Suunnattoman hyvä peruna-lohipaistos

Näin sunnuntaipäivän kunniaksi haluan jakaa ehdottoman kesäisen lemppariruokareseptini, jota on ihana tehdä myös talvella. Bongasin reseptin Koti ja keittiö -lehden numerosta 8/2020, jossa pääraaka-aineena olivat uudet perunat ja säilykelohi.

Mutta minä, joka oikeastaan inhoan ruoanlaittoa, keksin syksyllä tehdä tästä vielä helpomman version löydettyäni kaupasta Mummon pariisinperunat -puolivalmisteen! Ja samalla nostin ohjeen tasoa deluxe-versioksi käyttämällä kylmäsavulohta säilykeversion sijaan. Eilen kaupassa silmiin osuivat pitkästä aikaa nuo pariisinperunat ja kyllähän sitten tätä oli tehtävä, kun löytyi sopiva 400 g kylmäsavulohipaketti myös!

PERUNA-LOHIPAISTOS (mukaeltu Leonidan kokeilujen mukaan)

4 annosta

2 pkt (à 500 g)    Mummon Pariisinperunat -puolivalmiste tai 1 kg kypsiä uuden sadon perunoita
3                          kevätsipulia tai 2 kesäsipulia varsineen pilkottuna
3 rkl                    voita
3                         kananmunaa
1 prk                   kuohukermaa (3,3 dl)
1                         luomusitruunan kuoriraaste
1/2 - 1 tl             sormisuolaa, vähemmän kylmäsavulohen kanssa, enemmän säilyke- tai muun lohen kanssa
1/2 tl                   rouhittua mustapippuria
400 g                  kylmäsavulohta tai 2 prk (yht. 340 g) säilykelohta
                           hienonnettua tilliä/ruohosipulia päälle

1. Kuullota ensin kevätsipulisilppu voissa pehmeäksi.
2. Viipaloi kypsät, kylmät perunat noin sentin paksuisiksi tai suuremmiksi palasiksi. Minä puolitin pariisinperunat.
3. Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää kerma ja jäähtynyt kevätsipulisilppu. Mausta sitruunankuorella, suolalla ja pippurilla.
4. Lado puolet perunoista vuokaan. Kaada päälle puolet muna-kermaseoksesta.
5. Lado lohisiivut omaksi kerroksekseen tiiviisti. Lado päälle loput perunat.
6. Kaada loppu muna-kermaseoksesta päälle ja painele vielä kädellä perunoita tiiviimmin vuokaan. Ripottele halutessasi hienonnettu tilli/ruohosipuli päälle.
7. Nosta vuoka 175/160-asteiseen uuniin (normiuuni/kiertoilma). Paista 35 minuuttia tai kunnes munamaito on juuri ja juuri hyytynyt. Itselläni paistos oli kiertoilmauunissa lähes 45 minuuttia.

Vinkki: Voit halutessasi käyttää jotain muutakin purkkikalaa, tai vaikka graavilohta. Tarjoa haluamasi salaatin kanssa.

Tällä kertaa tein salaatin pehtoorin salaatista, puna- ja vihersalaattisekoituksesta, kurkusta, sokeriherneestä, cantaloupe-melonista ja yrttifetasta. Päälle lemppariani, jos ei itse ala salaatinkastiketta tehdä, valmista sitruunavinaigretteä.

Ja vaikka reseptissä mainittiin, että neljälle syöjälle, tästä jäi kolmen nais- ja tyttösyöjän jälkeen vielä puolet ensi viikolle. Ja sepäs varsin mieluisaa!

Uusi, kiinnostava kosmetiikkauutuus Trinny London

Ensi kosketukseni Trinny Woodalliin oli jo vuosia sitten Trinnyn ja Susannah Constantinen yhteinen tv-ohjelma "What not to wear", joka keskittyi tyylinsä hukanneiden naisten uudistamiseen. Sarja oli erittäin viihdyttävä ja nämä leidit varsin hyviä bongaamaan vartaloiden mittasuhteita ja sitä, miten jokaisesta naisesta saa esiin parhaat puolet.

Jo jonkin aikaa sitten löysin Trinnyn uudelleen, tällä kertaa Instagramista. Hän on perustanut oman kosmetiikkamerkin Trinny Londonin, jota taitavasti markkinoi ja buustaa mm. luomiensa Trinny Tribe -yhteisöjen sekä somemainonnan kautta. Trinny Londonilla on omat mainoksensa, mutta paras mainostaja ja keulakuva merkille on todellakin Trinny itse.

