Munatonna

Oletteko koskaan miettineet, millaisia tulee leipomuksista, jos unohtaa kananmunan pois? No, nyt saatte tekin tietää, mikäli oman käden kokemusta ei ole kertynyt.

Meillä ei ollut mitään tarjoiltavaa, kun P blogista This too shall pass oli tulossa kylään. Halusin kokeilla kälyltäni saatua nopeiden muffinien ohjetta vähän yli yhdellä kädellä tehden, sillä ohje oli varsin helppo. Hyvin sujui, ja nopeasti. Taikina vain oli aika paksua, mutta ei se mitään, sillä se maistui herkulliselta. Kun ihanat minttusuklaamuffinit olivat jo vuoissa suklaapalat keskelle painettuina ja matkalla uuniin, huomasin pöydällä pienen kulhon. Siinä oli kaksi kananmunaa. Huoh.

Muffinit munatonna - keskelle voisi lisätä kreemitäytteen tai jotain muuta hyvää.

Mies tuli siinä vaiheessa keittiöön ja sanoin hänelle, että mä en ala, kun tein muffineja, mutta munat unohtui, enkä mä enää pysty tekemään toista satsia kipeän olkapään kanssa, eikä meillä ole sitäpaitsi enää suklaatakaan, nyyh. Mies totesi, että tehdään yhdessä, kun kerrot vaan, mitä pitää laittaa mihinkin minkä verran. Minulla on ihana mies.

Päätin tehdä toisen satsin kälysen mukailemalla ohjeella, eli mustikkaisina. Homma sujui kuin valssi kesällä, kun kahden puuhattiin. Taikina oli muuten taas tosi hyvää, mutta selkeästi löysempää kuin se ensimmäinen. Muffinit nousivat selkeästi enemmän kuin edellinen satsi, vaikka näistä tulee tarkoituksella tasaisia, ei sellaisia jenkkityylisiä hirmuisesti kohonneita versioita. Nämä nimittäin on tarkoitus lusikoida suoraan paperivuoastaan, sillä ovat iiiihanan kosteita.

"Munaa mukana" - mustikkamuffinit.

Ja miltäpä nuo kuopalliset suklaamuffinit sitten maistuivat. Aivan älyttömän hyviltä, tuli mieleen joku mutakakku tai brownie. Pohja oli sellaista ihanan kosteaa ja muhevaa. NAM! Tarjoilin niitä perheelle mansikkakermavaahdon jäämän kanssa, ja ihan tosi hyvin maistui. Tässä harkitsen tekeväni niitä joku toinen kerta uudelleen jonkin etukäteen suunnitellun täytteen kanssa. Hmm. Täytyy kehitellä jotain.

P:lle ja mukana olleille pikkuisille tarjosimme onnistuneita mustikkaversioita, jotka maistuivat kyllä tosi hyviltä nekin. Minusta on erikoista, että ne on parasta syödä lusikalla, mutta mustikkainen kostea leipomus kyllä oli minun makuuni. Seuraavana päivänä kumpainenkin versio oli lopussa...

Taidan laittaa ohjeen tähän mukaan. Itse tein molemmilla kerroilla kaksinkertaisen taikinan, joten sain 12 muffinia kumpaakin sorttia.

Pikamuffinit

1. Sulata margariini ja sekoita kananmuna joukkoon sen enempää vatkaamatta.
2. Sekoita kuivat aineet muna-margariini seokseen. Lisää maito sekaan.
3. Halutessaan voi raastaa mukaan tummaa suklaata ja laittaa vielä palan suklaata jokaiseen muffiniin.
4. Annostele taikina vuokiin ja paista 220 asteessa n. 8 min.
5. Mustikkaversio: vaihda kaakao ja suklaa jäisiin mustikoihin 1-1,5 dl.