Vanhasta eroon, tilaa uudelle - Urheilupaidat - analyysi ja karsintakierros 1

 Päätin jatkaa varsin hyvin alkanutta materian karsintaani seuraavaksi hyvin vähän käytettyjen vaatteideni ryhmään eli urheiluvaatteisiin. Ensimmäisenä vuorossa siis urheilupaidat.

Ollakseni niinkin liikkumaton ihminen kuin olen nykyään, löysin itseltäni yhteensä 24 urheilupaitaa! Tässä luvussa ei ole mukana erilaiset kerrastot tai välikerrosfleecet, vaan nämä paidat ovat heti iholla. Siis 24 paitaa.

Nyt nolottaa

Tässä kohtaa iskee häpeä. Olen konmarittanut urheiluvaatteeni vuonna 2015 jo kerran ja siellä jälkeen-kuvissa näkyy samoja vaatteita, joita tässä edelleen hilloan. Ja aivan samalla tavalla aloitin tekstin, että "ollakseni niinkin liikkumaton ihminen" ja ihan samalla lailla toivoin lopussa karsimisen johtavan siihen, että uutta virtaa tilalle, uusia elintapoja tms. Ja ongelmana silloinkin oli lihominen, ja että tarttis laihtua, kun se tulisi halvemmaksi kuin ostaa jatkuvasti uusia, isompia vaatteita. Eli mikään ei ole siis muuttunut vuodesta 2015, ei yhtään mikään.

Vuonna 2015 urheiluyläosia oli 21 kappaletta, joista viisi karsin silloin pois, eli 16 kpl. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin, niitä on taas 24 kpl. Huoh. Tosin tekniset paidat ovat tosi kestäviä. Harvan olen joutunut heittämään pois siksi, että olisi mennyt rikki tai huonoksi.

Huomasin kyllä, että kasassa on urheilupaitoja ajalta ennen lapsia, ja esikoiseni on jo 16-vuotias... Kohtuuvanhaa tavaraa siis löytyy. Muistan, että viime kierroksellakin dilemmani oli, etten ole kovin lajiuskollinen, vaan jos liikun, niin mielellään ei samaa sorttia montaa kertaa viikossa, vaan eri lajeja vaikka kerran kutakin. Sehän tarkoittaa hiukan eri vaatimuksia vaatetukselle myös.

Korona ikävä kyllä on pysäyttänyt kaiken harrastamisen satunnaisia kävelylenkkejä lukuunottamatta. Ratsastus jäi vuosi sitten tauolle vähän vahingossa, enkä ole saanut sitä elvytettyä. Huomasin kyllä, että aerobisen huonon kuntoni takia ratsastaminen oli aika raskasta, koska taitoa löytyy enemmän kuin kuntoa, niin eihän sitä sitten halua vaan käyntiä mennä, vaan treenata kunnolla. Ja sen tuloksena kyllä tuli päänsärkyä ja sykkeet nousi pilviin, mikä ei ollut sitten enää kivaa.

Menneitä lajejani näitä vaatteita tarkastellen on mm. juoksu, kävely, zumba, muut jumpat, jooga, pilates, ratsastus, talvella hiihto. Näistä viimeisen vuoden aikana olen harrastanut ainoastaan kävelyä, pilatesta, ratsastusta ja hiihtoa. Joskus kyllä kaipaan zumbatunneille, koska tanssityyppiset tunnit on ihania, varsinkin lattarimusiikin tahtiin vedetyt.

Kokeilun kautta karsintaa

Järkkäsin ensin vaatteet kokojärjestykseen, koska kaikkia piti kokeilla. Kokoni on kasvanut usean vuoden kuluessa ja väljyys tullut tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi - ettei mikään purista. Siispä minulle tuli kolme eri koon kasaa: koko L/42, koko XL/44 ja 46. Huomaan, että olen hankkinut 46 koon paitoja väljyyden vuoksi. Mahtuisi pienemmätkin päälle, mutta jos yhtään tulee makkarankuorifiilis, ei vaatetta halua pitää.

Vasemmassa kuvassa kaikki 42-kokoiset, oikeassa 44-kokoiset ja alimpana kaikki 46-kokoiset.