Trinny on kerrassaan riemastuttava persoona, fiksu, erittäin hyvässä kunnossa oleva 57-vuotias, joka meikkaa, pukee, riisuu, heiluu kännykameransa edessä varsin luontevasti, oli päällä sitten upeita muotiluomuksia tai pelkät ihonväriset alusvaatteet. Varsin "no-nonsense" -tyyppinen tapaus, joka on virkistävän suorapuheinen ja laittaa itsensä likoon ihailtavan hyvin. Hän on todellinen naisten buustaaja, nostaa naisten mikroyrityksiä oman alustansa kautta esiin, haastattelee kiinnostavia vaikuttajanaisia sekä stailaa todella koukuttavasti itseään loppumattoman laajan vaate-, kenkä- ja asustevalikoimansa avulla.

Trinnyn vaatevinkkisarjasta Closet Confessions olenkin löytänyt kaikenlaisia vinkkejä, vaikka Trinnyn vartalon mittasuhteet poikkeavat paljon omistani. Katsellessani Trinnyä tunnen itsekin olevani tuollainen pitkänhuiskea, hoikka ja tyylitaitoinen pakkaus, joka voi pukea päälleen mitä vaan. Trinnyllä on kyllä pettämätön silmä erilaisten kuosien, värien, sävyjen, tekstuurien yhdistämiseen, jota ei voi kuin ihailla. Jotenkin kaikkein hulluimmatkin yhdistelmät sopivat hänelle - vaikken itse niitä voisikaan pitää.

Vaatteiden esittelyn ja vaihdon lomassa Trinny päivittää myös meikkiänsä, enimmäkseen luomivärin, poski- ja huulipunan avulla vaatekokonaisuuden mukaan. Hän on luonut voidemaisia luomivärejä, huulipunia, joita voi käyttää myös poskipunina sekä peite- ja meikkivoiteita. Enimmäkseen Trinny levittää meikit nimettömällään.

Aikani seurattuani tuota meikkitouhua päätin kokeilla oikeastaan melkein ensimmäistä kertaa voidemaisia luomivärejä. Päätin tilata myös ryppyjentasoittajaa sekä kokeilla Trinnyn peitevoidetta ikuisesti tummille silmänalusilleni. Tuotteet ovat verrattain kalliita ja purkit pieniä, mutta itse käytän harvoin meikkituotteita aivan "tappiin" asti, vaan kyllästyn jo aiemmin, joten uskon pienempien purkkien riittävän itselleni pitkään.

Pyrin olemaan nopeampi aamuisin etätoimistoon siirtyessä, joten yhden värin luomet nimettömällä levitettynä kuulostivat lupaavilta. Päätin tilata Eye2Eye -luomivärejä ensimmäisenä. Väreiksi valitsin aiempien videoiden sekä Trinny Londonin nettisivuilta löytyvien esimerkkikuvien perusteella kolme väriä: Wisdom, Mystery ja Fortune.

Olin kuitenkin kiinnostunut myös Trinnyn ryppyjä peittävästä Miracle Blur -tuotteesta sekä peitevoiteesta silmänalusille. Kumpikin vaikutti Trinnyn omien videoiden perusteella hyvinkin kiinnostavilta tuotteilta.

Sain tuotteet vihdoin pari päivää sitten, postituskulut taisivat olla jotain 8 euron luokkaa. Tuotteet oli pakattu tyylikkääseen uudelleen suljettavaan pehmustettuun pussiin.

Vasemmalta oikealle:
Miracle Blur, BFF Eye sävyssä Maisie, Eye2Eye-luomivärit Mystery, Wisdom ja edessä Fortune 

Avattuani luomivärit ällistyin kuinka samanväriset Mystery ja Wisdom purkissa keskenään olivat. Pelästyin jo, että tuliko tehtyä virhe. Pyyhkäisin niitä heti kädenselkään nähdäkseni, onko niissä eroa. Hyvin samanvärisiä kaikki kolme kyllä ovat. Kuparin punertava Fortune on helmiäissävy, samoin Mystery. Wisdomin Trinny itse sanoo olevan perusluomiväri, jos haluaa hiukan korostaa silmiä ilman, että näyttää meikatulta. Toki ihonväri vaikuttaa tähän, sävyt näyttävät hyvinkin erilaisilta erivärisellä iholla.

Purkkikuvan takarivin vasen on Mystery, kädessä keskimmäisenä. Takarivin oikea on Wisdom, kädessä oikeanpuolimmaisena, ja purkkikuvan eturivin Fortune kädessä vasemmanpuoleisimpana.

Luomivärejä voi kerrostaa, jolloin saa vahvemman meikin. Käteeni pyyhkäisin vain yhden kerroksen värejä, jolloin sävy säilyi melko hentoisena.

