Ihana Eloise Eloisen eteisessä -blogista ja Kätevä Ystäväni Haltiakummi Haltiakummi-blogista antoivat minulle tämän mahtavan tunnustuksen jo helmikuussa, mutta tätä ennen en ollut ehtinyt pysähtyä miettimään kysymyksiin vastauksia. Vihdoin tuli hetki, jolloin oli hyvä keskittyä näin mukavaan asiaan. Eloisella on blogi, joka päivittyy verkkaisesti, mutta sitäkin punnitumpien ajatusten ja ihanien kuvien kera. Haltiakummi kirjoittaa elämänsä iloista hersyvän hauskalla tyylillä, ja esittelee myös tuotoksiaan mm. korttiaskartelun ja korujen teon saralla. Näitä blogeja seuraan nautinnolla!
*Edit* Koska kahlaan vasta nyt pikkuhiljaa helmikuun blogijuttuja, huomasin toisen huipun Kätsyn eli Rva Kepposen tunnustuksen Pikku Kepponen -blogista vasta nyt!!! Kiitos murunen! Rva Kepponen kirjoittaa ja valokuvaa ahkerasti askartelemiensa korttiensa ja taidokkaiden ompelustensa lisäksi aivan älyttömän sööttejä poikiaan, joiden ansiosta perheessä on vauhtia ja paaaaljon sattumuksia sekä positiivista poikaenergiaa.
Tuttuun tapaan tunnustuksen saajan tulee hiukan avautua kanssaihmisille, lukijoille ja muille bloggaajille vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:
Milloin aloitit blogisi?
Innostuin bloggaamisesta vuoden 2009 marraskuussa, kun kaipailin kotiäitinä ikiomaa väylää ulkomaailmaan, vaikka kökötin kotona lasten kanssa. Blogini on siis noin 1 v 4 kk vanha!
Mistä kirjoitat blogissasi ja mitä kaikkea se käsittelee?
Alunperin halusin blogista kotiäidin varaventtiilin, mitä se olikin, ja samalla siitä tuli paikka esitellä koruharrastukseni hedelmiä. Sittemmin siitä tuli kanava myös uudelleen leimahtaneen kortti-innostukseni tuloksille. Välillä laitan kuvia leipomuksistani, tai nettikauppalöydöistäni, mutta enimmäkseen minulta tulee blogiini tekstiä kuvien ollessa vähemmistönä. Kirjoitan myös minulle tärkeistä ihmisistä tai tapahtumista.
Edelleen blogini on keino purkaa asioita, iloisia, surullisia ja siltä väliltä, nykyään työssäkäyvän äidin vinkkelistä. Harmi vain, ettei vuorokaudessa ole enempää tunteja! Blogini jää usein lapsipuolen asemaan, koska nuo oikeat lapset tarvitsevat äitiä kuitenkin enemmän kuin minä blogia.
Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Tähän kysymykseen kukaan ei koskaan vastaa, että oma blogi on vain niin vietävän hyvä ja mukaansatempaava, etteivät muut pärjää vertailussa lainkaan! No, en minäkään. Tosiasia on, että blogini on aivan yhtä erityinen kuin minä itse. Ja minä olen aivan yhtä erityinen kuin kaikki muut blogikollegat, koska jokainen on oma yksilönsä, ja juuri sen vuoksi erityinen.
Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Oma blogi oli loistoidea, joka auttoi jaksamaan tuota hiukkasen pieneen piiriin keskittynyttä, joskin ihanaa elämänvaihetta pikkuisten kanssa kotona. Oli upeaa saada vastakaikua muilta samassa tai täysin eri elämäntilanteessa olevilta ihmisiltä, joista osasta tuli sittemmin ystäviä, joita näen myös kasvokkain!
Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Ehkä nykyisen kirjoitustiheyden. : ) Mutta koska se on enemmän kiinni elämänvaiheesta kuin halusta, en siitä huolta kanna, enkä stressiä ota. Kirjoitan aina, kun pystyn, välillä asiasta, toisinaan asian vierestä!Tämä tunnustus pitäisi jakaa viidelle muulle blogille, mutta viime aikoina tunnustuksia on jonkin verran täällä pyörinyt, enkä ole ehtinyt käytännössä yhtään vierailla muiden blogeissa, en vanhoissa tutuissa, enkä uusissa, joten taidan jättää tunnustusten jaon seuraavaan kertaan. Mielestäni kaikki seuraamani blogit ansaitsevat tällaisen upean bloggaajan tunnustuksen, sillä jokaisessa niistä on jotain erityistä!
5 kommenttia:
Kiva, että sinustakin kuuluu välillä jotain :-)
Mukavaa loppuviikkoa sinne !
Kiva oli lukea vastauksiasi :). Ymmärrän hyvin sen, että vaikka haluaisikin, aina ei ole aikaa syventyä bloggaus puuhiin ja toisinaan, vaikka aikaa olisikin, teksti ei vaan juokse :). Mutta sepä onkin ihanaa, että tämä bloggaaminen ei pidä sisällään minkäänlaista pakkoa julkaisutiheydestä, se pakko on korkeintaan omassa päässä :).
Nämä tunnustukset ovat aina niin mukavia luettavia. :)
Tuo blogin julkaisutiheys on vain omissa päissämme, kuten Eloise sanoikin. Tosin ymmärrän hyvin sen paineen tunteen, kun ajattelee, että pitäisi kirjoittaa jotain, kun on kulunut jo viikko (tms) edellisestä postauksesta. Haluaisi kirjoittaa, muttei välttämättä keksi mitään ihmeellistä.
Itselleni kirjoittaminen on muodostunut pikku hiljaa sellaiseksi, että kirjoitukset itse päättävät, koska haluavat tulla ulos. Esimerkiksi imuroidessa alkaa päähän tulvia ajatuksia, jotka on pakko saada purettua sanoiksi ennen kuin saan rauhan. Silloin on _pakko_ kirjoittaa, viis muusta elämästä! :)
Tuo on myös niin totta, kirjoitukset toisinaan saattavat alkaa vaatia ulospääsyä, silloin olisi koneen parasta olla lähellä :).
Itselläkin toisinaan alkaa syyllisyys kello kilkuttaa päässä "jo viikko, eikä mitään ole kirjoitettu" virttä, vaan olen lujasti päättänyt vaientaa sen klkuttajan. Tämänhän piti olla minulle yksi tapa purkaa paineita, ei kerätä niitä :).
Petriina: Kiitos samoin! Olen juttujasi edelleen seuraillut, mutta kommentit jäävät vähemmälle...
Eloise ja Mirka: Jännää, miltä itse kullakin tuo julkaisu"pakko" ja -tiheys tuntuu. Minulla ei nimittäin ole sellainen tunne, että pitäisi kirjoittaa, vaikka pää lyö tyhjää, vaan ennemmin koko ajan niin, että voisi kirjoittaa siitä ja siitä, mutta kun ei ole aikaa kaikkeen. Tuntuu, että on monia puolittaisia ajatuksia, mutta kun nykyään on omaa ajatuskaistaa niin vähän; töissä ei käytännössä ole aikaa omille ajatuksille yhtään, eikä kotonakaan ennen kuin näin illalla, niin tarina-aihiot jäävät ameeboiksi kehittymättä sen pidemmälle. Ajatella, että juttu supervaaristanikin oli aloitettu jo lokakuussa ja se lojui luonnoksissa näin kauan ennen kuin sain kirjoitettua loppuun!
Se, mistä koen huonoa omatuntoa on se, että luen kaikkia ihania blogeja niin jälkijunassa ja kiireellä, etten pääse sisälle herkullisiin keskusteluihin, koska en ehdi syventyä niihin kunnolla, enkä voi kaikkea edes kommentoida. Moniin juttuihin haluaisin laittaa pidempääkin kommenttia, mutta se taas vaatii vähän ajatusten kypsyttelyä ja naputteluaikaakin, mikä saattaa juuri silloin olla liian paljon vaadittu.
Lähetä kommentti