Meillä ei ole koti kuten sisustuslehdissä. Ihan nättiä ja mukavaa meillä on; viihdymme kodissamme hyvin, mutta aina näkyvillä lojuu jotakin tavaraa, jolla ei ole paikkaa. Joissain huoneissa sitä tavaraa on enemmänkin, kuten työ-/vierashuoneessamme. Usein tuskastun tavaramäärään, mutten silti näytä jaksavan käydä sitä läpi ja hankkiutua eroon kaikesta ylimääräisestä.
Minusta on mukavaa, että lapset saavat itse päättää, mitä huoneessa pitävät esillä, vaikka itse valitsisin jotakin toisin, tai ainakin karsisin. Välillä unelmoin harmonisesta ja tyylikkäästä lookista lastenhuoneissa, mutta sitten tuumailen taas, että lapsethan siellä viettävät eniten aikaa ja heillä pitää olla sananvaltaa omalla alueellaan myös sisustuksessa. Joulukuusessakin minulle on tärkeämpää laittaa ne jokavuotiset, tutut koristeet mukaan lukien ihanat lasten tekemät, kuin pukea kuusi joka vuosi eri väriteeman mukaan aikuisen silmää miellyttäen.
Näpsin (huonohkoja) kuvia eräänä päivänä tässä syksyn aikana huoneista. Minä en ymmärrä valon käytöstä kuvissa mitään, joten kuvatkin tuli otettua pilvisenä päivänä pohjoisen puolen huoneissa. Onneksi kuvankäsittelyllä voi hiukan yrittää parantaa kuvia... Ei minusta tosin valokuvaajaa tule. :)
Isosiskon huoneeseen tuli hiukan eteerinen, romanttinenkin tunnelma; selkeästi jo isomman tytön tyyliä. Kattokruunu, harsokatos (joku kutsuisi sitä moskiittoverkoksi) ja jokunen tyynynpäällinen ovat uusia; muuten pärjättiin olemassa olevilla elementeillä. Työpöydät ja laatikostot (eivät näy kuvissa) uusimme molemmille, sillä vuosi sitten hankittu yksi pitkä työpöytä ei oikein toimi enää kahta huonetta asuessa.
Isosiskon taivaansininen huone. |
Yksityiskohtia Isosiskon huoneesta. Nahalla päällystetyt kävyt tyttö on askarrellut kauan aikaa sitten itse. |
Pian kuusivuotias Pikkusisko sai huoneeseensa vaaleanvihreän tunnelman vaaleanpunaisilla ja punaisilla ripauksilla. Hänellä on vielä selkeästi pikkutytön huone, kun sisarensa huoneessa tavoiteltiin jo hiukan isomman tytön tyyliä.
Pikkusiskon vaaleanvihreä huone. |
Tässä vielä hiukan taianomainen kuva lasten joulukuusesta, jonka he aivan itse koristelivat laitettuani valot paikoilleen. Tämä kuusi onkin tärkeämpi kuin luulisi. Se edustaa minulle joulumuistoja elokuussa edesmenneen mummoni kotoa. Tuo pikkukuusi oli aina hänellä koristeltuna rokokoo-tyylisen pöydän päällä, kun kävimme joululomalla aikaan häntä tervehtimässä. Minä sain kuusen ja kaikki koristeet mukaani. Vanhimmat koristeet, pienet, kuluneet, kilkattavat joulukellot, ripustin isoon kuuseemme, yläoksille. Niitä varjelen pieniltä käsiltä ja putoamisilta, sillä ne muistan jo lapsuuteni jouluista, eikä niitä voi korvata.
Lasten oma pieni kuusi yläkerrassa. |
2 kommenttia:
Söpöt huoneet tytöillä.
Kiitos Kepposka! Itsekin mieli piristyi, kun saimme vähän uudistettua lasten huoneita...
Lähetä kommentti