Luomella on pääasiassa Fortunea, pieni pyyhkäisy kulman alle highlighteria

Parina päivänä olen nyt luomivärejä kokeillut ja tuntuu ihan hyvältä. Ja etenkin helpolta. Pitänee tilata myös joku vaaleampi luomiväri pohjalle.

Miracle Blur ja tuo BFF Eye olivat kiinnostavia tuotteita. Olin toivonut, että Miracle Bluria voisin kokeilla harakanvarpaitani poistamaan silmien alta, mutta se on liian paksua hierottavaksi, tai työstettäväksi ohuelle ja ryppyiselle silmänalusiholle. Trinny itse käyttää sitä huulten ympärille sekä leukaan täyttämään aknen aiheuttamia kuoppia. Siihen tarkoitukseen varmasti todella passeli.

Kokeilin sitä pystyjuonteeseen nenänpielestä alaspäin ja tuntui toimivan ihan hyvin. Muuten kasvojeni iholla ei suurempia epätasaisuuksia ole, kun silmänalusiin ei tuota voi käyttää, joten mietin tuon käyttöä vielä.

Silmänaluseni ovat ohuesta ihostani johtuen aina tummat ja iän myötä hienonhienoa ryppyä täynnä, joten niiden peittämiseen toivoin BFF Eyestä apua. Valitsin sävyksi Maisie, joka on toisiksi vaalein väriskaalassa. Se oli hyvä levittää metallisen, viileän suuttimen avulla, ja taputella ihoon nimettömällä. Hyvin seerumimaista ja hyvin levittyvää. Mutta peittävyys ei riitä minulle, etenkään tilanteessa, jossa silmänaluseni olivat vieläpä turvonneet. 

BFF Eye silmän alla sävyssä Maisie

Ikävä kyllä valokuva oikein korostaa tummaa rinkulaa silmän alla ja diagonaalirypyt sisänurkasta ulospäin näkyvät aika hyvin. Tällä kertaa en tosin laittanut mitään meikkivoidetta pohjalle, kuten useimmiten teen. Sen vuoksi yksi kerros "peittoa" puuttui poikkeuksellisesti.

Kuvasta huomaa, ettei se ollut kovin hyvä idea - pelkkä BFF Eye ei riitä. Jatkan testailua meikkivoiteen kanssa.

Yhtä kaikki, luomiväreistä olen innostunut ja voipi olla, että jokunen vaaleampi väri sieltä vielä tarttuu mukaan, ja ehkä joku huulipunistakin. Pyöreät purkit ovat kaikki samankokoisia ja pinottavia, joten niiden kuljettaminen mukana helpottuu. Ei sillä, että tässä niitä tulisi yhtään mihinkään kuljetettua, kun korona estää vielä toistaiseksi kaikki mukavat pikkureissut, ja etenkin ne isommat.

Huomaan, että pitkän koronavuoden jälkeen olen kovastikin passivoitunut ja tällaiset meikkileikit ja esimerkiksi Trinnyn juttujen seuraaminen piristävät kummasti, vaikken olekaan vielä aktivoitunut käymään omaa vaatekaappiani läpi tarkemmin. Joka työpäivä kuitenkin olen videokameran edessä etätoimistosta käsin, että siinä mielessä nuo meikkijutut ovat ajankohtaisia päivittäin. Nyt sitten hiukan helpommalla saavutan huolitellun luomilookin. Hyvä niin!

*) En ole tehnyt minkäänlaista yhteistyötä Trinny Londonin kanssa, vaan ihan omilla itse ansaituilla rahoillani ostanut kaikki tuotteet. :) 

Mikä siinä on, kun ei halua näyttää nenäänsä ulkoilmassa

Sitä vain poikkesin tänne kirjaamaan, että mikä ihme siinä on, etten saa itseäni ulos mitenkään reippailemaan. Kuukausi sitten vielä kävin hiihtämässä ja muutaman viikon olin niin tukkoinen ja edelleen olen (allergisen nuhan ja poskiontelontulehduksen takia), että tiiviisti vain istun kotona. Hädin tuskin käyn postilaatikolla. Ei yhtään huvita lähteä pidemmälle.

Teen työt etänä, käyn välillä kaupassa tai apteekissa, mutta liikkumaan en lähde. Sentään sunnuntai-iltaisin osallistun puolentoista tunnin yin-joogaan, mutta muuten kökötän kotona. Lumitöitä olen tehnyt välillä, tosin viime aikojen tukkoisen ja flunssaisen olon takia en. Koronaa meillä ei vielä ole ollut, testattu on vuorotellen kaikkia jokaisen pikkuniistämisen tai yskäisyn tullen.

