Olen täällä kärvistellyt koronakuumeen kanssa hetken aikaa, enkä ole pystynyt edistämään vuoden 2022 karsimisprojektiani. Kyse on konmarituksesta, mutta omilla säännöilläni. En välttämättä pysähdy jokaisen vaatekappaleen tai tavaran kohdalla miettimään tuottaako kyseinen asia minulle iloa vai ei, sillä olen samaan aikaan miettimässä pukeutumistani hiukan uudesta näkökulmasta, enkä ole valmis heti karsimaan kaikkea ennen kuin tiedän, mitä tarvitsen ja mitä puuttuu.
 |
| Lähtökohtani huivikonmaritukselle |
Olen myös todennut, että omenamallisena joudun välillä säilyttämään vaatteita, jotka vain mahtuvat päälle, vaikkeivät olisikaan ihan lemppareita, joten niitä ei yksinkertaisesti vain voi karsia pois ennen kuin on löytynyt jotain oikeasti mieleistä vastaavaa tilalle.
Eikä sen löytyminen ole aina niin helppoa. Uskon, että meitä on muitakin omenaihmisiä, joilla vaatteen mahtuminen päälle ja sen istuminen päällä ohjaavat valintoja. Olisihan se hienoa pukeutua sukkapukuun, kuten joskus nuorena Pariisissa opiskellessani pukeuduin, mutta se ei vaan näyttäisi ja sitä myöten tuntuisi enää hyvältä. Mutta totta puhuen, se pariisilais-chic ei taida olla enää tyyliäni muutenkaan.
No niin, ne huivit siis. Koska olen ollut kuumeesta heikkona, ei tulisi mieleenkään alkaa kokeilemaan vaatteita ja sitä kautta karsimaan tässä vaiheessa. Päätin siis aloittaa helposta asiasta, eli
huiveista. Kaulaliinat talveen jätin pois tässä vaiheessa - ne pitää konmarittaa erikseen vaikka syksyllä ennen seuraavaa talvea.
Viimeisen kahden vuoden aikana olen ollut kyllä minimaalinen huivinkäyttäjä, mutta sama pätee myös työvaatteisiin, joita pikkuhiljaa aletaan tarvita taas. Minun on pitänyt siis huivikatselmusta tehdessäni orientoitua kahden vuoden takaiseen ja kauempaankin elämääni muistellessani, mitä huiveja milloinkin olen pitänyt.
Viikkasin ja lajittelin ensin kaikki huivit. Tyypittelin niitä hiukan: villaa ja silkkiä olevat huivit, ihkauudet huivit, tuubihuivit, huivit, joita olen käyttänyt joskus, huivit, joita en ole koskaan käyttänyt...
Sitten laskemaan... Huiveja löytyi kaikkiaan 44 kappaletta! Aivan järkyttävä määrä ottaen huomioon, miten niukka huivinkäyttäjä todellisuudessa olen! Mies ihmetteli tarvitsenko tosiaan 44 huivia. Ehkä en.
 |
| Villaa ja silkkiä olevat huivit. Etualalla uusin iso silkkihuivi, aivan ihana kaulassa. |
Puolustuksekseni pitää kyllä mainita, että koskaan aiemmin en ole karsinut huivejani ja vanhin huiveistani, mustavalkoruudullinen kolmiohuivi on ollut kovassa käytössä silloisen mustan nahkatakkini kanssa jo vuonna 1992! Ohuet huivit vievät suhteellisen vähän tilaa, joten ei ole ollut niin akuuttia tarvettakaan niistä karsia.
 |
| Joskus aiemmin käyttämiäni huiveja, joista osa ihan lemppareita, osaa olen käyttänyt vain vähän |
Talven aikana tilasin alennusmyynneistä pari huivia, joista toiselle toivon käyttöä ensi kesän reissulla Italiaan - raidallinen, iso ohut villahuivi - ja toisesta toivon olevan iloa talven juhlissa, joita toivottavasti ensi talvena on - harmaa hopeaa kimaltava pitkä lurexhuivi.
 |
| Uusimmat huiviostokseni kesään ja talven juhliin |
Ohuempien juhla- ja sifonki- ym. huivien joukossa on lapsilta pelastamiani huiveja, joita en ole raaskinut laittaa kiertoon, vaan olen ajatellut joskus itse käyttäväni, mutta osa ei ole minun "väriäni", eikä ihanaa perhostuubihuiviakaan ole tullut käytettyä sittenkään. Tosiaan tuubihuivejakin oli muutamia, mutta niiden kanssa olen himppasen hukassa, koska en osaa niitä tyylikkäästi kaulaani kieputtaa.
 |
Ohuita pitkiä huiveja, juhlahuiveja, tuubihuiveja, lasten huiveja...
Etualan mustavalkoruudullinen ja mustavalkoraidallinen huivi ovat oikeasti vuodelta 1992! |
 |
| Oranssihtavaa ja keltaista huivia lukuunottamatta nämä ovat juhlahuiveja, ohutta organzaa ja sifonkia. Paria en ole koskaan käyttänyt. |
 |
| Pääasiassa ohuita, pitkiä huiveja, joita voi arkena kietaista kaulaan tai kesällä olkihatun ympärille |
 |
| Tuubihuivit, joista kaksi ylempää samanlaiset, eri väreissä. Seuraavassa kuvassa lisäksi tyttöjen perhostuubihuivi. |
Se, mikä yllätti, on huivit, joita en ole koskaan käyttänyt, en yhden yhtä kertaa. Niitä on kymmenen kappaletta. Toki siellä on nimenomaan niitä lapsilta pelastettuja huiveja suurin osa, mutta silti luulisi, että olisin niitä edes joskus käyttänyt!
 |
| Näitä huiveja en ole käyttänyt koskaan. Kaksi etummaista ovat juhlahuiveja, jotka joskus ostin yhdessä, mutta joita en ole koskaan juhlissa tullut käyttäneeksi. Loput ovat tytöiltä pelastettuja. |
Noista ei-käytetyistä huiveista punavalkoraidallinen trikoohuivi on sellainen, jota olen aina ajatellut käyttäväni jossain vaiheessa. Minulla on ollut sekä punainen kotelomekko että punainen pellavatakki, mutta enpäs ole tätä muistanut ottaa käyttöön niiden kanssa.
Etualan juhlahuivit ovat odottaneet juhlaa jo monta vuotta, mutta jos juhlia on ollutkin, niin en ole ainakaan näiden huivien varaan juhlaeleganssia ole rakentanut.
Käyttämieni huivien joukossa on useita huiveja, joita olen käyttänyt vain kerran tai pari, osa toki olleet lemppareita, jolloin käyttökertoja on ehtinyt kertyä useampia.
Päivän luvut: yhteensä 44 huivia, joista ainakin 10 on täysin käyttämättömiä ja kaksi aivan uutta, laput vielä kiinni.
Tästä on hyvä edetä seuraavaan vaiheeseen, joka on karsintakierros numero 1: kyllä-, ehkä-, ei -pinot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti