Lukutoukan helmiä ja sikoja

Vuonna 2017 luetut kirjat:

  • Hyvö aviomies - Liane Moriarty. Ensimmäinen kokemukseni Moriartyn teksteistä. Erittäin viihdyttävä, mutkikas, haikea ja syvällinen tarina muutaman perheen elämistä, jotka kietoutuvat yllättävällä tavalla toisiinsa. Ehdottomasti hyvä valinta kesälukemiseksi.
  • Uuden nimen tarina - Elena Ferrante. Toinen osa Napoli-sarjaa ahmittuna loman lomassa. Kerrassaan kiehtova kahden nuoren naisen ystävyydestä ja hyvinkin erilaisista elämänpoluista, jotka kuitenkin aina vaikuttavat toisen elämään ja risteävät toisinaan. Kirjailijan henkilöllisyyttähän ei tiedetä, mikä lisää kiinnostusta hänen kirjojensa ympärillä. Sarjaan kuuluu vielä kaksi kirjaa, joita ei ole vielä suomennettu. Odotan kärsimättömänä saavani edes englanninkieliset versiot käsiini nopeammin.
  • Loistava ystäväni - Elena Ferrante. Ihana kollegani antoi syntymäpäivälahjaksi tämän kirjan ja sen jatko-osan evästeenä, että minun pitää lukea lomalla. Hän näki keväisen stressitasoni ja totesi, että pitää tehdä sitä, mistä tykkää, edes lomalla. Olenpa iloinen, että sain tämän tarinan käsiini. Katherine Pancolin trilogian jälkeen jäi tyhjä olo, kuten usein hyvin kirjojen/kirjasarjojen jälkeen jää. Tämä kirja täytti tuon tyhjiön, tempaisi mukanaan ja sai ahmimaan myös kakkososan.
  • Norma - Sofi Oksanen. Hurjan mielenkiintoinen tarina erilaisesta naisesta ja mihin soppaan hän joutuu selvittäessään, mitä äidilleen tapahtui ennen hänen kuolemaansa. Oksasella on erittäin kiehtova tapa kirjoittaa ja tämän kirjan halusin ehdottomasti lukea loppuun. 
  • Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin - Katherine Pancol. Kolmeosaisen kirjasarjan päätös. Yli 900 sivua. Johon oli ihana uppoutua pitkiksi ajoiksi (tai kunnes kirja horjahti käsistäni kasvoilleni ollessani nukahtamaisillani). Pidin tästä(kin) kirjasta kovasti. Paljon tuttuja henkilöitä, kasvutarinoita, kauniita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia, draamaa ja loistokasta kielenkäyttöä. Suuri nautinto lukea Pancolin kirjoja, ja siitä kiitos myös taitavalle suomentajalle.
  • Katse menneisyydestä - Mary Higgins Clarke. Pienelle lomalle lähtiessäni halusin ahmaistavan pokkarin, sillä kotona oli paksu kirja kesken. Tämä kirja oli taattua Clarkea, koukkuja, joihin tarttua ja joiden lopputuleman haluaa tietää. Harmi, että kirja loppui kesken loman ja loppuajan olin tabletin varassa nettilehtiä lukien.
  • Riistetty - Patricia Cornwell. Toinen joululahjakirjani pelasti puolestaan influenssaviikkoni (kun olin taas voimissani lukeakseni). Luin ja luin ja luin, kunnes sain kirjan loppuun. Juuri niin kuin mieluiten kirjoja luen. Päähenkilöiden ahdinko jatkuu, älykäs ja kiero hahmo menneisyydestä piinaa ja murhaa edelleen. Koukuttava juoni, eikä lopullista pistettä kyseisen psykopaatin tarinaan vieläkään saatu.

Vuonna 2016 luetut kirjat:
  • Samaa verta - Patricia Cornwell. Joululahjaksi toivoin kahta uusinta Cornwellia ja sain kuin sainkin. Joulunpyhät pelastettu. Tässä kirjassa jännitys säilyy pitkään, koska kieroa murhaajaa, jolla on henkilökohtainen agenda päähenkilöitä vastaan, ei voi tietää tai ainakaan arvata kovin helposti. Eikä tarina päättynyt tähän kirjaan...
  • Sydämenmurskajaiset - Markus Ahonen. Tämä on mielestäni Markuksen paras kirja. Juoni on kiehtova ja arvoituksellinen; lukijan pitää olla tarkkana, mistä itse pidän (yleensä arvaan murhaajat aivan liian helposti). Kirja on paksu, eli luettavaa on ihanan paljon.
