Vanhasta eroon, uudelle tilaa - Huivit: Karsintakierros 2

Olen pikkuhiljaa edennyt huivien konmarituksessani toiselle karsintakierrokselle. Muutoksia tuli kaikkiin pinoihin, ja itselleni jopa hiukan yllätyksenä. Huivikonmaritukseni ensimmäinen osa löytyy täältä ja toinen täältä. Mikä on tilanne siis nyt?

Ei-pino kasvoi viidellä huivilla, mutta ne eivät yllätyksekseni olleetkaan täysin niitä, joita olin etukäteen pohtinut. Ei, en kuitenkaan ole siirtänyt ei-kasasta vielä yhtään takaisin ehkä- tai kyllä-kasoihin, mutta sinne ehkä päätyi joku yllärikin.

Nämä karsin pois jo ensimmäisellä kierroksella ja nakkasin juuri roskiin samoin tein

13 ei-kasan huivia. Mukana lasten huiveja, mutta myös pari lempparia sekä käyttämätön juhlahuivi

Näyttää kuvan perusteella, että karsin kovasti väriä pois huivivalikoimastani ja onhan se niinkin. Oikean reunan vihertävä silkkihuivi ja lasten keltainen tähtihuivi eivät sovi väreihini, kuten ei myöskään oikean alanurkan iso Zaran vaaleankeltainen ohut huivi, joka oli jossain vaiheessa ihan lempparini. Juuri siitä syystä päätin luopua huivista, että sen väri kasvojeni vieressä ei ole parhainta minua. Epäilen, etten tulisi sitä enää juuri käyttämään.

Toinen pystyrivi oikealta on taas enemmän oranssin ja persikansävyisiä huiveja, joista alin, kolmionmuotoinen puuvillatrikoohuivi oli aikanaan käytössä samansävyisen siistin t-paidan kanssa. Vaikka edelleen olen sitä mieltä, etten oikein osaa sitä solmia fiksunnäköisesti. Siksi se joutaa pois. Tähtikuvioinen lasten huivi on toki kauniin sävyinen, mutten ole koskaan sitä käyttänyt ja epäilen, ettei sillä ole tulevaisuutta kaapissani. Rivin ylin oranssihtava kukallinen tuubihuivi oli jossain vaiheessa enemmänkin käytössä, mutta se tuubihuivien sitomisen vaikeus...

Pystyrivi toinen vasemmalta on edelleen punasävyjä, ylin lasten pinkki, ohut huivi, jolle en ole löytänyt käyttöä, aika ihana perhostuubihuivi, jossa on reunassa kiva "pykärivi", mutta vaikka sitä mallailin peilin edessä, en keksi sopivaa käyttöä. Ja tuo alin, punainen pashminahuivi Intiasta - se vain ei ole enää minua, vaikka lahja mieheltä olikin.

Vasen pystyrivi on sitten sinisen ja turkoosin sävyjä täynnä, ja vaikka väreinä niistä kovasti tykkäänkin, ylin turkoosi huivi on ruttuista ja sellaiseksi tarkoitettuakin materiaalia, mutta käytin sitä niin paljon muinoin, että kasvoin siitä yli. Turkoosinsävyinen kukkatuubihuivi lähtee pois samasta syystä kuin tuo oranssihtavakin. Sinertävä, lilanhohtoinen juhlahuivi lähtee myös pois, koska en ole sitä vuosiin poiminut juhliin mukaan, joten se on turhake. Ja vihonviimeinen ei-kasan huivi vasemmassa alanurkassa on toinen aiemmin mainitsemistani käyttämättömistä juhlahuiveistani, joka kuvassa ei näytä niin kellertävän kermanväriseltä kuin se oikeasti on. Itselleni sopii paremmin puhdas valkoinen kuin luonnonvalkoinen, joten tälle huiville ei tule olemaan käyttöä edes juhlissa.

Ilokseni tämän karsinnan myötä ehkä-pinoni kutistui kahteen huiviin. Ja ne ovat ne violetinsävyiset, joita jäin miettimään vielä, että eikö tosiaan kyseiselle värille ole enää vaatekaapissani sijaa.

Nämä ehkä-huivit saavat toistaiseksi jäädä vielä mietintämyssyyn muhimaan

Ja lopuksi voittajarivi, 25 huivia, jotka vielä saavat tilaa vaatehuoneessani viedä.

Kyllä-pinon 25 huiviani

Pinoon ylsivät aiemmasta ehkä-kasastani punavalkoraidallinen lasten trikoohuivi sekä vaaleanpunainen pepitaruudullinen niinikään lasten huivi. Tähtikuviollinen hennon vaaleanpunainen iso huivi oli hetken mietinnässä, että pistänkö pois, mutta toisaalta ruskeaa löytyy vaateväreistäni edelleen, joten huivi puoltaa vielä paikkaansa.

Ylläolevista huiveista saattaa vielä päätyä karsintaan alarivin vasemmanpuoleinen harmaa pienikuviollinen iso, pehmeä huivi, jota jossain vaiheessa käytin enemmänkin, mutta nyt voiton on vienyt siitä niinikään harmaa kuviollinen uudehko iso silkkihuivini, joka mahtuu paljon pienempään tilaan ja on viileä kuumalla, lämmin viilellä ilmalla.

Ihan tyytyväinen olen, että jotain väriä sentään jäi nykyhuiveihinkin, kuten tuo oikean ylänurkan turkoosi Marja Kurjen silkkihuivi. Se on aika loistelias ja sitä olen käyttänyt ihan vain villakangastakin kanssa, mutta se sopisi myös juhlaan. Jos niitä juhlia siis joskus olisi.

Uusista huiveista tuon oikean alannurkan murretun sini-beigeraidallisen Becksöndergaardin villahuivin olen miettinyt kesän matkalle aurinkoiseen Italiaan mahdollisia viileitä iltoja ajatellen, jos keksin sille hyvän asun pariksi. Tai sitten rannalle uikkarin kaveriksi tai pareoksi tai tai tai...

Kyllä-pinon tylsempi pääty

Täytyy sanoa, että tällä lailla paloissa otetut kuvat kyllä kertovat, että kyllä-pinoni toinen pää näyttää jokseenkin ilottomalta. Vasemmassa reunassa on mustia juhlahuiveja, jotka kuva kääntää jotenkin tummanharmaiksi. Ylärivissä on myös mustavalkoista, harmaavalkoista, alarivissä hopealurex ja tummanharmaa niittihuivi, jota olen useamman kerran käyttänyt.

Tuo rivistö itse asiassa saa nyt katsottuna miettimään, että minkä vaatteiden kanssa ko. huiveja käytän, ettei kokonaisuus olisi kovin synkkä tai "harmaa". Ja voipi olla, että tuolta tulee sitten vielä jotain karsittua ajan myötä. Se ei olisi lainkaan paha juttu ottaen huomioon, että näitä huiveja on tosiaan tällä erää jäämässä 25 kappaletta minulle.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen projektiini, koska huivien määrä väheni 44:stä 25:een ja kahteen ehkä-huiviin. Joidenkin asioiden pitää antaa hautua, ja tällä hetkellä on fiilis, että päästyäni näin hyvin alkuun, lisäkarsintaa voi tapahtua hyvinkin pian ja helpommin, kun siihen sai nyt jo tuntumaa. ;)