Vanhasta eroon, uudelle tilaa - Huivit: Karsintakierros 1

 Aloitin Vanhasta eroon, uudelle tilaa 2022 -teemavuoteni huiveistani (kaulaliinat pois lukien). Alkuanalyysini jälkeen tilanne on, että minulla on 44 erilaista huivia, joista jopa kymmenen huiveja, joita en ole koskaan käyttänyt.

Tällä ensimmäisellä karsintakierroksella tarkoitukseni oli jakaa huivit kolmeen eri ryhmään: kyllä, ehkä ja ei. Koska tämä on vasta ensimmäinen kierros, tein sen hyvinkin nopeasti. Varaan oikeuden muuttaa vielä mieltäni!

Helpoin kierros oli rikkinäisten poistaminen. Osa huiveista on ollut vaatekaapissa alatangolla roikkumassa huivitelineessä ja kani oli käynyt pureskelemassa reikiä täysin käyttämättömään juhlahuiviin. Epäilen, että se oli tehnyt tuhojaan myös mustan sifonkihuivin kohdalla. Kaksi muuta rikkinäistä huivia olivat kuluneet käytössä ja palvelleet hyvin, joten siirto eläkepäiviä viettämään on ansaittu.

Seuraavaksi kävin läpi käyttämättömien huivien kasaani, jotta sain rikkinäisille huiveille seuraa ei-kasaan. Ikävä kyllä kasaan lensivät tyttöjen entiset tähtihuivit, joista kelta-vihreänsävyinen ei sovi väreihini, ja vaaleanpuna-pinkki sopisi, mutta ei ole tullut käytettyä.

Kasaan päätyi myös kolme tuubihuivia, joista lasten perhoshuivi on jäänyt käyttämättä. Kaksi kukallista tuubihuivia, punainen ja turkoosi, ovat olleet käytössäni vuosia sitten, mutta jo silloin mietin, että miten hitossa ne saa jotenkin tyylikkäästi kieputettua kaulaan. En mieti sitä näiden kohdalla enää.

Vaikeinta oli luopua harmaasta metallikiiltohuivista sekä punaisesta pashminatyyppisestä huivista, jonka mieheni joskus toi Intiasta. Ensin mainittua käytin hurjan paljon vuosia sitten, jolloin minulla oli huiviin sopiva kevättakki, jota käytin todella paljon. Huivi meni huonoon kuntoon ja pinta on monessa kohtaa rispaantunut ja metallilangat sojottavat epäsiististi. Ei voi enää pelastaa.

Jälkimmäistä käytin jonain talvena hetken aikaa, mutta nyt en ole punaista huivia vuosiin talvivärinä käyttänyt, joten se on jäänyt jotenkin jalkoihin. Siitä luopuminen on hankalinta juurikin sen vuoksi, että sain sen mieheltäni. Hän tosin ei liene pahoillaan tuosta, koska jopa tämän ensimmäisen karsintakierroksen jälkeen hän kysyi, tulisinko toimeen vielä vähemmillä huiveilla. ;) 

Poistoon menevät huivit

Lopputulos oli, että ensimmäisellä kierroksella pystyin karsimaan 12 huivia siltä istumalta. Niistä neljä roskiskamaa. Jee!

Kyllä-kasan tein hyvinkin nopeasti, koska en ollut vielä valmis mihinkään tositoimiin karsimisessa. Ja koska oman vaatevarastoni läpikäyminen on vielä edessä, en halua pistää vielä pois huiveja, jotka saattaisivat sopia vaikkapa uusiin asuyhdistelmiin. Huomaatteko, kuinka vakaasti uskon, että minusta tulee huivien "kohtuukäyttäjä", kun tähän asti olen ollut se "minimaalinen käyttäjä"? Huiveja toki on niin monta, että voisin ryhtyä myös huivien "suurkuluttajaksi". Se tosin ei ole kovin todennäköistä.

