lauantai 20. helmikuuta 2021

Mistä tietää, ettei minusta tule urheilijaa?

Olen aina toivonut olevani liikunnallinen, urheilullinen, urheiluintoilija, kuntoilija ja ylipäänsä sellainen tervehenkinen liikkuja, joka ei voi olla lähtemättä lenkille, jos on ollut päivän pari sisällä.

No, arvatenkin en ole yhtään sellainen. Olen kyllä harrastanut kaikenlaista liikuntaa aikuisikänikin aikana, mutta minulla on pitkiä taukoja harrastuksissa, jolloin tuntuu, etten viitsi lähteä edes kävelylle. Tuntuu, että olen laiska ja saamaton. Olen aina viihtynyt sisällä kirjojen kanssa, ja ylipäänsä pääni kanssa. Teen mieluummin suunnitelmia liikuntaan liittyen kuin toteutan niitä.

Nyt vain alkaa näin viittäkymppiä lähestyvänä tulla huoli, että pysynkö terveenä vanhana. Minulla on kyllä tosi upeat geenit, sillä mitään pahempia perussairauksia ei ole ollut, jos ei allergista nuhaa lasketa. Ei ole sukurasistusta myöskään verenpaineesta tms. Mutta eihän geeneillä voi loputtomiin ratsastaa, jos itse istuu persiillään ja tykkää myös makeasta!

Mietin, että lapsesta aikuiseksi olen kokeillut tai harrastanut jopa pidempään mm. seuraavia lajeja: satubaletti, baletti, tanhu, ratsastus, aerobic eri muodoissaan, kuntosali, astangajooga, dynaaminen hathajooga, hathajooga, pilates, zumba, body pump, venyttelytunnit, hölkkä, kävely, tanssillinen jumppa, hiihto, laskettelu (korkeintaan kerran vuodessa)...

Tuntuu, että lista ei ole kyllä ihan tyhjentävä, mutta en millään muista kaikkia lajeja. Näistä ainoastaan ratsastus ja jooga ovat olleet mielekkäitä enemmän kuin kerran viikossa, ja itse asiassa jossain vaiheessa tulin siihen tulokseen, että on parempi jos harrastaa kerran viikossa yhtä, toista ja kolmatta lajia, niin ei kyllästy. Ratsastusta ei ikävä kyllä voi harrastaa kuin korkeintaan kerran viikossa, enkä sitäkään aina, kun perheessä jo yksi ratsastaa. On meinaan turkasen kallis harrastus.

Viimeisen vuoden aikana olen ratsastanut ja joogannut, joskus käynyt kävelyllä luontopolulla, mutta harvakseltaan. Nyt talvella olen muutaman kerran hiihtänytkin. Mutta talven ajaksi pistin ratsastuksen jäähylle ja jooga loppui koronarajoitusten takia. Tammikuussa oli sentään online-joogaa, mutta helmikuuksi ei tullut tarpeeksi osallistujia.

Taannoin aloin siivota urheilusukkalaatikkoani. Aivan, minulla on kuitenkin sellainen ja aivan älyttömän monta paria urheiluun sopivia sukkia ottaen huomioon, kuinka minimaalisesti urheilen. Täytyy myöntää, että sukkia on siis todella monen vuoden takaa. Esimerkiksi silloin, kun parina talvena harrastin jopa talvihölkkää. Urheilusukkalaatikkoon eivät edes mahdu lasketteluun ja talviurheiluun tarkoitetut pitkät ja paksut sukat.

Kuvien urheilusukat ovat varsin hyvässä kunnossa, eivätkä siinä ole edes kaikki, jotka lajittelin - POISTETTAVIKSI! Tytär otti muutamat tummat sukat kasasta, mutta loput menivät poistoon.

Ja joukossa toooodella vanhoja sukkia, toki myös joitain epämukavia tai pesussa vähän kutistuneita.

Tein vuonna 2015 laajemman konmarituksen kaikille vaatteilleni, ja tässä linkki silloiseen sukkalaatikkohommaan. Tässä lähti nyt jotain sukkia, jotka vielä silloin jäivät kaappiin...

No, mistä tiedän, ettei minusta tule urheilijaa? Siitä, kun noita poistettavia sukkia on VÄHEMMÄN kuin niitä kaappiin jätettyjä, mutta silti hirmuinen määrä. Eli urheilusukkani eivät kulu, koska niitä ei käytetä. Siitä on nyt ainakin 15 vuodelta todisteita. I rest my case.

4 kommenttia:

Helmi Nainen kirjoitti...

Hihii, miten ihana <3
Mutta sitten kun se hurjaakin hurjempi urheilupuuska iskee, on hyvä olla sukat valmiina ja värivalikoimakin kunnossa :)

Leonida kirjoitti...

Ihana kuulla sinusta, Helmi Nainen! ��
Alan epäillä, ettei sitä urheilupuuskaa tule. Olen odottanut jo aika monta vuotta... Ehkä taas kuuden vuoden päästä käyn läpi urheilusukat ja poistan loputkin lähinnä hapertumisen vuoksi. ��

Rva Kepponen kirjoitti...

Minulla on ystävä, joka on ratkaissut urheilemattomuutensa lisäämällä hyötyliikuntaa. Hän kulkee moniin paikkoihin kävellen tai pyörällä. Sillä tavalla hänellä kertyy joka päivään liikettä. Kotona hän venyttelee. Toki varmaankin lihaskunnon ylläpitämisen osalta liikunnantarve ei täyty, mutta kyllä tuollakin tavalla näyttää pysyvän hyväkuntoisena. Siihen vielä pihatöitä päälle, lumitöiden ja hyvin hoidetun pihan merkeissä.

Minulla on välillä samaa liikkumattomuuden tuskaa. Välillä tämä kotona oleminen passivoi, ei vaan tule lähdettyä liikkumaan. Toki nythän mahdollisuudet ovat vähäisemmät, kun melkein kaikki on suljettu. Kaipaan kyllä ihan älyttömästi viikottaista vesijuoksua.

Leonida kirjoitti...

Kiva kuulla sinustakin ihana Rva Kepponen!

Tuo hyötyliikunta lienee se avain sohvaperunalle, mutta korona-aika etätöineen on aika hyvin pitänyt huolta, ettei hyötyliikuntakaan tule liikaa. Jotenkin tuntuu, että pitää nähdä kovasti vaivaa, että sitä saisi. Tuo työhuoneesta keittiöön tai vessaan siirtyminen ei ihan riitä. �� Ja ehkä tämä koronaväsymyskin alkaa iskeä, kun ei oikein juuri edes huvita lähteä liikkeelle, mikä on kyllä tosi huono juttu.

Nyt yritän päästä taas etäjoogatunneille, jos niitä taas aletaan pitää. Onneksi kevät tulee ja aloitan ratsastuksen taas.

Tsemppiä meille! ��