Heippa 2019, lämpimästi tervetuloa 2020

Loppiaisena on hyvä hetki pysähtyä hetkeksi muistelemaan mennyttä vuotta. Varsinaisesti en edes haluaisi muistella, koska vuosi oli pitkään aikaan raskain ja täynnä huolta.

Lasten koristelema kuusi  - tyylikäs ja cool, ei mitään päiväkotiaskarteluja sallittu.
Kuusta oli ilo katsella, kun oli rauhallinen hetki.

Viime vuosi alkoi sairastelevissa merkeissä koko perheessä. En muista talvea, jolloin olisi sairastettu flunssaa, vatsatautia ynnä muuta mukavaa yhtä paljon kuin viime talvena. Sitä oli kyllä liikkeellä muillakin, mutta seiskaluokkalaisella oli muitakin huolia koulussa, joten sairastelu kuormitti vain lisää. Kuopuksenkin helmikuisia synttäreitä pääsimme juhlimaan vasta huhtikuussa, koska jouduimme siirtämään milloin minkäkin taudin takia niitä eteenpäin.

Kauniit posliinilinnut tytöt saivat Tanskan sukulaisten tuliaisina.

Juuri ennen lasten hiihtolomaa saimme tyrmäävän uutisen kahdeksan kuukauden ikäisestä lemmikkikanistamme: sillä oli toisella puolen alaleukaa aggressiivisesti kasvava kova massa, joka oli pilannut toisen puolen alahampaat. Ennuste oli, että koska massa oli ilmestynyt niin nopeasti, että kani menehtyy päivissä tai viikoissa. Tämä oli kova isku meille, koska pikkukani vei nopeasti sydämemme ja on täysi perheen jäsen ollut jo alusta asti.

Talvilomaa vietimme pienimuotoisesti lasketellen muutaman päivän Himoksella, mikä oli kyllä kiva reissu talven ankeudessa. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen otimmekin kanin mukaan reissuun, sillä sen vaiheen tiedon mukaan olisi tuo ihana pikkuotus voinut siirtyä vehreämpien niittyjen puolelle milloin vain, emmekä halunneet olla siitä erossa. Se olikin hyvä päätös, sillä meillä oli oikein kivaa koko perheen kesken reissussa, pikkukani mukana.

Sinänsä hienoa oli, että ajoissa ennen reissua olimme sentään miettineet, että mihin kani laitetaan hoitoon matkan ajaksi, kun edellisten kuukausien aikana (ja vielä välillä nytkin) olemme olleet todella "uusia" eläimenomistajia, koska olemme huolettomasti päättäneet lähteä yön yli reissuille, mökille tai jonnekin, ja sitten tyyliin edellisenä päivänä tajunneet, että mites tuo kani, mihin se menee. :)

Tähän mennessä on aina joku ratkaisu tai hoitopaikka löytynyt - onneksi. Ja kaikenlaisten mutkien ja lääkärikäyntien jälkeen kani on kuin onkin vielä hengissä! Kesän jälkeen kasvain ei ole enää kasvanut, liekö kanin leuan kasvu pysähtynyt silloin! Pysyvänä hoitona joudumme tosin 4-5 kuukauden välein viemään sen eläinlääkärille ylähampaiden viilaamista varten, sillä ne eivät kulu, kun vastakappaleet puuttuvat. Kani on muuten aivan kunnossa, utelias, aika rohkeakin, vauhdikas ja kaikin puolin reipas itsensä, eli ei ole särkyjäkään. Kipulääkettä se sai pitkän aikaa, kun epäiltiin luukasvuston aiheuttavan särkyjä, mutta kipulääkkeellä se oli enemmän flegmaattinen ja ilman paljon vilkkaampi ja iloisempi, joten kipulääkkeestäkin jatkuvana hoitona on luovuttu.

Vaikka rahaa on palanut 1,5 vuoden aikana eläinlääkäriin ja lääkkeisiin nelihenkisen perheen etelänmatkan verran (ruokineen, juomineen, tuliaisineen), mahtavinta on, että kanikulta on hengissä ja osana perhettämme edelleen.

Koriste, jota olen säästellyt ja varjellut - vuosia sitten saatu iso lasipallo.

Saimme talven ja kevään mittaan kanikuluista huolimatta säästettyä rahaa (ehkä sairastelun ansiosta ei kulunut muuhun), ja pääsimme heti juhannuksen jälkeen pitkään odotetulle löhölomareissulle Kreikkaan. Edellisen kerran oikein kunnollisella aurinkolomalla hotellimajoituksessa olimme, kun kuopus täytti seitsemän - hän täyttää helmikuussa jo 12 - eikä sekään ollut kunnon aurinkoloma, koska Kanarialla oli aika kylmää vuodenaikaan nähden, eikä loma ollut niin leppoisa, kun isommalla porukalla reissattiin.