Kyllä-kasani. Ensimmäinen valinta tuotti 25 huivia.

Aivan ensimmäisellä kierroksella, jolloin kuvat napsin, tarttui 25 huivia suoraan kyllä-kasaan. MUTTA, muutin mieleni erään juhlahuivin kohdalla. Nimittäin sinertävänlila pitkä huivi, joka kuului yhteen kihllajaisjuhlamekkoni kanssa, päätyi lopulta ehkä-kasaan. En ole varma, onko mekkokaan enää tallella, en ainakaan siihen mahdu, ja yksinään juhlavaatteiden kanssa en tuota huivia varmasti tule käyttämään. Ainakaan en ole tähän mennessä sitä yksiinkään juhliin valinnut.

Lopullinen 1. karsintakierroksen kyllä-kasa: 24 huivia

Ja kyllä vain, suoraan ensimmäisen kierroksen kyllä-kasaan päätyi niinkin monta kuin 24 huivia! Olen kyllä ihan tyytyväinen, ettei minun tarvinnut kovasti karsia kyllä-kasasta, ainakaan tässä vaiheessa. Valinnat olivat lopulta helppoja.

Ruksitun sinisen huivin yläpuolella vasemmassa reunassa oleva musta-valko-harmaa ohut kuviohuivi saattaa päätyä vielä ehkä- tai ei-kasaan

Viimeinen kasa on sitten ehkä-kasa. Siihen päätyi jokunen lasten huivi ja joitakin muita vähän käytettyjä/tarvittuja huiveja. Tosin oranssia, keltaista ja turkoosia huivia olen aikanaan käyttänyt paljonkin. 

Oranssi on hankala, koska se on trikoota ja kolmionmuotoinen, eikä sen solmiminen oikein auennut minulle. Turkoosi on yksi lempiväreistäni ja olen käyttänyt huivia nimenomaan sisävaatteiden kanssa todella paljon. Sen materiaali vain on hyvin rypistyvä, ja olen kallistumassa sille kannalle, että se lähtee.

Keltainen huivi on ihana, olen tykännyt väristä tosi paljon, mutta koen, ettei keltainen juuri missään sävyssä oikein pue minua, joten mietin siitä luopumista. Vaaleanpunavalkoinen pepitaruutuinen huivi on lasten peruja, niitä oli myös vihreä, jonka olen heivannut pois jo aiemmin. Olen elänyt toivossa, että löytäisin vaatteen itselleni, jonka kanssa tuota käyttäisin, koska väri kyllä sopii minulle. Mutta toistaiseksi en ole käyttänyt.

Tuo sinisävyinen juhlahuivi on nyt paikallaan ehkä-pinossa. Sen lisäksi violetti-valkoinen sekä punertavan liilan väriset huivit päätyivät ehkä-kasaan, ehkä jopa hiukan yllättäen. Olen aina tykännyt liilasta ja olen jopa joskus kumpaankin käyttänyt, mutta jostain syystä tuntuu, että nykyään en ole enää "violettia käyttävä henkilö". Vaikka itselläni onkin pastellilila huppari ja college-housut.

Tähänastiset ehkä-huivini. Tällä hetkellä näistä viisi on todennäköisesti menossa pois.

Kokonais ehkä-saldoni on siis kahdeksan huivia. Enemmistö päätynee poistuvien huivien kasaan.

Tämän kierroksen jälkeen saldoni huiveista on seuraava: 44 huivia, joista 4 rikkinäistä, ja 12 suoraan poistettavien pinossa, 24 huivia pidän toistaiseksi ja 8 huivin kohtalon päätän tuonnempana.

Siinä se oli, ensimmäinen karsintakierros. Toinen karsintakierros onkin sitten tämän ehkä-kasan lopullinen purkaminen kyllä- ja ei-pinoihin. Sitä pitää hiukan kypsytellä kuitenkin ensin. Ehkä käyn ensin läpi sukkani?