Eipä se elämäntilanne vieläkään siihen sovi, mutta lapset kasvavat, henkiset voimavarat lisääntyvät, oma aika lisääntyy - ja kappas, yhtäkkiä luettujen kirjojen määrä per vuosi on kaksinkertaistunut. Vuonna 2010 sain luettua kahdeksan kirjaa. Tuona vuonna syyskuussa palasin töihin viiden vuoden kotiäitiyden jälkeen. Vuonna 2011 luin vain seitsemän kirjaa; ehkäpä töissä alkanut todella ikävä aika vei voimia, enkä jaksanut keskittyä vieläkään kirjoihin. Viime vuonna kirjasaldoni kasvoi jo 17 kappaleeseen, johon täytyy olla jo tyytyväisempi!
Tällä hetkellä luen kirjoja vain iltaisin sängyssä ennen nukahtamista. Jos jostain syystä on vapaata pidempi pätkä, silloin saatan lukea hiukan jopa päivällä. Olen jollain tasolla sopeutunut, että tämä on nyt se tyyli, jolla tulee luettua tällä hetkellä. Joskus myöhemmin saan ehkä kiinni siitä entisestä tyylistä, kunhan on enemmän ohjelmoimatonta aikaa.
Aion pitää edelleen kirjaa lukemistani kirjoista. En ehkä vieläkään pääse niiden ahmimismoodiin, mutta tunne siitä, että teen taas jotain, jota viisivuotiaasta asti olen rakastanut, tuo iloa ja voimaa tähän päivään. Jos sinua kiinnostaa välillä kurkistaa, mitä olen tänä tai aiempina vuosina lukenut, käy katsomassa Lukutoukan helmiä ja sikoja -sivuani, johon pääsee myös blogini etusivulta.
Ai niin, tänä vuonna olen lukenut vasta yhden, juuri lopettamani The Hobbit -kirjan (J. R. R. Tolkien). Erityisiä arvosteluja en yleensä kirjoista tee, ehkä muutaman sanan saatan sanoa. Tästä kirjasta ne muutamat sanat löytyvät ylläolevan linkin päästä.
Vuonna 2012 luetut kirjat:
- Pieni lankakauppa - Kate Jacobs. Viihdyttävä lukukokemus lankakaupan omistajan elämästä. Aiemman lukemani saman kirjailijan kirjan perusteella en ollut kuitenkaan varautunut loppuun, joka yllätti minut. En pitänyt lopusta, koska se ei ollut, mitä odotin.
- Kesä ilman miehiä - Siri Hustvedt. Erittäin viihdyttävä ja kiinnostavakin kirja, jonka luki nopeasti. Ei mikään veretseisauttava teos, eikä jättänyt erityistä vaikutusta, mutta pidin siitä silti.
- Puhdistus - Sofi Oksanen. Iso, vaikutuksen tekevä kirja, juuri kuin odotinkin. Rankka tarina, hienosti kerrottu. Elin tarinassa mukana, näin ympäristön elävänä, nautin sujuvasta tekstistä.
- Little Been tarina - Chris Cleave. Joululahjatoivekirjani, joka odotti hiukan ennen kuin pääsi käsiini. Tiesin tarinan olevan jokseenkin rankka, joten piti taas odottaa sopivaa hetkeä, että oli voimia se aloitta. Hyvä, että aloitin. Todella koskettava ja todentuntuinen tarina nigerialaistytön ja englantilaisen naisen yhteen liittävästä kohtalosta.
- Avoimien ovien päivä - Anna-Leena Härkönen. Kirja löytyi kirjahyllystäni lukemattomana. Onneksi löytyi, sillä kirja oli taas taattua Härköstä. Hän painelee kipeitä kohtia ja kertoo tarinaansa sujuvasti. Välillä ahdistaa kirjan päähenkilön, naisen, jolla on hankala suhde äitiinsä, ongelmat, mutta kirja pisti itseni miettimään hyvinkin paljon, mitä omat lapseni muistavat minusta äitinä aikuisena. Jouduin menemään itseeni, ja tosissani toteamaan, että minun pitää tarkemmin miettiä, millä tavalla tytöilleni puhun, nimenomaan silloin, kun olen väsynyt.
- Tuulten poika - Henning Mankell. Wallanderien ystävänä olen tietenkin kiinnostunut myös muusta Henning Mankellin tuotannosta. Tämä kirja oli todenmakuinen tarina bushmannipojasta, jonka hyönteistutkija vie mukanaan Kalaharin aavikolta Ruotsiin. Kirja oli kesken pitkän aikaa, mutta kun sain otettua sille aikaa, luin sen pian loppuun. Surullinen tarina juuriltaan riistetyn lapsen ajatuksista ja tunnoista, joita vain harva aikuinen pysähtyy kyselemään saati kuuntelemaan.
- Talvimies - Outi Pakkanen. Kirja oli mukaansatempaava. Tällä kertaa murhan uhrista ei tarvinnut pitää. Sujuvasti kirjoitettu ja sujuvasti luettu viihdyttävä teos.
