keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vanhan vuoden lukemiset

Vuosi on vaihtunut. Tervetuloa uusi vuosi 2014!

Koska näin joululomalla on ollut hiukan enemmän aikaa ajatella kirjoja ja jopa lukea, päivitänpähän tähän jälleen tänä vuonna lukemani kirjojen (lyhyen) listan. Vertailuna myös vuoden 2012 luetut kirjani.

Tämä vuosi on kulunut opiskellessa sekä psykologiaa että ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi, joten alan kirjallisuutta ja erilaisia artikkeleita olen lukenut. Tosin tenttikirjoista harva tuli luettavaksi kokonaan, ja ne, jotka piti lukea kokonaan, luin vain osittain. Enpä siis niitä alkanut listaamaan. Edelleen on helpompi lukea monessa lyhyessä pätkässä lehtiä kuin keskittyä muutama tunti kirjaan. Viime perjantaina onnistuin makaamaan sohvalla muutaman tunnin samppanjatryffeleitä toisessa kädessä, kirja toisessa. Ah autuutta!

Tällä hetkellä kesken on kaksi kirjaa; toinen joululahjakirjani eli Patricia Cornwellin uusin Kay Scarpetta Paljaat luut sekä Antti S. Mattilan Näkökulman vaihtamisen taito.

Blogini vasemmassa palkissa on sivu nimeltä Lukutoukan helmiä ja sikoja, josta voi seurata tulevan vuoden 2014 kirjalistaa.

Vuonna 2013 luetut kirjat:

  • Vieras - Riikka Pulkkinen. Kehuttu romaani, jota toivoin joululahjaksi jo viime vuonna. Kirja on hienosti kirjoitettu, juoni kiinnosti; halusin tietää, miten kirja päättyy. Mutta kirjailijan tapa kirjata päähenkilön ajatuksia hiukan vaikeaselkoisella, raskaallakin tavalla ehkä hiukan ärsytti, etenkin kohdissa, joissa teksti liittyi jollakin tapaa hengellisyyteen. En erityisemmin välitä lukea hengellisistä ajatuksista. Yhtä kaikki, luin kirjan joululomalla vauhdilla loppuun, ehkä hiukan harppoen yllämainitunlaisissa kohdissa, ja olin tyytyväinen kirjan päätökseen.
  • Voimavarat käyttöön - Antero Katajainen, Anneli Litovaara, Krisse Lipponen. Kirja kuuluu valmentajaopintojeni kirjalistaan ja on tuttu jo vuodelta 2004. Monia hyviä harjoituksia stressin keskelle, unelmien hahmottamiseen, työuupuneelle ja ylipäänsä paljon ajatuksia omien voimavarojensa löytämiseksi.
  • Kun kyyhkyset katosivat - Sofi Oksanen. Oksasen uusimman sain jo joululahjaksi. Aloitin kevättalvella sitä lukemaan, mutta jotenkin en jaksanut jatkaa. Nämä kirjat ovat haastavia luettavia. Vihdoin luin loppuun. Sama hieno ja uskottava kirjoitustyyli, josta pidin Puhdistuksenkin kohdalla, mutta minä kaipaan onnellisia loppuja.
  • Punainen usva - Patricia Cornwell. Kirjassa jonkinlainen jatkumo edellisen kirjan tarinaan, edelleen koukuttavasti kirjoitettu. Cornwell osaa kyllä punoa aikamoisia juonia.
  • Kuolleiden satama - Patricia Cornwell. Olen ollut Patricia Cornwell -fani kauan. Olen lienee lukenut melkein kaikki Kay Scarpetta -sarjan kirjat, joten en voi lopettaa enää. Jossain vaiheessa Scarpetat olivat liian synkkiä makuuni, ja sankaritar liian kompleksinen ja vaikea, mutta nyt kirjat taas maistuvat. Todella koukuttava ja kiemurainen tarina.
  • Zahir - Paolo Coelho. Vuoden ensimmäinen Coelhoni, alesta ostettu pokkari. Kirjan kirjailija voisi olla Coelhon alter ego. Itse asiassa mietin monessakin kohdassa, onko hahmossa kuinka paljon Coelhoa itseään. Mielenkiintoinen miehen kasvukertomus, jonka aikana alan jopa pitää hahmosta. Alussa en niinkään. Välillä "henkimaailman" asiat menevät yli oman makuni, mutta se ei haitannut kirjan tunnelmaan pääsemistä. Heräsi myös mietteitä oman parisuhteen tilasta ja siitä, pitäisikö sitä jotenkin päivittää tai kohentaa. Ei ehkä kuitenkaan aivan niin radikaalein tavoin kuin tässä kirjassa.
  • Isä Camillo ja hänen laumansa - Giovanni Guareschi. Luin Isä Camillo -kirjoja jo lapsena, ja varmasti myös tämän. Tartuin tähän edesmenneen pappani vuoden 1953 kappaleeseen, sillä pidin kirjoja hauskoina jo lapsena, vaikka kaikki politiikkaan liittyvä kirjoissa menikin varmasti ohi. Mukavaa huomata, että edelleen aikuisena pidän kirjojen tyylistä ja naureskelenkin välillä. Isä Camillo ja kilpakumppaninsa puoluejohtaja Peppone ovat inhimillisiä hahmoja; heidän mittelöistään nimenomaan tulee se "pihvi" kirjaan. Ikuiset kilpailijat vastakkaisilta puolilta: kirkosta ja äärivasemmistopuolueesta, jotka aina tiukan paikan tullen vetävät yhtä köyttä.
  • Appelsiinin tuoksu - Joanne Harris. Olen pitänyt Harrisin aiemmistakin kirjoista. Niissä on ollut hieman mystiikkaa ja herkullisia makuja mukana. Tässä kirjassa oli vesi kielellä jatkuvasti, mutta tarina oli melko surullinen ja paljastui pikkuhiljaa. Vangitseva lukukokemus, jossa todellakin haluaa tietää, miten kirja päättyy. Välillä oli vaikea pitää kirjan henkilöistä ja heidän käytöksestään, mutta toisaalta he olivat hyvin inhimillisiä, sarvineen, hampaineen.
  • Railo - Virpi Hämeen-Anttila. Edellisen Hämeen-Anttilan kirjan jälkeen ajattelin, etten taida lukea tämän kirjailijan kirjoja enää, mutta tämän kirjan hankin alesta kuitenkin takakannen tekstin perusteella. Kirja oli ehdottomasti parempi kuin Päivänseisaus, vaikken missään vaiheessa pitänyt toisesta päähenkilöstä ihmisenä. Se ehkä vähän häiritsi, koska minä olen sitä sorttia, joka haluaa tykätä päähenkilöistä, olla heidän puolellaan ja joka eläytyy vahvasti heidän kokemuksiinsa. Onneksi kirjan toinen päähenkilö, vaimo, oli hahmo, josta pidin kovasti, ja joka sai enemmän sivutilaa loppua kohden.
  • The Hobbit - J. R. R. Tolkien. Sijoittuu aikaan ennen Taru sormusten herrasta -trilogiaa. Elokuvan innoittamana ahmaisin tämän pitkään kirjahyllyssä viihtyneen pokkarin. Täytyy kyllä myöntää, että elokuvaa on dramatisoitu melkoisen paljon; henkilöitäkin on enemmän kuin kirjassa. Tykkäsin silti molemmista; kirja sopii kirjailijan ja kirjatrilogian tyyliin; elokuva puolestaan sopii Peter Jacksonin TSH-leffatrilogiaan. Olihan jo tuossa elokuvatrilogiassa otettu draamallisia vapauksia kirjojen suhteen.
Vuonna 2012 luetut kirjat:
  • Pieni lankakauppa - Kate Jacobs. Viihdyttävä lukukokemus lankakaupan omistajan elämästä. Aiemman lukemani saman kirjailijan kirjan perusteella en ollut kuitenkaan varautunut loppuun, joka yllätti minut. En pitänyt lopusta, koska se ei ollut, mitä odotin.
  • Kesä ilman miehiä - Siri Hustvedt. Erittäin viihdyttävä ja kiinnostavakin kirja, jonka luki nopeasti. Ei mikään veretseisauttava teos, eikä jättänyt erityistä vaikutusta, mutta pidin siitä silti.