  • Jäljet - Markus Ahonen. Kolmas Isaksson-dekkari, joka ilmestyi jo 2014. Pidän Isakssonista ja kirjailija on hyvä ystäväni. Odotan innolla, että pääsen käsiksi hänen uusimpaansa...
  • Kilpikonnien hidas tanssi - Katherine Pancol. Jatkokirja Pancolilta. Koukuttava ja hyvin kirjoitettu tarina. Odotan innolla kolmannen lukemista.
  • The Shadow Of Your Smile - Mary Higgins Clark. Taattua Higgins Clarkin jännitysviihdettä. Kiva lukea pitkästä aikaa kirja alkukielellään. Viihdyttävää, muttei jää mietityttämään.
  • Krokotiilin keltaiset silmät - Katherine Pancol. Todella mukaansa tempaava ja hieno kuvaus ihmisistä, jotka ovat samaa perhettä tai sukua, hyvin erilaisia, erilaisissa elämäntilanteissa ja miten ovat sellaisiksi tulleet. Kirjasarjan ensimmäinen. Toinen on jo luvussa...

Vuonna 2015 luetut kirjat:
  • Ja vuoret kaikuivat - Khaled Hossaini. Jo kolmas Hossainin kirja, jonka luen. Syvällinen ja monipolvinen tarina, jonka pariin halusi palata aina, kun voi. Hossainin tapaan loppu on osin onnellinen, osin haikea. Ne, joiden toivoo pääsevän takaisin yhteen, eivät pääsekään toivomallani tavalla, vaan hiukan liian myöhään. Silti ne, jotka jäävät jäljelle, katsovat luottavaisena tulevaisuuteen, joka näyttää onnelliselta.
  • Uskottomuus - Paulo Coelho. Miten Coelho osaakin kertoa sveitsiläisen naisen näkökulmasta täysin uskottavan tarinan?
  • Stalinin lehmät - Sofi Oksanen. Uskottava ja mielenkiintoinen kuvaus syömishäiriöisen maailmasta sekä eri aikatasoilla virolaisen elämästä sotien ja Neuvostoliiton aikaan sekä Viron vapauduttua. Loppu oli jollakin tapaa onnellinen.
  • Kaikki oikein - Anna-Leena Härkönen. Pitkästä aikaa Härköstä. Olen aina ollut hänen kirjojensa ystävä aina Häräntappoaseesta lähtien. Teksti on aina sujuvaa ja etenkin uskottavaa. Tämä kirja pisti miettimään, mitä itselle tapahtuisi, jos voittaisi seitsemän miljoonaa euroa.
  • I'll walk alone - Mary Higgins Clark. Jännärit kuuluvat erityisesti kesään ja olin iloinen, että tartuin tähän sukulointireissulla, jossa sain ahmittua neljäsosan. Kotiin palattuani istuin tuntikaupalla nenä kirjassa, kunnes kirja loppui. Jännittävä tarina, monia juonenkäänteitä ja vaikka arvasinkin syyllisen melko aikaisessa vaiheessa, se ei haitannut lukunautintoa. Päinvastoin, oli mielenkiintoista nähdä, miten kyseistä henkilöä ja hänen ajatuksiaan kuvattiin. Viihdyttävä.
  • Vadelmavenepakolainen - Miika Nousiainen. Kaikki ovat varmaan tämän jo lukeneet, mutta minä tartuin siihen vasta nyt. Hurjan hieno kuvaus pähkähullun ihmisen aivoituksista ja tavasta nähdä omat tekemiset oikeina ja loogisina. Valtavirrasta poikkeava tarina, joka vietiin hienosti loppuun asti.
  • Yksitoista minuuttia - Paulo Coelho. Taattua Coelhoa. Kuinka hienosti mies osasikin kuvata naisen, vaikkakin hiukan epätavallisen, päänsisältöä. Aiheena rakkaus ja seksi, onko toista ilman toista jne. prostituoiduksi päätyvän parikymppisen vinkkelistä. Tykkäsin.
  • Pikkuseikkoja - Carol Shields. Lomamatkalle otin mukaan suht kepeää luettavaa, enkä pettynyt. Kertojana perheenäiti, elämäkertojen kirjoittaja, ja tarina kulkee arkipäivässä ja pienissä yksityiskohdissa. Mukava kokonaisuus, etenkin altaan äärellä luettavaksi.
Vuonna 2014 luetut kirjat:
  • Tomuksi ja tuhkaksi - Patricia Cornwell. Joululahjakirjani oli taattua tavaraa. Monimutkainen, tarkasti kehitelty juoni ja tutut päähenkilöt. Viihdyin kirjan parissa, kuten aina joululomalla...
  • Leijapoika - Khaled Hosseini. Epäröin tarttua tähän paljon kiitettyyn romaaniin itsesuojeluvaistosta: epäilin, että minua alkaa ahdistaa, jos tarinassa on paljon kurjuutta lasten elämässä. Onneksi lopulta pääsin yli pelostani, sillä Leijapoika on hieno kirja. Näkökulma on sen "vähemmän" hyvän ja sankarillisen pojan, ja siksi mielenkiintoinen. Viivyin kirjan tunnelmissa vielä tovin sen luettuani.
  • Ellei - Carol Shields. Ihan mukava luettava, tarinassa äidillä hätä aikuisen lapsensa valinnoista, mutta kesti todella kauan saada tämä luettua. Kirja oli yöpöydälläni varmaan puoli vuotta, mutta yhtenäkään iltana en tempautunut ahmimaan koko kirjaa loppuun. Joskus niin käy. Silti aivan kelpo kirja, ei mikään turha luettava.
  • Raja - Riikka Pulkkinen. Paljon kehuttu esikoisromaani. Tarina vei kyllä mukanaan, sillä kirjan hahmot olivat uskottavia ja tarinan halusi lukea loppuun. Mukavaa vaihtelua opiskelukirjoihin.
  • Fine van Brooklyn - Mika Waltari. Pienoisromaani, jonka Waltari kirjoitti 1938 perustuen paljolti hänen omiin nuoruuden kokemuksiinsa Ranskan Carnacissa. Kirjan naishahmo on samaa turmeltunutta viettelijätärtyyppiä kuin Sinuhen Nefernefernefer. Kirjan miespäähenkilöä, jossa on paljon Waltaria itseään, kävi kovasti sääliksi, joskus hiukan jo nolottikin hänen lammasmainen ihastuksensa tuota tytönhuitukkaa kohtaan. Silti viihdyin tämänkin lyhyen kirjan parissa, sillä pidän Waltarin kielestä.
  • Amerikkalainen elegia - Siri Hustvedt. Alennusmyynneissä tartuin muutamaan kirjaan, joita olin kaavaillut lukevani jo aiemmin. Olen iloinen, että tämä kirja vihdoin tuli mukaani. Hustvedt kertoo monipolvisen tarinan, kuvaa mielestäni aidosti päähenkilömiehen ajatuksia ja tuntoja. Ja kirjan haluaa lukea loppuun.
  • Tarhapäivä - Eve Hietamies. Jatkoa Yösyöttö-kirjan tarinalle. Hietamies kuvaa mielestäni aidon oloisesti miehen ajatusmaailmaa. Tilanne kahden viisivuotiaan yksinhuoltajana, joskin toisen heistä väliaikaisena sellaisena, on aika raastava. Vastaavat ajat ovat tässä vielä itselläkin osin menossa, joten komppaan kirjan tapahtumia kyllä. Välillä jatkuva einesten lämmittäminen ja kasvisten poissaolo syömisistä alkoi öklöttää jostain syystä, ja ylipäänsä miehen elämäntilanne, josta ei tuntunut olevan ulospääsyä, ahdisti. Onneksi lopussa oli valoa tunnelin päässä - minä pidän onnellisista lopuista. Luin kirjan niin vauhdikkaasti kuin pystyin; sen verran se tempasi mukaansa.
  • Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus - Ben Furman. Jo melko vanha opus tarttui hyvästä nettikirjakaupan tarjouksesta mukaan pokkarina. Helppoa luettavaa, ajatuksenaihettakin antavaa. Ne, jotka ovat selvinneet elämässään hyvin vaikeasta lapsuudestaan huolimatta, pystyvät jollakin tapaa suhtautumaan menneisiin tapahtumiin voimavaroja, näkökulmaa, viisauttakin antavina, eivätkä ole jääneet menneisyytensä uhreiksi. Siinä vasta mietittävää.
  • Näkökulman vaihtamisen taito - Antti S. Mattila. Opintoihin liittyvää kirjallisuutta, jonka luin suurella mielenkiinnolla. Näkökulman vaihtaminen eli uudelleenmäärittely (reframing) on taito, josta on hyötyä kenelle vain. Kirjassa valotettiin uudelleenmäärittelyn historiaa sekä annettiin monia käytännön esimerkkejä, miten taitoa on käytetty terapiamaailmassa. Oli hauska huomata olevansa samaa mieltä muun muassa yli 2000 vuotta sitten eläneen Epiktetoksen kanssa...
  • Vieras mies tuli taloon - Mika Waltari. Olen ollut Waltarin suhteen vain yhden romaanin nainen, Sinuhen. En ollut tarttunut muihin Waltarin kirjoihin, vaikka tilaisuuksia on ollut. Löysin kirpputorilta kirjan, josta löytyi tämä ja Fine van Brooklyn -pienoisromaanit. Waltarin upea kielellinen kyky loihtia tunnelmia ja maisemia ihastutti jälleen. Surullinen tarina, joka kosketti.
  • Paljaat luut - Patricia Cornwell. Taattua Cornwellin tyyliä. Koukuttava juoni, ja myös Scarpettan oma elämä oli vähemmän ahdistavaa kuin joskus menneinä vuosina. Luin nopeasti ja viihdyin kirjan parissa.
  • Kohtuullinen määrä tieteellisiä psykologian artikkeleita sekä vaihteleva määrä lukuja useista alan oppikirjoista.
Vuonna 2013 luetut kirjat:
  • Vieras - Riikka Pulkkinen. Kehuttu romaani, jota toivoin joululahjaksi jo viime vuonna. Kirja on hienosti kirjoitettu, juoni kiinnosti; halusin tietää, miten kirja päättyy. Mutta kirjailijan tapa kirjata päähenkilön ajatuksia hiukan vaikeaselkoisella, raskaallakin tavalla ehkä hiukan ärsytti, etenkin kohdissa, joissa teksti liittyi jollakin tapaa hengellisyyteen. En erityisemmin välitä lukea hengellisistä ajatuksista. Yhtä kaikki, luin kirjan joululomalla vauhdilla loppuun, ehkä hiukan harppoen yllämainitunlaisissa kohdissa, ja olin tyytyväinen kirjan päätökseen.
  • Voimavarat käyttöön - Antero Katajainen, Anneli Litovaara, Krisse Lipponen. Kirja kuuluu valmentajaopintojeni kirjalistaan ja on tuttu jo vuodelta 2004. Monia hyviä harjoituksia stressin keskelle, unelmien hahmottamiseen, työuupuneelle ja ylipäänsä paljon ajatuksia omien voimavarojensa löytämiseksi.
  • Kun kyyhkyset katosivat - Sofi Oksanen. Oksasen uusimman sain jo joululahjaksi. Aloitin kevättalvella sitä lukemaan, mutta jotenkin en jaksanut jatkaa. Nämä kirjat ovat haastavia luettavia. Vihdoin luin loppuun. Sama hieno ja uskottava kirjoitustyyli, josta pidin Puhdistuksenkin kohdalla, mutta minä kaipaan onnellisia loppuja.
  • Punainen usva - Patricia Cornwell. Kirjassa jonkinlainen jatkumo edellisen kirjan tarinaan, edelleen koukuttavasti kirjoitettu. Cornwell osaa kyllä punoa aikamoisia juonia.
  • Kuolleiden satama - Patricia Cornwell. Olen ollut Patricia Cornwell -fani kauan. Olen lienee lukenut melkein kaikki Kay Scarpetta -sarjan kirjat, joten en voi lopettaa enää. Jossain vaiheessa Scarpetat olivat liian synkkiä makuuni, ja sankaritar liian kompleksinen ja vaikea, mutta nyt kirjat taas maistuvat. Todella koukuttava ja kiemurainen tarina.
  • Zahir - Paolo Coelho. Vuoden ensimmäinen Coelhoni, alesta ostettu pokkari. Kirjan kirjailija voisi olla Coelhon alter ego. Itse asiassa mietin monessakin kohdassa, onko hahmossa kuinka paljon Coelhoa itseään. Mielenkiintoinen miehen kasvukertomus, jonka aikana alan jopa pitää hahmosta. Alussa en niinkään. Välillä "henkimaailman" asiat menevät yli oman makuni, mutta se ei haitannut kirjan tunnelmaan pääsemistä. Heräsi myös mietteitä oman parisuhteen tilasta ja siitä, pitäisikö sitä jotenkin päivittää tai kohentaa. Ei ehkä kuitenkaan aivan niin radikaalein tavoin kuin tässä kirjassa.
  • Isä Camillo ja hänen laumansa - Giovanni Guareschi. Luin Isä Camillo -kirjoja jo lapsena, ja varmasti myös tämän. Tartuin tähän edesmenneen pappani vuoden 1953 kappaleeseen, sillä pidin kirjoja hauskoina jo lapsena, vaikka kaikki politiikkaan liittyvä kirjoissa menikin varmasti ohi. Mukavaa huomata, että edelleen aikuisena pidän kirjojen tyylistä ja naureskelenkin välillä. Isä Camillo ja kilpakumppaninsa puoluejohtaja Peppone ovat inhimillisiä hahmoja; heidän mittelöistään nimenomaan tulee se "pihvi" kirjaan. Ikuiset kilpailijat vastakkaisilta puolilta: kirkosta ja äärivasemmistopuolueesta, jotka aina tiukan paikan tullen vetävät yhtä köyttä.
  • Appelsiinin tuoksu - Joanne Harris. Olen pitänyt Harrisin aiemmistakin kirjoista. Niissä on ollut hieman mystiikkaa ja herkullisia makuja mukana. Tässä kirjassa oli vesi kielellä jatkuvasti, mutta tarina oli melko surullinen ja paljastui pikkuhiljaa. Vangitseva lukukokemus, jossa todellakin haluaa tietää, miten kirja päättyy. Välillä oli vaikea pitää kirjan henkilöistä ja heidän käytöksestään, mutta toisaalta he olivat hyvin inhimillisiä, sarvineen, hampaineen.
  • Railo - Virpi Hämeen-Anttila. Edellisen Hämeen-Anttilan kirjan jälkeen ajattelin, etten taida lukea tämän kirjailijan kirjoja enää, mutta tämän kirjan hankin alesta kuitenkin takakannen tekstin perusteella. Kirja oli ehdottomasti parempi kuin Päivänseisaus, vaikken missään vaiheessa pitänyt toisesta päähenkilöstä ihmisenä. Se ehkä vähän häiritsi, koska minä olen sitä sorttia, joka haluaa tykätä päähenkilöistä, olla heidän puolellaan ja joka eläytyy vahvasti heidän kokemuksiinsa. Onneksi kirjan toinen päähenkilö, vaimo, oli hahmo, josta pidin kovasti, ja joka sai enemmän sivutilaa loppua kohden.
  • The Hobbit - J. R. R. Tolkien. Sijoittuu aikaan ennen Taru sormusten herrasta -trilogiaa. Elokuvan innoittamana ahmaisin tämän pitkään kirjahyllyssä viihtyneen pokkarin. Täytyy kyllä myöntää, että elokuvaa on dramatisoitu melkoisen paljon; henkilöitäkin on enemmän kuin kirjassa. Tykkäsin silti molemmista; kirja sopii kirjailijan ja kirjatrilogian tyyliin; elokuva puolestaan sopii Peter Jacksonin TSH-leffatrilogiaan. Olihan jo tuossa elokuvatrilogiassa otettu draamallisia vapauksia kirjojen suhteen.
  • Kohtuullinen määrä tieteellisiä psykologian artikkeleita sekä vaihteleva määrä lukuja useista alan oppikirjoista.
Vuonna 2012 luetut kirjat:
  • Pieni lankakauppa - Kate Jacobs. Viihdyttävä lukukokemus lankakaupan omistajan elämästä. Aiemman lukemani saman kirjailijan kirjan perusteella en ollut kuitenkaan varautunut loppuun, joka yllätti minut. En pitänyt lopusta, koska se ei ollut, mitä odotin.
  • Kesä ilman miehiä - Siri Hustvedt. Erittäin viihdyttävä ja kiinnostavakin kirja, jonka luki nopeasti. Ei mikään veretseisauttava teos, eikä jättänyt erityistä vaikutusta, mutta pidin siitä silti.
  • Puhdistus - Sofi Oksanen. Iso, vaikutuksen tekevä kirja, juuri kuin odotinkin. Rankka tarina, hienosti kerrottu. Elin tarinassa mukana, näin ympäristön elävänä, nautin sujuvasta tekstistä.