Kaikki vaatteet mahtuivat päälle. Pari oli ikävän makkarankuorimaisia, useampi ehkä-kasassa hiukan liian tyköistuvia ja kaikki 44- ja 46-kokoiset olivat mahtuivat passelisti. Parista 42-koon t-paidasta tajusin, että ne olivat Raiskin plus-malliston kokoa 42 ja ilmankos ne olivat alun perinkin tuntuneet jotenkin jo vähän liian leveiltä minulle. Esim. joogassa epäkäytännöllisiä, koska alaspäin katsovassa koira -asanassa helma valuu kohti päätä ja vatsa paljastuu, mutta kesäisillä kävelylenkeillä mukavan vilpoisia kaikessa väljyydessään. Kuvissa ne ovat kuitenkin tuossa 42-kasassa.

Pois- & ehkä -kasa

Pelkän kokeilukierroksen perusteella laitoin vähän liian kurveja hivelevät topit ja paidat pois/ehkä -kasaan. Ehkä-kasaan siksi, että ne kaikki silti mahtuvat ja joitakin toppeja voisi käyttää löysempien paitojen alla - eivät rullaudu pää alaspäin ollessa leukaa kohti. Ja kai minä elättelen toivoa, että joskus olisikin tuo omenamassu edes vähän kapoisempi. Ei tarttisi olla edes paljon, niin moni paidoista passaisi ihan hyvin.

Ja neljä t-paitaa ovat tosi hyväkuntoisia, joku jopa ihan lemppari, mutta vähän liian "nuolevia", joten joko pois- tai ehkä-kasa on oikea paikka niille. Yhteensä 10 paitaa ja toppia päätyi tähän kasaan.

Pois- ja ehkä -kasa 10 kpl

Hiukan haikeudella laitan naftien kasaan kaksi pitkähihaista juoksupaitaani (alla ylempi kuva). En ole vuosiin enää juossut, ja nykymuodin urheiluvaatteet ovat helmastaan pidempiä kuin nämä - eli vatsa juuri ja juuri peittyy. Ei käyttöä näille toistaiseksi.

Ainoa suoraan roskiin menevä paita on (alla alempi kuva)- tosi löysä t-paita, oli löysä jo vuosikausia sitten, ja joka on nuhjaantunut, koska on puuvillaa ja elastaania. Koko XXL ei vastaa mielestäni nykykokoa, on ehkä ennemmin XL.

Johtopäätös

Tämän ensimmäisen karsintakierroksen jälkeen minulla on 14 urheilupaitaa toistaiseksi kyllä-kasassa, 9 ehkä-kasassa ja yksi suoraan poismenevien kasassa.

Näitä täytyy vielä karsia, ehdottomasti. Kyllä-kasaa aion käydä läpi laji- ja vuodenaikamielessä, ja lopuksi myös lempparivaatemielessä. Tuosta Konmarin tärkeimmästä periaatteesta, että tuottaako joku yksittäinen vaate tai tavara iloa, joudun vaatteiden kohdalla joskus tinkimään, koska silloin, kun ihminen on omenamallinen, ei aina ole niin helppoa löytää sopivia vaatteita, ja joutuu ehkä pukeutumaan ei-niin-lemppareihin vaatteisiin tarpeen tullen, jos ei ehdi kauppoihin.

Sekin päätös odottaa, että säästänkö ehkä-kasasta hiukan ahtaita paitoja ja toppeja laihtumisen varalle vai en. Aina olen niin tehnyt, mutta joka kerta mietin, että entäs jos laihdunkin, niin haluanko sitä enää mitään vanhoja vaatteita ottaa käyttöön. Tuumaan kyllä, että ihan lempparipaidat voisi säästää, koska sitähän on iloinen, jos sellaisiin mahtuu pitkästä aikaa. Ja ne paidat, jotka ovat ihan ookoo, eivätkä herätä juurikaan tunteita, voisi sitten surutta pistää pois.

Jatkuu seuraavassa postauksessa...

Tämän hetken kyllä-kasani 14 paitaa.