sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Äidin päivänä

Herään kahdeksan maissa työhuoneen vuodesohvalla lasten ja mieheni supatukseen. Olen mennyt illalla työhuoneen puolelle nukkumaan, jotta saan varmasti keskeytymättömät unet. Korvatulpat ovat tosin kadonneet yön aikana. Muu perhe on vissiin aamutoimissa ja lähdössä alakertaan aamupalan laittoon. Käyn vessassa ja saan lämpimät halit pikkuisiltani sekä mieheltäni. Palaan vielä "nukkumaan".

Yritän nukahtaa vielä, sillä on niin vietävän mukava maata sängyssä ilman, että pitää nousta tekemään aamurutiineja. En saa unta, vaan alan lukea lehtiä. Ehdin kahlata pari naistenlehteä kuunnellen välillä alakerran ääniä. Facebookissakin ehdin käväistä päivittämässä statukseni. Välillä käyn jälleen kylpyhuoneessa, jolloin haistan alakerrasta leijailevan herkullisen tuoksun. Odottelen jo jännityksellä, mitä tuleman pitää.

Ja voi, kylläpä tuleekin ihana aamu tälle äidille. Kuulen portaissa lasten äänet, mieheni "shh, muistatteko, että piti mennä hiljaa", ja sukellan peiton alle pistäen silmät vielä hetkeksi kiinni. Ovi aukeaa ja Isosisko, Pikkusisko ja mieheni tulevat huoneeseen kantaen kortteja, lahjoja ja tarjotinta täynnä aamupalaa.

Pienet tyttöni, ihanat tyttöni tulevat ensin halaamaan ja muistamaan äitiä. Isosisko on tehnyt vallan hienon kortin päiväkodissa sekä piirtänyt monta piirrustusta. Pikkusisko on piirtänyt päiväkodissa äidin kuvan korttinsa kanteen ja se vasta onkin hieno. Myös lahjapaketit on itse tehty. Pikkusiskon paketista löytyy jääkaappimagneetti, hieno keltainen koristeltu kukkanen, jonka tyttönen on itse leikannut softiksesta. Nelivuotias osaa käyttää saksia jo aika mukavasti. Isosisko sanoi illalla, että häntä jännittää kamalasti tämä päivä. Eikä mikään ihme, paketista löytyy tiskirätti, itse piirretty. Rätissä on toisella puolella kuva meidän perheestämme ja toisella puolella kukka. Tytöt tietävät, että äiti rakastaa heidän lisäkseen kukkia. En varmaan ikinä raaski ottaa tuota uniikkia tiskirättiä käyttöön, koska lopulta siitä tulee pahalta haiseva, ja se on pakko laittaa roskiin.

Aamupalatarjottimella komeilee kimppu valkovuokkoja. Ovat käyneet kolmestaan poimimassa vakiopaikasta äidille kukkaset. Se vaivannäkö ja aika, jota aamuuni on uhrattu, on suuri. Arvostan sitä kovasti. Tunnen oloni todella onnelliseksi ja onnekkaaksi.

Aamupala on huikaisevan herkullinen ja suuri. Kun olen saanut hetken maistella mieheni itsetekemää hollandaise-kastiketta Benedictin munien kanssa, kuulen, että pitää jättää tilaa vielä jälkiruoallekin!
Eggs Benedict kahdella tavalla (kylmäsavulohen ja parmankinkun kera), hunajamelonia, banaania, tuoreita puutarhamustikoita ja mansikoita sekä valkosuklaalakritseja (lemppareitani). Juomana Pommeryn POP pinkki samppanja sekä vastapuristettu appelsiinimehu.

Silti on pakko ahtaa benedictit sun muut melkein viimeistä murua myöten, sen verran hyvältä kaikki maistuu. Muu perhe lähtee myös aamupalalle ja minä saan jäädä herkuttelemaan lehteä lukien. Isosisko käy jossain välissä katsomassa minua ja huutaa miehelleni, että äiti on jo syönyt. Sitten tulee hetkeksi pötköttelemään päälleni minun rapsutellessani tytön selkää. Ihana hetki. Sitten seuraakin jo jälkiruoka...
Oi autuutta - suklaapannaria vaahterasiirapin, kermavaahdon ja tuoreiden marjojen kera.
Rakas miekkonen on paistanut amerikkalaisia pannukakkujakin. Niistä tuli se herkullinen tuoksu, jota hetkeä aiemmin olin haistellut. Todella ylellistä ja makuhermoja hivelevää.

Vatsani on täynnä. Aivan liian täynnä. Perhe lähtee maistelemaan myös pannareita, ja minä jään sulattelemaan sänkyyn. Luen jo kolmatta lehteä, kun totean, että kylläpä alkoi aamiaisen päälle ramaista. Eikä siinä sitten muuta tarvitse kuin kääntää kylkeä ja torkahtaa vielä hetkeksi.

Muruseni (tällä kertaa siis mieheni) tulee kertomaan jossain vaiheessa, että lähdemme iltapäivällä jonnekin. Ja pitää laittaa vaatteet ja varmasti haluan laittaa myös meikkiä. Hauskaa lähteä jonnekin, kun ei tiedä minne. Poikkeuksellisesti laitan tähän kuvan äitienpäivälookistani.
Neule August Silk, mekko Sandwich, kengät Pura Lopez, koru Arkitaivas.
Hah, elämäni ensimmäinen dagens-kuva. Voi olla myös viimeinen. :) Rakastan tuota punaista kotelomekkoa. Se on melko uusi, mukavan väljä vatsan kohdalta, mikä tulee tänään tarpeeseen pullottavan massuni kanssa kulkiessani.

Lapsille puetaan myös juhlamekot ja -kengät, ja matkaamme Helsingin keskustaan äitienpäivälounaalle. Kenelläkään ei ole nälkä. Aamiainen oli melko myöhäinen. Mutta ei se mitään, ravintolaan on saapunut myös kälyni perheineen, mikä on mukava yllätys. Seura on tänään syömistä tärkeämpää...

Kaiken kaikkiaan ihana päivä.
Parasta oli kaikki! Kiitos rakas perheeni!

10 kommenttia:

  1. Olipas suloinen äitienpäivä... kaunis asu sinulla!

    VastaaPoista
  2. Ihana päivä sinulla. Punainen käy sulle hyvin.

    VastaaPoista
  3. Voi miten mä arvostankaan tuota miehen osuutta tuossa.... Mies on kuitenkin se, joka "pistää" lapset onnittelemaan ja muistamaan ja hössöttämään ja touhuamaan... Kuulostaa niin ylellisen ihanalta! Olet onnekas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana päivä! Näytät upealta kaiken lisäksi.

      Poista
  4. Oi, ihan sydäntä lämmittää... Ihana perhe sulla, olet NIIN onnekas <3

    VastaaPoista
  5. Oi kuinka ihana ja ylellinen äitienpäivä sinulla onkaan ollut...
    Itselläni ei ihan noin ylellistä ollut, mutta voin kertoa että huikean ihana päivä oli minullakin.
    Minun äitienpäivän "lounaani" tarjottiin pesäpallokentän laidalla eli makkaraa sinapilla :) ja kotijoukkueen kioski tarjosi peliä seuraamaan tulleille äideille kahvit.
    Ei siis likimainkaan yhtä ylellistä kuin sinulla, mutta päivä oli aurinkoinen ja kaikin puolin huikea ja tunnelmallinenkin.

    VastaaPoista
  6. sinäkin siis Facessa nykyään :) ?

    VastaaPoista
  7. Kiitos teille kaikille ihanille naisille ihanista kommenteistanne!

    Kyllä tämä mies ja lapset ovat suurin kiitollisuuden aihe, joka minulla on. Ja eilinen oli varsin täydellinen.

    Mahtavaa viikkoa kaikille!

    VastaaPoista
  8. Sulle on tunnustus blogissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, kiitos Kepposka! Pitääpä käydä kurkkimassa...

      Poista

Odotan innolla kommenttejasi!