  • Little Been tarina - Chris Cleave. Joululahjatoivekirjani, joka odotti hiukan ennen kuin pääsi käsiini. Tiesin tarinan olevan jokseenkin rankka, joten piti taas odottaa sopivaa hetkeä, että oli voimia se aloitta. Hyvä, että aloitin. Todella koskettava ja todentuntuinen tarina nigerialaistytön ja englantilaisen naisen yhteen liittävästä kohtalosta.
  • Avoimien ovien päivä - Anna-Leena Härkönen. Kirja löytyi kirjahyllystäni lukemattomana. Onneksi löytyi, sillä kirja oli taas taattua Härköstä. Hän painelee kipeitä kohtia ja kertoo tarinaansa sujuvasti. Välillä ahdistaa kirjan päähenkilön, naisen, jolla on hankala suhde äitiinsä, ongelmat, mutta kirja pisti itseni miettimään hyvinkin paljon, mitä omat lapseni muistavat minusta äitinä aikuisena. Jouduin menemään itseeni, ja tosissani toteamaan, että minun pitää tarkemmin miettiä, millä tavalla tytöilleni puhun, nimenomaan silloin, kun olen väsynyt.
  • Tuulten poika - Henning Mankell. Wallanderien ystävänä olen tietenkin kiinnostunut myös muusta Henning Mankellin tuotannosta. Tämä kirja oli todenmakuinen tarina bushmannipojasta, jonka hyönteistutkija vie mukanaan Kalaharin aavikolta Ruotsiin. Kirja oli kesken pitkän aikaa, mutta kun sain otettua sille aikaa, luin sen pian loppuun. Surullinen tarina juuriltaan riistetyn lapsen ajatuksista ja tunnoista, joita vain harva aikuinen pysähtyy kyselemään saati kuuntelemaan.
  • Talvimies - Outi Pakkanen. Kirja oli mukaansatempaava. Tällä kertaa murhan uhrista ei tarvinnut pitää. Sujuvasti kirjoitettu ja sujuvasti luettu viihdyttävä teos.
  • Punainen pallotuoli - Outi Pakkanen. Päätin lukea kaikki Pakkaset peräkkäin; se sopi jotenkin rytmiin. Tyyli oli sama, ja lopussa jonkinlainen yllätys. Hieman raskaalta tuntuu välillä hahmojen elämän "tahkoaminen", mutta yleisesti ottaen tarinat päättyvät onnellisesti.
  • Pelistä pois - Outi Pakkanen. Joskus viime keväänä sain mummoni kirjahyllystä mukaani kolme Outi Pakkasen dekkaria. En ollut tarttunut niihin tätä ennen, mutta kesähän on perinteisesti parasta aikaa dekkarien luvulle. Tyyli on erilainen kuin useimmissa muissa lukemissani dekkareissa. Henkilöitä pohjustettiin pitkään ennen kuin alkoi tapahtua, mikä sopi oikein hyvin. Lapsi, jonka äiti ei oikein osannut olla äiti, säälitti, mutta onneksi tarinassa hahmot kasvoivat hiukan - parempaan suuntaan.
  • Tyttö ja hänen varjonsa - Sheri Holman. Kirja odotteli melkein puoliväliin luettuna pari vuotta yöpöydän kaapissani. Vihdoin tartuin urakkaan ja sain kuin sainkin luettua loppuun. Kurjuutta ja köyhyyttä  piisasi, mutta lukukokemuksen pelasti onnellinen loppu. Minä pidän onnellisista lopuista.
  • Tuhat loistavaa aurinkoa - Khaled Hosseini. Tämä kirja odotti valoisaa vuodenaikaa, sillä tarina oli raskas ja surullinen, kunnes pääsin kirjan loppuun, jossa odotti palkinto.
  • Comfort food - Kate Jacobs. Alussa edistyin hitaasti, sillä en tempautunut kirjaan mukaan. Kun juoni hiukan tiivistyi, viihtyi kirja kädessäni pidempiä jaksoja, melko nopeasti loppuun asti. Parasta antia kirjassa sylkirauhasia syleilevät ruokakuvaukset sekä tietty viihdyttävyys. Lopputuloksen saattoi arvata, mutta tällaisesta kirjasta haluankin lukea onnellisen lopun.
