Letkeät leggingsit lakoon - KonMari osa 10

Hoh hoijaa, alkaakos jo hiukan kyllästyttää tämän projektin raportointi? Minua ei kyllästytä, koska tämän bloggaamisen ansiosta jaksan innostua kerta kerran jälkeen taas raivaamaan kaappeja. Olen kaivannut bloggaamista, mutta pidemmän aikaa jo olen tehnyt sitä hyvin harvakseltaan. Tämä KonMari-projektini on ollut loistava tuuppaus eteenpäin blogikirjoittamiselleni.

Leggingsejä on aikuisikäni aikana milloin parjattu, milloin kiitetty riippuen muodista. Vuonna 1992, jolloin olin au pairina Englannissa, ne olivat varsin in. Jonkin aikaa sen jälkeen ne olivat varsinainen muotimoka. Viime vuosina niitä on taas näkynyt yhdistettynä vaikkapa tunikoihin. Siitä ollaan lienee muodista riippumatta samaa mieltä, että leggingsejä tulee käyttää takapuolen peittävän yläosan kanssa, vaikka kuinka mallimitoissa olisi. Minä olen käyttänyt niitä lähinnä kotona, ja julkisesti esimerkiksi caprileggingsejä kesämekon alla. Tai pidemmän tunikan alla mustia leggingsejä mustien saappaiden kera. Minulla on siis pitkä suhde leggingsien kanssa, mistä johtunee se, että löysin niitä itseltäni 21 paria erimittaisina ja -värisinä.

Kaksikymmentäyksi paria leggingsejä!

Karsinta oli lopulta helppo: sopivanväriset ja hyväntuntuiset leggingsit saivat jäädä (=iloa tuottavat). Ne leggingsit, joita joudun aina nyhtämään ylöspäin, että pysyvät ylhäällä, joutivat pois. Myös ne leggingsit, joiden lahkeiden reuna oli epämukavan tiukka, päätyivät poistokasaan. Sitten oli niitä leggingsejä, jotka olivat täydellisen sopivia, mutta sen värisiä, etten koskaan keksinyt, milloin niitä pitäisin (esimerkiksi vaaleanruskeahkot meleeratut), lensivät poistoon kuin leppäkeihäs.

Lopulta poistokasassa oli yhdeksän paria leggingsejä. Jäljelle jäi niitä 12 kappaletta. Jäljelle jääneet sopivat hyvin, tuntuvat hyvältä jalassa, ovat sen värisiä, että tulee käytettyä ja mikä parasta, mustia pitkiä leggingsejä on jopa kolmet!

Leggingsieni KonMari-tarina.

Seuraavaksi taklaan neuleet!