, mystinen tarina, jonka halusi lukea nopeasti loppuun. Silti tunsin oloni välillä hiukan epämukavaksi lukiessani saarnamaisia tekstejä "suuresta Äidistä" ja hänen rakkaudestaan ym. Sen tyyppinen hengellinen ote ei ole aivan ominta itseäni, mutta luen varmasti Coelhoa toistekin.

Maukkaat muffinit tyttöjen iltaan

Meillä oli tyttöjen ilta perjantaina. Tyttöjen serkku, siskoni 6-vuotias tytär, tuli yökylään. Mieheni oli "yöjuoksussa". Koska minusta on kuoriutumassa stressin vähentyessä pullantuoksuisempi äiti kuin ikinä, päätin pyöräyttää meille herkkumuffineja. Juhlimme nimittäin myös Pikkusiskon viikon vanhaa taitoa: lukemaan oppimista. Hän osaa nyt lukea sanoja!

Kuviin pääsi sitruunanmakuisella voi-sokerikreemillä kuorrutetut muffinit, sillä mansikanmakuiset menivät jo parempiin suihin.

Olin ostanut valmiiksi Dumleja, sillä halusin käyttää niitä muffineihin, joten tarvitsi vain googlata ohje niille. Löysin Dagens Muffin -nettisivut, jotka löytyvät myös suomeksi. Ikävä kyllä sivut ovat tänään jonkinlaisen päivityksen vallassa, joten en voi laittaa suoraa linkkiä reseptiin. Jätin alkuperäisestä reseptistä pois vaniljaströsselikuorrutuksen, sillä halusin korvata sen voi-sokerikreemillä.

Halusin muffineista kuohkeita, joten lisäsin tähän reseptiin vajaan teelusikallisen ruokasoodaa. Se kuulemma on amerikkalaistyylisten hurjasti kohonneiden muffinien salaisuus. Kyllä nämä kohosivat enemmän kuin muffinini yleensä, joten jos teen muffineja ilman kuorrutusta, taidan lisätä ruokasoodan määrää hiukan, jotta muffineista tulee muhkeampia.

Maukkaat Dumlemuffinit

2 dl sokeria
125 g margariinia
2 munaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl maitoa
14 Dumle-karamellia

1. Aseta uuni 225-asteeseen. Vatkaa sokeri ja margariini kuohkeaksi, lisää munat yksitellen vatkaten.
2. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri.
3. Lisää jauhoseos sekä maito, sekoita tasaiseksi.
4. Täytä muffinivuoat puoliväliin, laita jokaiseen yksi Dumle. Paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

Copyright © Johan Wistrand

Voi-sokerikreemiä olin tehnyt ennenkin. Tästä annoksesta tuli reilusti. Otin vajaa puolet erilleen ja lisäsin mansikka-aromia, joka samalla värjäsi kuorrutteen vaaleanpunaiseksi. Loppukreemiin lisäsin sitruuna-aromia. Olin kohtuullinen aromien käytössä, jottei lopputuloksesta tulisi millään muotoa esanssinen. Mielestäni onnistuin hyvin, sillä aromeista oli mukava häivähdys, muttei liikaa makua.

Sokericrème

250 g suolatonta voita
1 pkt (500 g) tomusokeria
2 rkl maitoa
1 rkl vaniljasokeria
haluttua väriainetta

1. Vaahdota voi vaaleaksi.
2. Lisää puolet siivilöidystä tomusokerista ja vatkaa voimakkaasti.
3. Lisää maito, vaniljasokeri ja loput siivilöidystä tomusokerista. Sekoita tasaiseksi.
4. Värjää halutulla väriaineella.

Jos et käytä kaikkea crèmeä heti, säilytä se jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa tai kulhossa kostean pyyhkeen alla.

Resepti www.bakeandparty.com

Sivuhuomautuksena voin mainita, että on tosi kiva kokeilla uusia juttuja kuvien editoinnissa, kun otin käyttöön entisen editointisoftan rinnalle monessa blogissa suositellun ilmaisen PhotoScape-ohjelmiston. Se on helppokäyttöinen, vaikkei täytäkään aivan kaikkia tarpeitani. Käytän siksi kahta ohjelmistoa rinnakkain, tarpeen mukaisesti.

11 kysymystä (ja vastausta)

Sain tuossa jokin aika sitten kivan haasteen uudelta blogituttavuudelta Kaisalta Salmiakkia sateella -blogista vastattavakseni. Ohjeen mukaisesti ensin pitää kertoa yksitoista asiaa itsestään. Olen kertonut aika monessa kohtaa blogiani jo kaikenlaista itsestäni, joten tähän saattaa tulla toistoa, mutta haittaakse?

1. Olen aika haka arvaamaan murhaajan. Siis tv-sarjoissa.
2. Olen vielä parempi aloittamaan kotona kaikenlaisia pikkuprojekteja.
3. Mutta olen suhteellisen surkea saattamaan niitä kaikkia loppuun. Aikapula ja jaksaminen ovat pahimmat syypäät.
4. Sillä minähän rakastan asioiden loppuunsaattamista. :)
5. Haluaisin matkustaa uudelleen New Yorkiin 10-vuotishääpäiväreissulle, mutta mieheni haluaa jonnekin muualle. Rahavarat ohjaavat meitä Eurooppaan.
6. Olen stressaavaa tyyppiä, mutta yritän opetella ottamaan rennommin.
7. En yhtään tykkää kroonisista myöhästelijöistä. Jatkuva myöhästely on rasittavaa vastapuolelle ja viestittää, ettei myöhästelijä kunnioita toisten aikaa.Itse olen mieluummin kymmenen minuuttia etuajassa kuin myöhässä.
8. Tykkään suunnitelmista. Joskus suunnittelu on parempaa kuin asian toteuttaminen.
9. Olen ikuinen vyötärömakkaroiden omistaja, luulen.
10. Odotan lapsellisen innostuneena opiskeluja ja uuden oppimista.
11. En tiedä kuitenkaan vielä, mikä minusta tulee isona.

Seuraavaksi pitää vastata haastajan yhteentoista kysymykseen:

1. Mitä päädyt syömään päivänä, kun et keksi mitään syötävää?
   Minähän siis inhoan ruoanlaittoa ja siksipä mies laittaakin ruoan meillä useimmiten. Jos olen yksin kotona, eikä ole mitään itsetehtyä, otan pakasteesta thai-aterian ja lämmitän sen. En arkena koskaan tee ruokaa vain itselleni, koska sitä on kuitenkin niin usein tehtävä perheelle (ja mainitsinko jo, että inhoan ruoanlaittoa?).
   Jos pitää keksiä koko perheelle jotakin, eikä jääkaapissa ole paljon mitään, saatan tehdä spagettia soijarouhe-tomaattikastikkeella. Siihen löytyy kaapista aina tarvikkeet ja se on nopea tehdä.
2. Mikä on lempilautapelisi?
   Tykkään lautapeleistä. Ehdoton lempparini taitaa olla Alias, jota pelaamme sekä miehen että minun sukulaisteni kanssa esimerkiksi joulunpyhinä, mutta yhtä innokkaasti pelaan Scrabblea. Lasten kanssa on kiva pelata Junior Carcassonnea.
3. Mikä on arjessa parasta?
   Ihan tavalliset asiat. Kun saa olla kotona, perheen kanssa tai yksin. Se, ettei tarvitse puunata ja meikata itseään jatkuvasti (nykyarjessa). Perheen kesken pelatut seurapelit. Kirjan lukeminen illalla ennen nukkumaanmenoa, lehtien luku muulloin. Nykyään parasta on vähempi kiire ja stressi. Voi käyttää aikaa lumen kolaamiseen myös naapurien pihoilta, ja lasten kanssa ex tempore -ulkoiluun.
4. Kannatko kameraa aina mukanasi? (Kännykän kameraa ei lasketa.)
   En. Olen sen verran mukavuudenhaluinen, että yritän (ei aina niin onnistuneesti) minimoida laukun sisällön. Valokuvaaminen on kyllä kivaa, vaikken sitä osaakaan.
5. Hymyiletkö tuntemattomille?
   Kyllä vain hymyilen, ja se on kivaa.
6. Kahvi vai tee?
   Oikeastaan tykkään eniten kylmistä juomista, mutta lämpimistä vihreä tai yrttiteet ovat olleet suosikkini. Nykyään juon kyllä cappuccinoa, lattea ja muita maitopohjaisia kahvijuomia makusiirapilla höystettynä - aika useinkin. Mustana kahvi ei mene, joten kahvitilaisuuksissa kuppi puolilleen kahvia, paljon kermaa (jos on) ja sokeria päälle, ja melko hyvin maistuu kakun kera!
   