  • Puhdistus - Sofi Oksanen. Iso, vaikutuksen tekevä kirja, juuri kuin odotinkin. Rankka tarina, hienosti kerrottu. Elin tarinassa mukana, näin ympäristön elävänä, nautin sujuvasta tekstistä.
  • Little Been tarina - Chris Cleave. Joululahjatoivekirjani, joka odotti hiukan ennen kuin pääsi käsiini. Tiesin tarinan olevan jokseenkin rankka, joten piti taas odottaa sopivaa hetkeä, että oli voimia se aloitta. Hyvä, että aloitin. Todella koskettava ja todentuntuinen tarina nigerialaistytön ja englantilaisen naisen yhteen liittävästä kohtalosta.
  • Avoimien ovien päivä - Anna-Leena Härkönen. Kirja löytyi kirjahyllystäni lukemattomana. Onneksi löytyi, sillä kirja oli taas taattua Härköstä. Hän painelee kipeitä kohtia ja kertoo tarinaansa sujuvasti. Välillä ahdistaa kirjan päähenkilön, naisen, jolla on hankala suhde äitiinsä, ongelmat, mutta kirja pisti itseni miettimään hyvinkin paljon, mitä omat lapseni muistavat minusta äitinä aikuisena. Jouduin menemään itseeni, ja tosissani toteamaan, että minun pitää tarkemmin miettiä, millä tavalla tytöilleni puhun, nimenomaan silloin, kun olen väsynyt.
  • Tuulten poika - Henning Mankell. Wallanderien ystävänä olen tietenkin kiinnostunut myös muusta Henning Mankellin tuotannosta. Tämä kirja oli todenmakuinen tarina bushmannipojasta, jonka hyönteistutkija vie mukanaan Kalaharin aavikolta Ruotsiin. Kirja oli kesken pitkän aikaa, mutta kun sain otettua sille aikaa, luin sen pian loppuun. Surullinen tarina juuriltaan riistetyn lapsen ajatuksista ja tunnoista, joita vain harva aikuinen pysähtyy kyselemään saati kuuntelemaan.
  • Talvimies - Outi Pakkanen. Kirja oli mukaansatempaava. Tällä kertaa murhan uhrista ei tarvinnut pitää. Sujuvasti kirjoitettu ja sujuvasti luettu viihdyttävä teos.
  • Punainen pallotuoli - Outi Pakkanen. Päätin lukea kaikki Pakkaset peräkkäin; se sopi jotenkin rytmiin. Tyyli oli sama, ja lopussa jonkinlainen yllätys. Hieman raskaalta tuntuu välillä hahmojen elämän "tahkoaminen", mutta yleisesti ottaen tarinat päättyvät onnellisesti.
  • Pelistä pois - Outi Pakkanen. Joskus viime keväänä sain mummoni kirjahyllystä mukaani kolme Outi Pakkasen dekkaria. En ollut tarttunut niihin tätä ennen, mutta kesähän on perinteisesti parasta aikaa dekkarien luvulle. Tyyli on erilainen kuin useimmissa muissa lukemissani dekkareissa. Henkilöitä pohjustettiin pitkään ennen kuin alkoi tapahtua, mikä sopi oikein hyvin. Lapsi, jonka äiti ei oikein osannut olla äiti, säälitti, mutta onneksi tarinassa hahmot kasvoivat hiukan - parempaan suuntaan.
  • Tyttö ja hänen varjonsa - Sheri Holman. Kirja odotteli melkein puoliväliin luettuna pari vuotta yöpöydän kaapissani. Vihdoin tartuin urakkaan ja sain kuin sainkin luettua loppuun. Kurjuutta ja köyhyyttä  piisasi, mutta lukukokemuksen pelasti onnellinen loppu. Minä pidän onnellisista lopuista.
  • Tuhat loistavaa aurinkoa - Khaled Hosseini. Tämä kirja odotti valoisaa vuodenaikaa, sillä tarina oli raskas ja surullinen, kunnes pääsin kirjan loppuun, jossa odotti palkinto.
  • Comfort food - Kate Jacobs. Alussa edistyin hitaasti, sillä en tempautunut kirjaan mukaan. Kun juoni hiukan tiivistyi, viihtyi kirja kädessäni pidempiä jaksoja, melko nopeasti loppuun asti. Parasta antia kirjassa sylkirauhasia syleilevät ruokakuvaukset sekä tietty viihdyttävyys. Lopputuloksen saattoi arvata, mutta tällaisesta kirjasta haluankin lukea onnellisen lopun.
  • Veronika päättää kuolla - Paolo Coelho. Todella hyvin kirjoitettu periaatteessa surullisesta aiheesta. Lopun yllätystä hiukan jo aavistelinkin, mutta se ei lainkaan laimentanut iloa, jota tunsin Coelhon päätöksestä kuinka lopettaa tämä kirja. Coelho-innostus jatkuu.
  • Alkemisti - Paolo Coelho. Coelhon kuuluisin romaani vei mukanaan. Tekstiä oli helppo lukea, ja se ehti herättää ajatuksiakin, vaikka luin sitä melkoisella tahdilla. Jos pääsee yli kirjan tietyn hengellisen tyylin, siitä nauttii varmasti. Coelho on myös loistava kuvaamaan olosuhteita. Näin aivan selvästi sieluni silmillä aavikon ja keitaan kristallikauppaa myöten.
  • Voittaja on yksin - Paolo Coelho. Halusin lukea lisää Coelhoa, onneksi. Tämä kirja oli hyvin erilainen kuin Portobellon noita. Päästä sisään "hullun" päähän ja lukea kuinka hän oikeuttaa tekonsa itselleen. Eräs mittapuuni hyvälle kirjalle on se, että "sen haluaa ehdottomasti lukea loppuun". Tämäkin oli sellainen kirja.
  • Kukkulan kuningas - Jo Nesbø. Hyvin erilainen jännäri kuin Panssarisydän. Päähenkilö ei ole rakastettavin henkilö, vaikkakin mielenkiintoinen. Kirja, jonka halusin lukea loppuun. Hyvä niin, sillä loppu yllätti iloisesti.
  • Portobellon noita - Paolo Coelho. Ensimmäinen lukemani Coelho. Mukaansatempaava, mystinen tarina, jonka halusi lukea nopeasti loppuun. Silti tunsin oloni välillä hiukan epämukavaksi lukiessani saarnamaisia tekstejä "suuresta Äidistä" ja hänen rakkaudestaan ym. Sen tyyppinen hengellinen ote ei ole aivan ominta itseäni, mutta luen varmasti Coelhoa toistekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Odotan innolla kommenttejasi!