Kun lähdestyy viittäkymppiä alkaa huomata, että liikkua pitäisi ihan vain sen takia, että säilyisi terveempänä. Hui hai liikunta laihtumisen tai muun merkeissä. Pudotin painoa viime syksynä reilu 5 kg, mikä riittää terveeksi painonpudotukseksi, mutta heti, kun työkuviot alkoivat olla tiivit, romukoppaan jäi normaalielämään sopimaton ateriatyyli, koska en jaksanut olla koko ajan tekemässä ruokaa, eri ruokaa kuin vaikka mitä lapset syövät. Painotus oli siis hyvissä hiilareissa, proteiinissa ja rasvassa, en syönyt perunaa, pastaa, enkä muutakaan sellaista, mitä perheen ruoissa aina yleensä on.

Kai sitä voisi niitä kasvislisukkeita yrittää tehdä, mutta ruoanlaitto on ollut aina itselleni enemmän tai vähemmän vastenmielistä, että jos joutuu tekemään ruokaa, mikä ei uppoa nuorisoon (mies kyllä syö ihan mitä vain teen, kun joskus teen), ei kovin kauaa huvita.

No, siitä syksyisestä painonpudotuksesta on enää neljä kiloa poissa - karkki- ja suklaavierotukseni ei onnistunut, ikävä kyllä. Se on se elämäni angsti, että olen niitä tyyppejä, jotka hyvin nuorena ovat koukuttuneet sokeriin enemmän tai vähemmän, ja yrittänyt pyristellä siitä eroon aina välillä. Nyt en kyllä edes pyristele.

Mutta siis tuo sokerikoukku ei ollut tämän postaukseni harmitus, vaan se, että olen niin täydellisen tyytyväinen kotona sisällä. Ja samaan aikaan tiedän, että vaikkei mitään hikiliikuntaakaan harrastaisi, pelkkä ulkoilmassa rauhassa tepastelu tekee hyvää sekä mielelle että keholle. Ja kun siellä ulkona on niin kaunistakin tuon valkoisen peitteen kanssa.

Voisi sanoa, että koronarajoitukset sopivat minulle. Paljon tylsääkin siitä toki on seurannut, sielu näivettyy, kun ei koskaan pääse edes leffaan tai johonkin näyttelyyn - ei sillä, että aiemminkaan kovin usein olisin käynyt, mutta kun nyt ei ole vuoteen käynyt missään. Enemmän huolissani olen lapsista ja nuorista, joille tulee pitkää taukoa harrastuksista ja virkistyksistä, ja pelkään, että he tottuvat sisällä makailuun, kun ei oikein pääse mihinkään. Heillä kuitenkin parhaillaan muotoutuu aikuiselämään asti kantavia tottumuksia liikunnan ja muun harrastamisen kautta. Jotkut lapset eivät oikein edes muista, mitä tekivät ennen koronaa. Se on minusta surullista.

Tällaista tajunnanvirtaa tänään.

Vuonna 2020 lukemani kirjat - määrä nousemaan päin

Aloitin vuonna 2010 tässä blogissani pitämään kirjaa lukemistani opuksista. Siinä vaiheessa kotona oli kaksi tyttöä, 4- ja 2- vuotiaat, ja oma aikani ei ollut täysin omaani. Sitä ennen en lukenut juuri lainkaan useampaan vuoteen lasten ollessa vielä pienempiä. Vietin lopulta lasten kanssa kotona viisi vuotta ja palasin töihin, kun nuorempi oli 2,5-vuotias.

Itselleni oli suuri henkireikä kotona ollessani (niin pitkään) tämä perustamani blogi, ihana yhteisö ja ystäviä, jotka sen kautta sain, ja vaikka itse olen ollut monta vuotta passiivinen täällä, ja blogiystävistäni kuulen enemmän tuolla somen puolella, haluan jatkaa asioiden kirjaamista tänne, omaan muistiini. Pidän kirjoittamisesta, kuten pidän lukemisesta.

Luettuja ja lukemattomia kirjoja...

Mutta lukijana olen flow:n ystävä: haluan istua nojatuoliin aamulla ja lukea, suorastaan ahmia hyvää kirjaa niin kauan, kunnes se päättyy. No, perhe-elämä hiukan vaikeuttaa tuota ja senpä vuoksi minulle, entiselle himolukijalle, kertyy joka vuosi häkellyttävän vähän luettuja kirjoja. Meni pitkään, että luin vain lehtiä, koska niitä saattaa lukea vain muutaman sivun ja jättää kesken, mutta se ei harmita, kuten kirjan kesken jättäminen. Keskittymiskykyni pikkulapsivuosina ei yksinkertaisesti riittänyt enempään. Ilokseni kuitenkin huomaan, että viime vuosina määrät ovat sentään hiukan noususuuntaisia.

