Terveellisiä ajatuksia työn keskellä

Niin. Sain siis pitää työni tällä erää. Vierestä viedään kollega, ja lähitiimistä 60-70% väestä ovat irtisanomisuhan alaisia. Viime viikko oli älyttömän raskas. Epätietoisuus omalta osalta jatkui pitkälle keskiviikkoiltapäivään, kunnes sain epävirallisen tiedon, etten ole ”listalla”. Seuraavana päivänä tuli sitten virallinen viesti. Siihen asti tunteet menivät ylös alas, kun irtisanomisuhkalappuja viuhui sekä oikealla että vasemmalla – minun ohitseni. Tuntui surkealta nähdä kollegoja, jotka olivat aivan oikein arvelleet, mitä tuleman pitää, mutta toivoneet silti, ettei arpa osuisi. Kukaan ei varmasti pystynyt keskittymään täysillä töihinsä.

Keskiviikkona saatuani epävirallisen tiedon lähdin töistä kävelemään bussipysäkille. Soitin matkalla miehelleni, etten tulekaan ihan suoraan kotiin. Painelin suoraan kauppakeskuksen ravintolaan ja tilasin lasillisen samppanjaa. Istuin yksin lasini kanssa käytännössä tyhjässä ravintolasalissa ja tuijotin ilmeettömänä ihmisiä käytävällä kulkemassa kaupasta toiseen. Oli muuten oikein hyvä lasillinen ja miljöö mukava, mutta huomasin itsestäni tietyn hymyttömyyden. Tuntui, että ryhtinikin oli painunut kasaan. Ei sillä, että mikään huippuhyvä ryhti minulla edes olisi, mutta sekin vähä oli mytyssä.

Jos joku olisi kysynyt, mikä minulla on, olisin sanonut, että juhlin tässä samppanjalasillisella sitä, etten saanutkaan potkuja.  En näyttänyt onnelliselta, koska siltä ei tuntunut. Työyhteisömme muuttuu vääjäämättä, työni muuttuu, eikä meillä firmaan jäävillä silti ole mitään varmuutta, että työ jatkuu vaikkapa ensi vuonna. Säännöllinen palkka toki tulee edelleen ja minulla on tekemistä työpäivinäni. Toistaiseksi.

Ensimmäinen posliinihyasintti pari viikkoa sitten pihallamme.

 Olin asennoitunut saamaan potkut. Minulla on edelleen se ideani omasta bisneksestä. Olin valmis pakon sanelemana ottamaan vastaan uudet tuulet. En kuitenkaan ollut, enkä ole, tarpeeksi rohkea ottaakseni tuota askelta vapaaehtoisesti. Siksi toivoin työnantajan tekevän päätöksen puolestani. Olisin vastaanottanut kaikki hyvät tukitoimet, joita työnantaja tarjoaa ja päässyt siten kehittelemään ideaani ammattilaisten kanssa. Olisinpa jopa saanut firman kustantamana koulutusta ideani suuntaan.

Ihkaensimmäiset krookukset tänä vuonna. Pari viikkoa sitten jo...

Tässä valossa lienee selvää, että työpaikkaani jääminenkin vaatii uutta asennoitumista. Periaatteessa sama vanha jatkuu, mutta huonommissa olosuhteissa, kun ympäriltä katoaa ihmisiä, jotka olen tuntenut parhaimmillaan yksitoista vuotta. Työni muuttuu, saan osan kollegani töistä ja astumme uuteen organisaatioon, jonka yksityiskohdat ovat vielä piilossa ruohonjuuritasolta. Firman tulevaisuudesta ei kukaan tiedä pitkällä tähtäimellä, vaikka uuteen strategiaan uskonkin.

Tällä hetkellä alkaa asenteeni olla jo kohdallaan. Pystyn keskittymään töihin, mietimme kollegan kanssa jo keskenämme, mitä hommia alan pikkuhiljaa ottaa vastaan – esimiestämme emme sillä vielä vaivaa. Olen myös kiinnostunut siitä, millaiseksi uusi organisaatiomme muotoutuu, sekä siitä, millaisia työmahdollisuuksia se tarjoaa, kun pöly jonain päivänä on laskeutunut.

Krookuksissa on aina ollut jotain taikaa. Ne ovat parhaat kevään tuojat - ainakin minulle.

Silti täytyy sanoa, että ajatukseni tuosta omasta jutusta, yritysideani, jää kytemään takaraivoon. Odottamaan sellaista aikaa, jolloin työ ei kuluta kaikkea energiaani ja lapset ovat hitusen isompia. Ehkä ideaa ja sen mahdollisuuksia voisi kehitellä ja tutkia vähän kerrassaan silloin, jos jaksamista on enemmän.

Olin niin varma, etteivät nämä krookukset enää nousisi, kun mies kesällä kippasi paksun kerroksen kuorikatetta hedelmäpuiden juurille. Mutta sieltäpä vain nousivat! :)

Enemmän jaksamista toivottavasti on tiedossa konkreettisesti jossain vaiheessa. Olen jatkanut lenkkeilyä, ainakin kerran viikossa, pari pientä pyrähdystä on takana jo tällä viikolla. Aloitin rautakuurin, sillä hemoglobiini oli pudonnut turhan alas. Näiden lisäksi otin tosissani lähestyvän 40-vuotispäiväni ja päätin kokeilla tietoista syömistä seitsemän viikon ajan. Tietoista siten, että vähennän huonojen hiilihydraattien syömistä ja lisään selkeästi proteiinin saantia, kasviksia ja hedelmiä. Mietin, mitä syön. Otan välillä pari palaa tummaa tai raakasuklaata, joskus lasillisen Coca-Cola Zeroa. Katson, mitä tapahtuu.