- Punainen pallotuoli - Outi Pakkanen. Päätin lukea kaikki Pakkaset peräkkäin; se sopi jotenkin rytmiin. Tyyli oli sama, ja lopussa jonkinlainen yllätys. Hieman raskaalta tuntuu välillä hahmojen elämän "tahkoaminen", mutta yleisesti ottaen tarinat päättyvät onnellisesti.
- Pelistä pois - Outi Pakkanen. Joskus viime keväänä sain mummoni kirjahyllystä mukaani kolme Outi Pakkasen dekkaria. En ollut tarttunut niihin tätä ennen, mutta kesähän on perinteisesti parasta aikaa dekkarien luvulle. Tyyli on erilainen kuin useimmissa muissa lukemissani dekkareissa. Henkilöitä pohjustettiin pitkään ennen kuin alkoi tapahtua, mikä sopi oikein hyvin. Lapsi, jonka äiti ei oikein osannut olla äiti, säälitti, mutta onneksi tarinassa hahmot kasvoivat hiukan - parempaan suuntaan.
- Tyttö ja hänen varjonsa - Sheri Holman. Kirja odotteli melkein puoliväliin luettuna pari vuotta yöpöydän kaapissani. Vihdoin tartuin urakkaan ja sain kuin sainkin luettua loppuun. Kurjuutta ja köyhyyttä piisasi, mutta lukukokemuksen pelasti onnellinen loppu. Minä pidän onnellisista lopuista.
- Tuhat loistavaa aurinkoa - Khaled Hosseini. Tämä kirja odotti valoisaa vuodenaikaa, sillä tarina oli raskas ja surullinen, kunnes pääsin kirjan loppuun, jossa odotti palkinto.
- Comfort food - Kate Jacobs. Alussa edistyin hitaasti, sillä en tempautunut kirjaan mukaan. Kun juoni hiukan tiivistyi, viihtyi kirja kädessäni pidempiä jaksoja, melko nopeasti loppuun asti. Parasta antia kirjassa sylkirauhasia syleilevät ruokakuvaukset sekä tietty viihdyttävyys. Lopputuloksen saattoi arvata, mutta tällaisesta kirjasta haluankin lukea onnellisen lopun.
- Veronika päättää kuolla - Paolo Coelho. Todella hyvin kirjoitettu periaatteessa surullisesta aiheesta. Lopun yllätystä hiukan jo aavistelinkin, mutta se ei lainkaan laimentanut iloa, jota tunsin Coelhon päätöksestä kuinka lopettaa tämä kirja. Coelho-innostus jatkuu.
- Alkemisti - Paolo Coelho. Coelhon kuuluisin romaani vei mukanaan. Tekstiä oli helppo lukea, ja se ehti herättää ajatuksiakin, vaikka luin sitä melkoisella tahdilla. Jos pääsee yli kirjan tietyn hengellisen tyylin, siitä nauttii varmasti. Coelho on myös loistava kuvaamaan olosuhteita. Näin aivan selvästi sieluni silmillä aavikon ja keitaan kristallikauppaa myöten.
- Voittaja on yksin - Paolo Coelho. Halusin lukea lisää Coelhoa, onneksi. Tämä kirja oli hyvin erilainen kuin Portobellon noita. Päästä sisään "hullun" päähän ja lukea kuinka hän oikeuttaa tekonsa itselleen. Eräs mittapuuni hyvälle kirjalle on se, että "sen haluaa ehdottomasti lukea loppuun". Tämäkin oli sellainen kirja.
- Kukkulan kuningas - Jo Nesbø. Hyvin
erilainen jännäri kuin Panssarisydän. Päähenkilö ei ole rakastettavin
henkilö, vaikkakin mielenkiintoinen. Kirja, jonka halusin lukea loppuun.
Hyvä niin, sillä loppu yllätti iloisesti.
- Portobellon noita - Paolo Coelho. Ensimmäinen lukemani Coelho. Mukaansatempaava, mystinen tarina, jonka halusi lukea nopeasti loppuun. Silti tunsin oloni välillä hiukan epämukavaksi lukiessani saarnamaisia tekstejä "suuresta Äidistä" ja hänen rakkaudestaan ym. Sen tyyppinen hengellinen ote ei ole aivan ominta itseäni, mutta luen varmasti Coelhoa toistekin.
10 kommenttia:
Oi, sä oletkin lukenut paljon Coelhoa! Mä olen lukenut niistä muutaman, mutta ovat jotenkin tökkineet viime aikoina. Ehkä se on sellainen lievä laskelmoivuus, joka niiden suosion myötä on hiipinyt sivuille.
Mä luin viime vuonna tosi vähän, ehkä jotain kymmenkunta kirjaa. Kolahtaneita olivat ainakin Keplerin Hypnotisoija, Murakamin Kafka rannalla, Adichien Puolikas keltaista aurinkoa ja jo edellisen vuoden puolella Fletcherin Meriharakat.