  • Veronika päättää kuolla - Paolo Coelho. Todella hyvin kirjoitettu periaatteessa surullisesta aiheesta. Lopun yllätystä hiukan jo aavistelinkin, mutta se ei lainkaan laimentanut iloa, jota tunsin Coelhon päätöksestä kuinka lopettaa tämä kirja. Coelho-innostus jatkuu.
  • Alkemisti - Paolo Coelho. Coelhon kuuluisin romaani vei mukanaan. Tekstiä oli helppo lukea, ja se ehti herättää ajatuksiakin, vaikka luin sitä melkoisella tahdilla. Jos pääsee yli kirjan tietyn hengellisen tyylin, siitä nauttii varmasti. Coelho on myös loistava kuvaamaan olosuhteita. Näin aivan selvästi sieluni silmillä aavikon ja keitaan kristallikauppaa myöten.
  • Voittaja on yksin - Paolo Coelho. Halusin lukea lisää Coelhoa, onneksi. Tämä kirja oli hyvin erilainen kuin Portobellon noita. Päästä sisään "hullun" päähän ja lukea kuinka hän oikeuttaa tekonsa itselleen. Eräs mittapuuni hyvälle kirjalle on se, että "sen haluaa ehdottomasti lukea loppuun". Tämäkin oli sellainen kirja.
  • Kukkulan kuningas - Jo Nesbø. Hyvin erilainen jännäri kuin Panssarisydän. Päähenkilö ei ole rakastettavin henkilö, vaikkakin mielenkiintoinen. Kirja, jonka halusin lukea loppuun. Hyvä niin, sillä loppu yllätti iloisesti.
  • Portobellon noita - Paolo Coelho. Ensimmäinen lukemani Coelho. Mukaansatempaava, mystinen tarina, jonka halusi lukea nopeasti loppuun. Silti tunsin oloni välillä hiukan epämukavaksi lukiessani saarnamaisia tekstejä "suuresta Äidistä" ja hänen rakkaudestaan ym. Sen tyyppinen hengellinen ote ei ole aivan ominta itseäni, mutta luen varmasti Coelhoa toistekin.
Vuonna 2011 luetut kirjat:
  • Panssarisydän - Jo Nesbø. Koukuttava trilleri, erittäin paksu, mutta piti lukea muutamalla ahmaisulla.
  • Vettä vain - Kajsa Ingemarsson. Pidin aiemmasta Keltaisten sitruunoiden ravintolasta, joten halusin kokeilla tätäkin. Kevyttä, hyvin kirjoitettua viihdettä.
  • Kaikki mitä rakastin - Siri Hustvedt. Mirka tätä kehui, eikä turhaan. Upeasti nainen kirjoittanut miehen näkökulmasta koko kirjan. Ajatuksia heräsi siitä, mikä aikuisessa ihmisessä on eletyn lapsuuden tulosta, mikä onnea tai epäonnea geeniarpajaisissa, tai mikä pelkkää huonoa tai hyvää tuuria.
  • Strindbergin tähti - Jan Wallentin. Kehuttiin Da Vinci -koodin seuraajaksi. Oli kyllä ihan mukaansa tempaava tarina, mutta aikanaan "Koodia" lukiessani en millään malttanut laskea kirjaa kädestäni ennen kuin se oli loppu; tämän maltoin. Mutta ehkä "Koodi" sai etulyöntiaseman, koska yleensä ensimmäinen kerta jää parhaiten mieleen, ja "Koodi" oli ensimmäinen sen tyyppinen kirja, jonka luin. Silti, tässä kirjassa miellytti se, että oltiin lähempänä kotia...
  • Päivänseisaus - Virpi Hämeen-Anttila. Toivotun joululahjakirjan lukemiseen meni puolitoista vuotta, sillä se ei oikein temmannut minua mukaansa missään vaiheessa. Minua ei varsinaisesti kiinnostanut, mitä henkilöille lopulta tapahtuu, vaikka kirja hiukan paranikin loppua kohden.
  • Anna minun rakastaa enemmän - Juha Itkonen. Aloitin kirjan lukemisen jo viime vuoden puolella, ja vihdoin sain luettua loppuun bussimatkoilla kurssille. Mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu kirja, jonka parissa viihdyin. Jostain syystä en kuitenkaan ollut aiemmin uppoutunut niin syvälle, että olisin ahmaissut kirjan nopeammin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
  • Totta - Riikka Pulkkinen. Toivomani joululahjakirja oli hyvää, soljuvaa luettavaa. Mietin välillä, miten kirjoittaja, joka on mielestäni melko nuori, osasi kirjoittaa niin uskottavasti monelta kantilta. En ahmaissut kirjaa yhteen menoon, mutta aina, kun sitä luin, luin ilolla.