En merkitse listaan välttämättä kaikkia kirjoja, jotka ovat "vaiheessa", eli esimerkiksi joitakin työhön liittyviä kirjoja, joista luen vain osia, tai self-help -kirjoja, jotka useimmiten aloitan, mutten pääse loppuun asti. Siispä keskeneräisten kirjojeni lista on loputon...

Osin luettu näistä 2/3

Mutta tähän postaukseeni listaan viime vuoden sekä vuoden 2019 kirjalistat. Vuonna 2019 onnistuin lukemaan 13 kirjaa ja viime vuonna jopa 16 kappaletta. Ja liuta keskeneräisiä tai "aion lukea" -listalla olevia on vielä. Ne näet Lukutoukan helmiä ja sikoja -sivuni lopussa. Täytyypä muuten päivittää sekin osio...

Lukemattomia lukemattomia kirjoja

Viime vuoden kirjoista ehkä eniten jäi mieleeni tuo viimeinen, Suon villi laulu (Delia Owens). Erittäin hienosti kirjoitettu ja sellainen, jota mietti välillä silloinkin, kun ei lukenut. Suosittelen!

Vuonna 2020 luetut kirjat:

• Suon villi laulu - Delia Owens. Joululahjakirja appiukolta, jonka ahmaisin yhdessä päivässä. Tarina Kya-tytöstä ja hänen selviytymisestään oli kerrassaan vangitseva. Hienoa luonnon kuvausta myös. Suosittelen!
• Brida - Paulo Coelho. Ihan mielenkiintoinen kirja Brida-nimisen nuoren naisen matkasta noidaksi Kuun ja Auringon perinteitä tutkien. Kiehtova tarina ja saa melkein uskomaan nykypäivän noituuteen.
• Hopeasiivet - Camilla Läckberg. Tässä kakkososassa arvasin jo juonittelujen tyylin, mutta silti päähenkilö menee niin pitkälle, etten ole aina hänen puolellaan. Viihdyttävää toki ja rohkeaa tehdä päähenkilöstä osin paha. Minä pidän onnellisista lopuista, ja tässä oli vaikea olla iloinen päähenkilön puolesta juuri tuosta pahuuden oikeutuksesta johtuen.
• Kultahäkki - Camilla Läckberg. Koska sain luettavaksi äidiltäni Hopeasiivet, joka on tämän kirjan jatko-osa, piti metsästää tämä ensin lukuun. Kyllähän oli vauhtia, mielenkiintoisia käänteitä ja jännä asetelma, kun en ole varma pidinkö päähenkilöstä. Tai hyväksyinkö hänen tekojaan, vaikka kuinka ymmärsin, että oli kurja menneisyys.
• Vain yksi salaisuus - Simona Ahrnstedt. Luulin jotenkin tämän kirjan olevan enemmän dekkarimainen kuin romanttinen juttu. Siitä asetelmasta tuntui hiukan hölmöltä lukea päähenkilöistä, jotka olivat niin kuvankauniita ja upeita ja seksikkäitä, ja vähän hukassa ja vähän kinkyjä jne. Ihan viihdyttävä tarina, muttei jää mieleen pyörimään.
• Viimeinen näytös - Mari Jungstedt. Aika uusi tuttavuus on Mari Jungstedt, ja tämä dekkari noudattelee samaa kaavaa kuin aiempi ja oli oikein sopiva kesädekkari. Loppuratkaisukin oli yllätys, joten kirja teki tehtävänsä. Plussaa sijoittuminen Gotlantiin, joka kiinnostaa matkakohteena!
• Vain yksi salaisuus - Simona Ahrnstedt. Jotenkin ajattelin, että tässä kirjassa olisi jokin mysteeri, mutta se olikin ihmissuhderomaani, jossa oli jännittäviä juonenkäänteitä, mutta hyvin arvattava loppuratkaisu. Paljon intohimoa ja sänkypelikuvausta, hiukan liikaa omaan makuuni. Sopii ehkä enemmän romantiikannälkäisille lukijoille. Viihdyttävä se silti oli, ok kesälukemista, mutta ei jää askarruttamaan mitenkään.
• Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista - Liane Moriarty. Olen pitänyt Moriartyn kirjoista niiden elämänmakuisten hahmojen vuoksi, eikä tämäkään pettänyt. Juuri sellaista viihdykettä, jota kesälomapäivänä kaipasin! Ensin mietin, että todellakin haluan vastaavaan hyvinvointikeskukseen lomalle, mutta kirjan edetessä tulin toisiin ajatuksiin... Miksi - sen ymmärtää, kun lukee kirjan loppuun asti. :)
• Noita - Camilla Läckberg. Noin 700 taitavasti kudottua monitasoista tarinaa. Otin juhannuksen viihdykkeeksi ja luin, luin, luin, kunnes sain loppuun. Koukuttava ja kiinnostava.
• Parillisia ja parittomia - Jojo Moyes. Tykkään Moyesin elämänmakuisista kirjoista, joissa ei olla täydellisiä, ja joissa tapahtuu säädetään ja mokataan ihmissuhteissa monella tapaa, ja joissa on onnellinen loppu. 
• Toiset kasvot - Mari Jungstedt. En ollut lukenut Jungstedtia aiemmin, mutta tapahtumamiljöö Gotlannin saarella viehättää ja ihan mukavasti tarinaa vievät myös dekkarin poliisihahmot ja juoni. Viihdyin tämän parissa, vaikkei se mikään Sinuhe egyptiläinen ole, eikä tarvitsekaan olla.
• Helmifarmi - Liza Marklund. Aivan uudenlaista Marklundia. Olen lukenut Annika Bengtzonini ja odotin ehkä jotain sen tyyppistä, mutta tämä kirja oli hyvin omanlaisensa. Tarina oli kiehtova ja jännittävä.
• Joka tulella leikkii - Tess Gerritsen. Kiehtova tarina poikkeuksellisesta käsin sävelletystä kappaleesta, jonka tarina selviää nykyajassa elävän viulistin selvitysten myötä. Hyytävä tarina oli hyvin kirjoitettu ja lopussa oli helpotus. Pidän onnellisista lopuista.
• Tarinan toinen puoli - Marian Keyes. Ostin tämän pokkarin matkalla hiihtolomalle, koska en löytänyt kotoa sopivaa luettavaa. Ihanan paksu kirja, yli 500 sivua, ja viihdyttävä, eli täydellinen lomakirja. Tarinassa kuljetaan kolmen eri naisen, toisiinsa liittyvien tosin, tarinoissa ja nähdään samoista asioista eri puolet. Auttaa ymmärtämään kaikkia. Viihdyin hyvin kaksi päivää tämän parissa. :)
• Elä rohkeasti - Jojo Moyes. Ihanan Louisan tarina päättyy. Trilogian kolmas osa ja varsin koukuttava sellainen. Ensimmäinen osa "Kerro minulle jotain hyvää" oli aivan ihana ja kakkososan luin englanniksi (After you). Suomennokset ovat onnistuneet tavoittamaan kirjailijan tyylin hienosti. Tykkäsin paljon.
• Koirapuisto - Sofi Oksanen. Joululahjakirja appiukolta oli toiveeni mukainen. Softi Oksasen kirjat ovat kiinnostavia toki myös tapahtumapaikkojensa osalta (tässä mm. Ukraina), mutta päähenkilöidensä takia, sillä he ovat aina jollakin tavalla huonoja valintoja tehneitä, eivätkä missään tapauksessa vain rakastettavia hahmoja. Toisaalta, heidän taustansa yleensä kertovat perusteluja, miksi näitä valintoja on tehty. Mielenkiintoinen tarina ja loppu jotenkin avoin, vaikka todennäköisin loppu jää mieleen pyörimään.

Vuonna 2019 luetut kirjat:

• Ne jotka ymmärtävät kauneutta - Jojo Moyes. Tarina ensimmäisen maailmansodan Ranskasta ja nykypäivän Iso-Britanniasta seuraten tietyn maalauksen kulkua omistajalta seuraavalle. Vangitseva tarina, jonka halusi ehdottomasti lukea loppuun ja mieluiten heti.
• Mimmit 2 - Katherine Pancol. Kakkososa oli kakkososa, jossa seurattiin enemmänkin Hortensen ja Garyn tarinaa - kävi ilmi, että tämäkin on trilogia, joten pitää hankkia vielä Mimmit 3, ennen kuin paha saa palkkansa, jos saa. Tykkäsin silti tarina kulkee, sopivasti höystettynä huumorilla ja hahmot jo niin tuttuja, että todellakin kiinnostaa, miten heille käy.
• Hiljaisuuden lapset - Torey Hayden. Kirppisurakan keskellä lajittelin paljon kirjoja ja löysin tämän uudestaan. En ole lukenut Haydenia vuosikausiin, koska lapsia saatuani alkoi niin kovasti ahdistaa nämä tarinat. Nyt löysin kirjan, jota en muistanut lukeneeni - vaikka LibraryThing-palvelusta huomasin, että olen lukenut sen jo 2005 - ja luinkin sen nopeasti. Haydenilla on niin inhimillinen ja lämmin ote, että pystyin lukemaan kirjan sen yhden päähenkilön käsittämättömän kamalista kokemuksista huolimatta. Luin kirjaa myös siltä kannalta, että miten ammattilainen lähtee purkamaan lasten erinäisiä ongelmia.
• Mimmit - Katherine Pancol. Ihanaa, sain jatkoa Josephinen, Hortensen ja muiden tarinaan, vaikka tässä kerrotaankin siskopuoli Stellan melko karmeaa tarinaa. Toivon kyllä, että kakkososassa paha saa palkkansa.
• Tyttö joka etsi varjoaan - David Lagercrantz. Paksumpi ja vauhdikkaampi jatko-osa. Vaikka Lagercrantz tekee kunniaa Stieg Larssonin perinnölle, jokin kirjoissa on toisin. Viihdyttävää luettavaa silti.
• Se mikä ei tapa - David Lagercrantz. Jatko-osa Millenium-sarjalle. Olipa hienoa saada tarinalle jatkoa, sillä tykkäsin alkuperäisistä tarinoista Lisbeth Salanderin ja Mikael Blomqvistin parissa.
• Sieluttomat - Markus Ahonen. Vanhan ystäväni uusin kirja - romaani, joka on myös dekkari. Hienoa on huomata, että jännityskirjakin voi olla romaanillinen. Tarina on monisäikeinen ja pahakaan ei ole muuten vain paha - kaikilla on oma painolastinsa. Erityisen hauskaa on lukea kuvausta pääkaupunkiseudun tapahtumapaikoista, osa hyvinkin tuttuja, osa kuuleman perusteella.
• Tuomitut - Vera Vala. Kirja oli todella miellyttävä yllätys, en odottanut paljoa - suomalainen kirjoittaa dekkaria, joka tapahtuu Italiassa, vaikkakin hän on siellä asunut 18 vuotta. Juoni oli kiinnostava ja koukuttava ja lomalukemiseksi todella hyvä. Ahmin kirjan nopeasti, vaikka oli pari muuta kirjaa jo aloitettuna. Erittäin viihdyttävä!
• Afrodite - Elise Title. Kirja oli lojunut pitempään varastossa muuton jälkeen, ja olin ostanut sen joskus alennusmyynnistä, ja unohtanut saman tien. Kannessa luvattiin eroottista trilleriä ja sitä se kai oli, kun aiheena oli psykiatri ja seksuaaliongelmaiset potilaat sekä murhia, joiden kohteena olivat psykiatrin lähipiiri ja asiakkaat. Paksu opus, täydellinen lomaluettava ja viihdyttävä tarina. Kirjan kuitenkin laitan eteenpäin, ei tarvetta lukea sitä uudelleen.
• After you - Jojo Moyes. Englanninkielinen jatko-osa edelliselle. Jatkaa tarinaa siitä, mitä tapahtui Louisalle Willin jälkeen. Pidin tästäkin paljon ja koska toivon aina onnellisia loppuja, olin tyytyväinen tähän kirjaan.
• Kerro minulle jotain hyvää - Jojo Moyes. Varsin koskettava tarina nuoresta naisesta, joka päätyy avustajaksi huonotuuliselle neliraajahalvaantuneelle miehelle. Tarina oli kaunis ja hyvin kirjoitettu, enkä yhtään ihmettele, että siitä tehtiin myös elokuva. Tykkäsin!
• Lasten planeetta - Riikka Pulkkinen. Pulkkisella on oma tyylinsä kirjoittaa ja olen siitä pitänyt. Tässä kuvataan kiinnostavasti kahta tarinaa lomittain ja vasta lopussa selviää, kuka oli kuka ja miten toinen tarina liittyy varsinaiseen päätarinaan, eli avioeroon ja sen jälkeiseen elämään. Mutta taisin hotkaista kirjan liian nopeasti, sillä nyt, kun kirjan lukemisesta on jokunen kuukausi, en enää muista loppuratkaisua niin tarkkaan. Sen muistan, että tunnelma oli positiivinen.
• Sisar talossani - Linda Olsson. Olen aiemminkin lukenut jonkin Olssonin kirjan ja pitänyt siitä kovasti. Tämä kirja oli kaunis ja erittäin tunteisiinkäyvä. Itselläni on rakas sisar ja lukiessani kirjan sisarpuolten tarinaa, miettiessäni hukattuja vuosia ja heidän elämäänsä, kyynelet virtasivat. Kirja herätti kiitollisuutta omasta sisaresta ja ihmissuhteistani ylipäänsä.

