sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Vuonna 2017 lukemani kirjat

Blogini on ollut pitkään tauolla ja satunnaisen päivityksen alla. Syynä pääasiassa pari vuotta sitten alkanut taloprojekti, joka saatiin suurin piirtein loppuun viime marraskuussa. Toisaalta samoihin aikoihin on sijoittunut uuden työni aloitus, ja koska uudessa työssäni pääsen vuoropuheluun ihmisten kanssa ja toteuttamaan sisällöntuottamisen ja luomisen tarvettani kiitettävästi, olen huomannut, etten tarvitse kirjoittamista enää niin paljon. Sama pätee askartelujen kohdalla. Toki aikaakin on ollut liian niukasti.

Toivon, että vuonna 2018 jaksan innostua jälleen lukemisesta, koska tilaisuuksia siihen pitäisi olla paljon enemmän. Voi olla tosin, että pianon pimputtelu vie osansa, sillä nyt, kun sekin on nyt niin helppoa (piano ja nuotit käsillä koko ajan), toivon aktivoituvani siinäkin. Askartelu on asialistallani myös. Tänä vuonna on aika panostaa omaan hyvinvointiin!

Alla lista itsellenikin muistiin vuoden 2017 lukusaldosta. Kiinnostavin tuttavuus alkoi Elena Ferranten kanssa. Odotan kirjan kolmatta suomennosta - tai jos en malta, luen englanninkielisen alkuteoksen...

Vuonna 2017 luetut kirjat:

Ihan tavallisena päivänä - Kate Atkinson. Tämä oli myös uusi kokemus Atkinsonin dekkarisarjasta, jossa päähenkilönä seikkailee Jackson Brody -niminen entinen poliisi. Lainasin kirjan äidiltäni muutaman muun joukossa, enkä ensin edes tiennyt sen olevan dekkari. Miellyttävä yllätys! Monipolvinen tarina, jossa selvittämättä jääneiden murhien tai katoamisten uhrien läheiset yllättävällä tavalla liittyvät toisiinsa nykyhetkessä.

Hyvä aviomies - Liane Moriarty. Ensimmäinen kokemukseni Moriartyn teksteistä. Erittäin viihdyttävä, mutkikas, haikea ja syvällinen tarina muutaman perheen elämistä, jotka kietoutuvat yllättävällä tavalla toisiinsa. Ehdottomasti hyvä valinta kesälukemiseksi.

Uuden nimen tarina - Elena Ferrante. Toinen osa Napoli-sarjaa ahmittuna loman lomassa. Kerrassaan kiehtova kahden nuoren naisen ystävyydestä ja hyvinkin erilaisista elämänpoluista, jotka kuitenkin aina vaikuttavat toisen elämään ja risteävät toisinaan. Kirjailijan henkilöllisyyttähän ei tiedetä, mikä lisää kiinnostusta hänen kirjojensa ympärillä. Sarjaan kuuluu vielä kaksi kirjaa, joita ei ole vielä suomennettu. Odotan kärsimättömänä saavani edes englanninkieliset versiot käsiini nopeammin. Myös mummoni odottaa seuraavaa suomennosta kärsimättömänä.

Loistava ystäväni - Elena Ferrante. Ihana kollegani antoi syntymäpäivälahjaksi tämän kirjan ja sen jatko-osan evästeenä, että minun pitää lukea lomalla. Hän näki keväisen stressitasoni ja totesi, että pitää tehdä sitä, mistä tykkää, edes lomalla. Olenpa iloinen, että sain tämän tarinan käsiini. Katherine Pancolin trilogian jälkeen jäi tyhjä olo, kuten usein hyvin kirjojen/kirjasarjojen jälkeen jää. Tämä kirja täytti tuon tyhjiön, tempaisi mukanaan ja sai ahmimaan myös kakkososan.

Norma - Sofi Oksanen. Hurjan mielenkiintoinen tarina erilaisesta naisesta ja mihin soppaan hän joutuu selvittäessään, mitä äidilleen tapahtui ennen hänen kuolemaansa. Oksasella on erittäin kiehtova tapa kirjoittaa ja tämän kirjan halusin ehdottomasti lukea loppuun.

Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin - Katherine Pancol. Kolmeosaisen kirjasarjan päätös. Yli 900 sivua. Johon oli ihana uppoutua pitkiksi ajoiksi (tai kunnes kirja horjahti käsistäni kasvoilleni ollessani nukahtamaisillani). Pidin tästä(kin) kirjasta kovasti. Paljon tuttuja henkilöitä, kasvutarinoita, kauniita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia, draamaa ja loistokasta kielenkäyttöä. Suuri nautinto lukea Pancolin kirjoja, ja siitä kiitos myös taitavalle suomentajalle.

Katse menneisyydestä - Mary Higgins Clarke. Pienelle lomalle lähtiessäni halusin ahmaistavan pokkarin, sillä kotona oli paksu kirja kesken. Tämä kirja oli taattua Clarkea, koukkuja, joihin tarttua ja joiden lopputuleman haluaa tietää. Harmi, että kirja loppui kesken loman ja loppuajan olin tabletin varassa nettilehtiä lukien.

Riistetty - Patricia Cornwell. Toinen joululahjakirjani pelasti puolestaan influenssaviikkoni (kun olin taas voimissani lukeakseni). Luin ja luin ja luin, kunnes sain kirjan loppuun. Juuri niin kuin mieluiten kirjoja luen. Päähenkilöiden ahdinko jatkuu, älykäs ja kiero hahmo menneisyydestä piinaa ja murhaa edelleen. Koukuttava juoni, eikä lopullista pistettä kyseisen psykopaatin tarinaan vieläkään saatu.

Tässä linkki kokoelmaani luetuista kirjoistani vuosien varrelta:  http://arkitaivas.blogspot.fi/p/lukutoukan-helmia-ja-sikoja.html

2 kommenttia:

  1. Kiitos kirjavinkeistä ihana <3 Mary Higgins Clarke on myös mulle sellainen aivot narikkaan kirjailija, taattua ja koukuttavaa viihdettä. Fernanten olen varannut kirjastosta ja vielä listalla 1000/50000 :)....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas ihanaa, kun kommentoit! Vaikka tämä blogi on enemmän kuollut kuin elävä, niin sinä jostain aina huomaat, jos jotain juttua tulee. <3

      Ferrantet on mulla omina - synttärilahja työystävältä, haluatko lainata? :D

      Poista

Odotan innolla kommenttejasi!