7. Noudatatko tiettyjä aamurutiineja?
   Itse asiassa en hirveästi pidä rutiineista, joten ei oikeastaan haittaa, vaikka aamujen kuviot vaihtelevat. Mutta käytännön sanelema rutiini on: silmät auki, ylös sängystä, aamupisulle ja -pesulle, voidetta naamaan ja toista silmien alle. Sen jälkeen kuvio vaihtelee arjen ja viikonlopun välillä, että pitääkö laittaa vaatteet päälle, vai herätellä lapsia, vai mitä.
   Jos meillä olisi amme, lojuisin taatusti siellä kiireettöminä aamuina, kuten mummoni tuppaa tehdä. Olisipa meillä amme.
8. Onko sinulla outoja tapoja? (Terveisin, villasukkien ympärivuotinen käyttäjä.)
   Villasukkia itsekin pidän lähes aina. Onko se enää outo tapa, jos meitä on jo kaksi?!?
9. Uutuustuote kaupasta vai kirppislöytö?
   Vaikka aina unelmoin tekeväni mahtavia löytöjä kirppiksiltä, päädyn aina kauppaan tai nettikauppaan uusien pariin. Lapsille olen joskus vaatteita ostanut kirppikseltä sekä jotain koriste-esinejuttuja. Ehkä ongelma on myös se, etten tule lähteneeksi kirpputoreille - ehken tiedä niitä parhaita lähelläni.
10. Mikä sai hymyn huulille tällä viikolla?
    Lapsellinen ilo siitä, että saan opiskella yliopistossa ensimmäistä kertaa elämässäni. "Haistella" akateemista ilmapiiriä - ja epäilemättä uurastaa hullun lailla päästäkseni tenteistä läpi.
11. Mitä olet tehnyt tänään?
    Olen auttanut kolmea pikkutyttöä aamutoimissa, pedannut, pessyt toisen vessan, pessyt kaikki alakerran peilit ja osan ikkunoista (sisäpuolelta), ottanut hiukan valokuvia ja editoinut niitä, korjannut printterin tukoksen, ollut rehtorina koululeikissä (puhutellut tottelematonta oppilasta), lukenut poikkeuksellisesti Tietokone-lehteä (sekä Oliviaa), pyykännyt, kirjoittanut tätä juttua, tyhjentänyt ja täyttänyt tiskikoneen, ja päivää on vielä jäljellä.
    

Päätin haastaa muutaman blogin tällä kertaa, vaikka yhtätoista tuossa vaadittiin. Haluaisin kuulla vastaukset allaoleviin kysymyksiin:

1. Talvi, kevät, kesä vai syksy?
2. Arvokkain tavarasi? Saat itse valita onko arvo tunnepuolella vai rahallinen.
3. Sykähdyttävä elokuva?
4. Mitä tykkäät tietokoneista?
5. Bravuurisi keittiössä? Resepti ohessa olisi kiva yllätys.
6. Puhutko vai kuunteletko mieluummin?
7. Viihdyitkö koulussa?
8. Mikä on rohkeinta, mitä olet tehnyt?
9. Entäpä tyhmänrohkeinta?
10. Mikä väri kuvaa sinua parhaiten?
11. Mikä on elämän tarkoitus?

Ja nämä kysymykset saavat toivottavasti vastaukset seuraavilta kanssabloggaajilta, joiden tarinoita tykkään lukea:

M.Metrossa Maailman metrossa -blogista

Eloise Eloisen eteisessä -blogista

Pohdiskelija Sen nimi on elämä -blogista

P This too shall pass -blogista

Haltiakummi Haltiakummi-blogista

Haasteen säännöt

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään 
2. Jokaisen haastetun pitää vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen 
3. Jokaisen haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille 
4. Uusien haastettujen pitää noudattaa samoja sääntöjä ja valita jälleen 11 uutta blogia, joilla on alle 200 lukijaa 
5. Kerro kenet olet haastanut seuraavaksi, linkitä! 
6. Ei takaisin haastamista! ;)