Mistä tietää, ettei minusta tule urheilijaa?

Olen aina toivonut olevani liikunnallinen, urheilullinen, urheiluintoilija, kuntoilija ja ylipäänsä sellainen tervehenkinen liikkuja, joka ei voi olla lähtemättä lenkille, jos on ollut päivän pari sisällä.

No, arvatenkin en ole yhtään sellainen. Olen kyllä harrastanut kaikenlaista liikuntaa aikuisikänikin aikana, mutta minulla on pitkiä taukoja harrastuksissa, jolloin tuntuu, etten viitsi lähteä edes kävelylle. Tuntuu, että olen laiska ja saamaton. Olen aina viihtynyt sisällä kirjojen kanssa, ja ylipäänsä pääni kanssa. Teen mieluummin suunnitelmia liikuntaan liittyen kuin toteutan niitä.

Nyt vain alkaa näin viittäkymppiä lähestyvänä tulla huoli, että pysynkö terveenä vanhana. Minulla on kyllä tosi upeat geenit, sillä mitään pahempia perussairauksia ei ole ollut, jos ei allergista nuhaa lasketa. Ei ole sukurasistusta myöskään verenpaineesta tms. Mutta eihän geeneillä voi loputtomiin ratsastaa, jos itse istuu persiillään ja tykkää myös makeasta!

Mietin, että lapsesta aikuiseksi olen kokeillut tai harrastanut jopa pidempään mm. seuraavia lajeja: satubaletti, baletti, tanhu, ratsastus, aerobic eri muodoissaan, kuntosali, astangajooga, dynaaminen hathajooga, hathajooga, pilates, zumba, body pump, venyttelytunnit, hölkkä, kävely, tanssillinen jumppa, hiihto, laskettelu (korkeintaan kerran vuodessa)...

Tuntuu, että lista ei ole kyllä ihan tyhjentävä, mutta en millään muista kaikkia lajeja. Näistä ainoastaan ratsastus ja jooga ovat olleet mielekkäitä enemmän kuin kerran viikossa, ja itse asiassa jossain vaiheessa tulin siihen tulokseen, että on parempi jos harrastaa kerran viikossa yhtä, toista ja kolmatta lajia, niin ei kyllästy. Ratsastusta ei ikävä kyllä voi harrastaa kuin korkeintaan kerran viikossa, enkä sitäkään aina, kun perheessä jo yksi ratsastaa. On meinaan turkasen kallis harrastus.

Viimeisen vuoden aikana olen ratsastanut ja joogannut, joskus käynyt kävelyllä luontopolulla, mutta harvakseltaan. Nyt talvella olen muutaman kerran hiihtänytkin. Mutta talven ajaksi pistin ratsastuksen jäähylle ja jooga loppui koronarajoitusten takia. Tammikuussa oli sentään online-joogaa, mutta helmikuuksi ei tullut tarpeeksi osallistujia.

Taannoin aloin siivota urheilusukkalaatikkoani. Aivan, minulla on kuitenkin sellainen ja aivan älyttömän monta paria urheiluun sopivia sukkia ottaen huomioon, kuinka minimaalisesti urheilen. Täytyy myöntää, että sukkia on siis todella monen vuoden takaa. Esimerkiksi silloin, kun parina talvena harrastin jopa talvihölkkää. Urheilusukkalaatikkoon eivät edes mahdu lasketteluun ja talviurheiluun tarkoitetut pitkät ja paksut sukat.

Kuvien urheilusukat ovat varsin hyvässä kunnossa, eivätkä siinä ole edes kaikki, jotka lajittelin - POISTETTAVIKSI! Tytär otti muutamat tummat sukat kasasta, mutta loput menivät poistoon.

Ja joukossa toooodella vanhoja sukkia, toki myös joitain epämukavia tai pesussa vähän kutistuneita.

Tein vuonna 2015 laajemman konmarituksen kaikille vaatteilleni, ja tässä linkki silloiseen sukkalaatikkohommaan. Tässä lähti nyt jotain sukkia, jotka vielä silloin jäivät kaappiin...

No, mistä tiedän, ettei minusta tule urheilijaa? Siitä, kun noita poistettavia sukkia on VÄHEMMÄN kuin niitä kaappiin jätettyjä, mutta silti hirmuinen määrä. Eli urheilusukkani eivät kulu, koska niitä ei käytetä. Siitä on nyt ainakin 15 vuodelta todisteita. I rest my case.