Ensimmäiset synttärit marraskuun puolella olivat askartelusynttärit piha- ja muille kavereille. Teemana korttiaskartelu, josta kaikki tytöt tykkäävät. Kutsujen ohjeistus toivoi mukaan essua, parhaan juhlamekon jättämistä kotiin sekä lyhyitä hihoja. :)
Olimme valmistelleet materiaaleja, jakaneet korttipohjat yhdeksään pinoon, ja olleet erityisen innostuneita valmisteluista molempien tyttöjen kanssa. Tarjoilujen suhteen menin matalalla profiililla, eikä kakkua ollut, vaan lapset saivat itse kasata omat jäätelöannoksensa muiden, pääasiassa ostoherkkujen kera. Omatekemää mukana oli mokkapalat. Askarteluissa oli tarpeeksi ohjelmaa kuitenkin...
Alla muutama kuva meiningistä. Yhdeksän tyttöä ruokapöydän äärellä väsäämässä kortteja. Oli siinä jonkin verran koordinoimista, mutta kivaa oli!
Askartelusynttärien tarjoilut ennen jäätelöannoksia, kastikkeita ja kermavaahtoa...
Tässä vielä alussa, paljon tyhjiä korttipohjia jäljellä...
Synttärisankarilla sujui kortinteko jo rutiinilla...
Leimaamisesta jostain syystä kaikki tykkäsivät. :)
Valmiita kortteja oli jo syntynyt, ja ääriviivatarratoivotuksia liimailtiin.
Askartelusynttäreillä yksi vieras kyhäsi 19 korttia, aika tuotteliasta! Tosin tyttönen sai jäädä meille hoitoon hiukan pidemmäksi aikaa, joten hänellä oli aikaa väsätä muita pidempään. Silti aika hieno saldo. Ja ne kortit olivat tosi hienoja myös.
Perhesynttäreillä Isosiskolla oli päällään upouusi lahjamekko, josta ei silloin tullut kokonaiskuvaa otettua.
Väri sopii Isosiskolle loistavasti ja mekko on todella kaunis.
Siitä riittää iloa moniin juhliin!
Tokihan Pikkusiskonkin juhlavaatetuksesta pitää laittaa tänne myös kuva.
Hopeanharmaa juhlamekko on Isosiskolta peritty, Kiabista Ranskasta tilattu, bolero on aivan uusi samasta paikasta.
Tänä vuonna synttäreillä oli Helinä-keiju -teema. Kokeilin ensimmäistä kertaa öylättimäisestä vohvelista tehtyä valmiskuvaa. Hienonnäköinen, mutta kuva pysyi sen verran sitkeänä, että kakkua oli jotenkin vaikea leikata. Karkkimassaa ei saanut käyttää, koska Isosisko ei siitä tykkää. Kakun täytteenä oli synttäritytön toiveen mukaisesti banaania, lemon curdia, mansikkamoussea ja vaniljakastiketta.
Koko kakku meni saman illan aikana. Onneksi.
.Synttärit eskarikavereille jouduttiin siirtämään Isosiskon flunssan takia. Siispä osa porukasta ei enää päässyt mukaan. Harmi sinänsä, mutta näin sitä vain aina välillä käy. Suurin osa kutsutuista onneksi pääsi mukaan ja meno oli vauhdikasta. Näillä synttäreillä oli sama jäätelöannosmeininki, mutta jos kakkua halusi, sai syödä appelsiinileivoksia, jotka ovat käytännössä kuin pieniä minikakkuja. Niitä tarjosin ensimmäistä kertaa Kätevien Emäntien tapaamisessa heinäkuussa.
Tänään on Isosiskon oikea syntymäpäivä.
Paljon onnea, haleja ja suukkoja ihanalle, fiksulle, rakkaalle 6-vuotiaallemme!
7 kommenttia:
Ihania juhlia teillä on ollut. Minustahan tuollaiset lasten askartelujuhlat ovat aivan ihanat. Itse en vaan ikinä uskaltaisi pitää sellaisia, vaikka omieni kanssa askartelenkin. Voin kuvitella mitä tapahtuu, kun asunto on täynnä poikia ja saksia.
Onnea synttärisankarille!
Kappas vaan kun keksit ASKARTELUSYNTTÄRIT! :D
Onnea kuusivuotiaalle!
Kiitos molemmille!
Tykkäsin kyllä askartelusynttäreistä erityisesti. Ehkä vähän vähemmän lapsia kerrallaan, niin ehtii auttaa useampia. Ja vuosi vuodelta lasten taidot karttuvat, joten ei tarvitse niin paljon sitten auttaakaan.
Minäpäs minimoin saksienkäytön, joten ei ollut niin vaarallinen kuvio lapset ja sakset. :) Valmistautuminen materiaalien suhteen on se avain...
Yritin tänään jo töistä päästä ihastelemaan, että voi kuinka ihaneja juhlia teillä onkaan luhlittu, mutta ei antanut vanhajärjestelmä edes anonyymisti minun ihastella. Äkkiä piti tulla korjaamaan tilanne :)
Olet kyllä ihan hirmuihana, kun jaksat tommotteita kekkereitä järjestää, ja vielä noin monet. Niin ja tietenkin, voiko olla ihanempaa kuin hyvin järjestetyt askartelusynttärit!
Minäkin olen huomannut että lasten kanssa askarrellessa se suunnittelu ja ennakointi on kaiken aaa ja ooo. Lapset kun ovat yleensä niin innokkaita tekemään eivätkä kärsi aikuisten monesti potemasta luomisen tuskasta, niin on hyvä olla paljon helppoja, selkeitä, mutta kuitenkin ikävuosien mukaan haasteellisia ideoita sekä ohjeita.
Ja tuon keijukaakun pursotukset on ihan ihanat! :)
Voi kiitos, Haltiakummi-rakas, ihanista sanoistasi! Erityisesti lämmittävät mieltä tässä vaiheessa, kun Isosiskon flunssa iski minuun lauantaina ja tässä sitä edelleen kärvistellään. Kun kaikki tärkeät hommat (=synttärijuhlat) oli hoidettu, sai hyvällä omatunnolla sairastua...
Että en mä kyllä mitään muuta olekaan jaksanut kuin hoitaa juhlajuttuja ja sairasta esikoista...
Joskus voisi kyllä pitää askartelukekkerit lapsille ihan muuten vaan, vaikkapa pääsiäisenä! Heh, kun nyt ensin selviäisi tästä joulusta kuitenkin...
Ihanaa joulunodotusta kaikille!
Ai niin, olen lukenut kaikkien blogeja aina ehtiessäni, mutta en ole jaksanut tai päässyt kännykästä kommentoimaan juurikaan. Jos vaikka ensi vuonna sitten!
Jippii, puuhastelusynttärit on Kivoja! Sellaisia on itsekin tullut järjestettyä, silloin kun lapset vielä olivat Siinä Iässä...huoh, eipä enää:)
Onnentoivotukset Tyttöselle suloiselle!!!
Kiitos kiitos, Hymytyttönen!
Vaikka nämä yhdet synttärit sattuvat joka vuosi tähän samaan kiireiseen saumaan, nautin kuitenkin järjestelyistä tietäen, että jossain vaiheessa niitä ei enää juhlitakaan samalla tavalla...
Lähetä kommentti