Vuosi 2011 pähkinänkuoressa

Viimeviikkoisella, ensimmäisellä talvihölkälläni mietiskelin kulunutta vuotta, sen parempia ja huonompia hetkiä. Ja tuli tarve pistää pränttiä paperille.

Vuonna 2011:
* Koin valtavan menetyksen, kun rakas pappani poistui tästä maailmasta äitienpäivän jälkeisenä päivänä pitkän sairauden päätteeksi. Tämä oli minulle vuoden suurin ja merkittävin tapahtuma, joka tuntuu vielä pitkään.

* Ilojakin löytyi. Pienempi maailman ihanimmista tyttösistä täytti helmikuussa kolme vuotta, isompi joulukuussa kuusi. Tuntui, ja tuntuu edelleen, että olen päivä päivältä kiitollisempi lapsistamme ja siitä, että he ovat terveitä ja onnellisia.

* Suurella ilolla ja ylpeydellä seurasin, kun Isosiskolla loksahti pian viisivuotissynttärien jälkeen lukemisen tekniikka kohdalleen. Itse lukeminen alkoi enemmän kiinnostaa syksyllä eskarin myötä. Muita uusia vuoden aikana kertyneitä taitoja olivat muun muassa uiminen, apupyörittä ajaminen ja kirjoittaminen.

* Onnellisena olen seurannut myös Pikkusiskoa, joka vuoden aikana on kasvanut pikkulapsesta selvästi isommaksi tytöksi; joka oppi reippaasti polskuttelemaan kellukkeilla, vaikka edellisenä kesällä arasteli kylmää vettä. Uutena taitona vuoden aikana tuli myös pyörällä polkeminen hurjaa vauhtia niin, että jarruttaminenkin onnistui. Ja hurjan paljon hienoja ajatuksia ja sanomisia...

* Kävimme talvilomalla Vuokatissa, jossa laskettelin vuosien tauon jälkeen varovaisesti. Kivaa oli! Isosisko oli ensimmäistä kertaa laskettelusuksilla ja oppi laskemaan minua paljon, paljon nopeammin ja sujuvammin.

* Olin alkuvuodesta vielä innoissani töistä syksyisen töihinpaluun jälkeen, mutta innostus vaihtui stressiksi organisaatiomuutoksen myötä jo toukokuun tienoilla. Tilanne paheni vielä elokuussa, eikä sen jälkeen työniloa ole toistaiseksi juuri näkynyt.

* Lähdin kävelylle heinäkuun puolivälissä mökillä ja hölkkäsinkin hetken. Siitä lähti tämä minulle uskomaton asenne liikuntaan: ei paineita liikkumisesta, tai sen säännöllisyydestä, kunhan vaan tuntuu hyvältä lähteä jotain tekemään. Nyt hölkkään helposti jo yli puoli tuntia - hitaasti, mutta varmasti.

* Lenkki-innostuksen siivittämänä aloin nousta joka aamu töissä portaat neljänteen kerrokseen. Sekin on jotain. :)

* Pääsimme mieheni kanssa pitkästä aikaa kaksinlomalle pariksi yöksi, joista ensimmäisen vietimme Haikon kartanohotellissa, ja toisen kotona. Onnistunut miniloma kahdelle.

* Syksyllä totesin, että kaistanleveys on syöty; kaista tukossa; luovuus hukassa. Piti alkaa miettiä, mitä asioita kotona voi siirtää ihanan mieheni huolehdittavaksi, kun syksyyn asti minä olin muistanut ja suunnitellut käytännössä kaiken pyörityksen perheessämme. Projekti jatkuu.

* Vuoden aikana oli muutama virallisempi rakkaiden Kätevien Emäntien eli Kätsyjen tapaaminen, sekä useakin epävirallisempi, jopa aika ex tempore -tapaaminen. Ne hetket toivat massoittain hyvää mieltä ja myönteistä energiaa. Kiitos vain kovasti, että olette olemassa Mirka, Rva Kepponen, Haltiakummi, Lehtokotilo ja Anna!

* Kortteja syntyi vuoden aikana 55 kappaletta; koruja vain seitsemän. Toivon lisää luovuutta, vähemmän tukkoa ja enemmän energiaa vuodelle 2012, jotta korurintamalla jaksaisin taas päästä vauhtiin, sillä korujen teko on todella kivaa.

* Loppuvuodesta alkoivat yöheräämiset lasten takia helpottaa, sillä kumpainenkin lapsista pysyy nyt yöllä pääsääntöisesti omassa sängyssään satunnaisia öitä meidän huoneessamme pahojen unien takia. Kuuden vuoden väsymys ehkä alkoi hiukan jo hellittää.

Vuoden aikana alkoi pikkuhiljaa tuntua, että on siivottava vanhaa pois alta, jotta uutta voi tulla tilalle. Pätee sekä roinaan että päänuppiin. Vuosi 2012 voi olla minulle muutosten vuosi sen lisäksi, että täytän neljäkymmentä.

Viime marraskuulta mieheni antama ihana "muuten vaan" -kimppu.

Minulla on ihana mies.