Ihana ihana kesä - juhannuksesta kukkivaan puutarhaan

Olen viettänyt mitä mukavimman ja rentouttavimman juhannuksen varsin koettelevan koronakevään jälkeen läheisten seurassa mökillä. Vaikka viiden serkuksen - ikävuosiltaan 6-14 vuotta - kanssa ei niinkään rauhallista ole, sain silti varastettua rauhallisia hetkiä muun muassa Camilla Läckbergin Noita-kirjaa lukiessa. Oli muuten koukuttava kirja!

Vaikkei kukaan läheisistäni ole sairastunut koronaan - vielä, kevät oli kuitenkin erilaisuudessaan ja eristyneisyydessään poikkeuksellista. Oli useita ikäviä tapahtumia (ei kahta kolmannetta tai neljännettä), joista yksi hyvinkin akuutti oli joutua irtisanotuksi tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Sen lisäksi tyttäreni hyvän ystävän äiti ja lenkkikaverini menehtyi yllättäen. Oli niitä muitakin harmeja, mutta onneksi oli plussaakin. Perheemme oli pari kuukautta lähes keskenään kotona, neljä henkeä etätöissä ja -koulussa. Kunhan rutiinit saatiin kuntoon sekä kotona että koulussa, etäilyaika sujui lopulta hyvinkin mukavasti, ainakin siihen irtisanomiseen asti.

Toki välillä alkoi tuo 24/7 yhteiselo ottaa päähän, kun ei voinut edes poistua johonkin kivaan kahvilaan läppärin kanssa, tai edes kirjastoon, mutta niistäkin hetkistä selvittiin. Isompi tyttö kävi paljon hoitamassa kaveriperheen hevosia ja yöpyikin tallilla, nuorempi muutti pihan yli kesähuoneeseen, jotta vähän maisema vaihtui hänelläkin. Pari viikkoa koulua oli lopulta varsin hyvä ja normalisoiva juttu, kun selvisimme siitäkin koronatta.

Nyt olen päättänyt olla lomalla täysin hyvällä omatunnolla ja palaan työnhakuasioihin isommalla teholla sitten elokuussa. Toki tässä pikkuhiljaa teen valmisteluja, listaan vahvuuksiani ja mietin mitä haluan, mutta ilman painetta ja kiirettä tässä vaiheessa. Joitakin yhteydenottoja omien verkostojen kautta olen jo tehnyt, mutta aika lailla keskustelut ovat jäissä heinäkuun yli.

Vaikka juhannus oli ihana, oli myös ihana tulla kotiin. Heti illalla pyörin pihalla ja ihastelin, mitä kaikkia kukkia oli avannut nuppunsa poissaollessamme. Rakastan kukkia ja puutarhaamme, joka on vielä verrattain uusi - pihan maanmuotoilut, nurmikko ja aitaistutukset on tehty 2018 keväällä ja vanhimmat pensaat ja puut ovat siten vasta kolmatta kesää paikallaan.

Ensimmäisenä kesänä istutin tietenkin pionit, koska niillä menee usein useampi vuosi ennen kuin kukkivat. Niinpä oli täydellisen upea yllätys huomata, että kumpaakin lajia oli monta nuppua odottamassa aukeamista. Etenkin valkoinen ´Shirley Temple´ -lajike tuoksuu huumaavalta!

Aidassamme on muutamia eri pensaslajeja tuomassa monimuotoisuutta. Aiemmin kesäkuussa kukki norjanmorsiusangervo, ja nyt ihana tummalehtinen purppuraheisiangervo ´Diabolo´, joka oli uusi tuttavuus ja pihasuunnittelijamme suosittelema.

Oli siellä aloittanut kukintansa myös sininen karpaattienkello ´Blue Clips´ ja peittokurjenpolvi ´Biokovo´.

On kyllä ihanaa seurata kukkien ja kasvien elämää nyt, kun on aikaa olla enemmän kotona. Olen aikamoinen kotihiiri, eikä korona-aika kotosalla haitannut yhtään. Päinvastoin, oli kiva, ettei tarvinnut potea huonoa omatuntoa siitä, että haluaa olla vain kotona...

Olen satsannut myös kesäkukkiin tänä kesänä aiempaa enemmän, koska olemme enemmän täällä niitä katselemassa. Niistä joku toinen kerta enemmän, mutta tämä viimeinen kuva on ruukku, jossa on kiva heinä timanttikastikka, lobelia ja valkoinen pikkupetunia. On siinä murattiakin, mutta paikka on hyvin aurinkoinen, eikä muratti kukoista liian kuumassa.

Aurinkoa kesääsi!