Vuonna 2022 lukemani kirjat - vuotuinen listani

Olen säilönyt tämän blogin muistiin vuosien varrella lukemani kirjat ja vedän joka vuosi tähän alkuun koosteen edellisenä vuonna lukemistani kirjoista. Varsinainen listani löytyy linkistä Lukutoukan helmiä ja sikoja -sivulta. Minulla on erillinen sivu myös lukemattomille lukemattomille kirjoille, jota päivitän toisinaan.

Kirjamäärät eivät huimaa, keskittyminen lukemiseen vaatii enemmän, enkä riittävästi pysähdy arjessani lukemaan. Ideaalitapani lukea kirja on nimittäin se, että aamulla istun lukemaan kirjaa ja luen sitä niin kauan, kunnes se päättyy. Perheellinen ei tähän tyyliin voi jatkuvasti kuitenkaan lukea, joten mennään silloin tällöin -moodilla.

Olen yhden kirjan lukenut kuuntelemalla, mutten ole vielä saanut kiinni kirjan kuuntelusta vaikkapa kotihommien lomassa. Moni ystäväni sitä kuitenkin on suositelllut, joten ehkäpä tänä vuonna kokeilen sitä uudestaan!

Tänä vuonna olen lukenut kokonaan aika nopealla ahmaisulla joululahjaksi toivomani ihanan paksun Patricia Cornwellin Autopsy-teoksen, jota ei oltu vielä ennen joulua suomennetty. Jatkoa Kay Scarpettan tutkimuksille, joista olen lukenut kaikki vuosien varrella.

Parhaillaan on kesken Liza Marklundin kirja sekä ammatilliselta puolelta Camilla Tuomisen Tunteet ei kuulu työpaikalle.

Vuonna 2022 lukemani kirjat 11 kpl:

• Paholaisen pennut - Leena Lehtolainen. Mummoltani lainatun, edellisen Hilja Ilveskero -dekkarin perusteella tartuin Lehtolaisen saman sarjan aiempiin kirjoihin kirjakaupassa. Vähän nurinkurinen järjestys, mutta niin se vain välillä menee. Tässäkin oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ja käytin heti ensimmäisen joulunpyhien jälkeisen päivän lukemiseen. Samppanjatryffelien kera. Bliss!
• Tiikerinsilmä - Leena Lehtolainen. Ensimmäinen Lehtolaisen dekkari, jonka luin, ja tykkäsin. Sankarina Hilja Ilveskero. Tarina soljui mielenkiintoisesti ja uskottavastikin. Taidan lukea muutkin Ilveskero-kirjat.
• Lasinen merenneito - Marika Riikonen. Löysin kirjan alelaarista hintaan 2 euroa. Aika kiva tarina ja sekoitus realismia ja fantasiaa sijoitettuna historialliseen Venetsiaan, jossa itsekin olen vuosia sitten käynyt. Enemmän kuin hintansa arvoinen, jos tykkää kirjoista, joissa on dekkaria, chick litiä, historiaa ja fantasiaa.
• Viimeinen vuosipäivä - Liane Moriarty. Olen tykännyt paljon Moriartyn kirjoista, ja tästä erityisesti. Viihdyttävä tarina, oikeastaan sukutarina, ja riittävästi arvoitusta ja ihmissuhteita.
• Aina ei tapahdu surullisia asioita - Katherine Pancol. Olen lukenut Pancolin kaikki näistä tietyistä henkilöistä kertovat kirjat lukuunottamatta Mimmit kolmatta osaa. Tämän viimeisimmän oli äitini löytänyt mummoni kirjahyllystä ja oli mahtava löytö, sillä en tiennyt, että kolmen kirjan putkeen oli tullut jatkoa. Hetken kesti päästä taas tuohon maailmaan kiinni, mutta kun pääsin, käytin pari iltapäivää vain lukemiseen - kirjassa on 839 sivua.
• Vaarallinen kirje - Lucinda Riley. Kun pääsin Rileyn makuun jatkoin sen jälkeen tämän kirjan parissa. Kirja oli ilmeisesti tekeillä jo pidempään, mutta rohkeus sen julkaisemiseen tuli vasta myöhemmin. Juoneen liittyy Englannin kuninkaalliset ja kiehtovalla tavalla oli fiktio ja fakta yhdistetty.
• Keskiyön ruusu - Lucinda Riley. Pitkästä aikaa kirja, jonka luin parhaalla tietämälläni tavalla: aloitin aamulla sängyssä, luin koko päivän pienillä tauoilla ja illalla kirja oli loppu. Vietin koko päivän Rileyn maailmassa, jossa elämä on monipolvista, yllättävää, surullistakin, mutta kaiken arvoista. Kiehtova tarina ja 650 sivua. Loved it!
• Yömusiikkia - Jojo Moyes. Olen tykännyt Jojo Moyesin kirjojen elämänmakuisesta kerronnasta, vaikka hyvin usein (onnellisen) lopputuloksen arvaa. Mutta ei se mitään, ennen kuin sinne asti pääsee on saanut nauttia viihdyttävästä tarinasta. Mukavaa luettavaa.
• Aikuisten valheellinen elämä - Elena Ferrante. Upean Napoli-trilogian jälkeen olin iloisesti yllättynyt, kun hiihtolomalla jollain huoltoasemalla löysin Ferrantelta uuden kirjan. Tyyli oli edelleen sama, kiehtova, ja tapahtumapaikkana Napoli. Kun pääsin syventymään kirjaan, luin sen melkein kertaistumalta loppuun.
• Kuin kytevä tuli - Paula Hawkings. Nainen junassa -kirjan kirjoittajalta mukaansatempaava trilleri, jossa kolme mahdollista murhaajaa - naista. Mielenkiintoinen ja ihmismieltä luotaava kirja. Tykkäsin.
• Anna pahan kiertää - Markus Ahonen. Hyvän ystäväni kuudes rikosromaani, jota Suomen Kuvalehdessäkin kehuttiin vuoden parhaaksi dekkariksi. Markku Isaksson-niminen poliisi jatkaa pääosassa tässäkin. Kirja on ihanan paksu ja juoni monisäikeinen. Onneksi lopussa langanpäät solmittiin yhteen - asia, josta arvostan. Ahmin melkein koko kirjan yhden iltapäivän aikana.

Tässä vertailun vuoksi vielä vuoden 2021 aikana lukemani 13 kirjaa:

• Kierre - Patricia Cornwell. Jatkoa viime joulun Kvantti-kirjalle Cornwellin uuden sankarittaren mukana. Vauhdikasta menoa ja kirjan lopussa päädyttiin jopa avaruuteen. Teknologiat ja akronyymit välillä hengästyttävät, mutta jos siitä pääsee yli, voi nauttia menosta. Ihan en ole niin koukussa kuin Scarpettaan aikanaan, mutta Calli Chasen tarina jatkunee seuraavassa kirjassa, jonka olen taipuvainen lukemaan, sillä tarina jäi kesken vielä tässä.
• Mansikkavaras - Joanne Harris. Ihanan suklaapuodin henkilöiden tarina jatkuu, tällä kertaa suklaakaupan pitäjän Viannen nuoremman tyttären Rosetten näkökulmasta ja vähän muidenkin.
• Kaikki rahasta - Julia Thurén. Toivomani joululahjakirja muistaakseni vuodelta 2019, jonka luin heti joululomalla melkein kokonaan, mutta lopusta jäi osa odottamaan parempia aikoja. Silmäilin vihdoin loppuun.
• Pikkusintti - Lisa Brennan-Jobs. Applen perustajan Steve Jobsin aviottoman tyttären tarina älykkään, mutta jokseenkin tunnevammaisen isänsä varjossa. Koskettava tarina.
• Enkelit - Marian Keyes. Varsin lämminhenkinen ja viihdyttävä kirja sympaattisesta Maggiesta, joka lähtee parisuhteen kariuduttua Briteistä ystävänsä luokse Hollywoodiin.
• Kuvanveistäjä - Minette Walters. Kierrätyskeskuksesta tarttui mukaani tämä kirja kesälukemiseksi. Erittäin mukaansa tempaava juoni ja vaikka loppu oli "onnellinen", se jätti kuitenkin pienen epäilyksen, että mitä jos... Varsin viihdyttävä dekkari.
• Mefiston kosketus - Max Seeck. Ensimmäinen kirja tältä kirjailijalta. Hengästyttävän monipolvinen trilleri, jota ei voinut laskea kädestään. Erinomaista kesälukemista!
• Tulenarkoja asioita - Celeste Ng. Mielenkiintoinen ja viihdyttävä tarina siitä, mitä seuraa, kun sääntöjä noudattava hyvin toimeentuleva äiti sekaantuu liiallisesti boheemin ja lämpimän yksinhuoltajaäidin asioihin. Siitä kärsii kaikki.
• Valomerkki - Anna-Leena Härkönen. Tämäkin kirja on ollut tuon edellisen päällä odottamassa Härkösinspiraatiota. Edellisen kirjan luettuani - se ei jäänyt millään tavalla mieltä vaivaamaan, mutta oli hyvää viihdettä - päätin lukaista tämänkin alta pois. Aiheena viisikymppinen masentunut kirjailija, joka haluaisi jonkun ystävänsä murhaavan itsensä, sillä elämä ei tunnu enää mielekkäältä. Tätä kirjaa luin paljon pidempään kuin tuota edellistä, vaikka kumpikin oli yhtä ohut (pidän paksuista kirjoista, muuten). Alusta kesti melko pitkään jotenkin masentava tunnelma, päähenkilön (jälleen) kyyninen ja pisteliäskin tyyli, ja koin ehkä tuon kirjailijateeman takia, että liekö kirjan Anita on joku Härkösen alter ego, angstinen ja kirjoittamiseen tympääntynyt. Sellaiset ihmiset koen raskaiksi, eikä kirja siksi edistynyt hetkeen. Luin kuitenkin loppuun, en tykkää jättää kirjoja kesken, ja tämä oli niin ohutkin... Onneksi loppu oli hyvä ja onnellinen. Pidän edelleen onnellisista lopuista.
• Kenraaliharjoitus - Anna-Leena Härkönen. Kirja lojui pitkään hyllylläni, enkä oikeastaan halunnut tarttua siihen. Vaikka olen Häräntappoaseesta asti ollut Härkösen fani, jossain välissä tympäännyin hänen päähenkilöihinsä, joihin joissakin kirjoissa on ollut vaikeampi samaistua tietyn kyynisyyden tms. takia, sillä itse en tunne kyynisyyttä lainkaan, onneksi. Mutta tämä oli nopeasti luettava tarina pitkän parisuhteen piristämisyrityksistä ja mitä siitä seurasi. Viihdyttävä tarina ja selkeä loppu. Puoli päivää meni.
• Uskollinen lukija - Max Seeck. Sain äidiltä lainaan tämän dekkarin ja oli kyllä koukuttava tarina. Silti siinä oli jotain epämääräistä loppuratkaisussa, jotain ehkä, joka jätetään lukijan tulkinnan varaan. Itselleni jäi tunne, että tarinan kliimaksin ja lopputekstien väliltä puuttui sivuja. Ahmin kirjan kyllä nopeasti, että ehkä vinkkejä ja vihjeitä jäi huomaamatta. Tästä voisin todeta, että dekkareissa pidän eniten siitä, että tarina ratkeaa, tavalla tai toisella. Erityyppisissä kirjoissa voi sitten olla avoimia tai vaikeasti tulkittavia loppuja, mutta dekkarissa pitää olla selkeä loppu ja langanpäät solmittuna.
• Synninkantajat - Pauliina Rauhala. Tämän kirjan aloitin jo ennen 2020 joulua, mutta tartuin siihen harvakseltaan iltaisin. Tarina oli kiinnostava, mutta uskonnollisuudesta kontekstista johtuen välillä raskas lukea. Kuitenkin se avarsi maailmaa, millaista on ollut 70-luvulla lestadiolaisyhteisöissä jossain Pohjanmaalla - en olisi viihtynyt... Omassakin historiassani löytyy vanhoillislestadiolaisuutta isoisäni vanhempien kohdalla - he kääntyivät lestadiolaisiksi vanhemmilla päivillään, mutta isoisäni ja hänen perheensä eivät. Silti yhteiselo sujui, eikä ketään hylätty uskonyhteisön ulkopuolelle. Veri oli uskoa sakeampaa. Itselleni jäi valoisat muistot isoisovanhemmista, eikä heidän uskonsa näkynyt elämässäni muuten kuin heidän tilaamanaan Siionin kevät -lastenlehtenä (nyk. Lasten polku) ja kirjeissä ja korteissa aloituksessa "Jumalan terve".
• Anna pahan kiertää - Markus Ahonen. Hyvän ystäväni kuudes rikosromaani, jota Suomen Kuvalehdessäkin kehuttiin vuoden parhaaksi dekkariksi. Markku Isaksson-niminen poliisi jatkaa pääosassa tässäkin. Kirja on ihanan paksu ja juoni monisäikeinen. Onneksi lopussa langanpäät solmittiin yhteen - asia, josta arvostan. Ahmin melkein koko kirjan yhden iltapäivän aikana.