Tämä Kreikan loma oli siis erittäin odotettu, vaikka varsinaiset odotukset viikon tekemisiltä olivat hyvinkin matalat. Ja loma kyllä ylitti odotukset ja oli mahdottoman paljon parempi kuin toivoimmekaan. Teki myös perheellemme hyvää olla yhdessä rankan talven ja kevään jälkeen.

Kauniita tummansinivihreitä palloja kahdessa koossa löysin viime talvena Cobellon alennusmyynneistä.
Tykkään niistä erityisesti tuon nukkapinnan vuoksi.

Loppukesä ja syksy sinne syyskuun lopulle asti sujui hienosti, olimme hyvinkin toiveikkaita, että asiat huolenaiheen osalta lähtevät sujumaan kevättä paremmin, mutta sitten saimme tiedon, joka triggeroi tähänastisen elämämme rankimman syksyn. Lisänä aiempaan selvisi terveydellistä huolta perheessä, vaikkakin onneksi hoidettavissa olevaa. Lisäksi kani jouduttiin yllättäen leikkamaan maksalohkon kiertymän vuoksi, mikä tuli aivan puun takaa - ja maksoi maltaita. Mutta otus selvisi taas! Sillä kanilla on yhdeksän henkeä tai enemmän!

Jatkuva huoli ilman taukoja on muuten sellainen, joka uuvuttaa ja väsyttää ihmisen ihan huomaamatta. Joulun hengähdystauko töistä tuli todella tarpeeseen.

Mietin tuossa pitkin vuotta (totta puhuen varmaan viimeiset viisi vuotta, mutta viime vuonna erityisesti), että ei kyllä yhtään kaistaa ole jäänyt miettiä omia asioita tai pitää huolta itsestä. En ole jaksanut ulkoilla, satunnaisesti pääsin ihanaan jumppaan, jonka kellonaika on itselleni niin myöhäinen, että seuraavan yön unet jäävät joka kerran jälkeen vähiin, eikä minulla ollut varaa lisätä huonon unen öitä. Yksi piristys itselläni oli koko talven ja kevään, nimittäin edellisenä kesänä elvyttämäni 30 vuotta aiemmin lopettamani harrastus - ratsastus. Oli aivan ihanaa päästä pitkin kevättä ratsastamaan, vaikken joka viikko käynytkään. Tänä syksynä harrastus oli tauolla sekä rahallisista että jaksamissyistä.

Joskus jostain Anttilasta ostettu halpispallosetti, mutta yksinkertaisuudessaan kauniita, ja siispä yksiä suosikkejani joulusta toiseen.

Siispä, ymmärtänet, miksi olen jo toivottanut uuden 2020 vuoden tervetulleeksi, enkä jää kaipailemaan vanhaa. Ei perheemme vieläkään ole helpon äärellä, odotettavissa vähintään seuraavat puoli vuotta erityisiä haasteita, mutta toivon kyllä, että toinen puolisko olisi jo hiukan paremmalla tolalla. Nyt kuitenkin jo olemme paremmassa vaiheessa kuin vaikkapa viime marraskuussa. Valoa on tunnelin päässä, eikä se ole juna.

Tänä vuonna en uskalla tehdä lupauksia edes oman hyvinvointini lisäämiseksi, koska voimavarani ovat niin lopussa, että pettyisin, jos en jaksaisi jotain hyviä ja hienoja päätöksiä pitää. MUTTA, olen ajatellut yrittää tehdä joitakin pieniä asioita toisin sen kummemmin erittelemättä ja miettimättä vielä, että mitä, mutta eikös niin, että jos aina tekee kaiken samoin, saa samoja tuloksia, ja jos tekee jotain eri tavalla, tulee väistämättä edes hiukan erilaisia tuloksia?

Joululomalla olen välillä ottanut cappuccinon sijaan välillä lahjaksi saamaani chai-teetä, ja jo siitä tulee hiukan erilainen fiilis. Ehkä minusta tai tavoistani tulee erilaisia ajan myötä.

Tummansiniset lasipallot ovat yksi viime vuosien lemppariostos kuuseen. Nyt jo kaikki riisuttu ja kuusi ulkona. Joulu ohi.

Toivon sinulle, joka luet tätä, juuri sellaista uutta vuotta, jollaista eniten tarvitset.

Tarjotkoon vuosi 2020 sinulle mahdollisuuksia, joihin tarttua, ja jos et jaksa tai voi tarttua niihin muuttaaksesi asioita, tarjotkoon 2020 voimia sinnitellä ja jatkaa samalla linjalla, kunnes tulee sopiva hetki muutokselle.