Uncertainty is what kills

Kyllä vain. Epävarmuus luo stressiä ja ahdistusta. Päättämättömyys samoin. Jatkuvasta stressistä seuraa monenmoista ikävää univaikeuksista keskivartalolihavuuteen ja uupumukseen. Vähintään kaikkia mainittuja löytyy tästä osoitteesta.

En usko pikaparannuskonsteihin, mutta huomaan itsestäni, että heti, kun viime viikolla olin tehnyt päätöksen ottaa aikalisä, mieleni valtasi jonkinmoinen selkeys. Tunne siitä, että näin on oikein. Että tämä on hyvä päätös. Vaikka jatko on vielä pimeän peitossa.

Kesäkuinen kimppu oman pihan tarjonnasta.

Saatan kyllä huijata itseäni antaessani kaiken kunnian tehdylle päätökselleni siitä, että tartuin viikonloppuiltana lasten joulukalenterin tekemiseen ja suoritin erään pienen työvaiheen alusta loppuun asti, mutta haittaakse? Askartelin hetken täysin ilman eräänlaista pinnistelyä, joka on viimeisen vuoden ajan kuulunut myös niihin kivoihin tekemisiini kotona. Nautin näpertelystä ja lopputuloksesta, joka on vasta pieni välivaihe isommassa kalenteriprojektissa. Aloite askarteluun sinä iltana tuli vaivattomasti. Siten, miten harrastusten kohdalla aina pitäisi. Ei ole ollut ihan itsestäänselvyys minulle pitkään aikaan.

Eilen otin ensimäisen askeleen aikalisän toteutusta kohti. Sen jälkeen olen välillä huomannut hymyileväni itsekseni. En muista hymyilleeni itsekseni minkään asian johdosta aikoihin. Mieli on keventynyt. Ensimmäinen vaihe matkalla aikalisään on peruuttamattomasti otettu, päätös siis tehty ja toteutus alkanut. Se on varmaa.

Matkalla saattaa olla vielä pari mutkaa matkassa, mutta muutaman viikon päästä selviää kompuroinko jalkoihini, vai annetaanko minun jatkaa. Silti teen työtäni täysin eri mielellä kuin ennen päätöstäni. Ihmeellinen on mielen voima.

Voisiko tästä vetää elämänohjeen, että jos olet pitkään epätietoinen, tee päätös?