Minä olen lukenut kahtena viime vuotena aktiivisemmin kuin aikoihin. Luen myöskin iltaisin sängyssä ja olen oppinut pitämään pätkittäisestä lukutyylistä. Jos kirja on hyvä, niin mietin välillä tapahtumia ja henkilöitä, lukukertojen välissäkin. Hyviin kirjoihin tulee oikeastaan enemmän lukusyvyyttä hitaammalla temmolla. Huonommat ja sekavammat kirjat kärsivät lukutyylistä.
Mä en ollut lukenut Coelhoa tätä ennen lainkaan. Sitten luin yhden ja ostin pokkareina kolme lisää. Mutta sitten luin taas jotain muuta. On noita kirjoja kotona lukematta niin monta, ettei ainakaan kirjastosta tule haettua yhtään lisää.
Mun kirjasivun "lukemista odottamassa" -listalla on tuo Meriharakat nimenomaan sun vinkistäsi. :) Onko sulla se itselläsi, niin voisin lainata joku kerta?
Se on hyvä, että ihan pidät pätkälukutyylistä. Minä olen lähinnä sopeutunut siihen, mutten varsinaisesti pidä. En pysty pätkissä oikein syventymään kirjaan.
Nyt on loistotilanne opintojen kannalta, että kaksi kertaa viikossa kuljen bussilla 45 min, koska silloin ehtii ihan mukavasti lukea. :)
Hei tosi kivat nuo lyhyet analyysit kirjoista ja niiden lukemisesta. Tuolta listalta löytyy muutama mitä olen miettinyt lukevan, mutta en ole saanut tartuttua. Minä luen nykyään niin harvoin/vähän, että luettavan kirjan täytyy lähes aina olla hyvä - etten vain hukkaisi aikaa ;) Vieläkään en meinaan osaa jättää aloitettua kirjaa lukematta; entäpä jos se muuttuukin mielekkääksi?
Viime vuonna taisin lukea vain kymmenisen kirjaa, en edes muista, mutta oli sellaistakin mikä kolahti - Nälkäpeli trilogia. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kokonaisuus, kaikki osat erilaisia, ja jälkeenpäin ainakin minun mielessäni nousi kysymykset yhteiskuntarakenteista, ja todellisuuden rajoista.
Kiva, että tykkäät niistä kommenteista! En jotenkin pysty antamaan mitään syvällisempiä analyysejä, se ei jotenkin kiinnosta. Siispä muutama sana lukukokemuksestani on enemmän omaa tyyliäni. :)
Kirjan kesken jättäminen on paha juttu minullekin. Lopullisesti taisi jäädä kesken se Jack Kerouacin Matkalla, parin muun suhteen en ole vielä menettänyt toivoani.
Aion muuten listata opiskelukirjatkin. vink vink :)
Minä myös lukeudun himolukijoihin... ja illalla sängyssä lukijoihin :)
Tuosta listastasi olen lukenut juurikin Kate Jacobsin molemmat kirjat - ja olen pitänyt niistä samoin kuin muista hänen kirjoistaan.
Myöskin Outi Pakkasen kirjat ovat hyvinkin tuttuja; viimeksi luin Muistivirhe- nimisen kirjan.
Vaikka olen himolukija, niin mitään kovin raskasta tekstiä en jaksa lukea. Toki on sitten kirjoja jotka jäävät sydämen sopukoihin, vaikka eivät niin helppoja olisikaan.
Eräs sellainen on Margaret Craven:nin Kuulin pöllön kutsuvan. Olen lukenut sen joskus kouluaikoina, muistaakseni lukiossa... toinen vaikutuksen tehnyt kirja nuoruudessa oli Hemingwayn Vanhus ja meri.
Eräs uudempaa
tuotantoa oleva kirja teki minuun myös vaikutuksen kerronnallaan; nimittäin Nicholas Sparks:in Kuuntele vain muistojasi.
Siinä joitakin lukemiani kirjoja,joita voisin suositella luettavaksi muillekin.
Kiitos suosituksista!
Pakkasen kirjoihin en ollut tutustunut aiemmin, mutta mummoni antoi nuo kirjahyllystään mukaani, joten tulihan ne tietenkin luettua.
Sama täällä, raskas teksti on joskus liian raskasta, vaikka ajatuksen aihetta onkin hyvä välillä saada. Minä haen kirjoista pääasiassa viihdykettä. Jos sieltä tulee joku hyvä ajatus tai oppi mukaan, se on aina plussaa.
Tuossahan oli enemmän kirjoja kuin minä olen lukenut kymmenessä vuodessa...Mukavaa viikkoa!
Kiitos, My life!
Nuorempana luin niin paljon enemmän, että tämä nykyinen, onneksi nopeutuva, tahti tuntuu kovin hitaalta siihen verrattuna. Mutta eipähän sitä pitäisi entiseen verrata; elämäntilanteet ja kiinnostuksen kohteet vaihtelevat...
Lähetä kommentti