Huulipunavarastoni on kulkeutunut eteisen lipastoon. Vaatehuoneen meikkauspöytäni laatikot ovat pikkuruiset, joten sinne ei mitenkään mittava punavalikoima mahdu. Ja eteisessä kuitenkin kurkistelen peilistä ennen ulos lähtöä viimeiset näkymät - ja rajaan huulet, laitan huulipunan ja pakkaan sen päiväksi mukaan laukkuuni. Aika luonteva paikka siis tuo eteisen laatikko.
Mutta. Voi, niin monissa asioissa on aina joku mutta. Jopa positiivisessa palautteessa voi olla se mutta, jonka jälkeen se positiivinen haihtuu mielestä ja muistiin jää vain tuo "mutan jälkeinen rakentava kritiikki". Juu, näin se vain menee. Ihan aivojen toiminnan takia siis. Ihmisen selviytymisen kannalta on jo sapelihammastiikerien ajoista lähtien ollut oleellista, että erinäiset negatiiviset tunteet herättävät voimakasta tarvetta toimintaan, joten siksi ne ovat olleet paljon tärkeämpiä kuin leppeämmät myönteiset tunteet.
Esimerkkinä voisi sanoa vaikkapa, että mietipä tyytyväisyyden tunnetta. Mikä toiminta mielestäsi seuraa välittömästi tyytyväisyyden tunnetta?
Juuri niin. Ei mikään. Sitä on vain tyytyväinen ja fiilis aika lunki. Entäpä jos pelästyt oikein kovasti, mihin toimintaan tulee välitön tarve jostain selkäytimestä (tai oikeammin liskoaivoista)? Kyllä pahasti pelästyminen kannustaa lähtemään karkuun.
Että kyllä niillä negatiivisillakin tunteilla on paikkansa, parhaimmillaan ihmisen hengen säästävinä. Ja sen "rakentavan palautteen" jälkeen niitä kielteisiä tunteita, kuten vaikka huonommuus tai häpeä, nousee pintaan yleensä kaikilla ainakin hetkeksi. Niilläkin on tärkeä viesti, jota kannattaa tutkia tarkemmin. Tunteet viestittävät niiden takana olevista tarpeista, jotka ovat hyvinkin syvällä, hyvin inhimillisiä, ja joita jokaisen kannattaa kuunnella oman itsetuntemuksen ja hyvinvoinnin nimissä. Tärkeimpiä psykologisia tarpeita kuitenkin on hyväksytyksi tulemisen tarve (yhteenkuuluvuus), omaehtoisuuden (autonomia) ja kyvykkyyden tarpeet. Näiden kolmen tarpeen täyttymisen katsotaan vaikuttavan sekä meidän päivittäiseen että pitkäaikasempaan hyvinvointiimme.
No joo, lähdin niistä huulipunista liikkeelle ja tuli pieni kiertoreitti tässä. Otsikkokin piti päivittää vähän sitä mukaillen. Mutta palatakseni niihin huulipuniin. Se "mutta" tässä huulipunajutussa (toki aika lailla pinnallinen mutta) on se, että eteisen laatikossa on rajallinen määrä tilaa ja mieskin kyselee aina välillä, että voisiko sinne mahtua vaikka vähän jotain muutakin.
Viime viikonloppuna sitten päätin raivata kaikki huulipunani, -kiiltoni ja huulenrajauskynäni, koska joukossa oli aika vanhojakin tuotteita.
Levittäytyvä lähtötilanne |
Huulikiiltoja löytyi myös monta, kuten oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy. Itse asiassa niitä taitaa olla eniten. Osa, kuten etualalla oleva Bobbi Brownin tuote on tosin valuva huulipuna, joka kuivuu mataksi, samoin taaempana oleva erittäin pinkki puna. Jota en muuten kyllä ole käyttänyt, enkä varmaan tule käyttämäänkään, mutta säilytin, jos jonkin tietyn vaatteen kanssa joskus tulisi käytettyä. Pari pinkkiä tai vadelmanpunaista puseroa taitaa löytyä.
Siisti sortteeraus - maltillisempi määrä tuotteita |
Mukavaa ystävänpäivän iltaa ja uutta viikkoa! 💋
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti