Vuosi sitten tammikuussa pohdin tarvettani muutokselle ja muotoilin kolme kysymystä vuodelle 2022 mietittäväkseni. Ne jäivät vastauksetta. Selkeästi epäonnistuin tavoitteessani.
Toki viime vuosi oli vielä haastavampi kuin aiemmat: maaliskuinen korona jätti lämmönsäätelyhäiriön ja tein töitä kesään vajaalla teholla. Loman jälkeen häiriö on ollut edelleen kuvioissa, mutta sentään olen pystynyt tekemään 100% töitä. Mutta työpaikalla niitä muutoksia sitten tuli pyytämättä ja yllätyksenä.
Ensinnäkin, tiimimme teki yhtä henkilöä vajaalla töitä koko vuoden, mikä kuormitti jokaista, ja tiimistä löytyi oman sairasteluni lisäksi työuupumusta ja lisää koronasairastelua. Toiseksi, syksyllä tuli muutosneuvottelut ja koko johtamismallimme hylättiin neljän vuoden jälkeen, minkä seurauksena joulukuussa koko esihenkilötiimimme poistui firmasta takavasemmalle.
Nyt olen jälleen tilanteessa, jossa on tahtomattanikin tilaa miettiä, miten sitä haluaa tätä (työ)elämäänsä elää, ja ne samat kolme kysymystä ovat edelleen edessäni:
- Kuka olen tänään?
- Mitä tarvitsen voidakseni hyvin?
- Mikä on minulle oikeasti tärkeää?
Työvelvoitteen päättymisen jälkeen olen lähinnä selviytynyt joulusta, uudestavuodesta ja lasten joululomasta, ja vasta nyt, kun koulut ovat taas alkaneet, tuntuu, että on sijaa omille ajatuksille, ilman keskeytyksiä. Tietokonetta olen suorastaan karttanut, enkä ole lainkaan jaksanut siihen tarttua, ja muutenkin olen lähinnä vain ollut ja hoitanut pois kaikenlaisia rutiinitutkimuksia tms. terveyteen liittyviä asioita, omia tai lasten.
Odotan mielenkiinnolla, milloin tulee fiilis, että nyt olen levännyt tarpeeksi ja että mitäs seuraavaksi.
8 kommenttia:
Työsuhteen päättyminen oli kurja asia :(
Nuo ovat aina henkisesti raskaita prosesseja.
Tsemppiä tulevaan!
hankala tilanne tuo työsuhteen loppuminen :(
Kiitos teille @RvaKepponen ja @marikanpolut. <3
Kyllähän se ikävää on, mutta nyt olen alkanut myös ottaa tämän asiaan liittyvän vapaa-ajan rennommin ja ajatellen, että nyt on aika kerätä hiukan voimia.
Huomaan jo saaneeni jostain hitusen lisää energiaa ja nautiskelen lukemisesta ja hömppäsarjoista suoratoistopalveluissa. Aika ylellistä.
Toki tiedostan, ettei näin voi kauaa jatkua, mutta nyt on hyvä, juuri nyt. <3
Vaikka onkin klisee, kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Ja sä oot pärjääjä, sun paikka löytyy ennemmin tai myöhemmin! Halit.
Ja vielä, mun blogissa on sulle haaste ❤️
Kiitos Taru! ❤️ Näinhän se juuri menee. Ei vaan olisi tähän saumaan tarvinnut moista harmia, kun on vähän muutakin mietittävää...
Toisaalta, olen ollut viimeisen 20 vuoden aikana tässä tilanteessa jo kolme kertaa aiemminkin ja aina on asiat järjestyneet, jopa paremmin kuin alkutilateessa.
Ja pitääpä käydä kurkkimassa mikäs haaste sieltä löytyy!
Naistenpäivästä inspiroituneena, päätin oma-aloitteisesti kehua luksusmuijia. Laitathan kehut eteenpäin <3
Jälleen en pääse kännykällä oikeaan profiiliini kommentoimaan, joten kierrän sen nimellä ja url:lla. 😀
Ikävästi myöhässä täällä kommenttini kanssa, sillä vastasin jo kerran, mutta näköjään ei tullut perille. Mur. Kännyn kautta Google-profiilin vaihto ei tosiaan osu yksiin Bloggerin profiilin kanssa, mikä ottaa pattiin ihan joka kerran,kun koitan kommentoida puhelimen kautta...
Mutta siis kiitos, kun levität luottamusta tulevaan ympärillesi, ja se tarttuu. ❤️
No jopas, kommenttini Tarulle olikin tullut, mutta näkyy aivan eri kohdassa kuin pitäisi. Siihen lienee syynä se, että
läppärin selaimen kautta kommentoidessa on kadonnut vastausmahdolllisuus tiettyyn viestiin ja kaikki viestit menevät vaan peräkkäin, ja ekat kolme vastausta tein läppärillä. Edellisen ja tämän kännykällä. Ja kännyllä vastaukset pystyy kohdistamaan kommentteihin.
Jotain on kyllä mennyt Bloggerissa huonompaan suuntaan vuosien varrella tai olen itse pudonnut kyydistä, että miten asiat pitää tehdä...
Mutta Taru, kiitos luksusmuijanimityksestä! ❤️ Taisivat muuten olla ne omatkin suositukseni ihan siitä sun listastasi... 😘
Lähetä kommentti