Vuonna 2010 luetut kirjat:
  • The Scarpetta Factor - Patricia Cornwell. Paksunpaksu, toivottu joululahjakirja odotti uppoutumista todella paljon; päädyin lukemaan sen muutama sivu kerrallaan. Kesti kauan, mutta oli taattua Scarpettaa.
  • Yösyöttö - Eve Hietamies. Helppolukuinen, sympaattinen, samaistuttava kirja sekä iseille että äideille. Luimme sen molemmat, mieheni ja minä.
  • Laulaisin sinulle lempeitä lauluja - Linda Olsson. Kaunis, ihana, herkkä kirja!
  • Helmitaivas - Johanna Vireaho, Sari Tammikari. Ihana harrastekirja hyvillä ohjeilla. Kauniit kuvat.
  • Suden vuosi - Virpi Hämeen-Anttila. 
  • Loppuunkäsitelty - Anna-Leena Härkönen.
  • Rauhaton mies - Henning Mankell.
  • Designing jewelry with semiprecious beads - Kim Gover. Viime kesänä tämän ostin ja lukaisin uudelleen. Hyvät esittelyt puolijalokivistä ja useita hienoja korumalleja. Osa koruista tosin makuuni liian runsaita, mutta niistäkin on hyvä tutkailla tekniikoita.
Yöpöydällä, kirjahyllyssä ja ajatuksissani odottamassa olevia kirjoja:
  • Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun - Jari Sinkkonen.
  • Alitajuntasi voima - Joseph Murphy.
  • Meriharakat - Susan Fletcher. Mirka-ystäväni suosittelema teos kahdesta sisaresta kerrottuna heistä vanhemman silmin.
  • Täällä Pohjantähden alla I-III - Väinö Linna. Olen hyvin nolona siitä, etten ole tarttunut tähän aiemmin. En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut kotimaan historiasta, mikä on mielestäni noloa. Koulussa tuntui vain, että Suomen historia on todella tylsää. Toivottavasti tämä kirjasarja saa mieleni muuttumaan.
  • Onnen tunti - Anna-Leena Härkönen. Aion lainata kälyltäni...
  • Torey Haydenin tuotantoa. Monta on jo luettu, joitakin vielä kirjahyllyssä jäljellä, mutten oikein kestä lukea näistä lapsikohtaloista kuin erityisen valoisana ja onnellisena aikana, jolloin tunnen olevani vahvempi, enkä ahdistu lasten kärsimyksestä yötä päivää.
Kesken jääneet kirjat:
    • Herrasmiehiä ja huijareita - Joanne Harris. Ollut kesken jo jonkin aikaa yöpöydälläni.
    • Vihan hedelmät - John Steinbeck. Noin kymmenvuotiaalle kirja oli äärettömän tylsä. Pitäisi lukea aikuisen silmin. Siispä lisään lukua odottavien listalle...
    • Matkalla - Jack Kerouac. Olisi pitänyt lukea englanniksi, alkukielellä. En pystynyt lukemaan kirjan suomennosta, sillä kieli oli kerta kaikkiaan niin kökköä, että se häiritsi lukemistani koko ajan. Tosin, eikös kirja ole kuuluisa ennemmin erään aikakauden ja elämäntyylin kuvauksena kuin kirjallisena tuotoksena?
    • Pieni ystävä - Donna Tartt. Olin hyvin vaikuttunut Donna Tarttin esikoisteoksesta Jumalat juhlivat öisin. Olin siis innoissani, kun vuosien tauon jälkeen Tartt julkaisi uuden kirjan. Ikävä kyllä en koskaan päässyt oikein kiinni tarinaan, ja paksu kirja jäi kesken.
    • Ranskalaiset korot - Helena Petäistö. Siis minähän olen Ranska-fani ja aihe itsessään kiinnostaa, samoin juuri tämä kirja, mutta tästä nykylukutavastani johtuen, en päässyt kirjaan sisään ja niinpä se odottelee vielä syventymistä kirjahyllyssä. Inhoan lukea kirjoja pienissä pätkissä iltaisin; haluan ahmia hyvät kirjat yhdeltä istumalta!!